OMA OSAAMINEN JA DRAAMAN HYÖDYNTÄMINEN OMASSA OPETUSTYÖSSÄ

Draaman hyödyntäminen opetuksessa on muun muassa erilaisten pelien ja leikkien käyttöä, toisin sanoen erilaisia harjoituksia, joissa hyödynnetään fiktiota ja todellisuutta. Draaman ohjaaminen edellyttää opettajalta heittäytymistä ajatusleikkeihin ja toimimista kahdessa eri ulottuvuudessa - reaalisessa ja fiktiivisessä maailmassa. Opettaja luo mahdollisuuksia, joissa voi oppia, kokeilla, tutkia ja ihmetellä ja harjoitella sosiaalisia leikkejä. Opettaja on pedagoginen asiantuntija, joka tietoisesti käyttää draaman eri alalajeja opetuksessaan. Hän organisoi ja koordinoi ryhmän toimintaa, kyselee, epäilee ja innostaa. Opettaja myös auttaa, myöntelee ja kieltää, jotta ryhmä etenee prosessissaan. (Heikkinen 2004, s. 155-175.)

Uskon pystyväni luomaan ryhmässä turvallisen ilmapiirin, jotta ryhmäläiset uskaltavat heittäytyä. Itse ainakin olen valmis heittäytymään ja innokas kokeilemaan uusia menetelmiä. Koska opettajan kokemusta ei ole juuri kertynyt, ei ole vanhoja kaavojakaan, joihin voisi kangistua, vielä. Toisaalta, en tunne vielä riittävästi kaikkia draamapedagogiikan menetelmiä, jotta voisin niitä täysin hyödyntää omassa opetustyössäni. Tämä vaatiikin aikaa ja tutustumista, opettelua ja harjoittelua, olenhan opettajan polkuni alkutaipaleella.

Kesäkuussa käymieni työpajojen avulla olen päässyt tutustumaan draaman eri alalajeihin. Tutustumis- ja ryhmäytymisvaiheessa sekä välipaloina, jäänsärkijöinä ja palauttavina harjoituksina koen pystyväni draaman keinoja hyödyntämään. Itse asiassa tutustumiseen ei juuri muita keinoja mielestäni kannattaisi käyttääkään.

Kielenopetuksessa draaman keinoja voi osin käyttää esim. välipaloina ja keskittymsiharjoituksina. Prosessidraamaa tai foorumiteatteria en osaisi soveltaa kielenopetuksessa. Ne sopisivat hyvin terveydenhuoltoalan opetukseen, mutta itse menetelmät ovat minulle vielä uusia ja sen verran vieraita, että en ehkä vielä uskaltaisi niitä soveltaa. Mutta ehkä osia niistä voisin jo soveltaakin. Joka tapauksessa ne ovat varteenotettavia keinoja ja hyviä menetelmiä keskustelun synnyttämiseen. Terveydenhuoltoalan ammattilainen tarvitsee hyvää empatiakykyä ja sellaisen kasvattamiseen draaman keinot sopivat mielestäni erityisen hyvin.

Työelämäosaamisen näkökulmasta draamapedagogiikan harjoituksia voi hyödyntää työelämässä esim. muutos- ja konflitktitilanteissa sekä haastavien tilanteiden käsittelyssä. Koska esim. prosessidraama-työskentely onnistuakseen on aikaa ja keskittymistä vaativa menetelmä, sille pitää varata vähintään muutama tunti. Työpäivän aikana se ei siis välttämättä onnistuisi, vaan menetelmän käyttö vaatii rauhallisen ja häiriöttömän tilan.

--------------

Lähde: 

Heikkinen, Hannu. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura.

TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS AMMATILLISEN OPETTAJAN OSAAMISALUEENA

Portfolion vapaasti valittavaksi aiheeksi valitsin työelämäosaamisen ammatillisen opettajan osaamisalueena siksi, että ammatillisen koulutuksen läheinen yhteys työelämään on mielestäni yksi sen peruselementeistä. Työelämän ja ammatillisen koulutuksen pitäisikin olla jatkuvassa vuoropuhelussa keskenään. Työelämä tarvitsee tekijöitä ja osaajia, joita ammatillisessa koulutuksessa koulutetaan. Koulutuksen pitää siis vastata niin työelämän työntekijämäärän kuin työntekijöiden osaamisen tarpeisiin. Käsittelen tässä työelämäosaamisen käsitettä, näyttötutkintojärjestelmää ja työvaltaista koulutusta.

Työelämäosaamisen käsite

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelman ja opinto-oppaan 12–13 (2013, 23) mukaan ”Työelämäosaamisella tarkoitetaan työelämän rakenteiden, yhteistyön periaatteiden, liiketalouden, yrittäjyyden ja ammatillisen toiminnan mahdollisuuksien tuntemusta sekä taitoja rakentaa ja kehittää työelämäyhteistyötä ammatti- ja koulutusalan yhteistyöverkostojen kanssa.” Ammatillisen opettajan tulee siis osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa. Oman osaamiseni kehittämisessä tarvitsen lisäoppia etenkin yrittäjyyteen tutustumisessa. Tämänhetkisessä työpaikassani olen saanut tutustua viime aikoina yhteistyöhön oppilaitosten kanssa.

Näyttötutkintojärjestelmä

Näyttötutkinnot ovat ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä lisäävä tutkintojärjestelmä, jota on kehitetty 1990-luvulta alkaen. Näytön avulla henkilö osoittaa oman alansa opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisen osaamisensa. Vaikka koulutusta ei vaadita, käytännössä kaikki näytön suorittajat opiskelevat jossakin ammatillisessa koulutuksessa. Näyttö suoritetaan yleensä osissa. (Anttila et al. 2010, 22–23.) Opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat opiskelevat opetussuunnitelman mukaisesti oppilaitoksessa ja harjoittelevat ammattitaitoaan työharjoittelussa, joka arvioidaan oppilaitoslähtöisesti. Sekä näyttötutkinto- että opetussuunnitelmaperusteisessa järjestelmässä on paljon yhtäläisyyksiä, kuten työelämän edustajien osuus ja tavoitteena oleva työelämälähtöisyys. Erot löytyvät peruslähtökohtien lisäksi lähinnä käsite- ja lainsäädäntötasolta. (Kallioniemi et al. 2008, 53.)

Näyttötutkinnot tulivat ammatilliseen koulutukseen sen jälkeen, kun itse valmistuin ensimmäiseen ammattiini sairaanhoitaja-diakonissaksi. Siksi näyttötutkinnot tuntuvat minulle vierailta. Oman tyttären opiskelua seuratessa näyttötutkinnot ovat kuitenkin alkaneet tulla tutuiksi. Hän on nyt toista vuotta hevosenhoitajaksi opiskeltuaan jo tehnytkin osanäyttöjä, kuten varsan koulutus ja hevosen esittäminen. Työssäni olen myös päässyt tutustumaan näyttöihin. Viittomakielenohjaajaopiskelijakoulutuksen kanssa yhteistyötä tehdessäni olen mahdollistanut heidän työssäoppimistaan ja näyttöjään kuurosokeiden viriketapaamisissa ja aluekurssilla. Olenpa jopa itse vastaanottanut yhden näytön viittomakielenohjaajalta kuuron maahanmuuttajan kommunikoinnin ohjaamiseen liittyen. Oppilaitoksen mukaan työelämän edustaja vastaanottaa näytön eikä opettaja voinut olla tällöin paikalla, mutta palautekeskustelussa hän kyllä oli. Näyttötutkintojärjestelmä on siis alue, jossa tarvitsen lisäopiskelua.

Työvaltainen ammatillinen koulutus

Koska oppijat ovat erilaisia, kaikille ei sovellu perinteinen teoria- ja luokkapainotteinen opiskelu. He oppivat mahdollisesti paremmin toiminnallisten menetelmien avulla. Syynä voivat olla niin erilaiset oppimisvaikeudet ja tarkkaavaisuuden ongelmat kuin sairaudet ja lahjakkuudenkin aiheuttama alisuoriutuminen. Ongelmat ammatillisessa koulutuksessa voivat vaikuttaa nuoren elämään pitkälle aiheuttamalla syrjäytymisen yhteiskunnasta. Tällaisten oppijoiden tunnistaminen on erittäin tärkeää, jotta he pääsisivät yksilölliselle oppimispolulle ja opiskelemaan toiminnallisesti työvaltaiseen koulutukseen. (Miettinen 2007, 7.) Työvaltaista koulutusta on kehitetty muun muassa Huittisissa ja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä (Sandholm 2007; Wiirilinna et al. 2007.) Opiskelijoita on ollut eri ammattialoilta ja yhteistä heille on opiskelun yksilöllisyys ja työvaltainen opetus. Työn ja toiminnan kautta opiskelijat ovat kokeneet oppimisen ja onnistumisen iloa, millä onkin suuri merkitys itsetunnolle ja etenkin ammatilliselle osaamiselle. Olennaista työvaltaisessa koulutuksessa on joustavuus ja oikea-aikainen reagointi, jotta nuoren syrjäytyminen saadaan sopivien toimenpiteiden avulla ehkäistyä.

Erityispedagogiikkaa opiskelleena koen työvaltaisen ammatillisen koulutuksen erittäin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä. On varmasti totta, että osa oppijoista oppii paremmin toiminnan kautta. Tämän taustalla lienee humanistinen ihmiskäsitys, joka korostaa yksilöllisyyttä. Mielestäni on arvokasta, että ammatillinen opettaja haastaa itsensä jatkuvasti kehittymään ja kehittämään opetusta, jotta hän voi erilaisilla tavoilla tukea oppijoita kasvamaan ammattiosaamisessaan ja saavuttamaan ammatillisen tutkinnon.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Mielestäni se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen.

LÄHTEET:

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma ja opinto-opas 13–14. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu.

Anttila, P. et al. 2010. Näyttöä on! Ammattiosaamisen näyttöjen toteutuminen käytännössä. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto. Viitattu 31.12.2013 http://www.edev.fi/img/portal/19/Julkaisu_nro_45.pdf?cs=1274875588.

Kallioniemi, K., Majuri, M. & Mahlamäki-Kultanen, S. 2008. Ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkinnot vertailussa. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46680_ammattiosaamisen_naytot_ja_nayttotutkinnot_vertailussa.pdf.

Miettinen, K. 2007. Työvaltainen koulutus – mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 7–8.

Sandholm, J. 2007. Työvaltainen koulutus Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 9–18.

Wiirilinna, J. et al. 2007. Erityistä tukea tarvitseva nuori työpainotteisessa koulutuksessa Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymässä. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 19–29.

OMAN OSAAMISEN ANALYYSI

Portfoliotani varten analysoin tässä omaa osaamistani ammatillisena opettajana. Lähtötilanteen olen analysoinut näiden opintojen alkuvaiheessa tehdessäni HOPS:iani. Käytän tukena OAMK:n Opinto-oppaassa (2013, 9) esiteltyjä ammatillisen opettajan seitsemää ydinosaamisaluetta: 

1. pedagoginen osaaminen
2. arvo-osaaminen
3. kansainvälisyysosaaminen
4. tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen
5. työelämäosaaminen
6. työyhteisöosaaminen
7. substanssiosaaminen

Vähäpätöinen pedagoginen osaamiseni koostuu niin teoriasta kuin käytännöstäkin. Käytännön työn lisäksi koen saaneeni kasvatustieteen ja erityispedagogiikan appro­batur-opintojen sekä sairaanhoitajan ja viittomakielentulkin opintoihin sisältyneiden didaktisten opintojen ja käytännön harjoittelujen kautta jonkun verran kokemusta ja näkemystä opetuksen suunnitteluun. Toisaalta aika on muuttunut ja nykyään oppimi­nen ja opettaminen ovat ehkä toisenlaista kuin parikymmentä vuotta sitten. 

Toteutusosaamiseen kaipaan lisäoppia ja uusia innovaatioita, vaikka etenkin kielen opetuksessa jouduin aikoinaan jatkuvasti pohtimaan toiminnallisten menetelmien käyttöä, kuten ryhmässä oppimista erilaisten pelien avulla. Teoriapainotteisessa opetuksessa luulen helposti puutteellisen tietotaitoni vuoksi sortuvani kalvosulkeisiin, vaikka tiedänkin, että se ei edistä tehokasta oppimista. Arviointi- ja palauteosaa­miseni on erityisen vajavaista, samoin kuin opetuksen kehittämisosaaminen. Opiske­lijan kohtaamiseen ja oppimista edistävään vuorovaikutukseen liittyvää osaamista minulla jonkin verran on käytännön työssä tapahtuneiden kohtaamisten kautta. Eri­tyispedagoginen osaamiseni jää lähinnä teoriatasolle. Tieto- ja viestintätekninen osaamiseni lienee keskitasoa, opittavaa siinäkin kyllä riittää. 

Syksyn APE I -opintojen avulla koen, että pedagoginen osaamiseni on kehittynyt ja olen oppinut paljon. Vaikka virtuaali-istuntojen opetustuokiot ovat olleet lyhyitä, koen kuitenkin oppineeni niissä monenlaisia asioita niin oppimisesta kuin opettamisen suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista. Olemme kurkistaneet melko moneen opetusmenetelmään ja tämän perusteella on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Arvo-osaamista ja eettisten periaatteiden pohdintaa on sisältynyt aiempiin ammat­teihini varsin runsaasti. Toisaalta nämä asiat nimenomaan opettajan työssä ovat mi­nulle uusia. Luulen kuitenkin, että osittain arvo-osaaminen voi olla samaa ja päällek­käistä ja ainakin valmius pohtia näitä asioita minulla on. Työelämä-osaamista mi­nulta löytyy varsin monipuolisesti, mutta toki sen integroiminen opetukseen on uutta.

Olen työskennellyt erilaisissa työyhteisöissä, joten koen työyhteisö-osaamisessa olevani melko vahvoilla. Opetukseen liittyvät lait ja niiden tuntemus sen sijaan on mi­nulla vielä heikkoa. Kansainvälisyys on lähellä sydäntäni, koska olen aiemmissa opinnoissani tehnyt työharjoittelun ulkomailla ja valmistumisen jälkeen työskennellyt parissakin maassa. Toisaalta opetussuunnitelmassa mainituista Bologna- ja Köö­penhamina-prosesseista en ole kuullutkaan. Kansainvälisyyden soveltamisessa ammatilliseen koulutukseen kaipaan edelleen lisää oppia.

Tutkimus- ja kehittämisosaamiseen liittyen minulla on kokemusta tutkimusproses­sista yleensä ja koen hallitsevani tutkimusprosessin. Projekteista ja tutkimuksen in­tegroimisesta osaksi työyhteisöjen toimintaa minulla ei tosin ole kokemusta. Lopuksi, substanssi-osaamista minulla on ruotsin kielen ja kulttuurin sekä ruotsalaisen yh­teiskunnan osalta runsaasti niin teorian kuin käytännönkin tasolla.

Ammatillisena opettajana kehittymisen alueeni ja motivaationi

Ammatillisena opettajana haluan kehittyä kaikilla ydinosaamisalueilla, mutta erityi­sesti pedagogisessa osaamisessa, sekä tutkimus- ja kehittämis-osaamisessa. Alussa mainitsin, että en ole koskaan haaveillut opettajan urasta. Jostain syystä olen kuitenkin toiminut jonkun verran opettajana ja tuolloin huomasin, että työ on oikeastaan ihan mielenkiintoista. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut taitoa ja välineitä siihen työhön. Ruotsin kieltä opiskellessani hakeuduin jostain syystä käytännölliselle didaktiikan kurssille, jossa saatiin käytännön tuntumaa lukion ruotsin kielen opetuksesta. Tuon kurssin aikana tajusin, että opettamisesta voi nauttia ja se voi olla antoisaa työtä.

Päätin hakeutua ammatillisiin opettaja-opintoihin, jotta voin kehittyä tälläkin alueella ja mahdollisesti jonain päivänä toimia myös opettajana. Ammatillinen opettajuus kiehtoo minua sen vuoksi, että se antaa monipuoliset mahdollisuudet työelämää ajatellen. Toivon voivani tulevaisuudessa jopa yhdistää kaikkea osaamistani eri ammattialoilta ja toimia monipuolisena opettajana jossain ammatillisessa oppilaitoksessa.

LÄHTEET:

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma ja opinto-opas 13–14. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu.