DRAAMAPEDAGOGIIKAN YDINKYSYMYKSET

1. Mihin oppiminen draamassa perustuu?

Oppiminen draamassa perustuu luovuuteen, aktiivisuuteen ja sosiaalisuuteen. Oppiminen perustuu yhteistoiminnalliseen oppimiseen, joka on tavoitteellista, vastuullista ja kurinalaista yhdessä työskentelyä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa hyödynnetään ryhmän jäsenten erilaisuutta ja myönteistä keskinäistä riippuvuutta. Rooleissa toimiminen kehittää vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Jokaisen on kannettava vastuuta omasta työskentelystä, sillä ilman sitä ei ryhmässä toimiminen onnistu. (Heikkinen, 2004: 126–127.)

2. Mitä tarkoitetaan vakavalla leikillisyydellä ja esteettisellä kahdentumisella?

Vakava leikillisyys on arkisen elämän vastakohta, mielikuvitusprosessi (Heikkinen, 2004: 55). Heikkisen (2004, 80) mukaan "leikillisyys luo mahdollisuuden sellaiseen vakavuuteen, joka pelkästään keskustelemalla tuntuu usein vaikealta, ellei mahdottomaltakin". Leikki itsessään ehkä mielletään kepeäksi, ajanvietteeksi ja puuhasteluksi, Vakava leikillisyys tuo leikkiin syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Tarkoitus on tällöin täyttä totta.

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004: 102–103) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa suunnittelemme roolia tai toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta. Esteettisen kahdentumisen kokemukset herättävät ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja kuvittelemaan, miltä toisesta voi tuntua. Lisäksi oma realistinen todellisuus voi asettua uuteen valoon ja johonkin omaan pulmatilanteeseen voi sitä kautta löytyä ratkaisu.

3. Mitä ovat draaman genret ja tyypillisimmät työtavat?

Draamakasvatuksen genret Heikkisen (2004: 33–39) mukaan ovat katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama.

Katsojien draama on esittävää draamaa, jota tehdään muiden katsottavaksi. Tyypillisimmät työtavat esittävässä draamassa ovat esim. näytelmät.

Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jossa työskennellään yhdessä osallistujien kanssa. Sen eri lajeja ovat esim. prosessidraama ja forum-teatteri. Nimensä mukaisesti ne koostuvat monesta osasta ja osaharjoituksesta: lämmittely, tarinan kehittely, piirtäminen, keskustelu, still-kuvat, miimiset tilanteet, keskustelu rooleissa, kuuma tuoli ja janat. Työskentely etenee usein yksilö- tai parityöskentelyn kautta pienryhmätyöskentelyyn ja koko ryhmän kanssa työskentelyyn.

Soveltavassa draamassa yhdistetään katsojien draamaa ja osallistujien draamaa. Näin ollen soveltava draama voi kuulua molempiin luokkiin sen mukaan, miten draama työstetään. Soveltavasta draamasta esimerkkejä ovat improvisaatioteatteri ja tarinankerronta. Improvisaatiossa voidaan hyödyntää pelejä ja leikkejä, joiden avulla harjoitellaan keskittymään ja olemaan läsnä. Improvisaatio kehittää ryhmän yhteistoimintaa ja rakentaa ryhmän luottamuksellista ilmapiiriä. Tarinankerronta noudattaa yleensä satukaavaa: Nimi, Alusta, Rutiini, Rutiinin rikkominen, Reagointi ja Ratkaisu/Lopetus. Tarina on ryhmän oma tuotos eikä tarinan etenemisellä ole yhtä vaihtoehtoa. Jos ryhmän yhteistoiminta on huonoa, tarinankerronta ei välttämättä onnistu.

4. Miten draaman menetelmien avulla voi tarkastella eri oppiaineiden sisältöjä?

Draaman menetelmät ovat hyvin monipuolisia. Niissä käytetään verbaalisuutta (tekstit, kirjoittaminen), visuaalisuutta (kuvataide), auditiivisuutta (musiikki), kinesteettisyyttä (tanssi), manuaalisuutta (käsityöt) ja hahmottavuutta (draama). (Heikkinen 2004: 137–138.) Näin ollen draaman menetelmien avulla eri oppiaineiden sisältöjä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta ja saada oppiaineesta hyvinkin kokonaisvaltainen kuva. Draamakasvatuksessa on kyse jostain todellisuutta vastaavasta ilmiöstä tai ongelmasta, jota tarkastellaan draaman avulla. Draaman menetelmien avulla ilmiötä, oppiaineen sisältöä voidaan tarkastella osa kerrallaan, edetä vähitellen ja prosessin kautta saavuttaa kokonaisuuden hallinta.

5. Miten draamakasvatus voi parantaa erilaisten ryhmien oppimismahdollisuuksia?

Kuten edellä on mainittu, draamakasvatuksessa käytetään monia tiedonhankintamuotoja. Koska oppijat ovat erilaisia, monipuolisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle oppijalle mahdollisuuden oppia ja saavuttaa positiivisia kokemuksia. Yksi oppii itse tutkimalla, toinen oppii kuuntelemalla, kolmas oppii ryhmässä. Erilaisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle mahdollisuuden oppia. Monipuoliset menetelmät, joissa hyödynnetään eri aistikanavia, tukevat kokonaisvaltaisesti oppimista ja antavat parhaat edellytykset oppimiselle.

------------------

Lähde:

Heikkinen, Hannu. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura.

DRAAMAN TOIMINTAPERIAATTEET OMAN ALAN OPETUKSESSA

Tarkastelen tässä ruotsin kielen opetusta osana sairaanhoitajan ammattikorkeakouluopetusta. Koska en ole toiminut opettajana, voin tässä vain kuvitella alan tyypillisiä opetustilanteita ja draaman toimintaperiaatteisen soveltamista niissä.

Sairaanhoitajan opetussuunnitelman mukaisten osaamistavoitteiden ja teemojen mukaan opiskelija:

• pystyy toimimaan oman alansa työympäristössä ruotsin kielellä
• pystyy vuorovaikutteiseen asiakaslähtöiseen viestintään
• osaa hankkia ja hyödyntää omaan alaansa liittyvää tietoa sekä kehittämään asiantuntijuuttaan
• osoittaa myönteistä asennetta ruotsin kielen oppimiseen myös itsenäisen opiskelun avulla
• opiskelija suorittaa valtionhallinnon kielitutkintoa vastaavat ruotsin kielen opinnot ja saavuttaa taidot, jotka vastaavat vähintään eurooppalaisen viitekehyksen tavoitetasoa B1.1 (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014.)

Opetustilanteissa painottaisin erilaisia vuorovaikutustilanteita, käytännön tilanteita ja niissä harjoittelua. Vuorovaikutuksen harjoittelu alkaa tervehtimisestä ja arkisista keskusteluista. Lyhyitä tutustumis- ja keskittymisharjoituksia draaman keinoin voisi toteuttaa ruotsin kielellä. Uusien sanojen opettelussa voisi käyttää leikkejä, jotta tulisi toistoa ja sanat jäisivät mieleen.

Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelisivat kieltä erilaisissa hoitotilanteissa: esim. vastaanottohaastattelu, hoitotoimenpiteen suorittaminen ja kotiutustilanne. Opiskelijat tarvitsevat tietysti alan sanastoa, jonka he saisivat kirjallisena. Myös muita vuorovaikutustilanteita voi harjoitella ruotsin kielellä. Pienryhmätyöskentelyn avulla kaikki pääsevät käyttämään kieltä ja harjoittelemaan sitä.

Kirjallisen kielitaidon kehittäminen voisi toteuttaa erilaisten hoitoalan tekstien tutkimisen avulla joko itsenäisesti tai pienissä ryhmissä. Teksteistä pitäisi hakea tietoa tai vastauksia kysymyksiin. Tekstien pohjalta voisi myös tehdä keskusteluharjoituksia ryhmissä.

Sairaanhoitajan ruotsin kielen opetuksessa voisi käyttää esim. Owens & Barberin (2002: 27–31) mukaisia seuraavia työtapoja ja tekniikoita: 

Haastattelu

Haastattelussa yksi kysyy ja toinen vastaa. Haastattelupohja voi olla valmis tai sen voi tehdä pienessä ryhmässä. Haastattelu soveltuu yllä mainitsemani vastaanottotilanteen harjoitteluun. 

Simulaatio

Simulaatiossa harjoitellaan kuviteltua tapahtumaa oikeilla välineillä oikeaa tilannetta vastaavassa ympäristössä, esim. elvytys tai potilaan nosto. Simulaatio sopii kaikenlaisten hoitotilanteiden harjoitteluun. Samalla opiskelijat harjoittelevat huomaamattaan myös vuorovaikutusta.

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti on hyvä keino harjoitella oikeita työtilanteita varten, joissa pitää esim. kirjata potilaskertomukseen ja antaa jatkohoito-ohjeet kirjallisena ruotsiksi. Lisäksi esim. CV:n teko ruotsiksi ja kuviteltu työhaastattelu valmentavat mahdolliseen työnhakuun ja ovat oivallisia esimerkkejä draaman käytöstä opetuksessa.

Puhelinkeskustelu

Sairaanhoitajan pitää työssään usein keskustella potilaiden, omaisten ja yhteistyötahojen kanssa myös puhelimessa. Sellaisen tilanteen harjoittelu myös ruotsiksi on suoraan draamapedagogiikan ajattelumallin mukaista.

Kokoukset

Hoitotyössä on jatkuvasti kokouksia, esim. raportit ja osastotunnit. Niitäkin voi harjoitella ruotsiksi. Kokoustilanteissa on hyvä mahdollisuus kokeilla erilaisia rooleja, kuten puheenjohtaja ja sihteeri. Lisäksi draamapedagogiikkaa voi hyödyntää kehittämällä yhdessä konfliktitilanne, jolloin lähestytään prosessidraaman ja foorumiteatterin keinoja.

Draamapedagogiikka soveltuu siis kaiken kaikkiaan hyvin ruotsin opiskeluun hoitoalalla. Lapin ammattikorkeakoulussa ruotsin kieliopinnot toteutetaankin yhteen opintojaksoon integroituna kokonaisuutena (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014).

--------------------------

Lähteet:

Lapin ammattikorkeakoulu. 2014. SoleOPS. https://soleops.lapinamk.fi/opsnet/disp/fi/ops_OpetTapTeks/tab/tab/sea?opettap_id=8560760&stack=push).

Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus. Helsinki: Draamatyö.

TYÖPAJA 4. FOORUMITEATTERI

Foorumiteatteri toimi konfliktin ratkaisun työpajana. Foorumiteatterin historia on mielenkiintoinen: 100 vuotta sitten Brasiliassa tapahtui yhteiskunnan muutos, jonka seurauksena foorumiteatteri syntyi. Alun perin Augusto Boalin kehittämä foorumiteatteri paneutui yhteiskunnallisiin sortotilanteisiin. Foorumiteatteri on osallistava menetelmä, jossa osallistujille annetaan mahdollisuuksia voimaantua. Foorumiteatterin avulla voidaan käsitellä perheen tai työyhteisön arkisia ristiriitoja ja konfliktitilanteita. Opettaja ei anna valmiita malleja, vaan ryhmä itse kehittää ratkaisuvaihtoehtoja.

Foorumiteatterin, kuten prosessidraamankin, käyttö vaatii runsaasti aikaa ja opettajalta taitoa ohjata prosessin etenemistä. Opettaja toimii herättelijänä, keskusteluttajana ja virikkeiden antajana, mutta varsinainen käsiteltävä tilanne tulee ryhmäläisiltä. Tämä menetelmä toimii varmasti monenlaisissa tilanteissa, mutta itse en koe olevani vielä kypsä tätä käyttämään. Prosessidraaman tavoin foorumiteatteri on käyttökelpoinen niin työelämässä kuin opiskelijaryhmän konfliktienkin ratkaisemiseksi.

Työskentelyn eteneminen

1. Parityöskentelyvaihe: konflikti omasta elämästä

• A kertoo B:lle, joka vain kuuntelee eikä kommentoi
• B kysyy A:lta tarkentavia kysymyksiä ja A vastaa
• B kertoo A:lle tämän kertoman tarinan takaisin ikään kuin se olisi tapahtunut hänelle itselleen ja kysyy lopuksi A:lta: ”Olisinko voinut tehdä jotain toisin?”
• A ehdottaa vaihtoehtoista toimintaa tai kyselee, esim. ”Olisitko voinut vaikka…”
• sama toistuu toisinpäin niin, että B kertoo A:lle omassa elämässä tapahtuneen konfliktitilanteen jne.

2. Pienryhmävaihe

• parit menevät eri ryhmiin
• jokainen kertoo vuorollaan parinsa tarinan ikään kuin se olisi tapahtunut itselle
• ryhmä kehittää näistä tarinoista yhteisen uuden konfliktitilanteen, jossa käytetään elementtejä kerrotuista tarinoista
• ryhmän kehittämästä konfliktitilanteesta tehdään pieni (esim. 3-5 minuutin pituinen) näytelmä, jossa jokaisella on oma roolinsa (sorrettu/sorretut ja sortaja)
• näytelmässä on 3 kohtausta, jotka tapahtuvat eri ympäristöissä, esim. kotona ja työpaikalla, roolit voivat vaihtua eri ympäristöissä, kohtauksissa on kuitenkin punainen lanka, joka sitoo ne yhteen

3. Yhteisen työskentelyn vaihe

• pienryhmät esittävät omat näytelmänsä yleisölle
• konflikteille pyritään löytämään toiminnallisia ratkaisuja (ei aina helppo löytää)
• kohtauksen pysäyttäminen
• yleisöstä ehdotus vaihtoehdoista, jonka avulla kohtaus jatkuu
• yleisöstä voi joku astua rooliin ja siten kokeilla toista vaihtoehtoa, miten tilanne jatkuu

------------

Työvaiheet ryhmässä

1. Tuolien avulla virittäytyminen: erilaiset kuvat konflikteista ja vallankäytöstä

• ryhmä asettelee tuolit, miltä näyttää esim. työyhteisökiusaaminen

2. Valitaan yksi tuolikuva

3. Parityöskentely

• oma tarina toiselle kerrottuna
• peilaus, itse neuvoo itseä

4. Ryhmä

• materiaali parityöskentelystä

5. Foorumiteatteri

• roolien vaihto
• improvisointi muutoksen mukaan

6. Kuuma tuoli

• kysytään roolihahmolta

7. Kysytään neuvoa / sanotaan suorat sanat

8. Jatkotyöskentely

• mieti seuraavaksi kerraksi yksi toimintatapa, miten voi rikkoa rutiinin

------------------

Lähde:

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.