KANSAINVÄLISYYS JA MONIKULTTUURISUUS

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus -opintojakson osaamistavoitteet:

Opettajaopiskelija ymmärtää kulttuuritaustan vaikutuksen ihmisen toiminnassa, osaa osaltaan tukea opiskelijoidensa kotoutumista uuteen ympäristöön sekä tietää, miten ohjataan monikulttuurisen opiskelijaryhmän oppimista. Opettajaopiskelija tuntee oppilaitoksen kansainvälisten toimintojen eri osa-alueet ja kykenee edistämään omaa sekä opiskelijoiden kansainvälistymistä.

Ydinsisältö

1. Mitä kulttuurilla tarkoitetaan?
2. Mitä haasteita erilaisten kulttuuritaustan omaavien henkilöiden kohtaamisessa on?
3. Miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset?
4. Miten eri tavoin ammatillinen oppilaitos harjoittaa kansainvälistä toimintaa?
5. Mitä etuja opettajalle ja opiskelijalle on kansainvälisestä toiminnasta?

Opetusmenetelminä oli itsenäinen materiaalipakettiin tutustuminen ja ennakkotehtävän teko ennen virtuaalista opetustuokiota, virtuaalinen lähiopetus sekä jälkitehtävä ryhmissä.

Materiaalipaketti oli mielestäni hyvä ja opin sen avulla syvemmin, mitä kulttuurierot tarkoittavat. En ole juurikaan ajatellut, mitä haasteita erilaisista kulttuureista tulevien kohtaamisessa on, koska en ole toiminut opettajana. Materiaalipaketissa oli hyvin eritelty, miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset, mutta luulenpa, että pelkkä teoria ei tässä riitä. Jotta osaisin opettaa monikulttuurista opiskelijiaryhmää, minun pitäisi kokea se käytännössä.

Varsinaisessa opetustuokiossa tuli osittain päällekkäistä asiaa ja toistoa materiaalipaketin kanssa. Siksi olisin toivonut, että keskustelulle olisi jätetty enemmän aikaa. Nyt keskustelumme oli lähinnä pintaraapaisu ja osa keskusteluajasta meni sen odotteluun, joko siirrymme takaisin isoon ryhmään. Siksi minulle  ei jäänyt kovin selkeää kuvaa keskusteluistamme.

Jälkitehtävänä tällä opintojaksolla piti oman teemaryhmän kanssa tutkia ja pohtia, mitä kaikkea kansainvälisyys on käytännössä, mitkä ovat sen mahdollisuudet ja mitä muuta se vielä voisi olla. jaoimme tehtävät ja minun piti tutkia eri ammatillisten oppilaitosten sivuilta, miten kansainvälisyys toteutuu niissä. Löysin hyviä ja monipuolisia esimerkkejä:

• Ypäjän Hevosopisto (Ypäjä): Finnderby-kilpailu vuosittain: opiskelijat osallistuvat järjestelyihin.
• Ammattiopisto Lappia (Tornio): opiskelijat voivat hakeutua kansainvälisten yhteistyökoulujen kautta työssäoppimaan ulkomaille
• Lapin ammattiopisto (Rovaniemi): Sharing Our Space [SOS]   hanke (Comenius-projekti 5 erimaalaisen oppilaitoksen välillä)
• Koulutuskuntayhtymä Tavastia (Hämeenlinna): ystävyystoiminta Ekenäs Gymnasiumin kanssa, opiskelijavaihto ulkomailla, monikulttuurinen opetus
• Itä-Lapin ammattiopisto (Kemijärvi): ammattiopistossa opiskelevat amm. perustutkintoa suorittavat venäläiset nuoret

Teemaryhmämme tekemä silmiin avautuva esitys:

Olen aina pitänyt itseäni avarakatseisena ja kansainvälisesti kiinnostuneena ja aktiivisena. Lapsena aloitin kansainvälisellä kirjekaveri-harrastuksella ja jopa vierailinkin yhden kirjekaverini luona Englannissa. Ensimmäisessä koulutuksessani diakonissaksi lähdin yhdelle työharjoittelujaksolle Englantiin. Paikan löysin, kun luin Kotimaa-lehdestä englantilaisen papin haastattelun anglikaanisen kirkon yhteiskunnallisesta toiminnasta. Otin yhteyttä lehden toimittajaan ja sain tuon papin yhteystiedot. Näin järjestin itselleni harjoittelupaikan, mikä oli sekä antoisa että raskas kokemus. Valmistuttuani olin reilun vuoden töissä Suomessa, kunnes lähdin taas Englantiin. Tällä kertaa lähdin "teetytöksi" eli avustin liikuntavammaisten hoitokodissa perushoidossa, virkistystoiminnassa ja todellakin vastuullamme oli keittää päivä- ja iltateet asukkaille. Yleensä tuollaiseen taskuraha+ylöspito-toimintaan lähtee ylioppilaat, mutta meitä sattui sinne samaan aikaan kaksi ammattiin valmistunutta tyttöä. Olin siellä loppujen lopuksi 10 kuukautta ja muistelen vieläkin lämmöllä sitä aikaa. Asukkaisiin tutustuminen alun kielivaikeuksien jälkeen oli työn parasta antia. Ja vielä tuohon opiskeluni aikaiseen työharjoitteluun viitaten, lähetämme vieläkin kerran vuodessa jouluisin kuulumisistamme kirjeet toisillemme, vaikka aikaa on mennyt jo 24 vuotta!

Ammatillisena opettajana koen monikulttuurisuuden erilaisena haasteena enkä osaa vielä kuvitella, miten osaisin opettaa sellaista opiskelijaryhmää. Kansainvälisyydessä ylipäätään näen monia mahdollisuuksia. Uskon, että monia nuoria kiinnostaa kansainvälisyys ja esimerkiksi opiskelijavaihto. Pienimuotoisempaakin kansainvälisyyttä voi ja kannattaa ammatillisessakin koulutuksessa viljellä. Esimerkiksi kielen opiskeluun soveltuvat hyvin kirjekaverit ja blogin pito yhdessä eri maissa sijaitsevien oppilaitosten kanssa. Videoyhteydet ja chattailu netissä, esim. Facebookissa, soveltuvat erinomaisesti opetukseen integroiden ja omilta tietokoneilta käsin. Tällainen kansainvälisyys on sitä paitsi edullista ja monien saavutettavissa.

Löysin vielä tuoreen Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportin Monikulttuurinen oppilaitos (Kivelä & Miettinen 2014), josta uskon olevan minulle tulevaisuudessa hyötyä. Siinä on paneuduttu juuri minulle tuntemattomampiin asioihin, kuten monikultturisuuden haasteiden kohtaamiseen ja huomioimiseen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä monikulttuurisen opetuksen kehittämiseen. Alla vielä kyseisestä raportista (s. 23) napattu kuva oppilaitosten monikulttuurisuuteen liittyvistä hyvistä käytännöistä:

Otin kopin seuraavista asioista: yhteiset tunnit suomalaisille ja maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, myönteinen suhtautuminen kansainvälisyyteen, kulttuuritausta otetaan huomioon opetuksessa ja ryhmäytymiseen käytetään aikaa.

-----
Lähteet:
Ammattiopisto Lappia. Ei vuosilukua. Kansainvälisyys. http://www.lappia.fi/Suomeksi/Nuorten-koulutus/Opiskelu/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Itä-Lapin Ammattaiopisto. Ei vuosilukua. Yleistä opiskelusta ja vapaa-ajasta. Kehitys ja kansainvälisyys. http://www.kemijarvi.fi/nuortenkoulutus. Viitattu 14.2.2014.
Kivelä, K. & Miettinen, M. 2014. Monikulttuurinen oppilaitos. Monikulttuurisuuden kehittäminen ammatillisissa oppilaitoksissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportteja 26. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70902/JAMKRAPORTTEJA262014_web.pdf?sequence=1. Viitattu 1.3.2014.
Koulutuskuntayhtymä Tavastia. Ei vuosilukua. Kansainvälinen toiminta. https://www.kktavastia.fi/portal/ammattiopisto__nuoret/kansainvalisyys/. Viitattu 28.2.2014.
Lapin Ammattiopisto. 2010. Kansainvälisyys. Päivitetty 2.8.2013. http://www.lao.fi/Suomeksi/Opiskelijoille/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Rokka, Anne. 2013. Kansainvälinen yhteistyö on vilkasta. Ypäjän hevosopisto. Jul-kaistu 20.9.2013, päivitetty 21.2.2014. http://www.hevosopisto.fi/fin/hevosopisto/kansainvalinen_toiminta/. Viitattu 28.2.2014.
Vaara-Sjöblom, E., Piippo, J., Anttila, K., Raudaskoski, H. & Sutinen, H. 2014. Kan-sainvälisyys ja monikulttuurisuus. Opintojakson opiskelumateriaali. 19.1.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

UUSI RYHMÄ - UUDET KUJEET

Miten uusi ryhmä muodostuu, miten minä siinä toimin?

Ammattipedagogiikka II -opintojaksossa meidän 12 opiskelijan eAPE I -ryhmä yhdistettiin toisen eAPE I -ryhmän kanssa, joten yhteensä meitä oli 25 opiskelijaa. Uudet teemaryhmät muodostettiin sattumanvaraisesti tai meidän ryhmässä sai vähän valita eri teemojen (yrittäjyyskasvatus, kestävä kehitys, erityiskasvatus, kansainvälisyys ja työelämälähtöisyys) välillä. Joku hakeutui sellaisen teeman pariin, josta ei ollut juurikaan tietoa, ja joku toinen saattoi hakeutua teemaan, josta jo tiesi parhaiten. Minä pääsin mieluisaan teemaryhmään, Työelämälähtöisyys. Ajattelin, että työelämästä minulla on kokemusta hyvinkin. Toisaalta halusin tietää enemmän, miten työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö toimii. Samaan ryhmään tuli yksi tuttu, ensimmäisestä teemaryhmästäni, tosin muutaman viikon päästä ilmeni, että hän siirtää työasioidensa vuoksi nämä APE II -opinnot vuoden päähän. Työelämälähtöisyys-ryhmässämme oli sitten loppujen lopuksi neljä henkilöä, joista kolme oli minulle täysin vierasta.

Sovimme ensimmäisen kokoontumisen AC-ympäristöön, johon yksi ryhmän jäsenistä perusti meille oman huoneen. Ensimmäisellä kerralla toivoin tutustuvani uusiin ihmisiin, mutta siihen ei käytetty esittelykierrosta enempää aikaa. Kaikki vaikuttivat hyvin toimeen tarttuvilta, joten saimme sovittua ripeästi ryhmämme toimintaperiaatteet ja miten alamme suunnitella omaa opintojaksoamme.

Ryhmän toimintaperiaatteet

•  NN valittiin ryhmän koordinaattoriksi
•  kaikki sitoutuvat yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi
•  aikatauluista pidetään kiinni
•  valmistaudutaan hyvin kaikki kokouksiin
•  ollaan avoimia ja erilaiset mielipiteet otetaan huomioon
•  Ryhmän nimi: Tuunarit

­ Työkalut:

* vältetään Optimaa

* kokoukset AC:lla (https://connect.funet.fi/ape), varalla Skype

* Google Docs / Drive

* Facebook ryhmä (NN perustaa ryhmän)

Nyt jälkeenpäin arvioituna sanoisin, että työskentelyssä ryhmämme oli hyvin itseohjautuva ja yhteistyö sujui luonnollisen sujuvasti. Käytimme Google Drivea opetuksen suunnittelussa siten, että ensin ideoimme sinne jokainen kuhunkin ydinkysymykseen liittyen opetuksen sisältöä, listasimme lähdemateriaalia ja mietimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä. Optiman välttäminen tuli hyvin ponnekkaasti erään jäsenen taholta, ja jäykkähän se on. Kun suunnittelussa käytettiin Google Drivea, dokumenttia oli helppo käydä vilkaisemassa samalla, kun oli muutenkin netissä ja sinne oli helppo kirjoittaa omia ideoita. Lisäksi keskustelua ja ajatustenvaihtoa varten perustettu oma Tuunarit-ryhmä Fb:ssa toimi hyvin ja aktiivisesti.  Siellä tuli tarkennettua toisilta sellaisia asioita, jotka olivat jääneet epäselviksi. Myös ajatusten tuulettaminen ja toinen toisensa tsemppaaminen tapahtui oman Fb-sivun kautta. Kaiken kaikkiaan olemme hyvin pitäneet toimintaperiaatteistamme kiinni ja noudattaneet niitä.

Olen luonteeltani sellainen, että mieluummin ensin vähän kuulostelen ja aistin ryhmän ilmapiiriä ja eri persoonien työskentelytapoja enkä heti tyrkytä omia ajatuksiani ensimmäisenä. Tässä ryhmässä oli kuitenkin helppo olla oma itsensä ja kaikkien ideoita kuunneltiin. Lopputulos ei varmaankaan ole samanlainen kuin jos olisin yksin päättänyt kaikesta, ja hyvä niin. Kyllä ryhmässä on aina enemmän voimaa ja positiivista energiaa kuin yksin työskennellessä.

Usean hengen ryhmässä ja varsinkin tässä opiskelumuodossa on aina otettava huomioon monen ihmisen erilaiset aikataulut. AC-palaverimme olivat varsin ripeitä ehkä juuri tästä syystä. Toisaalta ripeys on hyvä asia, silloin saadaan asioita eteenpäin ja jotain tehtyäkin. Toisaalta ripeästi toimiessa ei välttämättä jää aikaa pohtia asioita syvemmin tai eri näkökulmista. Alun aikataulu tosin asetti omat paineensa opetuksen suunnittelulle ja meidän ryhmässä tuntui olevan tärkeää saada opetus suunniteltua siihen mennessä, kun se piti kaikille esitellä. Väljemmällä aikataululla olisi ehkä ollut enemmän aikaa harkita ja punnita eri vaihtoehtoja.