YRITTÄJYYSKASVATUS

Yrittäjyyskasvatus-opintojakson osaamistavoitteet olivat:
Opettajaopiskelija ymmärtää opiskelijansa sisäisen yrittäjyyden vahvistumisen merkityksen yrittäjäksi kehittymisessä. Hän osaa kehittää ja toteuttaa oman alansa oppimisympäristöjä sekä toteuttaa arviointia, niin että ne vahvistavat yrittäjyyden potentiaalia.

Ydinsisällöt:
1. Mitä tarkoitetaan sisäisellä yrittäjyydellä?
2. Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?
3. Miten voidaan edistää prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä?
4. Miten yrittäjyyskasvatusta ja sen tavoitteita tulee toteuttaa ammatillisessa koulutuksessa?

Opintojakso toteutettiin kokonaan verkossa, suljetussa blogissa, jossa oli ydinkysymys 1:n itseopiskelua varten materiaalia ja muitakin lähdelinkkejä. Oppimisympäristönä blogi oli minulle aivan uutta. Pakko sanoa, että minulta meni kaksi viikkoa blogissa surffaillessa, ennen kuin hahmotin opintojakson juonen ja kokonaisuuden. Otsikoinnissa olisi ollut parantamisen varaa, koska niistä ei voinut päätellä, mikä oli esim. etusivu, jossa opintojakson sisällysluettelo oli. Lisäksi verkkokeskustelu olisi mielestäni onnistunut paremmin hieman isommissa ryhmissä kuin nyt, kun ne toteutettiin teemaryhmissä. Meidän ryhmässä oli vain neljä opiskelijaa ja se oli mielestäni liian vähän riittävän hedelmällisen keskustelun synnyttämiseksi. Keskusteluaika oli kaksi viikkoa, mutta siinä oli monta päivää, jolloin kukaan ei kirjoittanut keskusteluun mitään.

Oppimistehtävinä oli yrittäjähaastatteluun tai artikkeliin perustuva ydinsisältöjä 3 ja 4 käsittelevä analyysi sekä ydinkysymystä 2 koskeva verkkokeskustelu, joka toteutettiin teemaryhmittäin.

Yrittäjähaastatteluun perustuva analyysini:

Prosessi sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä on haastattelemani yrittäjän mukaan osittain sisäsyntyinen ominaisuus tai luonteenpiirre. Hänen perheessään yhdeksästä lapsesta kenestä tahansa olisi voinut tulla yrittäjä, kotitilan jatkaja, mutta lopulta yrittäjä tuli vain yhdestä. Prosessiin vaadittiin ensinnäkin halu pitää kotitila elävänä ja toimittuaan 17 vuotta ammatillisena opettajana maatalousalalla haastateltavani oli kypsä siirtymään kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Alkuperäinen idea yrityksestä muovautui lopulta oman perheen tarpeiden sekä omien visioiden ja tavoitteiden mukaisesti ja yrittäjästä tuli pienen hevostallin pitäjä, jossa järjestetään ratsastustunteja, maastoratsastusta ja rekiajeluja hevosella. Yrittäjyys tarkoittaakin Opetusministeriön (2009) mukaan kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Haastattelemani yrittäjän mukaan yrittäjän tärkeimmät ominaisuudet ovat sisu ja sinnikkyys, asiakaspalvelun sisäistäminen, laskutaito sekä suunnittelukyky. Prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä voidaan edistää ensinnäkin kannustamalla yrittäjäksi haluavaa omien ideoidensa toteuttamisessa. Toiseksi asiakaspalvelun tärkeyden ymmärtämisen korostaminen edesauttaa yrittäjyyden kehittymisen kestävyyttä. Kolmanneksi yritystoimintaan liittyviä lakeja ja verotusta koskevat käytännön neuvot edistävät kohti ulkoista yrittäjyyttä.

Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ammatillisessa koulutuksessa on kasvattaa opiskelijoita sisäiseen yrittäjyyteen eli vahvistaa yrittäjämäistä asennetta. Toisaalta yrittäjyyskasvatukseen kuuluu oppilaiden kannustaminen ulkoiseen yrittäjyyteen, mikä tarkoittaa yritystoimintaan liittyvien tietojen ja taitojen opettamista. (Opetusministeriö 2004). Järven (2013) mukaan yrittäjyyskasvatuksessa ammatillisessa koulutuksessa korostuvat erilaiset toiminnallisen oppimisen menetelmät ja olennaista onkin, että yrittäjyyden oppiminen tapahtuu mahdollisimman aidoissa ympäristöissä. Opiskelijoille pitää myös antaa mahdolli­suus kokeilla ja oppia virheiden kautta. Yrittäjyyden oppimisessa kannattaa hyödyntää ulkopuolisia verkostoja kuten oppi­mista aidoissa työympäristöissä. Laaksonen (2012) painottaa, että kaikki opetus, jossa hyödynnetään yksilöiden ja ryhmän osaamista, vuoropuhelua sekä tutkivaa ja toiminnallista oppimista, edistää yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden toteuttamista ammatillisessa koulutuksessa. Haastattelemani yrittäjä osallistuu yrittäjyyskasvatuksen toteuttaa ottamalla yritykseensä työssäoppijoita. Heille hän kertoo yrittäjyydestä käytännön toiminnan ja neuvojen avulla. Erityisesti hän korostaa opiskelijoille asiakaspalvelun merkitystä ja tärkeyttä.

Verkkokeskustelussa käsiteltiin ydinkysymystä 2 Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?

Tässä muutamia ajatuksiani:

Pitäisikö kaikissa työntekijöissä asua pieni yrittäjä? Työnantajan näkökulmasta varmasti kyllä. Yrittäjämäinen toiminta käsittääkseni on luovaa, innovatiivista, kehittävää, uutta etsivää, parempaa tuotantoa tavoittelevaa ja parempaan suoritustasoon pyrkivää toimintaa. Toisaalta näen sen myös vastuullisena toimintana, jolloin työntekijä on vastuussa omasta toiminnastaan ja kaikessa pyrkii toimimaan yrityksen parhaaksi, esim. ei mustamaalaa, puhu työnantajastaan pahaa jne. Tähän näkisin vielä liittyvän sen, että yrittäjämäinen työntekijä ottaa myös muut huomioon ja kannustaa muitakin hyvään suoritukseen, koska se koituu kaikkien hyväksi. Niin että toisaalta ehkä työntekijän itsensäkin kannalta siellä sisällä kannattaisi kasvattaa pientä yrittäjää, jos se auttaa saamaan omat kyvyt kaikkinensa käyttöön ja sitä kautta nauttimaan työnteosta.

Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä tähän sitten opiskelijoita kasvatetaan?

-itsenäiset tehtävät vastuuttavat opiskelijaa tutkimaan, etsimään tietoa ja tuomaan sen jollakin tavalla näkyväksi

-ryhmätehtävät kasvattavat yhteiseen vastuuseen, ryhmän on onnistuttava toimimaan yhdessä, jotta tulosta syntyy ja samalla opiskelija saa kokemusta, miten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa

-itsearviointi opettaa opiskelijaa tuntemaan itseänsä paremmin, hän löytää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä kehittämisen kohteensa

-vertaisarviointi opettaa arvioimaan ja analysoimaan toisten toimintaa, se on hyvä keino opetella antamaan palautetta, jota monessa työpaikassa on niin vaikea antaa ja ottaa vastaan.

Näitä menetelmiä voi hyvin soveltaa ruotsin kielen opetuksessa opiskelijoiden sisäisen yrittäjyyden kasvattamiseksi. Ryhmätyömenetelmien avulla opiskelijat oppivat toimimaan ryhmässä, kuten työelämässäkin yleensä toimitaan. Ryhmän yhteiset tavoitteet ja tehtävät sitouttavat jokaisen opiskelijan ja jokaisen on kannettava oma kortensa kekoon. Vertaisarviointi on mielestäni erittäin hyvä menetelmä ryhmässä toimimisen oppimiseksi. Palautteen antoa on hyvä harjoitella jo opiskeluaikana, sillä sitä taitoa - rakentavan palautteen antoa - tarvitaan erityisesti työelämässä. Arvioinnissa voi myös käyttää ryhmän yhteistä itsearviointia, jolloin pitää rehellisesti tutkailla, millä tavalla kukin ryhmän jäsen on yhteiseen työskentelyyn sitoutunut ja toiminut yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kun koko ryhmä saa yhteisen arvosanan, se kasvattaa opiskelijoita kohti työelämän pelisääntöjä.

------

Ruotsin kielen (mahdollisena tulevana) opettajana  sisäiseen yrittäjyyteen liittyvä riskinotto liittyy mielestäni siihen, että uskaltaa avata rohkeasti suunsa eikä pelkää tekevänsä virheitä (kuten ehkä ennen vanhaan on kouluopetuksessa liikaa painotettu, että pitää olla kieliopillisesti oikein). Erilaiset toiminnalliset ryhmätyömenetelmät soveltuisi tähän riskinoton kannustamiseen. Pienemmissä ryhmissä on ehkä helpompi laittaa itsensä likoon. Ja haastattelemani yrittäjän mukaan kielitaito on asia, jota yrittäjyyskasvatuksessa pitää tuoda esiin.

------

S. nosti esiin mamujen sisäisen yrittäjyyden. Luulen, että ylipäätään se, että elämässä kaikki ei tule hopeatarjottimella, kasvattaa juuri sisäiseen yrittäjyyteen. Kun pitää ponnistella ja nähdä vaivaa, oli se sitten uusi maa tai muuten uusi ympäristö, kasvattaa sinnikkyyttä ja luottamusta omaan itseen ja omiin kykyihin. Opettajana voi olla tässä kannustajana ja ohjaajana rohkaisemassa ja tsemppaamassa. Eli ylipäätään opiskelijoita ei tarvitse “päästää helpolla”, vaan opetusmenetelmät on hyvä valita niin, että ne haastavat opiskelijoita kehittymään ja kasvamaan.

T:lla oli hyvä esimerkki tuo myyjäiset ja rahankeruu yhteisen tavoitteen eteen. Samalla tavalla sisäiseen yrittäjyyteen varmaan kannustaa ylipäätään yhdessä tekeminen ja yhteinen tavoite, jonka saavuttamiseksi jokaisella on joku oma tehtävä. Esimerkkinä vaikka yhteinen esitys koulun juhlissa.

Olen samaa mieltä, että PBL on hyvä opetusmenetelmä sisäisen yrittäjyyden kehittymisen vahvistamiseksi. Ja arviointimenetelmistä onkin jo tullut mainittua itse- ja vertaisarviointi.

-----

HAAGA-HELIAssa toteutettu yrittäjyyskasvatuksen opetuskokeilu, jonka pedagogisia ratkaisuja kutsutaan mahdollisuuksien kautta oppimiseksi. Maija Suonpään (2011) lyhyt artikkeli aiheesta löytyy julkaisun toisesta luvusta. Keskustelussa pyydettiin pohtimaan artikkelin herättämiä ajatuksia. Minulla heräsi tällaisia:

Suonpää vaikuttaa viisaalta opettajalta, jonka vaiheittainen kuvaus opetuskokeilusta avasi minun silmät yrittäjyyden suhteen. Omat katkerankirpeät kokemukseni yrittäjyydestä koostuvat historiastani yrittäjän siskona ja takausvastuiden kantajana, joten olen suurinpiirtein nähnyt punaista aina kun kuulen sanan yrittäjä.

Yrittäminen ei ole vain itse yrityksen pyörittämistä, vaan yrityksen aloittaminen sisältää monenlaisia vaiheita ennen kuin ollaan siinä pisteessä, joka yleensä mielletään yrittämisenä. Yrittäjyyskasvatus ei todellakaan voi perustua pelkkään teoriaan – Suonpään sanoin liiketoimintasuunnitelmien tekoon – vaan pedagogisten ratkaisujen pitää olla toiminnallisia ja tutkivan oppimisen menetelmiä hyödyntäviä. Opiskelijoiden pitää myös mennä sinne mukavuusalueensa rajapinnoille, jotta he todella oppivat jotain. Todellakin!

Suonpään kuvauksessa oli monia elementtejä, jotka tekivät opetuskokeilusta erityisen onnistuneen. Hän keskittyi monikulttuurisen tiimin toiminnan kuvaukseen, joten samalla tämä opetuskokeilu oli myös kansainvälisyyskasvatusta. Opiskelijat eivät oppineet vain yrittäjyydestä, vaan he saivat varmasti eväitä moneenkin, esim. ryhmässä toimiminen, vuorovaikutus sekä ongelmatilanteiden kohtaaminen ja ratkaiseminen. Jännää oli se, että idean kaupallisuus tuli esille vasta melko loppuvaiheessa, kun tiimi lähti markkinoimaan ja hakemaan yhteistyökumppaneita.

Opettajan näkökulmasta koen, että opettajalla täytyy olla itsellä kokemusta yrittäjyydestä, jotta hän voi sitä opettaa. Minä en ainakaan tiedä kaikkia yrityksen perustamisen vaiheita, jotta voisin niistä toisille opettaa, tai ohjata kuten Suonpää painottaa. Opettaja ei anna valmiita ratkaisuja, mutta hänen pitää toki tietää paljosta, esim. mitä asioita kannattaa ottaa huomioon.

Mielenkiintoista olisi tietää, jäikö opetuskokeilu vain kokeiluksi vai muuttuiko se käytännöksi. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto toteutui.

-----

Lähteet:

Järvi, Taina 2013. Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella. Väitöskirja. Lapin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta.

Laaksonen, Inkeri 2012. Oman yrittäjyysosaamisen kehittäminen. Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu. Katsottu 23.2.2014.  https://www.youtube.com/watch?v=jcfeMn_zWw8.

Opetusministeriö 2004. Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset ja toimenpideohjelma. Opetusministeriön julkaisuja 18.

Opetusministeriö 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 7.

Suonpää, M. 2011. Mahdollisuuksien kautta oppimista. Teoksessa: Römer-Paakkanen, T. (toim.) Yrittäjyyden ituja. Näkökulmia opiskelijoiden yrittäjyyteen. http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/yrittajyydenituja.pdf. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Yrittäjähaastattelu 9.2.2014.

UUSI RYHMÄ - UUDET KUJEET

Miten uusi ryhmä muodostuu, miten minä siinä toimin?

Ammattipedagogiikka II -opintojaksossa meidän 12 opiskelijan eAPE I -ryhmä yhdistettiin toisen eAPE I -ryhmän kanssa, joten yhteensä meitä oli 25 opiskelijaa. Uudet teemaryhmät muodostettiin sattumanvaraisesti tai meidän ryhmässä sai vähän valita eri teemojen (yrittäjyyskasvatus, kestävä kehitys, erityiskasvatus, kansainvälisyys ja työelämälähtöisyys) välillä. Joku hakeutui sellaisen teeman pariin, josta ei ollut juurikaan tietoa, ja joku toinen saattoi hakeutua teemaan, josta jo tiesi parhaiten. Minä pääsin mieluisaan teemaryhmään, Työelämälähtöisyys. Ajattelin, että työelämästä minulla on kokemusta hyvinkin. Toisaalta halusin tietää enemmän, miten työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö toimii. Samaan ryhmään tuli yksi tuttu, ensimmäisestä teemaryhmästäni, tosin muutaman viikon päästä ilmeni, että hän siirtää työasioidensa vuoksi nämä APE II -opinnot vuoden päähän. Työelämälähtöisyys-ryhmässämme oli sitten loppujen lopuksi neljä henkilöä, joista kolme oli minulle täysin vierasta.

Sovimme ensimmäisen kokoontumisen AC-ympäristöön, johon yksi ryhmän jäsenistä perusti meille oman huoneen. Ensimmäisellä kerralla toivoin tutustuvani uusiin ihmisiin, mutta siihen ei käytetty esittelykierrosta enempää aikaa. Kaikki vaikuttivat hyvin toimeen tarttuvilta, joten saimme sovittua ripeästi ryhmämme toimintaperiaatteet ja miten alamme suunnitella omaa opintojaksoamme.

Ryhmän toimintaperiaatteet

•  NN valittiin ryhmän koordinaattoriksi
•  kaikki sitoutuvat yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi
•  aikatauluista pidetään kiinni
•  valmistaudutaan hyvin kaikki kokouksiin
•  ollaan avoimia ja erilaiset mielipiteet otetaan huomioon
•  Ryhmän nimi: Tuunarit

­ Työkalut:

* vältetään Optimaa

* kokoukset AC:lla (https://connect.funet.fi/ape), varalla Skype

* Google Docs / Drive

* Facebook ryhmä (NN perustaa ryhmän)

Nyt jälkeenpäin arvioituna sanoisin, että työskentelyssä ryhmämme oli hyvin itseohjautuva ja yhteistyö sujui luonnollisen sujuvasti. Käytimme Google Drivea opetuksen suunnittelussa siten, että ensin ideoimme sinne jokainen kuhunkin ydinkysymykseen liittyen opetuksen sisältöä, listasimme lähdemateriaalia ja mietimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä. Optiman välttäminen tuli hyvin ponnekkaasti erään jäsenen taholta, ja jäykkähän se on. Kun suunnittelussa käytettiin Google Drivea, dokumenttia oli helppo käydä vilkaisemassa samalla, kun oli muutenkin netissä ja sinne oli helppo kirjoittaa omia ideoita. Lisäksi keskustelua ja ajatustenvaihtoa varten perustettu oma Tuunarit-ryhmä Fb:ssa toimi hyvin ja aktiivisesti.  Siellä tuli tarkennettua toisilta sellaisia asioita, jotka olivat jääneet epäselviksi. Myös ajatusten tuulettaminen ja toinen toisensa tsemppaaminen tapahtui oman Fb-sivun kautta. Kaiken kaikkiaan olemme hyvin pitäneet toimintaperiaatteistamme kiinni ja noudattaneet niitä.

Olen luonteeltani sellainen, että mieluummin ensin vähän kuulostelen ja aistin ryhmän ilmapiiriä ja eri persoonien työskentelytapoja enkä heti tyrkytä omia ajatuksiani ensimmäisenä. Tässä ryhmässä oli kuitenkin helppo olla oma itsensä ja kaikkien ideoita kuunneltiin. Lopputulos ei varmaankaan ole samanlainen kuin jos olisin yksin päättänyt kaikesta, ja hyvä niin. Kyllä ryhmässä on aina enemmän voimaa ja positiivista energiaa kuin yksin työskennellessä.

Usean hengen ryhmässä ja varsinkin tässä opiskelumuodossa on aina otettava huomioon monen ihmisen erilaiset aikataulut. AC-palaverimme olivat varsin ripeitä ehkä juuri tästä syystä. Toisaalta ripeys on hyvä asia, silloin saadaan asioita eteenpäin ja jotain tehtyäkin. Toisaalta ripeästi toimiessa ei välttämättä jää aikaa pohtia asioita syvemmin tai eri näkökulmista. Alun aikataulu tosin asetti omat paineensa opetuksen suunnittelulle ja meidän ryhmässä tuntui olevan tärkeää saada opetus suunniteltua siihen mennessä, kun se piti kaikille esitellä. Väljemmällä aikataululla olisi ehkä ollut enemmän aikaa harkita ja punnita eri vaihtoehtoja.