OPETUSHARJOITTELU - OPEOPISKELIJAN KOETINKIVI?

Ja niin tuli se aika, että opetusharjoittelu oli oikeasti edessä. Tutustumis- ja tutkimisvaiheessa koin innostusta. Mitä lähemmäs oma opetus tuli, sen todellisemmalta se tuntui. Erittäin hyvä oli päästä seuraamaan juuri sen ryhmän opetusta, johon olin itse menossa opettamaan. Ryhmä tuntui kovin pieneltä, 10 opiskelijaa, joista lopulta 9 tuli kurssilleni. Lisäksi aloin epäröimään, oliko sittenkään viisasta valita opintojakso Ruotsia lähihoitajille?! Miksen sittenkin valinnut jotain hoitoalaan liittyvää?

Jaoin opiskelijoille yhdellä seuraamiskerralla Alkukyselyn:

Nimi:                                                                              Ikä:

Asuinpaikka:

Täydennä lauseet

Olen aiemmalta koulutukseltani

  

Olen opiskellut ruotsia

  

Ruotsin opiskelu oli 

  

Vaikeinta minulle ruotsin opiskelussa oli

  

Helpointa minulle ruotsin opiskelussa oli

  

Opin kieltä parhaiten

  

Olen käyttänyt ruotsin kieltä aiemmin (missä ja milloin)

  

Odotan ruotsin opinnoilta nyt

  

Tähän voit kertoa, jos sinulla on jotain sellaista, josta opettajan olisi hyvä tietää:

Sain kaikilta vastaukset ja arveluni osoittautuivat todeksi, ruotsi oli opiskelijoista pelottavaa eikä siitä tainnut monellakaan olla kovin hyviä kokemuksia aiemmista opinnoista. Siinäpä haastetta kerrakseen! Hyödynsin Alkukyselystä saamaani tietoa ja aloin suunnitella opetuksestani monipuolista, harjoituspainotteista.

Ensimmäinen opetustuokio toteutettiin verkossa. Eläköön TVT! Eläköön eAPE-opintoni! Jess!

Tosin verkkoympäristö oli eri kuin mihin olin APE-opinnoissani tottunut. Pikakurssi juuri ennen opetuksen alkamista ja onnekseni sain oppilaitoksen IT-tuen mukaan seuraamaan ja jelppimään opetuksen aikana. Halusin nimittäin opetuksessani jakaa oiskelijat ryhmiin tutkimaan omia tehtäviään. Suht mukavasti se sujui IT-tuen avustuksella, aika vain tosin kului niin joutuisaan, että aivan yllätyin. Vaikka tuokio olisi voinut sujua teknisesti paremmin, niin tutorin antaman palautteen mukaan on hyvä, että opiskelijat näkevät, miten opettajat ja IT-tuki voivat auttaa toinen toistaan eikä avun pyytämiselle ole kynnystä.

Käsittelimme opintojakson tavoitteet, arviointikriteerit ja esittelin sisältöä. Tarkemmin perehdyimme tässä tuokiossa erilaisiin sanakirjoihin ja verkossa oleviin lähteisiin, joista voi hyödyntää sekä ruotsin opiskelussa että hoitotyössä.

Annoin lopuksi opiskelijoille 2 itsenäistä tehtävää:

1. etätehtävä: Sanastoharjoitus somea hyödyntäen

Kuuntele video ja etsi kaikki ihmisen terveyteen ja kehoon liittyvät suomen- ja ruotsinkieliset sanat. 

Tee sanoista kaksikielinen luettelo. Video

Palauta alustalle 9.3. klo 16 mennessä.

2. etätehtävä: Esittele itsesi ruotsiksi 

• kuka olet, mitä opiskelet, mitä harrastat, perhe ym. (Jag heter… Jag studerar …Jag älskar att…Min familj består av… Min make/sambo/barn/son/dotter heter…)
• vaihtoehdot:

1. kirjallinen esittely 100-150 sanaa (Word, rtf, pdf)
2. suullinen esittely (video) 2-3 minuuttia
3. voit tehdä myös molemmat

• palautus 9.3. klo 16 mennessä sähköpostilla opettajalle.

Lähiopetuksessa käytimme oppilaitoksen valitsemaa lähihoitajaopiskelijoille tarkoitettua ruotsin oppikirjaa, josta kopioin käsiteltävät kappaleet ja niihin liittyviä tehtäviä. Opiskelijat pääsivät siis harjoittamaan lukemista, kuuntelemista, kirjoittamista ja keskustelemista. Sanasto käsitteli tietysti hoitotyötä. Teimme myös toiminnallisia harjoituksia, kuten asiakaspalvelutilanne draaman keinoin, joten pelkäksi istumiseksi opiskelu ei mennyt. Vahingossa opetukseen tuli mukaan myös eriyttämistä siten, että kopioituja tehtäviä oli enemmän kuin ehdin antaa tehtäväksi paikan päällä, joten nopeimmat siirtyivät näihin tehtäviin omaa tahtiaan. 

Opettaminen tuntui alun jännityksen hävittyä mukavalta. Erityisen mukavaa oli nähdä opiskelijoiden paneutuminen ja innostus. Seuraamistani tunneista poiketen opiskelijoilla ei ollutkaan kiirettä pitää kahvitaukoa eikä lähteä syömään. Tunnollisesti he tekivät tehtäviä, joten lopulta minun piti huomauttaa tauosta ja ruokailuun lähtemisestä! Varmasti ruotsin opiskelu olikin erilaista ainakin hoitoyön teoriaopintoihin verrattuna. Toivon myös, että onnistuin tartuttamaan opiskelijoihin innostuksen ruotsia kohtaan, vaikka opintojakso kovin lyhyt olikin.

Opintojakson päätteeksi järjestin tentin, johon kuului kuuntelu, kirjoitustehtävä ja keskustelutehtävä. Kaikki läpäisivät kurssin!

Keräsin kaiken päätteeksi vielä Loppuarvioinnin:

Nimi:

Täydennä lauseet:

Opin tällä ruotsin opintojaksolla

Opittavaa jäi vielä

Opetuksessa toimivaa oli

Olisin kaivannut

  

Muuta sanottavaa

  

KIITOS VASTAUKSESTASI!

Loppuarvioinnin mukaan moni opiskelija koki oppineensa yllättävän paljon tällä lyhyellä kurssilla (verkko-opetuskerta, itsenäinen työskentely ja 3 lähiopetuspäivää). Opetuksesta sain mukavaa palautetta :)

Haastavinta opetusharjoittelussa oli opetuksen suunnittelu niin, että se palveli kaikkia sekä ajankäytön ennakointi. Erityisen kopin otin siitä, että aina opiskelijoille pitää antaa aikaraja, kun heidät ohjeistaa tekemään jotain tehtävää - vaikka se aikaraja ei pitäisikään paikkaansa. Huomaan, että niinhän minä itsekin töissä kaipaan aikarajoja ja deadlineja, mihin mennessä mikäkin tehtävä on tehtävä. Aikaa kun ei ole rajattomasti.

Yllätyin siitä, että eihän se opetusharjoittelu mikään koetinkivi ollutkaan. Upea oppimistilanne! Opeopiskelija saattaa kunnianhimossaan valita turhan laajan opintojakson ja käyttää opetuksen valmistamiseen yökaudet. Sattumalta tai ei, oma opetusharjoitteluni oli sopivan riittävä, se oli kokonaisuus, jonka aikana sain harjoitella opetuksen suunnittelua ja oppimisen arviointia sekä opettajana toimimista. Vähän voi todellakin olla enemmän :)

Nyt se on siis ohi ja todistuskin tuli postissa. 

Nähtäväksi jää, josko sittenkin tästä tytöstä joskus opettaja tulee. Nyt se ainakin on piirun verran lähempänä ja ammatillisista opettajaopinnoista ainakin sain huippueväät! Kiitos OAMK:n Amok, tutorini Maarit Räisänen ja muut ihanat innostavat opettajat sekä opetusharjoitteluohjaajani Tuovi!

P.S. Opetusharjoittelu ei ole opeopiskelijan koetinkivi, vaan ponnahduslauta. Sen aikana saa laittaa kaiken oppimansa oikeasti käyttöön!

OPETUSHARJOITTELU ALKAKOON

Jiihaa, tänään se alkoi - varsinainen oman opetuksen harjoittelu! Tätä edelsi muiden opettajien tuntien seuraaminen ja ammatillisen opettajan työhön tutustuminen. Mielenkiintoista on ollut ja päivä päivältä innostun opettajan työstä yhä enemmän. Tahtoo opeksi! Ja mikä ettei, kun on saanut seurata työlleen palavia opettajia, innostuneita itsekin, ja hyvin valmisteltuja tunteja. Rautaisia ammattilaisia!

Alkuviikosta kävin seuraamassa tämän lähihoitajaryhmän tunteja ja opetan itse heille siis ruotsia. Kurssi tuntuu kovin lyhyeltä, 1 ov, ja sen jälkeen pitäisi ammatiruotsi olla hallussa! AIkamoiset haasteet opeopiskelijalle?

Alkuviikosta annoin opiskelijoille alkuarvioinnin täytettäväksi ja sain niiden kautta kyllä arvokasta tietoa opetukseni suunnittelua varten. Itse kun rakastan ruotsia, niin on sydäntäsärkevää lukea, että kielen opiskelu on ollut haastavaa eikä kovin positiivisia kokemuksia ole jäänyt mieleen. Saatikka, että juuri kukaan olisi ruotsia koulun jälkeen käyttänyt. Aikuisista opiskelijoista kun on kyse eikä lukion käyneitä kovin montaa joukossa ole, niin mille pohjalle tätä ammatiruotsin opiskelua sitten järjestäisi?

No, kerroin tunnin aluksi opiskelijoille omat kokemukseni ruotsin kanssa toimimisesta. Jyväskylässä jos on sattunut kasvamaan, niin kielikokemuksia ei käytännössä juuri ole saanut, ainakaan ruotsin kielestä. Turkuun muutettuani luulin muuttaneeni ulkomaille, kun kadulla kävellessä kuulin ruotsia! Toinen kommellus sattui Englannissa ruotsalaisella merimieskirkolla käydessäni, kun juttelin erään ruotsalaisen kanssa. Kas, kun hän puhui ruotsia, minulle ei tullut mitään muuta mieleen kuin englanninkielisiä sanoja. Ja kun puhekumppanini vaihtoi englannille, minulle ei tullut päähän kuin ruotsinkielisiä sanoja. Mahtoikohan hän ihmetellä, mikä lääkitys minulla oli kun en osannut päättää... Seuraava kohtaus sattui aloitettuani työni Ruotsissa hoitoalalla: pitkään välttelin puhelimeen vastaamista, kun en suomeksikaan tykkää juuri puhelimessa puhua, mutta olihan se lopulta viimein puhelimeen vastattava, kun päivytyspuheluun piti vastata. Kysyttyäni soittajan syntymäaikaa jouduin pyytämään häntä toistamaan numerot ehkä kolmannen kerran (minulle on hankala kuunnella suomeksikin pitkiä numerosarjoja),  kun hänellä paloi pinna "Vilken idot!" Ja silti kaiken tämän kokemukseni jälkeen lähdin yliopistoon opiskelemaan ruotsia! Tai ehkä juuri siksi?

Päivän aiheeseen palatakseni, yritin vielä lohduttaa opiskelijoita heidän jännityksessään kertomalla, mitä juuri ennen istunnon alkua tapahtui. Niin, kyseessähän oli siis opiskelu verkkoympäristössä (mikä onni, että itse opiskelini eAPE-ryhmässä, tosin ympäristö oli eri). Sain pikaperehdytyksen iLincin saloihin, kunnes esitin toiveeni saada jakaa opiskelijat pienryhmiin. Silloin ohjaava opettajani otti yhteyttä IT-tukeen. Ystävällinen ja avulias IT-tukihenkilö yllätti minut kertomalla, että minulla onkin nyt jännät paikat, kun opetusharjoittelua teen. Hän kun oli samat opinnot suorittanut joitakin vuosia sitten. Kiitos vaan, en juuri jännittänyt tuota ennen, mutta nytpä aloinkin jännittää. En tosiaan kokenut paineita siitä, että ohjaava opettaja ja ammatillisen opettajakorkean tuutoriopettajani olivat seuraamassa tuntiani. Tai en ehkä alkanutkaan heitä jännittää, vaan sitä, että nyt sitä oltiin tosipaikan edessä, tulikokeessa niin sanotusti. Jännitin, miten opiskelijat ottavat opetuksen vastaan ja pelittääkö verkkoympäristö. Mutta ehkä sain näillä kertomuksillani vakuutettua opiskelijat siitä, että samassa veneessä ollaan.

Päivän teema oli orientoitua ruotsin opiskeluun ja sisällöksi olin valinnut erilaiset sanakirjat ja muun lähdemateriaalin, josta opiskelijoille voisi olla hyötyä. Toki aluksi käytiin opintojakson ja osaamisen tavoitteet sekä aikataulu. Opintojakson lopuksi on näyttökoe, joten sen arviointikriteerit katsottiin myös. Olisin voinut niitä vähän paremmin avata, mutta ehkä ne eivät olleet täysin selvät minullekaan...

Perinteisiä sanakirjoja oli hankala esitellä verkkoympäristössä, jossa ei käytetty kameraa. Olisi pitänyt hoksata laittaa kirjoista kuvia pp-dioihin. Totta puhuakseni valmistelin opetukseni edellisenä iltana (eläköön viime tippa, terkkuja tuutorille!) eikä puolenyön aikaan järki ole enää ihan terävimmillään. Verkossa olevista sanakirjoista ja muusta lähdemateriaalista minulla oli linkit ja tässä vaiheessa opiskelijat menivät 2-3 hengen pienryhmiin tutustuakseen yhteen verkkosivustoon. Aikaa heillä oli 10 minuuttia ja tehtävänä ottaa selville, mitä sivusto käsittää ja miten sitä voisi käyttää. Onneksi olin itse tutustunut sivustoihin, joten tiesin suurin piirtein mitä ne sisälsivät ja millaisia mahdollisuuksia niiden hyödyntämmisessä voisi olla. 10 minuuttia oli loppujen lopuksi lyhyt aika enkä ehtinyt itse piipahtaa ihan kaikissa ryhmissä. Luulen, että tehtävä oli onnistunut ja toivon, että opiskelijat muistavat hyödyntää noita sivustoja itsekseenkin:

Verkkosanakirjat

• Vårdsvenska (Learnwell Oy)

• Hoidokki (Sairaanhoitajien koulutussäätiö)

• Ilmainen sanakirja

• Sanakirja.org

Näissä linkeissä ei ehdittykään käymään:
Muu lähdeaineisto

• 1177 vårdguiden (Landstinget i Uppsala län)

• Selkokielinen suomi-ruotsi –sanasto hoitotyöhön

• Första hjälpen (Vetamix, Svenska Yle)

• Pajala hälsocentral

Vinkkasin opiskelijoille nämä sivustot kieliopin opiskeluun:

• Substantiivit 

• Verbin taivutus

Lopuksi vielä muuta materiaalia, lähihoitajan työnkuvausta ja yleisiä kielivinkkejä kielen opiskeluun:

• Opetushallitus, Social- hälso- och idrottsområdet

• Kielivinkki, neuvoja kielen opiskeluun

Pienryhmätyöskentelyn jälkeen kukin ryhmä vuorollaan sai esitellä tutkimansa sivuston ja esimerkit, miten itse voisi hyödyntää sivustoa. Muutamilla oli mikkiongelmia, mutta he kertoivat löytönsä sitten chatissa. Opettajakokelaana huomasin, että 9 opiskelijan ryhmässäkin oli vaikeuksia pysytellä kärryillä, keneltä olen esittelyn jo saanut, vaikka samalla kirjoitinkin itselleni, kuka oli missäkin ryhmässä. Otin tästä kopin, että mahdollisella seuraavalla verkko-opintojaksolla kirjoitan opiskelijoiden nimet etukäteen paperille, johon voin tunnin kuluessa vedellä viivoja kunkin opiskelijan kohdalle.

Loppuaika menikin etätehtävien ohjeistamisessa:

1. etätehtävä: sanastoharjoitus somea hyödyntäen: kuuntele oheinen laulu Youtubesta ja etsi kaikki ihmisen terveyteen ja kehoon liittyvät suomen- ja ruotsinkieliset sanat. 

• Tee sanoista kaksikielinen luettelo.

2. etätehtävä: esittele itsesi, kuka olet, mitä opiskelet, mitä harrastat, perhe ym. (Jag heter… Jag studerar …Jag älskar att…Min familj består av… Min make/sambo/barn/son/dotter heter…)

• vaihtoehdot:kirjallinen esittely 100-150 sanaa (Word, rtf, pdf) tai suullinen esittely (video) 2-3 minuuttia tai voit tehdä myös molemmat

Ja siinähän ne oppitunnit vierähtivätkin. Pjuuuh!

MITEN OPETTAJA VOI HYÖDYNTÄÄ TEMPERAMENTTITUNTEMUSTA TYÖSSÄÄN?

Temperamenttituntemus auttaa opettajaa ymmärtämään opiskelijoiden erilaisia tapoja reagoida. Se auttaa myös opettajaa hallitsemaan omaa käytöstään. Kun opettaja on tietoinen eri temperamenteista ja tuntee opiskelijansa, auttaa se opettajaa paitsi tuntemaan itseään paremmin, niin ymmärtämään sekä opiskelijoiden että muiden kouluyhteisön jäsenten ja yhteistyökumppaneiden käytöstä paremmin. Vaikka yksilöllisyyttä tulee ymmärtää, mitä tahansa käytöstä ei tule suvaita. Opettajan onkin hyvä aina opiskelijaryhmän kanssa sopia yhteiset pelisäännöt, miten opintojakson aikana toimitaan. (Keltikangas-Järvinen, 2008: 41–42.)

Jokainen temperamentti on sinänsä arvokas eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa reagoida ärsykkeisiin. Tämän vuoksi uusia opiskelijoita valitessa ei voida ajatella, että valittaisiin vain tietynlaisia tyyppejä. Paras tapa on valita erilaisia ihmisiä, koska sillä tavoin opiskelijatkin oppivat työelämää ajatellen tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Lisäksi ihminen kehittyy koko elämänsä ajan ja hän voi säädellä omaa käyttäytymistään. (Keltikangas-Järvinen, 2008: 40–41, 213.)

Keltikangas-Järvisen (2006: 261–263) mukaan temperamenttiteorian hyödyntäminen opetuksessa ei tarkoita erityisiä opetusjärjestelyjä kunkin opiskelijan temperamentin mukaisesti. Olennaista on rakentaa sellainen oppimisympäristö, joka sopii kaikille. Rakenteelliset, kaikille sopivat, ratkaisut tarkoittavat opetuksen vaihtelevuutta, järjestystä, ohjelmointia, pehmeää laskua, rutiineja ja muutoksiin valmistelua eli ennakointia. Temperamenttituntemuksen avulla opettaja tietää, että opiskelijat reagoivat kukin eri tavalla esimerkiksi meluun, keskeytyksiin ja stressiin (Keltikangas-Järvinen, 2008: 187). Jotta opettaja oppisi tuntemaan omat opiskelijansa, ja heidän temperamenttinsa, on opettajan uuden opintojakson alkaessa tai uuden ryhmän kanssa hyvä käyttää aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen (Erkkilä, 2014). Tutustuminen luo turvallisuutta, madaltaa vuorovaikutuksen kynnystä ja houkuttelee avoimuuteen edistäen näin ryhmän toimintaa ja oppimista (Räisänen, 2014).

Temperamentti ei liity älykkyyteen, motivaatioon ja oppimiseen, mutta kylläkin yksilön suhtautumiseen oppimiseen ja koulumenestykseen ja opettajan suhtautumiseen opiskelijaan. Opettajan on syytä olla tietoinen siitä, että ei ole olemassa yhtä parasta tapaa oppia eikä näin ollen yhtä ainoaa parasta tyyliä opettaa. Yksi oppii tutkimalla ja itse tekemällä ja toinen kuuntelemalla tai lukemalla. Tämän vuoksi opettajan on syytä käyttää erilaisia opetustyylejä ja –menetelmiä, jotta jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus oppia. Oppimistehtävät voivat olla vaihtoehtoisia: kirjallinen essee / suullinen esitelmä / videoesitys, jonka voi toteuttaa yksin, parin kanssa tai ryhmässä. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 60–62.)

Kaikkia opiskelijoita hyödyttää opetuksen selkeä rakenne, valmistelu ja kertaaminen (Räisänen, 2014). Pehmeän laskun käyttäminen auttaa kaikkia opiskelijoita. Ennen uuden tehtävän alkamista on hyvä pitää pieni tauko, jotta kaikki ehtivät ajatuksineen mukaan (Keltikangas-Järvinen, 2006: 133). Opetuksessa on hyvä pitää taukoja ja antaa aikaa opiskelijoiden ajatella ja pohtia rauhassa. Opetuksessa on myös tärkeä olla erilaisia tehtäviä: itseopiskelua ja –pohdiskelua, pariporinoita, ajatusten vaihtoa pienissä ryhmissä, kirjoittamista, lukemista, tiedonhakua eri lähteistä, opitun työstämistä ja kertaamista.

Temperamenttituntemuksen avulla opettaja ottaa huomioon opiskelijoiden yksilöllisyyden. Aktiiviselle opiskelijalle on hyvä olla liikkumista mahdollistavia tehtäviä, erittäin puhelias opiskelija voi olla syytä sijoittaa luokan etuosaan tai vaihdella istumajärjestyksiä, jotta hän ei häiritse rauhaa ja hiljaisuutta opiskelussaan tarvitsevaa opiskelijaa. Yksilöllisyys ei tarkoita eriarvoisuutta, koska samanlainen opetus on aina valinta jonkun temperamentin suuntaan. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 179–180.)

Vaikka temperamentti ei korreloi älykkyyteen, se vaikuttaa siihen, miten opettaja näkee opiskelijan, mikä puolestaan vaikuttaa arviointiin. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 140.) Tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi arvioinnin on oltava perusteltua ja läpinäkyvää. Arvioinnin kriteerit on oltava etukäteen selvillä, selkeät ja kaikkien tiedossa, jotta kaikki opiskelijat voivat hyväksyä ne. Arvioinnissa yksilöllisyys on yhtä tärkeä. Opiskelijaa ei verrata muihin, vaan omaan kehittymiseensä. Erityisen tärkeää on arvioinnin jatkuvuus. Koska opiskelijat ovat temperamentiltaan erilaisia, jatkuvalla arvioinnilla saa kattavan kuvan opiskelijan osaamisesta, jota arvioidaan suhteessa opetussuunnitelmassa kirjattuun oppimis- tai osaamistavoitteisiin. Myös arviointivaiheessa opettajan on hyvä käyttää monipuolisia menetelmiä. Itsearviointi on hyvä olla sekä kirjallista että suullista, jotta eri tavalla reagoivat opiskelijat hyötyvät siitä. Esimerkiksi osa opiskelijoista tarvitsee aikaa miettiä, kun taas toisille on tärkeä saada puhua ajatuksiaan. Ulospäin suuntautuneille opiskelijoille on myös tärkeä keskustella, joten vertaisarviointi on tässä oiva menetelmä.

-----------------------

LÄHTEET:

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Keltikangas-Järvinen, L. 2008. Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Helsinki: WSOY.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitat-tu 12.10.2014.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

MITEN TEMPERAMENTTIMME VAIKUTTAA ARJEN VUOROVAIKUTUSTILANTEISSA?

Temperamentti on ihmisen synnynnäinen ja varsin pysyvä tapa ja tyyli reagoida ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Perustemperamentti pysyy samana, vaikka sen ulospäin näkyvä ilmiasu muuttuu, koska kasvaessaan, ja etenkin aivojen kehittyessä, ihminen saa keinoja hallita omia reaktioitaan. Lisäksi kasvatus vaikuttaa temperamentin ilmenemiseen eli siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Toisaalta, sama temperamenttipiirre tulkitaan eri kehitysvaiheissa eri tavalla: vaativasta vauvasta tulee määrätietoinen nuori. Temperamentti selittää siis ihmisten välisiä eroja ja tekee meistä jokaisesta yksilöllisen. Ihmisen temperamentti, kokemus ulkoisista ja sisäisistä ärsykkeistä, on tiedostamatonta eikä siihen voi tahdonalaisesti vaikuttaa. Temperamentti ei ole tietoista päätöksentekoa, mutta sen ilmiasuun voi vaikuttaa. (Keltikangas-Järvinen, 2009: 49–53.)

Temperamenttimme on meissä läsnä aina. Saman perheen lapsilla ei välttämättä ole samanlainen temperamentti, vaikka vanhempien kasvatustyyli olisikin sama, koska temperamentti on synnynnäinen. Esimerkiksi meidän perheessä on kaksi lasta, joilla on erilainen temperamentti. Jo vauvana ihminen reagoi ärsykkeisiin oman temperamenttinsa mukaisesti. Vanhemmat oppivat lapsensa vastaamaan lapsensa temperamentin ilmiasuun pikku hiljaa. Lasten syntymäpäiväkutsuilla aikoinaan panin merkille, miten eri tavalla lapset käyttäytyivät. Toiset ryhtyivät heti leikkiin mukaan, kun taas toiset seurasivat sivusta ja lämpenivät vähitellen, jos ehtivät lämmetä kutsujen aikana ollenkaan. Sensitiivistä lasta ei auta se, että häntä kehotetaan olemaan reipas ja tulemaan mukaan. Hänelle pitää antaa aikaa tarkkailla ja sopeutua tilanteeseen.

Omasta lapsestani olen huomannut sen, että joitakin asioita ei kannata kertoa liian aikaisin eikä esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa. Jos lapsella on taipumus reagoida johonkin asiaan huolestumalla, yöunien rauhallisuus on tällöin mennyttä. Samoin siniselle lapselle jotkut asiat kannattaa ensin esitellä etukäteen ja antaa lapselle mahdollisuus sopeutua ajatukseen pikku hiljaa. Jonnekin lähtö kun ei häneltä onnistu noin vaan yllättäen.

Parisuhteen arjen vuorovaikutustilanteissa voi tulla yllätyksiä, jos omaa ja toisen temperamenttia ei tiedosta. Toinen kaipaa aamulla hiljaisuutta ja rauhaa, kun toinen onkin heti valmis keskustelemaan, avaa television ja täyttää kodin äänillä. Jos toinen on nopea liikkeissään ja valmis ex tempore-reissuihin, mutta toinen ei, vaatii se sovittelua. Kun nopealiikkeinen oppii, että toinen tarvitsee aikaa sopeutua ajatukseen, hän ymmärtää, miten retkien ja matkojen kanssa kannattaa menetellä: vihjaus tai maininta asiasta, rauha miettiä ja pohtia, asian uudelleen esiin nosto, keskustelu, valmistelu ja lopulta matkan toteutus. (soveltaen Dunderfelt, 1998 .147-152 ja Räisänen, 2014.)

Työelämässä harva tekee työtä yksin ilman työtovereita tai yhteistyökumppaneita. Tämä ilmenee siten, että jokaisella on esimerkiksi oma tapansa aloittaa päivä, ryhtyä päivän aikana suoritettaviin tehtäviin ja reagoida muuttuviin tilanteisiin. Jos yhdellä on heikko paineensietokyky - sillä erityisesti stressitilanteissa perustemperamenttimme tulee esiin – hänen reagointinsa voi aiheuttaa ikäviä tilanteita ja toisissa pahaa mieltä. Aikuisen ihmisen odotetaan hallitsevan ja hillitsevän tunteitaan ja etenkin niiden ilmaisua, mutta välttämättä kaikki eivät ole elämänsä aikana sitä harjoitelleet riittävästi ja yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä. Toisaalta, iloinen keltainen voi tuoda piristystä muiden päivään puhumalla virkistäviä asioita.

Asiakaspalvelutilanteissa kohtaaminen sujuu paremmin ja jouhevammin, jos asiakaspalvelijalla on temperamenttiosaamista (Räisänen, 2014). Punainen asiakas on määrätietoinen, joten hänen kanssaan keskustellessa on hyvä olla selkeät asiaperustelut ja vaihtoehdot tarjottavissa. Sininen asiakas harkitsee ja puntaroi eri vaihtoehtoja ja saattaa silti jättää asian sikseen. Keltainen pitää keskustelusta ja puhumisesta, joten asiakaspalvelijan kannattaa kuunnella ja vastata tähän tarpeeseen. Vihreä asiakas nauttii rauhallisesta tilanteesta ja saattaa pelästyä liian hyökkäävästä esittelystä. Samoja oppeja voi soveltaa opetustyössä ja kohtaamisissa opiskelijoiden kanssa.

------------------------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Keltikangas-Järvinen, L. 2009. Temperamentti – persoonallisuuden biologinen selkäranka. Teoksessa: Metsäpelto, R-L. & Feldt, T. (toim.) 2009. Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitat-tu 12.10.2014.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

MITEN ITSE- JA IHMISTUNTEMUS KEHITTÄVÄT AMMATTIOPETTAJAN VUOROVAIKUTUSOSAAMISTA?

Itsetuntemus on Dunderfeltin (Peda.net, 2014) mukaan ihmisen sisäinen käsitys omasta itsestään. Ihminen oppii elämänsä aikana vähitellen tuntemaan itseään toimiessaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa tulkitsemalla omia reaktioitaan ja omaa käyttäytymistään. Itsetuntemus tarkoittaa, mitä ajattelemme itsestämme, millaisen arvon annamme itsellemme ja millaiseksi haluamme tulla. Koska ihminen kehittyy ja muuttuu koko elämänsä ajan, minäkuvakin muuttuu elämän aikana. Eri elämänvaiheissa ihmisestä voi siis korostua tai peittyä jotkut piirteet. Kun ihminen tuntee itsensä, hän on tietoinen omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Tietoisesti ihminen voi sitten pyrkiä kehittämään heikkoja puoliaan ja toisaalta hakeutua esimerkiksi vahvuuksiensa mukaisiin tehtäviin.

Itsetuntemuksen kehittymisen myötä opimme tuntemaan muita ihmisiä, kun huomaamme, että kaikki ihmiset eivät toimi samalla tavalla, vaan omalle temperamentilleen luontaisella tavalla. Temperamenttiymmärrys auttaa ammattiopettajaa ymmärtämään niin itseään kuin muitakin paremmin. Tästä seuraa, että hän pystyy ohjaamaan omaa toimintansa ja viestintäänsä opiskelijalle sopivaksi, niin että viesti menee perille. (Räisänen, 2014.)

Yksinkertainen nyrkkisääntö ammattiopettajan vuorovaikutusosaamisen kehittämiseksi on mielestäni se, että hän toimii muita kohtaan siten, kuin toivoisi muiden toimivan itseään kohtaan. Tässä on kuitenkin muistettava se, että erilaisen temperamentin vuoksi jokaisen yksilön kokemus on omanlaisensa. Esimerkiksi sensitiivistä ihmistä on hyvä lähestyä rauhallisesti ja voimakastahtoiselle ihmiselle on tärkeä tarjota selkeitä perusteita. Ammattiopettaja ei kuitenkaan ole kameleontti, joka vuorovaikutuksessaan vaihtaa väriään ja muotoaan sen mukaan, millainen vastapuoli on. Tämä ei reaalimaailmassa onnistuisi. On kuitenkin sellaisia vuorovaikutuksen perussääntöjä, jotka ovat yleispäteviä, kuten hyvät tavat, tervehtiminen, silmiin katsominen ja rehellisyys.

Ammattiopettajan on tärkeä olla tietoinen eri temperamenteista, jotta hän ymmärtää vastapuolen käyttäytymistä. Vuorovaikutuksessaan ammattiopettaja havainnoi jatkuvasti vastapuolen reaktioita ja muuttaa sen mukaan viestintäänsä, jos viesti ei näytä menevän perille. Ammattiopettaja tietää itse- ja ihmistuntemuksensa avulla, että selkeä viesti on ymmärrettävä. Hän esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä, jotta ymmärtää opiskelijan viestin oikein ja pyytää tarvittaessa esimerkiksi opiskelijaa kertomaan omin sanoin, mitä on sovittu.

---------------------

LÄHTEET:

Peda.net. 2014. Itsetuntemus. Ylöjärven kaupunki, oppilaanohjaus. http://peda.net/veraja/ylojarvi/opo/itse. Viitattu 26.10.2014.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

PEDAGOGISTA VUOROVAIKUTUSTA JA OPPIMISTA EDISTÄVÄT TEKIJÄT

Pedagoginen vuorovaikutus on oppimista edistävää vuorovaikutusta, jolla on aina opetuksellinen sisältötavoite. Oppimisen sanotaan olevan vuorovaikutusprosessi. Oppija on joko vuorovaikutuksessa opettajaan, muihin opiskelijoihin tai lukemaansa (kuuntelemaansa, katsomaansa) opiskelumateriaaliin. (Räisänen, 2014.)

Pedagogista vuorovaikutusta ja oppimista edistävät tekijät ovat hyvän vuorovaikutuksen ominaisuudet. Toinen toisensa tunteminen (opettaja ja opiskelijat) edistää pedagogista vuorovaikutusta. Hyvin ryhmäytynyt ryhmä kannustaa oppimaan. Tämän vuoksi alkuvaiheeseen uuden opintojakson alkaessa tai uuden ryhmän kokoontuessa ei tutustumista ja toinen toisensa nimien oppimista ei mielestäni voi koskaan liikaa korostaa. Toinen toisensa tunteminen alentaa kynnystä kysyä ja ottaa yhteyttä silloin, kun tulee ongelmia tai halu tarkistaa asioita ja pyytää neuvoa.

Fyysisillä tekijöillä, kuten luokan koko ja muoto sekä tuolien ja pöytien asettelu, on mielestäni suuri merkitys pedagogisen vuorovaikutuksen ja oppimisen edistämises-sä. Suuri luokka, jossa istutaan perinteisen koululuokkamaisesti peräkkäin, jokainen omassa pulpetissaan ei varmasti edistä pedagogista vuorovaikutusta. Jo pelkästään kuuleminen ja näkeminen voi muodostua ongelmaksi. Kun luokka ja sen kalusteet ovat muokattavissa, niin että siellä voidaan siirtää pöytiä ja tuoleja sekä liikkua, edistää se pedagogista ja vuorovaikutusta merkittävästi. Ympyrässä jokainen näkee toisensa ja asetelma ruokkii vuorovaikutusta.

Opetusmenetelmien vaihtelevuus ja yhteistoiminnallisten menetelmien käyttö suorastaan huutavat pedagogista vuorovaikutusta. Oppiminen ilman vuorovaikutusta ei yksinkertaisesti tällöin onnistu. Toinen toisensa opettaminen vuorovaikutuksessa ja vertaistuki edistävät oppimista. Projektimaisen työskentelyn on todettu soveltuvan kaikille temperamenttityypeille, kunhan jokainen saa osallistua ja edetä omassa tahdissaan (Keltikangas-Järvinen 2006: 197). Samalla opiskelijat oppivat monenlaisia työelämässä tarvittavia taitoja, kuten hyvää vuorovaikutusta ja yhteen hiileen puhaltamista.

-----------------

LÄHTEET:

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

HYVÄÄ HENKILÖKEMIAA JA HYVIÄ VUOROVAIKUTUSTAITOJA

Henkilökemia ei ole orgaanista kemiaa, vaan kokemus kahden henkilön välillä tapahtuvasta tilanteesta. Tilanteeseen vaikuttavat kunkin henkilön ajatukset, tunteet, ennakkokäsitykset ja mielikuvat toisesta henkilöstä. Useimmat työpaikan ongelmat johtuvat huonosta henkilökemiasta, jolloin kokemus henkilöiden välisestä yhteistyöstä on negatiivinen. (Dunderfelt 1998: 11–14.) Hyvä henkilökemia on sanallisten ja sanattomien viestien harmoniaa, jolloin voi kokea toisen henkilön olevan samalla aaltopituudella. Vuorovaikutus etenee ilman suurempia ongelmia. (Räisänen, 2014.)

Minulla on muutamia sellaisia kokemuksia entisistä ja nykyisistä työtovereista, että ensimmäinen vaikutelma tai ennakkokäsitys toisesta henkilöstä on saattanut olla negatiivinen, olen esimerkiksi kokenut toisen henkilön jollakin lailla pelottavana. Yhteistyö ja työnteko ovat kuitenkin sujuneet loistavasti. Olen toisaalta hämmästellyt omia reaktioitani, mutta toisaalta alkanut yhä enemmän luottaa siihen, että ensivaikutelman ei pidä antaa häiritä. Hyvä henkilökemia on mielestäni sitä, että yhdessä työskennellessä voi kokea jonkinlaisen flow’n ja nauttia hetkestä. Hyvä henkilökemia ei ole sitä, ettei joskus oltaisi eri mieltä asioista. Niistä voidaan kuitenkin keskustella rakentavasti ja päästä molempia tyydyttävään lopputulokseen. Parhaimmillaan hyvä henkilökemia toimii niin, että intuitiivisesti kaksi henkilöä ymmärtää toinen toistaan ja kannustaa toisiaan yhä parempaan työsuoritukseen.

Vuorovaikutus on ihmisten välistä sanallista ja sanatonta vuorotellen viestimistä. Se on myös tietoista ja tiedostamatonta toinen toisiinsa vaikuttamista. (Räisänen, 2014.) Vuorovaikutus on siis sanoja, eleitä, ilmeitä, asentoja, huokauksia ja katseita sekä kysymyksiä, pyyntöjä, käskyjä ja ajatusten vaihtoa. Hyvä vuorovaikutus alkaa toisen ihmisen huomaamisesta ja hyvistä tavoista, jolloin tervehditään, katsotaan silmiin ja hymyillään. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu yhteisten pelisääntöjen noudattami-nen, kuten se, että ei puhuta päällekkäin ja vastataan kysymykseen. Kahden ihmisen välinen vuorovaikutus alkaa kohtaamisesta, esittäytymisestä, jos ei vielä tunneta entuudestaan. Hyvän vuorovaikutuksen eräs tunnusmerkki on mielestäni se, että molemmat keskittyvät käsillä olevaan hetkeen ja toinen toisiinsa. Toisen nimi painetaan mieleen. Vuorovaikutus etenee tilanteen mukaan joko rupattelulla ja virittäytymisellä tai toisinaan tervehtimisen jälkeen varsinaiseen asiaan voi mennä melko nopeastikin.

Hyvä vuorovaikutus on sellaista, että molemmat osapuolet pyrkivät ilmaisemaan viestinsä positiivisesti, tarkasti ja ymmärrettävästi. Toisaalta hyvään vuorovaikutukseen kuuluu myös ymmärtämisen varmistaminen. Viestin vastaanottaja voi esittää toisen ilmaiseman asian omin sanoin, jotta hän voi varmistua ymmärtäneensä oikein. Viestin perille meno kun on sekä viestin lähettäjän että sen vastaanottajan vastuulla. Vuorovaikutukseen sisältyy usein piiloviestejä, mutta hyvään vuorovaikutukseen kuuluu mielestäni olla suora ja rehellinen. Rivien välistä tulkitseminen aiheuttaa väärinkäsityksiä. Vuorovaikutus on suurelta osin tulkintaa ja 80 % vuorovaikutusongelmista johtuukin tulkintavääryyksistä (Räisänen, 2014).

------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

TEMPERAMENTTITEORIA

Keltikangas-Järvisen (2006: 22–24) mukaan temperamentti on ihmisessä synnynnäisesti oleva ja varhain ilmenevä, pysyvä, ulospäin havaittavissa oleva käyttäytymistyyli, jonka avulla yksilö reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan temperamentti on yksilöllinen tyyli reagoida myös sisäisiin ärsykkeisiin eikä se välttämättä näy ulospäin, kuten omien tunteiden säätely. Ei ole olemassa yhtä parasta tai oikeaa tyyliä reagoida ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan, vaan kaikki temperamentit ovat yhtä arvokkaita. On siis vain olemassa erilaisia tapoja reagoida ja toimia, kuten esimerkiksi hitaus, kärsimättömyys, hiljaisuus ja äänekkyys.

Temperamentti koostuu useista piirteistä, joiden avulla voidaan muodostaa yksilön temperamenttiprofiili. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi ärtyvyys, intensiivisyys, aktiivisuus, sensitiivisyys, positiivisuus ja negatiivisuus. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 25–26.) Temperamenttiteorian mukaan jokaisella ihmisellä on oma mieltymyksensä tietynlaiseen toimintatyyliin, kuten tapa reagoida ympäröivään maailmaan, tunteiden ilmaisu, asioiden käsittely ja keskustelu. Jokainen toimii sillä omalla luonteenomaisella tyylillään, joka on tutuin ja vaivattomin tapa toimia. (Räisänen, 2014.)

Ennen varsinaista pohdiskeluani värityyppiteorian hyödyntämisestä ammattiopettajan työssä, esittelen työni pohjana olevaa temperamenttiteoriaa, jota kuvataan eri väreillä. Tässä tehtävässä keskityn lähinnä Dunderfeltin (1998) esittämään väriteoriaan, jossa yksilö voi olla temperamentiltaan sininen, vihreä, punainen tai keltainen.

--------------------------

LÄHTEET:

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

OMA OSAAMINEN JA DRAAMAN HYÖDYNTÄMINEN OMASSA OPETUSTYÖSSÄ

Draaman hyödyntäminen opetuksessa on muun muassa erilaisten pelien ja leikkien käyttöä, toisin sanoen erilaisia harjoituksia, joissa hyödynnetään fiktiota ja todellisuutta. Draaman ohjaaminen edellyttää opettajalta heittäytymistä ajatusleikkeihin ja toimimista kahdessa eri ulottuvuudessa - reaalisessa ja fiktiivisessä maailmassa. Opettaja luo mahdollisuuksia, joissa voi oppia, kokeilla, tutkia ja ihmetellä ja harjoitella sosiaalisia leikkejä. Opettaja on pedagoginen asiantuntija, joka tietoisesti käyttää draaman eri alalajeja opetuksessaan. Hän organisoi ja koordinoi ryhmän toimintaa, kyselee, epäilee ja innostaa. Opettaja myös auttaa, myöntelee ja kieltää, jotta ryhmä etenee prosessissaan. (Heikkinen 2004, s. 155-175.)

Uskon pystyväni luomaan ryhmässä turvallisen ilmapiirin, jotta ryhmäläiset uskaltavat heittäytyä. Itse ainakin olen valmis heittäytymään ja innokas kokeilemaan uusia menetelmiä. Koska opettajan kokemusta ei ole juuri kertynyt, ei ole vanhoja kaavojakaan, joihin voisi kangistua, vielä. Toisaalta, en tunne vielä riittävästi kaikkia draamapedagogiikan menetelmiä, jotta voisin niitä täysin hyödyntää omassa opetustyössäni. Tämä vaatiikin aikaa ja tutustumista, opettelua ja harjoittelua, olenhan opettajan polkuni alkutaipaleella.

Kesäkuussa käymieni työpajojen avulla olen päässyt tutustumaan draaman eri alalajeihin. Tutustumis- ja ryhmäytymisvaiheessa sekä välipaloina, jäänsärkijöinä ja palauttavina harjoituksina koen pystyväni draaman keinoja hyödyntämään. Itse asiassa tutustumiseen ei juuri muita keinoja mielestäni kannattaisi käyttääkään.

Kielenopetuksessa draaman keinoja voi osin käyttää esim. välipaloina ja keskittymsiharjoituksina. Prosessidraamaa tai foorumiteatteria en osaisi soveltaa kielenopetuksessa. Ne sopisivat hyvin terveydenhuoltoalan opetukseen, mutta itse menetelmät ovat minulle vielä uusia ja sen verran vieraita, että en ehkä vielä uskaltaisi niitä soveltaa. Mutta ehkä osia niistä voisin jo soveltaakin. Joka tapauksessa ne ovat varteenotettavia keinoja ja hyviä menetelmiä keskustelun synnyttämiseen. Terveydenhuoltoalan ammattilainen tarvitsee hyvää empatiakykyä ja sellaisen kasvattamiseen draaman keinot sopivat mielestäni erityisen hyvin.

Työelämäosaamisen näkökulmasta draamapedagogiikan harjoituksia voi hyödyntää työelämässä esim. muutos- ja konflitktitilanteissa sekä haastavien tilanteiden käsittelyssä. Koska esim. prosessidraama-työskentely onnistuakseen on aikaa ja keskittymistä vaativa menetelmä, sille pitää varata vähintään muutama tunti. Työpäivän aikana se ei siis välttämättä onnistuisi, vaan menetelmän käyttö vaatii rauhallisen ja häiriöttömän tilan.

--------------

Lähde: 

Heikkinen, Hannu. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura.

KESÄ JA LOMA

On ollut aivan ihana kesä! Täällä Lapissa asuessa arvostan sitä, että voi olla ulkona kesävaatteissa, istuskella terassilla rauhassa ja antaa auringon lämmön hoitaa. Siis istuskella rauhassa erityisesti siinä mielessä, että ei tarvitse koko ajan huitoa inisijöitä ympäriltä. Käsiä olenkin sitten sen edestä käyttänyt erilaisiin käsitöihin. Tänä kesänä innostuin virkkaamisesta ja vanhojen T-paitojen hyötykäytöstä. Paitojen leikkaus on hidasta puuhaa, joten ehkä jatkan sen parissa ensi kesänä.

Ehkä sain vähän aavistaa, millaista opettajilla on kesälomalla. Pidin itse viisi viikkoa vapaata ja varmasti voisin olla vapaalla vielä toisetkin viisi viikkoa. Aika ei tulisi pitkäksi. No, koska en ole opettaja, tyydyn tähän. Sanotaan, että kesä on akkujen lataamisen aikaa. Toisaalta, loman hyvät vaikutukset ilmeisesti häviävät noin viikossa, joten en oikein usko tuohon. Akkuja pitää ladata jatkuvasti, arjen keskelläkin. Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä on jaksamisen A ja O.

Jokainen varmasti löytää ne omat keinonsa jaksaa niin töissä kuin vapaa-ajalla. Opettajaksi opiskelun suhteen olen kesän aikana vetänyt lonkkaa. Alkukesästä kävin draamapedagogiikan työpajoissa kahden päivän ajan - siitä omat postaukset tuonnempana. Enimmäkseen vietin rauhallista eloa kotona tekemättä juuri muuta kuin noita alussa mainitsemiani käsitöitä ja aivan loman aluksi lasten huoneiden remppaa. Pikku reissuja, joista yksi Jyväskylään asti. Päijänne-risteily oli minulle mieleen. Vesi ja rantamaisemat, ah!

Pitkästä aikaa kävin kotikylässämme uimassa. Satuin parina aamuna tyynen järven aikaan eikä rannallakaan ollut ketään muuta. Täydellinen rauha! Enkä valita maisemista kotipihallakaan.

VAPAASTI VALITTAVAT OPINNOT

Tuli ilmoitus, että kohta on aika ilmoittautua kesän vapaasti valittaviin opintoihin (Muut opinnot). En ollut ajatellut opiskella kesän aikana, mutta mielenkiinnosta kävin selailemassa opintojaksotarjontaa. Lisäksi aiemmin oli tullut tuutoriopettajalta viesti, että on mahdollista saada suullista palautetta Ammattipedagogiikka-opintojaksoista ja samalla keskustella HOPSista. Vilkaisinkin omaa HOPSiani ja sehän näytti ihan mukavalta.

Aloitin ammatillisen opettajan opintoni (pedagogiset opinnot) viime kesänä. Alle vuodessa olen saanut tehtyä Ammattipedagogiikka I ja II sekä kaksi vapaasti valittavaa opintojaksoa (Opettajan etiikka ja Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät). Samalla olen siis ollut kokopäiväisessä työssä. Kasvatustieteelliset opinnot sain hyväksiluettua suoritettuani aikoinaan kasvatustieteen approbaturin (perusopinnot). Jäljellä on siis enää kolme vaasti valittavaa opintojaksoa ja opetusharjoittelu.

Opetusharjoittelua varten pitää ensin käydä sen aloitusseminaari, joka on päivän mittainen. Seuraava on toukokuussa, mutta luultavasti samana päivänä on sellaisia työtehtäviä, joita en voi siirtää. Sain kuitenkin Amokista tietoa, että elokuussa järjestetään ylimääräinen päivä kesällä aloittaville, joten toivon mukaan pääsen sitten siihen. En kuitenkaan ole kesän aikana tekemässä opetusharjoittelua. Itse asiassa alunperin ajattelin syksyä 2014 tai kevättä 2015, mutta koska nykyinen työni jatkuu vielä vuoden verran, niin työn ohessa opetusharjoittelun suorittaminen voi olla haastavaa tai ainakin se aiheuttaa monemoisia järjestelyjä. No, turha murehtia sitä vielä.

Vapaasti valittavista opinnoista olin tehnyt alustavaa suunnitelmaa HOPSiini ja yhden opintojakson ajattelin suorittaa akvaariotenttinä, niin saanpahan sellaisestakin kokemusta. Kyseessä olisi alakohtainen syventävä didaktiikka, joka opiskellaan itseopiskeluna kirjallisuutta lukemalla. Akvaariotentin kysymykset ovat nähtävillä jo ja tarkoitus on hakea niihin vastauksia ja mahdollisesti ainakin suunnitella vastaukset etukäteen. Varsinainen tentti tapahtuu ymmärtääkseni lähettämällä opettajalle tekstiviesti, jonka perusteella tentti avautuu ja siihen on sitten kaksi tuntia aikaa vastata. Tekniset yksityiskohdat selvinnevät tuonnempana, kun se on ajankohtaista.

Sitten jäisi vielä kaksi muuta opintojaksoa. HOPSissani olevia opintojaksoja ei ainakaan nyt näyttäisi olevan tarjolla. Lisää tarjontaa tullee kevään mittaan ja syksyn opintojaksotarjonta selvinnee sekin lähempänä syksyä. Tällä hetkellä suunnitelluista opintojaksoista minua alkoi kiinnostaa Draamapedagogiikka ja Opettajan vuorovaikutustaidot, joka järjestetään syksyllä myös Rovaniemellä.

Draamapedagogiikka suoritetaan osittain itseopiskeluna Optimassa olevien ohjeiden mukaan ja lisäksi opintojaksoon kuuluu osallistuminen viiteen työpajaan, joita näköjään kesäkuun alussa olisi Oulussa tarjolla. Koska opintojakso herätti mielenkiintoni, meninkin suuremmitta peloitta ilmoittautumaan Optimaan, jotta näen, mitä oppimistehtäviä jaksoon kuuluu. Työpajoihin ilmoittautuminen tapahtuu ensi viikolla.

Pitemmittä puheitta ensimmäisen oppimistehtävän kimppuun!

OPETTAJAN TYÖN EETTISIÄ ULOTTUVUUKSIA

Pohdintaa opintojakson jälkeen

Opettajan työn eettisiä ulottuvuuksia -opintojaksolle asettamani tavoitteet:

Ymmärrän, mitä opettajan ammattietiikkaa tarkoittaa ja miten se näyttäytyy opettajan työssä. Osaan pohtia eettisiä kysymyksiä erilaisista näkökulmista. Tiedän, miten lainsäädäntö ohjeistaa opettajan työtä eettisissä kysymyksissä.

Saavutin oppimistavoitteet hyvin seuraavien keinojen avulla:

Ennakkotehtävän avulla perehdyin opettajan ammattietiikkaan ja pohdin sen merkitystä itselle. Virtuaali-istunnoissa pääsin virittäytymään eettisiin kysymyksiin. Pienryhmässä keskustelun avulla sain lisätietoa ja kuulin erilaisista kokemuksista sekä jaoin omiani. Oppimistehtävien käsittelyistunnoissa sain monipuolisen ja syvällisen kuvan opettajan ammattietiikasta.

Opintojaksolla merkityksellisintä minulle oli uusien ajatusten saaminen keskustelun ja toisten kertomien esimerkkien kautta.

Aion hyödyntää opintojaksolla oppimiani eettisyyteen liittyviä asioita ammatillisena opettajana seuraavasti:

Eettisyys on opettajan työn kivijalka, jonka varaan opetustyö rakentuu. Tärkeintä on aito kohtaaminen niin opiskelijoiden kuin kollegoiden ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Pyrin toimimaan tuntosarvet herkkänä ja havainnoimaan kaikkia tilanteita eettisen toiminnan pohjalta.

Opettajan eettinen ajattelu tulisi näkyä entistä paremmin ammatillisen opettajan työssä toinen toisensa arvostamisena ja kunnioittamisena sekä erilaisuuden hyväksymisenä.

Virtuaaliopetus edisti oppimistavoitteiden saavuttamista siten, että siellä keskityttiin olennaiseen, kun ei oltu fyysisesti samassa tilassa vaan toimittiin äänen varassa. Tämä on minulle aiemmin ollut vaikea asia, sillä kuulen paremmin, jos näen puhujan. Nyt olen oppinut keskittymään myös äänen kuunteluun paremmin ja sitä kautta itse asiaan. Virtuaaliopetus edisti erinomaisesti oppimistavoitteideni saavuttamista.

KANSAINVÄLISYYS JA MONIKULTTUURISUUS

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus -opintojakson osaamistavoitteet:

Opettajaopiskelija ymmärtää kulttuuritaustan vaikutuksen ihmisen toiminnassa, osaa osaltaan tukea opiskelijoidensa kotoutumista uuteen ympäristöön sekä tietää, miten ohjataan monikulttuurisen opiskelijaryhmän oppimista. Opettajaopiskelija tuntee oppilaitoksen kansainvälisten toimintojen eri osa-alueet ja kykenee edistämään omaa sekä opiskelijoiden kansainvälistymistä.

Ydinsisältö

1. Mitä kulttuurilla tarkoitetaan?
2. Mitä haasteita erilaisten kulttuuritaustan omaavien henkilöiden kohtaamisessa on?
3. Miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset?
4. Miten eri tavoin ammatillinen oppilaitos harjoittaa kansainvälistä toimintaa?
5. Mitä etuja opettajalle ja opiskelijalle on kansainvälisestä toiminnasta?

Opetusmenetelminä oli itsenäinen materiaalipakettiin tutustuminen ja ennakkotehtävän teko ennen virtuaalista opetustuokiota, virtuaalinen lähiopetus sekä jälkitehtävä ryhmissä.

Materiaalipaketti oli mielestäni hyvä ja opin sen avulla syvemmin, mitä kulttuurierot tarkoittavat. En ole juurikaan ajatellut, mitä haasteita erilaisista kulttuureista tulevien kohtaamisessa on, koska en ole toiminut opettajana. Materiaalipaketissa oli hyvin eritelty, miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset, mutta luulenpa, että pelkkä teoria ei tässä riitä. Jotta osaisin opettaa monikulttuurista opiskelijiaryhmää, minun pitäisi kokea se käytännössä.

Varsinaisessa opetustuokiossa tuli osittain päällekkäistä asiaa ja toistoa materiaalipaketin kanssa. Siksi olisin toivonut, että keskustelulle olisi jätetty enemmän aikaa. Nyt keskustelumme oli lähinnä pintaraapaisu ja osa keskusteluajasta meni sen odotteluun, joko siirrymme takaisin isoon ryhmään. Siksi minulle  ei jäänyt kovin selkeää kuvaa keskusteluistamme.

Jälkitehtävänä tällä opintojaksolla piti oman teemaryhmän kanssa tutkia ja pohtia, mitä kaikkea kansainvälisyys on käytännössä, mitkä ovat sen mahdollisuudet ja mitä muuta se vielä voisi olla. jaoimme tehtävät ja minun piti tutkia eri ammatillisten oppilaitosten sivuilta, miten kansainvälisyys toteutuu niissä. Löysin hyviä ja monipuolisia esimerkkejä:

• Ypäjän Hevosopisto (Ypäjä): Finnderby-kilpailu vuosittain: opiskelijat osallistuvat järjestelyihin.
• Ammattiopisto Lappia (Tornio): opiskelijat voivat hakeutua kansainvälisten yhteistyökoulujen kautta työssäoppimaan ulkomaille
• Lapin ammattiopisto (Rovaniemi): Sharing Our Space [SOS]   hanke (Comenius-projekti 5 erimaalaisen oppilaitoksen välillä)
• Koulutuskuntayhtymä Tavastia (Hämeenlinna): ystävyystoiminta Ekenäs Gymnasiumin kanssa, opiskelijavaihto ulkomailla, monikulttuurinen opetus
• Itä-Lapin ammattiopisto (Kemijärvi): ammattiopistossa opiskelevat amm. perustutkintoa suorittavat venäläiset nuoret

Teemaryhmämme tekemä silmiin avautuva esitys:

Olen aina pitänyt itseäni avarakatseisena ja kansainvälisesti kiinnostuneena ja aktiivisena. Lapsena aloitin kansainvälisellä kirjekaveri-harrastuksella ja jopa vierailinkin yhden kirjekaverini luona Englannissa. Ensimmäisessä koulutuksessani diakonissaksi lähdin yhdelle työharjoittelujaksolle Englantiin. Paikan löysin, kun luin Kotimaa-lehdestä englantilaisen papin haastattelun anglikaanisen kirkon yhteiskunnallisesta toiminnasta. Otin yhteyttä lehden toimittajaan ja sain tuon papin yhteystiedot. Näin järjestin itselleni harjoittelupaikan, mikä oli sekä antoisa että raskas kokemus. Valmistuttuani olin reilun vuoden töissä Suomessa, kunnes lähdin taas Englantiin. Tällä kertaa lähdin "teetytöksi" eli avustin liikuntavammaisten hoitokodissa perushoidossa, virkistystoiminnassa ja todellakin vastuullamme oli keittää päivä- ja iltateet asukkaille. Yleensä tuollaiseen taskuraha+ylöspito-toimintaan lähtee ylioppilaat, mutta meitä sattui sinne samaan aikaan kaksi ammattiin valmistunutta tyttöä. Olin siellä loppujen lopuksi 10 kuukautta ja muistelen vieläkin lämmöllä sitä aikaa. Asukkaisiin tutustuminen alun kielivaikeuksien jälkeen oli työn parasta antia. Ja vielä tuohon opiskeluni aikaiseen työharjoitteluun viitaten, lähetämme vieläkin kerran vuodessa jouluisin kuulumisistamme kirjeet toisillemme, vaikka aikaa on mennyt jo 24 vuotta!

Ammatillisena opettajana koen monikulttuurisuuden erilaisena haasteena enkä osaa vielä kuvitella, miten osaisin opettaa sellaista opiskelijaryhmää. Kansainvälisyydessä ylipäätään näen monia mahdollisuuksia. Uskon, että monia nuoria kiinnostaa kansainvälisyys ja esimerkiksi opiskelijavaihto. Pienimuotoisempaakin kansainvälisyyttä voi ja kannattaa ammatillisessakin koulutuksessa viljellä. Esimerkiksi kielen opiskeluun soveltuvat hyvin kirjekaverit ja blogin pito yhdessä eri maissa sijaitsevien oppilaitosten kanssa. Videoyhteydet ja chattailu netissä, esim. Facebookissa, soveltuvat erinomaisesti opetukseen integroiden ja omilta tietokoneilta käsin. Tällainen kansainvälisyys on sitä paitsi edullista ja monien saavutettavissa.

Löysin vielä tuoreen Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportin Monikulttuurinen oppilaitos (Kivelä & Miettinen 2014), josta uskon olevan minulle tulevaisuudessa hyötyä. Siinä on paneuduttu juuri minulle tuntemattomampiin asioihin, kuten monikultturisuuden haasteiden kohtaamiseen ja huomioimiseen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä monikulttuurisen opetuksen kehittämiseen. Alla vielä kyseisestä raportista (s. 23) napattu kuva oppilaitosten monikulttuurisuuteen liittyvistä hyvistä käytännöistä:

Otin kopin seuraavista asioista: yhteiset tunnit suomalaisille ja maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, myönteinen suhtautuminen kansainvälisyyteen, kulttuuritausta otetaan huomioon opetuksessa ja ryhmäytymiseen käytetään aikaa.

-----
Lähteet:
Ammattiopisto Lappia. Ei vuosilukua. Kansainvälisyys. http://www.lappia.fi/Suomeksi/Nuorten-koulutus/Opiskelu/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Itä-Lapin Ammattaiopisto. Ei vuosilukua. Yleistä opiskelusta ja vapaa-ajasta. Kehitys ja kansainvälisyys. http://www.kemijarvi.fi/nuortenkoulutus. Viitattu 14.2.2014.
Kivelä, K. & Miettinen, M. 2014. Monikulttuurinen oppilaitos. Monikulttuurisuuden kehittäminen ammatillisissa oppilaitoksissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportteja 26. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70902/JAMKRAPORTTEJA262014_web.pdf?sequence=1. Viitattu 1.3.2014.
Koulutuskuntayhtymä Tavastia. Ei vuosilukua. Kansainvälinen toiminta. https://www.kktavastia.fi/portal/ammattiopisto__nuoret/kansainvalisyys/. Viitattu 28.2.2014.
Lapin Ammattiopisto. 2010. Kansainvälisyys. Päivitetty 2.8.2013. http://www.lao.fi/Suomeksi/Opiskelijoille/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Rokka, Anne. 2013. Kansainvälinen yhteistyö on vilkasta. Ypäjän hevosopisto. Jul-kaistu 20.9.2013, päivitetty 21.2.2014. http://www.hevosopisto.fi/fin/hevosopisto/kansainvalinen_toiminta/. Viitattu 28.2.2014.
Vaara-Sjöblom, E., Piippo, J., Anttila, K., Raudaskoski, H. & Sutinen, H. 2014. Kan-sainvälisyys ja monikulttuurisuus. Opintojakson opiskelumateriaali. 19.1.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

KESTÄVÄ KEHITYS

Opintojakson osaamistavoitteet:

● Opiskelija osaa kuvata kestävää kehitystä ekologisesta, taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta
näkökulmasta.
● Opiskelija osaa arvioida organisaationsa arvoja ja toimintatapoja kestävän kehityksen näkökulmasta.
● Opiskelija osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita ammatillisena opettajana.

Ydinsisältö

1. Mitä kestävä kehitys tarkoittaa?
2. Miten kestävää kehitystä ohjataan oppilaitoksissa?
3. Mitä alakohtaisia haasteita liittyy kestävään kehitykseen?
4. Miten kestävän kehityksen periaatteita sovelletaan oman alan opetuksessa?

Opintojakso oli järjestetty kokonaan itseopiskeluna. Opiskelijan tehtävänä oli perehtyä itsenäisesti kestävän kehityksen teoriaan, etsiä sopiva haastateltava, valmistautua siihen ja toteuttaa se. Palautettavana tehtävänä oli raportti, jossa piti kuvata haastattelua edeltävät valmistelut, haastattelun eteneminen ja yhteenveto. Lisäksi opiskelijan tehtävänä oli itsearviointi.

Alussa kaipasin vinkkejä teoriasta, koska kestävä kehitys tuntui vaikealta ja abstraktilta asialta. Tutustuin annettuun oheismateriaaliluetteloon ja jäin ihmettelemään, että siellä oleviin lähteisiin oli viitattu 10.4.2013, vaikka nyt on vuosi 2014. Epäilen myös, että opettajaopiskelijat eivät olleet tarkistaneet linkkien toimivuutta, koska siellä oleva Suomen Ympäristökeskuksen linkki ei toiminut.

En voi arvioida opettajaopiskelijoiden yhteistyötä, koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti ilman lähi- tai verkko-opetusta. Hyvää oli se, että raportin sai tehdä joko kirjallisesti tai suullisesti. Olisin kaivannut verkkokeskustelua etenkin kestävän kehityksen eri näkökulmien avaamiseen. Toki Optimassa oli avattu keskustelufoorumi, mutta yhtään keskustelua siellä ei käyty. Optiman keskustelutyökalu on varsin kömpelö, joten en itsekään sitä käyttänyt. Vastaisuuden varalle antaisin vinkin ohjata opiskelijoita keskustelemaan jollain muulla foorumilla. Myös välimuistutukset, kehotus ottaa yhteyttä jne. antavat opiskelijoille kuvan, että opettaja välittää ja on kiinnostunut siitä, mitä opiskelija tekee ja etenevätkö opinnot suunnitelman mukaisesti.

Käytin opintojaksoon ainakin 0,5 opintopisteen suorittamiseksi arvioidun työmäärän. Suurimman annin opintojaksosta sain keskustelusta haastateltavani kanssa ja raporttia työstäessäni. Koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti, olisin kaivannut raportin vertaisarviointia. Otin lisähaasteeksi Windowsin elokuvatyökalun käytön opettelemisen, koska arvioin, että pelkän äänen kuunteleminen suullisessa raportissa olisi liian pitkästyttävää. Koen, että tässä oli hyödyllistä kehittää samalla koulutusteknologista osaamistani tulevaisuuden varalle kestävän kehityksen periaatteita mukaillen.

Ammatillisen koulutuksen ruotsin opetuksen näkökulmasta kestävä kehitys voi toteutua monin tavoin. 

Ekologinen: vältetään turhia monisteita, kielen opetuksessa voidaan hyödyntää koulutusteknologisia ratkaisuja ja verkko-opiskelua. Kieltä opitaan ryhmissä tutkimalla ja vuorovaikutuksen kautta. Kirjoja voidaan kierrättää, kun niitä käsitellään hyvin.

Taloudellinen: ekologisesti toteutettu opetus on myös taloudellista. Verkko-opiskelu vähentää myös kustannuksia. Opintokäynnit voidaan tehdä jalkaisin, pyörällä tai kimppakyydeillä.

Kulttuurinen: kielen opiskelu on samalla kulttuurin opiskelua ja kasvattaa opiskelijoita suvaitsevaisuuteen ja muiden kulttuurien hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Yhteistyö ruotsinkielisen koulun kanssa joko Suomessa tai naapurimaassa olisi hyvä keino kulttuurisen kestävän kehityksen edistämisessä.

Sosiaalinen: opiskelijoita kohdellaan arvostavasti ja tasa-vertaisesti sekä mahdollistetaan kaikkien osallistuminen kielen opiskeluun. Vaihtelevien opetus- ja arviointimenetelmien käyttö, esim. yhteistoiminnalliset ryhmätyömenetelmät, edistävät kestävän kehityksen sosiaalista osa-aluetta ja mahdollistavat jokaisen opiskelijan oppimisen.

-----
Lähteet:
Honkuri, M., Koivistoinen, A. Savolainen, S., Viljanmaa, T., Kurkela, L. & Koukkari, M. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys ammatillisen opettajan työssä. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. www.amk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Koulutuskuntayhtymä Lappia. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys. www.kkylappia.fi/kek/Kestava kehitys. Viitattu 9.2.2014.
KTOL ry. 2005. Kestävän kehityksen peruselementit. Kulttuurinen kestävyys. Sosiaalinen kestävyys. http://www.ktolhanke.net/kestavakehitys/t.35.4.html. Viitattu 28.2.2014.
Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kestävä kehitys. www.oamk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Ympäristöministeriö 2013. Kestävä kehitys. Julkaistu 18.6.2013, päivitetty 2.1.2014. www.ym.fi. Viitattu 1.2.2014.