Lähipäivät mielestäni huipensivat ja
paketoivat syksyn APE I-opinnot. Kulunut syksy on ollut hektinen ja
hengästyttävä. Ensimmäisillä lähipäivillä tapahtunut tutustuminen oli
paikallaan, mutta lisää tutustumista tapahtui tietenkin virtuaali-istunnoissa.
On ollut hyvä, että opetusta on saanut suunnitella hieman eri kokoonpanoissa,
jolloin on päässyt tutustumaan monenlaisiin työskentelytapoihin. Sitähän
työelämäkin on, jatkuvaa muutosta. Vaikka virtuaali-istunnoissa aika kutakin
teemaa varten on ollut lyhyt, on siinäkin ajassa ehtinyt saada jonkinlaisen
käsityksen asiasta. Itselleni suurin oppi on varmasti ollut se, että on saanut
katsauksen monenlaisista asioista ja ennen kaikkea erilaisista
opetusmenetelmistä. Jatkossa niiden harjoittelu ja syvällisempi perehtyminen
voi jatkua.
1. Miten
voin edistää opiskelijoiden motivoitumista?
Tästä opetustuokiosta jäi mieleeni
motivaation moniulotteisuus. Opettajan pitää oikeastaan tuntea opiskelijansa
melko hyvin, jotta hän pystyy tukemaan heidän motivoitumistaan. Toisaalta
motivaatiota ei voi syöttää ulkoapäin. Motivaatiosta on varmaan hyvä
keskustella opiskelijoiden kanssa, jotta hekin tiedostavat sen ja sen
merkityksen. Ryhmän ilmapiiri on myös melko olennainen motivaatioon vaikuttava
tekijä, joten siihen panostaminen esimerkiksi aloituksessa kannattaa varmasti.
2. Miten
ammatillinen opettaja kehittää osaamistaan?
Tästä opetuksesta jäi mieleeni innostus ja
opettajan oman olemuksen ja opetettavan asian yhteys. Vaikka opetusmenetelmänä
oli luento, oli se hyvin vuorovaikutteinen ja aktivoiva. Erilaisten esimerkkien
avulla opettaja saa opiskelijat ajattelemaan ja pohtimaan opiskeltavaa asiaa.
Vaikka varsinaiseen osaamisen kehittämiseen ei oikeastaan kovin syvällisesti
päästy, ymmärsin innostuksen ja itsensä kehittämisen välisen yhteyden.
Opettajan pitää olla jatkuvasti valmis kehittymään monella eri alueella.
3. Esittele
jokin pedagogiikassa esiintyvä ihmiskäsitys!
Tässä opetuksessa aihe
Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen.
Opetusmenetelmä oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien
aiheet purettiin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät
osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto
saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Menetelmää voi käyttää myös työelämässä
sekä vapaa-ajan yhdistystoiminnassa ja koulutuksissa.
Yhteenveto Learning café-työskentelystä:
Vapaamuotoinen palaute opettajille:
Opetuksessanne aihe
Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen. Teoriaa
oli sopivasti ja kertauksenomaisesti esitettynä se tuki aiheen käsittelyä. Opetusmenetelmänä
Learning café oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien aiheet
purettiin silloin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät
osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto
saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Opettajat kiertelivät pöydissä ja
ohjasivat keskustelua antamalla vinkkejä keskustelun jatkamiseksi. Tämä tuki
hyvin ajatusten kehittelyä ja keskustelun etenemistä. Humanistinen
ihmiskäsitys-dia oli kokoa ajan esillä, mikä oli hyvä asia ja tuki työskentelyämme.
Tiimiopettajuus toimi luonnollisesti ja sujuvasti hyvässä yhteistyössä ja
–hengessä.
4. Mitä
tarkoittaa skeema oppimisessa?
Opetuksesta jäi mieleeni, mitä skeema
on. Tai ainakin esimerkit. Opettajana teemaa voisin hyödyntää jonkin mallin opetuksessa.
Alun esimerkki oli hyvin herättävä ja hyvä vinkki tulevaisuuteen, mitä voisin
hyvin hyödyntää. Tästä huomaa, mikä voima konkretialla on oppimisessa.
Itsesäätely on sellainen aihe, jonka voi ottaa opiskelijoiden kanssa
käsittelyyn ja sitä kautta opettaa opiskelijoille opiskelemisesta ja
oppimisesta.
5. Opetussuunnitelma
ammatillisessa koulutuksessa. Mikä merkitys ops:lla on opiskelijalle?
Oman mikro-opetustehtävän sain suunnitella
toisen opiskelijan kanssa. Olin mielissäni, että pääsin kokeilemaan tiimiopettajuutta.
Tämän ihmisen kanssahan en ollut virtuaali-istunnoissa toiminut sen paremmin teema-
kuin opetusryhmässäkään, mutta suunnitteluvaihe sujui mutkattomasti ja
sutjakkaasti. Hänellä oli aina esittää hyviä kysymyksiä, mikä haastoi itseänikin
miettimään asioita eri näkökulmista.
Ennakkoon suhtauduin opsiin ajatuksella, että
se on kuiva ja vaikeasti avautuva aihe. APE 4:ssä ops oli jo käsitelty
teoriassa. Siksi valitsimme käytännön läheisen lähestymistavan ja päätimme
tutkia aihettamme esimerkkiopetussuunnitelman kautta. Kokkikoulutus valikoitui
sen vuoksi, että ajattelimme sen kiinnostavan mahdollisesti kaikkia.
Periaatteessa oli aivan sama, mikä koulutusohjelma oli kyseessä, koska mitä
tahansa opetussuunnitelmaa osaa lukea, jos osaa lukea yhtä. Lisäksi aiheenamme
oli ammatillinen koulutus ja opiskelijan näkökulma, jota voi olla hankala
lähestyä teoreettisesti. Pohjimmainen ajatus oli kuitenkin tehdä ops eläväksi
ainakin itselleni. Lopuksi keksimme vielä käyttää rekvisiittaa, joka sopi hyvin
aiheeseen. Ei kai aina tarvitse opettajanakaan olla niin haudanvakava…
Opetustuokio sujui jouhevasti sekin, vaikka
emme kovin paljon olleet sitä etukäteen miettineet ja suunnitelleet.
Jälkeenpäin huomasin, että itse en ainakaan ollut miettinyt yhtään esiintymistä.
Ehkä virtuaali-istunnoista oli jäänyt päälle vain puhumiseen ja äänenkäyttöön
liittyvät asiat. Siellähän ei tarvinnut miettiä, miten liikkuu luokassa ja
miten pitää käsiään.
Palaute ja arviointi oli pääasiassa
myönteistä ja rakentavaa. Hieman ristiriitaisuuttakin ilmeni. Osa olisi
halunnut lisää teoriaa opsista ja osan mielestä sitä oli riittävästi. Luulen,
että tähän vaikutti etukäteistehtävän teko tai tekemättä jättäminen. Ehkä
teoriaa olisi kaivannut lisää, jos ei ollut kerrannut APE 4:n luentomateriaalia
eikä tehnyt etukäteen kokkikoulutuksen opsiin. Silloinhan keskustelu siitä voi
olla hieman vaikeaa. Opettajana ei voi ottaa kaikkea omalle vastuulleen
ainakaan aikuisten kanssa. Jos opiskelija ei ole tehnyt etukäteen mitään, se on
hänen ongelmansa. Tiimiopettajuuttamme kehuttiin, mikä hieman huvitti itseäni,
koska emme olleet kovin tarkasti sopineet opetustuokion kulkua. Toki olimme
jakaneet vetovastuun eri vaiheissa, mutta ilmeisesti olemme molemmat sen verran
joustavia, että yhteistyö oli jouhevaa ja näytti ulospäin sujuvalta. Omasta
mielestäni yhteistyömme ja vuorottelumme opetustuokion aikana sujui hyvin
luonnollisesti.
6. Millaista
itsenäinen opiskelu voi olla ja miten sitä ohjataan?
Itsenäinen opiskelu on syksyn aikana
konkretisoitunut itselläni kuntoutustieteen perusopintojen opiskelussa. Avoimen
yliopiston kurssi on Itä-Suomen ja Oulun yliopiston yhdessä koordinoima
kokonaan verkossa tapahtuva opiskelu. Hakeuduin näihin opintoihin, koska toivon
niistä olevan hyötyä nykyisessä työssäni. Perusopintoihin kuuluu 5 viiden
opintopisteen kurssia. Varsinaisia luentoja ei ymmärtääkseni ole lainkaan edes
virtuaalisti. Optimassa on ohjeet kuhunkin opintojaksoon ja eteneminen on kyllä
melko tarkasti säädetty. Esimerkiksi kahden viikon aikana on tutustuttava
opiskelumateriaaliin ja osallistuttava verkkokeskusteluun tietystä aiheesta.
Näitä jaksoja on kolme ja lopuksi opintojaksosta on kotitentti, jossa
kysymykset ilmaantuvat aamulla Optimaan ja niihin on vastattava sen päivän
aikana. Toisessa opintojaksossa piti kirjoittaa oma alustus tietystä teemasta
ja kommentoitava kolmen opiskelijatoverin alustusta. Lisäksi oli kirjoitettava
opiskelupäiväkirja tietystä aihealueesta ja lopuksi on verkkotentti.
Käytettävissä tämän opintojakson aikana oli luentodiat eri aiheista ja tenttiä
varten oli omat materiaalit. Tällainen opiskelutapa on mielestäni
mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja erittäin hyödyllinen opettajuuden
näkökulmasta. Vaikka olisikin lähiopetusta, siihen voi yhdistää
verkko-opiskelua ja erilaisia tehtäviä.
Tämän mikro-opetustehtävän aikana
pohdimme itsenäiseen opiskeluun liittyviä teemoja ryhmissä. Oli hyvä, että
opettaja seurasi vieressä keskusteluamme ja antoi vinkkejä sen etenemiseen.
Tästä aion ottaa itse vaarin. Ennen lähipäivämme alkua istuin aulassa ja satuin
kuulemaan muutaman nuorisoasteen opiskelijan keskustelua. Päättelin keskustelun
perusteella, että he olivat tehneet jonkin itsenäisen työn opiskeluunsa
liittyen. Yksi tyttö oli allapäin ja koki epäonnistuneensa tehtävässään. Muut
tytöt kannustivat häntä ja kehuivat, että hänen työnsä oli ollut loistava.
Tyttö perusteli epäonnistumistaan ja odottamaansa ykköstä sillä, että hän oli
tarvinnut opettajan apua. Hän ajatteli avun pyytämisen olevan heikkouden merkki
ja että opettajakin tulkitsee sen niin. Muut yrittivät lohduttaa häntä, että ei
se opettaja varmaan niin ajattele. Minunkin mielestäni avun ja ohjauksen
pyytäminen ei ole merkki huonoudesta, vaan nimenomaan se on osoitus kyvystä
hakea ohjausta silloin, kun sitä tarvitsee.
7. Mitä
ovat ryhmässä vaadittavat sosiaaliset taidot? Mikä on tunneälyn merkitys?
Tästä opetuksesta jäi mieleeni
roolipeliharjoitus, vaikka se ei täysin onnistunutkaan. Vaarana voi olla, että
opiskelijat vain nauravat ja pelleilevät tällaisen harjoituksen aikana.
Toisaalta jollekin rooli voi jäädä päälle, joten opettajan on hyvä pitää se
mielessä ja ohjeistaa harjoitus niin, että roolit jätetään siihen eikä
tilannetta jatketa sen jälkeen, kun se on päättynyt. On tärkeä, että
kuulijoilla on oma tehtävänsä tarkkailla ja arvioida harjoituksessa esiin
tulleita asioita. Lisäksi ne on hyvä keskustella koko ryhmän kesken. Tällaisen
harjoituksen avulla voi harjoitella monenlaisia asioita, esim. asiakaspalvelua
ja erilaisten ihmisten kohtaamista.
8.
Miten oman koulutusalasi osaamista arvioidaan? Miten tutkinto/arviointisääntö
ohjaa arviointia? Mikä on itsearvioinnin merkitys?
Tästä opetustuokiosta jäi
erityisesti mieleeni se, että opettajan ei koskaan pidä pitää luentoa ja
opetusta suoraan paperista. Opettajan pitää olla sisäistänyt opetettava asia
siinä määrin, että hän pystyy opettamaan sen omin sanoin. Dioissa olevat asiat
toimivat muistin tukena, jotta ei unohda ainakaan mitään olennaista, mutta
ilmankin niitä voi opettaa. Opin myös sen, mitä tiimiopettajuus ei ainakaan
ole. Luulen, että tiimiopettajuuden paras anti on siinä, että opetuksen voi
suunnitella toisen kanssa yhdessä ja että toisesta saa tukea itse opetuksen
aikana. Toivon, että tulevaisuudessa saisin opettaa yhdessä toisen opettajan
kanssa. Uskon, että levottomissa ryhmissä ja erilaisten oppijoiden kanssa
tiimiopettajuus on kaikkien etu ja luo turvallisen työskentelyilmapiirin.
9. Mikä
merkitys on osaamisperustaisella ops:lla ammatillisessa koulutuksessa?
Tästä teemasta opin, että
erilaiset lyhenteet ja käsitteet on hyvä avata, jotta kaikilla on yhteinen
ymmärrys siitä, mitä ne tarkoittavat. Opetustuokio muodosti lopulta hyvän
kokonaisuuden, jossa palattiin siihen, mistä aloitettiin. Vaikealta tuntuva
asia avautui lopulta ja ymmärsin, mistä oli kyse. Kyllähän ammatillisen
tutkinnon pitäisikin olla osaamisperustainen, koska siten voidaan varmistaa se,
että tutkinnon suorittanut henkilö todellakin osaa ne asiat, mitä hänen
pitääkin osata. Toivottavasti uusi systeemi yhtenäistää kansainväliselläkin
tasolla eri maissa suoritettuja tutkintoja ja helpottaa ihmisten liikkuvuutta.
Tämä taitaa tosin olla melko kaukainen tavoite…
Lopuksi: koen, että mikro-opetustuokioiden
suurin anti oli nähdä erilaisia opettamistyylejä ja tutustua eri
opetusmenetelmiin. Sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten. Oli
erittäin mukava, että päivän aikana käytettiin paljon yhteistoiminnallisia
menetelmiä. Näin päivä ei tuntunut aivan niin raskaalta, kuin jos koko päivä olisi
ollut pelkkiä luentoja. Kirkkaimpana ajatuksena jäi ehkä se, että aina
kannattaa olla aito oma itsensä ja että ammatillisen opettajan prototyyppiä ei
ole olemassa. Kaikenlaisia opettajia tarvitaan. Arvioinnista ja palautteen
annosta jäi mieleeni se, että etukäteen jaetaan tehtävät ja että kaikkien ei
tarvitse arvioida kaikkia. Pienemmässä ryhmässä palautteen anto ja saaminen
tuntuu paremmalta ja helpommalta niin antaa kuin saadakin.
Toisena lähipäivänä suuntauduimme myös
tulevaisuuteen ja APE II-opintoihin. Vaikka syksyn opintojen ja näiden
lähipäivien jälkeen takki tuntuikin olevan melko tyhjä, syttyi kevään opintoja
kohtaan uusi kipinä. Kaksi eAPe-ryhmää yhdistyy, saamme toisenkin tuutorin,
saamme suunnitella opetusta jälleen uusissa ryhmissä ja teemat ovat oikeastaan
miniopetusjaksoja, jotka voivat koostua monenlaisista palikoista. Odotan
innolla tulevaa J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti