Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. helmikuuta 2015

OPETUSHARJOITTELU ALKAKOON

Jiihaa, tänään se alkoi - varsinainen oman opetuksen harjoittelu! Tätä edelsi muiden opettajien tuntien seuraaminen ja ammatillisen opettajan työhön tutustuminen. Mielenkiintoista on ollut ja päivä päivältä innostun opettajan työstä yhä enemmän. Tahtoo opeksi! Ja mikä ettei, kun on saanut seurata työlleen palavia opettajia, innostuneita itsekin, ja hyvin valmisteltuja tunteja. Rautaisia ammattilaisia!

Alkuviikosta kävin seuraamassa tämän lähihoitajaryhmän tunteja ja opetan itse heille siis ruotsia. Kurssi tuntuu kovin lyhyeltä, 1 ov, ja sen jälkeen pitäisi ammatiruotsi olla hallussa! AIkamoiset haasteet opeopiskelijalle?

Alkuviikosta annoin opiskelijoille alkuarvioinnin täytettäväksi ja sain niiden kautta kyllä arvokasta tietoa opetukseni suunnittelua varten. Itse kun rakastan ruotsia, niin on sydäntäsärkevää lukea, että kielen opiskelu on ollut haastavaa eikä kovin positiivisia kokemuksia ole jäänyt mieleen. Saatikka, että juuri kukaan olisi ruotsia koulun jälkeen käyttänyt. Aikuisista opiskelijoista kun on kyse eikä lukion käyneitä kovin montaa joukossa ole, niin mille pohjalle tätä ammatiruotsin opiskelua sitten järjestäisi?

No, kerroin tunnin aluksi opiskelijoille omat kokemukseni ruotsin kanssa toimimisesta. Jyväskylässä jos on sattunut kasvamaan, niin kielikokemuksia ei käytännössä juuri ole saanut, ainakaan ruotsin kielestä. Turkuun muutettuani luulin muuttaneeni ulkomaille, kun kadulla kävellessä kuulin ruotsia! Toinen kommellus sattui Englannissa ruotsalaisella merimieskirkolla käydessäni, kun juttelin erään ruotsalaisen kanssa. Kas, kun hän puhui ruotsia, minulle ei tullut mitään muuta mieleen kuin englanninkielisiä sanoja. Ja kun puhekumppanini vaihtoi englannille, minulle ei tullut päähän kuin ruotsinkielisiä sanoja. Mahtoikohan hän ihmetellä, mikä lääkitys minulla oli kun en osannut päättää... Seuraava kohtaus sattui aloitettuani työni Ruotsissa hoitoalalla: pitkään välttelin puhelimeen vastaamista, kun en suomeksikaan tykkää juuri puhelimessa puhua, mutta olihan se lopulta viimein puhelimeen vastattava, kun päivytyspuheluun piti vastata. Kysyttyäni soittajan syntymäaikaa jouduin pyytämään häntä toistamaan numerot ehkä kolmannen kerran (minulle on hankala kuunnella suomeksikin pitkiä numerosarjoja),  kun hänellä paloi pinna "Vilken idot!" Ja silti kaiken tämän kokemukseni jälkeen lähdin yliopistoon opiskelemaan ruotsia! Tai ehkä juuri siksi?

Päivän aiheeseen palatakseni, yritin vielä lohduttaa opiskelijoita heidän jännityksessään kertomalla, mitä juuri ennen istunnon alkua tapahtui. Niin, kyseessähän oli siis opiskelu verkkoympäristössä (mikä onni, että itse opiskelini eAPE-ryhmässä, tosin ympäristö oli eri). Sain pikaperehdytyksen iLincin saloihin, kunnes esitin toiveeni saada jakaa opiskelijat pienryhmiin. Silloin ohjaava opettajani otti yhteyttä IT-tukeen. Ystävällinen ja avulias IT-tukihenkilö yllätti minut kertomalla, että minulla onkin nyt jännät paikat, kun opetusharjoittelua teen. Hän kun oli samat opinnot suorittanut joitakin vuosia sitten. Kiitos vaan, en juuri jännittänyt tuota ennen, mutta nytpä aloinkin jännittää. En tosiaan kokenut paineita siitä, että ohjaava opettaja ja ammatillisen opettajakorkean tuutoriopettajani olivat seuraamassa tuntiani. Tai en ehkä alkanutkaan heitä jännittää, vaan sitä, että nyt sitä oltiin tosipaikan edessä, tulikokeessa niin sanotusti. Jännitin, miten opiskelijat ottavat opetuksen vastaan ja pelittääkö verkkoympäristö. Mutta ehkä sain näillä kertomuksillani vakuutettua opiskelijat siitä, että samassa veneessä ollaan.

Päivän teema oli orientoitua ruotsin opiskeluun ja sisällöksi olin valinnut erilaiset sanakirjat ja muun lähdemateriaalin, josta opiskelijoille voisi olla hyötyä. Toki aluksi käytiin opintojakson ja osaamisen tavoitteet sekä aikataulu. Opintojakson lopuksi on näyttökoe, joten sen arviointikriteerit katsottiin myös. Olisin voinut niitä vähän paremmin avata, mutta ehkä ne eivät olleet täysin selvät minullekaan...

Perinteisiä sanakirjoja oli hankala esitellä verkkoympäristössä, jossa ei käytetty kameraa. Olisi pitänyt hoksata laittaa kirjoista kuvia pp-dioihin. Totta puhuakseni valmistelin opetukseni edellisenä iltana (eläköön viime tippa, terkkuja tuutorille!) eikä puolenyön aikaan järki ole enää ihan terävimmillään. Verkossa olevista sanakirjoista ja muusta lähdemateriaalista minulla oli linkit ja tässä vaiheessa opiskelijat menivät 2-3 hengen pienryhmiin tutustuakseen yhteen verkkosivustoon. Aikaa heillä oli 10 minuuttia ja tehtävänä ottaa selville, mitä sivusto käsittää ja miten sitä voisi käyttää. Onneksi olin itse tutustunut sivustoihin, joten tiesin suurin piirtein mitä ne sisälsivät ja millaisia mahdollisuuksia niiden hyödyntämmisessä voisi olla. 10 minuuttia oli loppujen lopuksi lyhyt aika enkä ehtinyt itse piipahtaa ihan kaikissa ryhmissä. Luulen, että tehtävä oli onnistunut ja toivon, että opiskelijat muistavat hyödyntää noita sivustoja itsekseenkin:

Verkkosanakirjat

  • Hoidokki (Sairaanhoitajien koulutussäätiö)

Näissä linkeissä ei ehdittykään käymään:
Muu lähdeaineisto

Vinkkasin opiskelijoille nämä sivustot kieliopin opiskeluun:


Lopuksi vielä muuta materiaalia, lähihoitajan työnkuvausta ja yleisiä kielivinkkejä kielen opiskeluun:


Pienryhmätyöskentelyn jälkeen kukin ryhmä vuorollaan sai esitellä tutkimansa sivuston ja esimerkit, miten itse voisi hyödyntää sivustoa. Muutamilla oli mikkiongelmia, mutta he kertoivat löytönsä sitten chatissa. Opettajakokelaana huomasin, että 9 opiskelijan ryhmässäkin oli vaikeuksia pysytellä kärryillä, keneltä olen esittelyn jo saanut, vaikka samalla kirjoitinkin itselleni, kuka oli missäkin ryhmässä. Otin tästä kopin, että mahdollisella seuraavalla verkko-opintojaksolla kirjoitan opiskelijoiden nimet etukäteen paperille, johon voin tunnin kuluessa vedellä viivoja kunkin opiskelijan kohdalle.

Loppuaika menikin etätehtävien ohjeistamisessa:


1. etätehtävä: sanastoharjoitus somea hyödyntäen: kuuntele oheinen laulu Youtubesta ja etsi kaikki ihmisen terveyteen ja kehoon liittyvät suomen- ja ruotsinkieliset sanat. 
    • Tee sanoista kaksikielinen luettelo.


2. etätehtävä: esittele itsesi, kuka olet, mitä opiskelet, mitä harrastat, perhe ym. (Jag heter… Jag studerar …Jag älskar att…Min familj består av… Min make/sambo/barn/son/dotter heter…)
    • vaihtoehdot:kirjallinen esittely 100-150 sanaa (Word, rtf, pdf) tai suullinen esittely (video) 2-3 minuuttia tai voit tehdä myös molemmat


Ja siinähän ne oppitunnit vierähtivätkin. Pjuuuh!











lauantai 25. lokakuuta 2014

TEMPERAMENTTITEORIA

Keltikangas-Järvisen (2006: 22–24) mukaan temperamentti on ihmisessä synnynnäisesti oleva ja varhain ilmenevä, pysyvä, ulospäin havaittavissa oleva käyttäytymistyyli, jonka avulla yksilö reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan temperamentti on yksilöllinen tyyli reagoida myös sisäisiin ärsykkeisiin eikä se välttämättä näy ulospäin, kuten omien tunteiden säätely. Ei ole olemassa yhtä parasta tai oikeaa tyyliä reagoida ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan, vaan kaikki temperamentit ovat yhtä arvokkaita. On siis vain olemassa erilaisia tapoja reagoida ja toimia, kuten esimerkiksi hitaus, kärsimättömyys, hiljaisuus ja äänekkyys.

Temperamentti koostuu useista piirteistä, joiden avulla voidaan muodostaa yksilön temperamenttiprofiili. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi ärtyvyys, intensiivisyys, aktiivisuus, sensitiivisyys, positiivisuus ja negatiivisuus. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 25–26.) Temperamenttiteorian mukaan jokaisella ihmisellä on oma mieltymyksensä tietynlaiseen toimintatyyliin, kuten tapa reagoida ympäröivään maailmaan, tunteiden ilmaisu, asioiden käsittely ja keskustelu. Jokainen toimii sillä omalla luonteenomaisella tyylillään, joka on tutuin ja vaivattomin tapa toimia. (Räisänen, 2014.)


Ennen varsinaista pohdiskeluani värityyppiteorian hyödyntämisestä ammattiopettajan työssä, esittelen työni pohjana olevaa temperamenttiteoriaa, jota kuvataan eri väreillä. Tässä tehtävässä keskityn lähinnä Dunderfeltin (1998) esittämään väriteoriaan, jossa yksilö voi olla temperamentiltaan sininen, vihreä, punainen tai keltainen.


--------------------------

LÄHTEET:

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

lauantai 31. elokuuta 2013

KOULUTUSTEKNOLOGIAA JA YHTEISTOIMINNALLISUUTTA - Orientoituminen ammatilliseen opettajakoulutukseen

Lähipäivien anti

Elokuun lopussa ammatilliset opettaja-opintoni varsinaisesti tuntuivat alkavan. Nyt viimein kai tajusin, mihin olin pääni pannut...
Pohdin koulutusteknologiaa syyskuun päivityksessäni...


Yhteistoiminnallisuus opetusmenetelmänä

Yhteistoiminnallisuus opetuksessa on ollut käytössä jo kauan. Ihmettelen, miksi silti edelleen opetuksessa kaikilla asteilla turvaudutaan kuitenkin opettajajohtoiseen opetukseen. Yhteistoiminnallinen opetus haastaa niin opiskelijat kuin opettajan. Käsitykseni mukaan menetelmä ei tarkoita pelkästään ryhmätöiden tekemistä. Parhaiten luulisin sen toimivan dynaamisena ja aktiivisena tapana oppia ja opettaa. Yhdessä oppien ja opettaen, kuten päivien aikana tuli usein esiin. Yhteistoiminnallisuutta voi toteuttaa eri tavoin opiskelijaryhmän iästä, taustasta ja koosta riippuen. Pienet oppilaat tarvitsevat opettajaa vierelle, kuten tämän aamun Kalevasta luin. Aiheesta oli tehty nimittäin väitöstutkimus.

Muutaman päivän asioita sulateltuani mieleeni on tullut monia esimerkkejä viimeisimmistä koulutuksistani yliopistolta. Nyt hoksaan, että siellä sittenkin käytettiin monipuolisia opetusmenetelmiä. Yhdeltä kurssilta jopa jäin pois heti ensimmäisen kokoontumisen jälkeen, kun sain tietää, että kurssiin sisältyi ryhmätöitä ja esitelmiä. Siinä elämäntilanteessa koin, että en jaksa enkä ehdi yhtään ryhmätyötä. Ennemmin olisin opiskellut kurssin asioita itsenäisesti, kun aihe kuitenkin kiinnosti. Tältä pohjalta ymmärrän hyvin Opiskelijan rooli-videossa esiintuotavia ajatuksia. Jos joka opintojakso sisältää itsenäistä opiskelua tai ryhmätyömenetelmiä, ei ihme, jos opiskelijat joskus väsyy. Vaikka sillä tavalla oppiikin parhaiten ja laadukkaimmin, vaatii se kuitenkin opiskelijalta paljon. Toisaalta eikö opiskelun pitäisikin vaatia opiskelijalta paljon. Sehän on hänen tehtävänsä.

Esimerkkinä positiivisesta kokemuksesta Hoitotieteen syventävä kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, kun ryhmässä teimme eritasoisia tehtäviä niiden haastavuuden lisääntyessä koko ajan. Lopuksi oli suullinen 4 tunnin ryhmätentti. Todella mielenkiintoinen kokemus! Sen arvon tajuaa oikeastaan nyt jälkeenpäin. Näitä omia kokemuksia onkin hyvä palauttaa mieleen ja hyödyntää omalla opettajan polulla.

Orientoituminen ammatilliseen opettajakoulutukseen

Päivien yläotsikko ja punainen lanka kokoaa mielestäni näiden päivien runsaan annin. Tutustumiseen panostettiin ja nyt tuntuu siltä, että meitä on varsin mukava joukko erilaisia persoonia ja varmasti opimme toinen toistamme opettaen ja kannustaen. Tuutoriopettajamme dioja katsellessani olen kertaillut päivien teemoja ja huomasin, että käsittelimme suuren joukon erilaisia asioita monin eri tavoin. Olen pitänyt itseäni visuaalisena oppijana, mutta nyt huomaan, että taskuihin jäi paljon enemmän, kun saimme oppia monia eri kanavia pitkin. Kokemuksellinen oppiminen ja simulaatio avasi minulle teema- ja virtuaaliryhmätoimintaa ehkä paremmin kuin sata kuvaa. Jäikö siitä jotain hermoimpulsseja, jotka sykähtelevät jälkeenpäinkin syöttäen lisää oppia ja ahaa-elämyksiä. Niinkin lyhyt harjoitus antoi kyllä monipuolisen kuvan siitä, mistä oli kysymys. Olen kuullut, että esim. hoitotyön opetuksessa käytetään simulaatiota ja voinee sitä käyttää kieltenopetuksessakin.

Ammatillisen opettajan työkenttä on laaja ja opettajuus sisältää monia eri asioita, kuten eri käsitteitä pohtiessamme tuli esille. Kasvatus, pedagogiikka ja didaktiikka – kaikkia tarvitaan ammatillisessakin opettajuudessa. Opettajuus onkin isompi ja mielenkiintoisempi juttu kuin aiemmin kuvittelin.


LÄHTEET:
Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Opetusvideo Opiskelijan rooli. Viitattu 30.12.2013 http://www.oamk.fi/amok/ammatillinen_opettajankoulutus/opiskelijalle/opetusvideot/?video=1

Räisänen, M. 2013. Orientoituminen ammatilliseen opettajankoulutukseen APE 1-2 -opetusmateriaali Optimassa 28.-29.8.2013. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

OPE-OPINNOT ALKAVAT

STARTTI-PÄIVÄ 25.5.2013

Päivästä jäi mieleeni tutustuminen toisiin opiskelijoihin. Sain mukavia ideoita taskuun tulevaisuutta varten. Toisten nimien oppiminen ei ole vaikeaa ja sen voi tehdä hauskalla tavalla. Olen samaa mieltä, että oma nimi on jokaiselle tärkeä ja muistamalla toisen ihmisen nimen osoittaa huomanneensa tämän ja arvostavansa tätä ihmisenä.

Toiseksi päivästä mieleeni tarttui innostus ammatillisen opettajan opinnoista ja ammatillisen opettajan tehtävästä. Mikä ettei minustakin voisi tulla opettaja! Odotan innolla tulevaa.



kuva: M.Rantapää

maanantai 13. toukokuuta 2013

MITEN TÄHÄN OIKEIN TULTIIN?!

Opettajan ammatti

...ei ole koskaan ollut haaveissani, mutta näköjään kaikkea sattuu, kun tarpeeksi kauan elää...

On minulle joskus ehdotettu opettajan ammattia - olin muutama vuosikymmen sitten vierailemassa jonkun isosisarukseni rippileirillä, kun siellä eräs henkilö, joka oli itse opettaja, sanoi minulle, että minusta voisi tulla hyvä opettaja, koska olen niin vakava! En tiedä oliko hän tosissaan, mutta hymähdin vain ja mietin omissa ajatuksissani, että en ikinä...

Ylioppilaaksi tultuani opiskelin pari ammattia ja aloitin työelämän. Haaveilin kielten opiskelusta ja pääsinkin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan suomea ja englantia, mutta peruin paikan, koska en pitänyt itseäni silloin pilkunviilaajana enkä tosiaan halunnut opettajaksi.

Aika työelämässä oli opettavaista ja antoisaa, sairaanhoitajana ja viittomakielentulkkina, mutta sitten kaipasin jotain uutta haastetta ja vaihtelua. Nuoruuden haave nousi pintaan ja hakeuduin opiskelemaan ruotsia, koska se on mielestäni kaunis kieli ja olin muutaman vuoden kulkenut Ruotsin Pajalassa töissä. Lukioruotsini oli kaivettu pölyjen keskeltä ja tuunattu kuntoon!

Oulun yliopisto ja parikymmentä vuotta nuoremmat opiskelukaverit tuntuivat yhtä luonnollisilta kuin pipo päässä talvella. En edelleenkään aikonut opettajaksi, mutta niin siinä vain kävi, että lopulta ajattelin, miksi ei. Tästä lisää tuonnempana.

Valmistuin filosofian maisteriksi 2012 ja seuraavan vuoden alussa laitoin hakupaperit Oulun seudun ammattikorkeakoulun Ammatilliseen opettajakorkeakouluun ja pääsin jopa sisään! Opiskelen e-APE-ryhmässä, jossa APE I-opinnot (ammattipedagogiikka) opiskellaan 4 lähipäivän ja 7 virtuaali-istunnon aikana.



  • Kerron tässä blogissani näistä opinnoistani ja matkastani kohti ammatillista opettajuutta, josko minusta sittenkin tulisi opettaja. Blogitekstit on kirjoitettu vuoden 2013 aikana joko lähiopetuspäivien tai virtuaali-istuntojen jälkeen ja sisältävät pohdintaa niin opittavista teemoista kuin muistakin mielen päällä olleista asioista.

kuva: M.Rantapää