TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS AMMATILLISEN OPETTAJAN OSAAMISALUEENA

Portfolion vapaasti valittavaksi aiheeksi valitsin työelämäosaamisen ammatillisen opettajan osaamisalueena siksi, että ammatillisen koulutuksen läheinen yhteys työelämään on mielestäni yksi sen peruselementeistä. Työelämän ja ammatillisen koulutuksen pitäisikin olla jatkuvassa vuoropuhelussa keskenään. Työelämä tarvitsee tekijöitä ja osaajia, joita ammatillisessa koulutuksessa koulutetaan. Koulutuksen pitää siis vastata niin työelämän työntekijämäärän kuin työntekijöiden osaamisen tarpeisiin. Käsittelen tässä työelämäosaamisen käsitettä, näyttötutkintojärjestelmää ja työvaltaista koulutusta.

Työelämäosaamisen käsite

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelman ja opinto-oppaan 12–13 (2013, 23) mukaan ”Työelämäosaamisella tarkoitetaan työelämän rakenteiden, yhteistyön periaatteiden, liiketalouden, yrittäjyyden ja ammatillisen toiminnan mahdollisuuksien tuntemusta sekä taitoja rakentaa ja kehittää työelämäyhteistyötä ammatti- ja koulutusalan yhteistyöverkostojen kanssa.” Ammatillisen opettajan tulee siis osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa. Oman osaamiseni kehittämisessä tarvitsen lisäoppia etenkin yrittäjyyteen tutustumisessa. Tämänhetkisessä työpaikassani olen saanut tutustua viime aikoina yhteistyöhön oppilaitosten kanssa.

Näyttötutkintojärjestelmä

Näyttötutkinnot ovat ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä lisäävä tutkintojärjestelmä, jota on kehitetty 1990-luvulta alkaen. Näytön avulla henkilö osoittaa oman alansa opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisen osaamisensa. Vaikka koulutusta ei vaadita, käytännössä kaikki näytön suorittajat opiskelevat jossakin ammatillisessa koulutuksessa. Näyttö suoritetaan yleensä osissa. (Anttila et al. 2010, 22–23.) Opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat opiskelevat opetussuunnitelman mukaisesti oppilaitoksessa ja harjoittelevat ammattitaitoaan työharjoittelussa, joka arvioidaan oppilaitoslähtöisesti. Sekä näyttötutkinto- että opetussuunnitelmaperusteisessa järjestelmässä on paljon yhtäläisyyksiä, kuten työelämän edustajien osuus ja tavoitteena oleva työelämälähtöisyys. Erot löytyvät peruslähtökohtien lisäksi lähinnä käsite- ja lainsäädäntötasolta. (Kallioniemi et al. 2008, 53.)

Näyttötutkinnot tulivat ammatilliseen koulutukseen sen jälkeen, kun itse valmistuin ensimmäiseen ammattiini sairaanhoitaja-diakonissaksi. Siksi näyttötutkinnot tuntuvat minulle vierailta. Oman tyttären opiskelua seuratessa näyttötutkinnot ovat kuitenkin alkaneet tulla tutuiksi. Hän on nyt toista vuotta hevosenhoitajaksi opiskeltuaan jo tehnytkin osanäyttöjä, kuten varsan koulutus ja hevosen esittäminen. Työssäni olen myös päässyt tutustumaan näyttöihin. Viittomakielenohjaajaopiskelijakoulutuksen kanssa yhteistyötä tehdessäni olen mahdollistanut heidän työssäoppimistaan ja näyttöjään kuurosokeiden viriketapaamisissa ja aluekurssilla. Olenpa jopa itse vastaanottanut yhden näytön viittomakielenohjaajalta kuuron maahanmuuttajan kommunikoinnin ohjaamiseen liittyen. Oppilaitoksen mukaan työelämän edustaja vastaanottaa näytön eikä opettaja voinut olla tällöin paikalla, mutta palautekeskustelussa hän kyllä oli. Näyttötutkintojärjestelmä on siis alue, jossa tarvitsen lisäopiskelua.

Työvaltainen ammatillinen koulutus

Koska oppijat ovat erilaisia, kaikille ei sovellu perinteinen teoria- ja luokkapainotteinen opiskelu. He oppivat mahdollisesti paremmin toiminnallisten menetelmien avulla. Syynä voivat olla niin erilaiset oppimisvaikeudet ja tarkkaavaisuuden ongelmat kuin sairaudet ja lahjakkuudenkin aiheuttama alisuoriutuminen. Ongelmat ammatillisessa koulutuksessa voivat vaikuttaa nuoren elämään pitkälle aiheuttamalla syrjäytymisen yhteiskunnasta. Tällaisten oppijoiden tunnistaminen on erittäin tärkeää, jotta he pääsisivät yksilölliselle oppimispolulle ja opiskelemaan toiminnallisesti työvaltaiseen koulutukseen. (Miettinen 2007, 7.) Työvaltaista koulutusta on kehitetty muun muassa Huittisissa ja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä (Sandholm 2007; Wiirilinna et al. 2007.) Opiskelijoita on ollut eri ammattialoilta ja yhteistä heille on opiskelun yksilöllisyys ja työvaltainen opetus. Työn ja toiminnan kautta opiskelijat ovat kokeneet oppimisen ja onnistumisen iloa, millä onkin suuri merkitys itsetunnolle ja etenkin ammatilliselle osaamiselle. Olennaista työvaltaisessa koulutuksessa on joustavuus ja oikea-aikainen reagointi, jotta nuoren syrjäytyminen saadaan sopivien toimenpiteiden avulla ehkäistyä.

Erityispedagogiikkaa opiskelleena koen työvaltaisen ammatillisen koulutuksen erittäin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä. On varmasti totta, että osa oppijoista oppii paremmin toiminnan kautta. Tämän taustalla lienee humanistinen ihmiskäsitys, joka korostaa yksilöllisyyttä. Mielestäni on arvokasta, että ammatillinen opettaja haastaa itsensä jatkuvasti kehittymään ja kehittämään opetusta, jotta hän voi erilaisilla tavoilla tukea oppijoita kasvamaan ammattiosaamisessaan ja saavuttamaan ammatillisen tutkinnon.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Mielestäni se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen.

LÄHTEET:

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma ja opinto-opas 13–14. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu.

Anttila, P. et al. 2010. Näyttöä on! Ammattiosaamisen näyttöjen toteutuminen käytännössä. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto. Viitattu 31.12.2013 http://www.edev.fi/img/portal/19/Julkaisu_nro_45.pdf?cs=1274875588.

Kallioniemi, K., Majuri, M. & Mahlamäki-Kultanen, S. 2008. Ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkinnot vertailussa. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46680_ammattiosaamisen_naytot_ja_nayttotutkinnot_vertailussa.pdf.

Miettinen, K. 2007. Työvaltainen koulutus – mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 7–8.

Sandholm, J. 2007. Työvaltainen koulutus Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 9–18.

Wiirilinna, J. et al. 2007. Erityistä tukea tarvitseva nuori työpainotteisessa koulutuksessa Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymässä. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 19–29.