KANSAINVÄLISYYS JA MONIKULTTUURISUUS

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus -opintojakson osaamistavoitteet:

Opettajaopiskelija ymmärtää kulttuuritaustan vaikutuksen ihmisen toiminnassa, osaa osaltaan tukea opiskelijoidensa kotoutumista uuteen ympäristöön sekä tietää, miten ohjataan monikulttuurisen opiskelijaryhmän oppimista. Opettajaopiskelija tuntee oppilaitoksen kansainvälisten toimintojen eri osa-alueet ja kykenee edistämään omaa sekä opiskelijoiden kansainvälistymistä.

Ydinsisältö

1. Mitä kulttuurilla tarkoitetaan?
2. Mitä haasteita erilaisten kulttuuritaustan omaavien henkilöiden kohtaamisessa on?
3. Miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset?
4. Miten eri tavoin ammatillinen oppilaitos harjoittaa kansainvälistä toimintaa?
5. Mitä etuja opettajalle ja opiskelijalle on kansainvälisestä toiminnasta?

Opetusmenetelminä oli itsenäinen materiaalipakettiin tutustuminen ja ennakkotehtävän teko ennen virtuaalista opetustuokiota, virtuaalinen lähiopetus sekä jälkitehtävä ryhmissä.

Materiaalipaketti oli mielestäni hyvä ja opin sen avulla syvemmin, mitä kulttuurierot tarkoittavat. En ole juurikaan ajatellut, mitä haasteita erilaisista kulttuureista tulevien kohtaamisessa on, koska en ole toiminut opettajana. Materiaalipaketissa oli hyvin eritelty, miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset, mutta luulenpa, että pelkkä teoria ei tässä riitä. Jotta osaisin opettaa monikulttuurista opiskelijiaryhmää, minun pitäisi kokea se käytännössä.

Varsinaisessa opetustuokiossa tuli osittain päällekkäistä asiaa ja toistoa materiaalipaketin kanssa. Siksi olisin toivonut, että keskustelulle olisi jätetty enemmän aikaa. Nyt keskustelumme oli lähinnä pintaraapaisu ja osa keskusteluajasta meni sen odotteluun, joko siirrymme takaisin isoon ryhmään. Siksi minulle  ei jäänyt kovin selkeää kuvaa keskusteluistamme.

Jälkitehtävänä tällä opintojaksolla piti oman teemaryhmän kanssa tutkia ja pohtia, mitä kaikkea kansainvälisyys on käytännössä, mitkä ovat sen mahdollisuudet ja mitä muuta se vielä voisi olla. jaoimme tehtävät ja minun piti tutkia eri ammatillisten oppilaitosten sivuilta, miten kansainvälisyys toteutuu niissä. Löysin hyviä ja monipuolisia esimerkkejä:

• Ypäjän Hevosopisto (Ypäjä): Finnderby-kilpailu vuosittain: opiskelijat osallistuvat järjestelyihin.
• Ammattiopisto Lappia (Tornio): opiskelijat voivat hakeutua kansainvälisten yhteistyökoulujen kautta työssäoppimaan ulkomaille
• Lapin ammattiopisto (Rovaniemi): Sharing Our Space [SOS]   hanke (Comenius-projekti 5 erimaalaisen oppilaitoksen välillä)
• Koulutuskuntayhtymä Tavastia (Hämeenlinna): ystävyystoiminta Ekenäs Gymnasiumin kanssa, opiskelijavaihto ulkomailla, monikulttuurinen opetus
• Itä-Lapin ammattiopisto (Kemijärvi): ammattiopistossa opiskelevat amm. perustutkintoa suorittavat venäläiset nuoret

Teemaryhmämme tekemä silmiin avautuva esitys:

Olen aina pitänyt itseäni avarakatseisena ja kansainvälisesti kiinnostuneena ja aktiivisena. Lapsena aloitin kansainvälisellä kirjekaveri-harrastuksella ja jopa vierailinkin yhden kirjekaverini luona Englannissa. Ensimmäisessä koulutuksessani diakonissaksi lähdin yhdelle työharjoittelujaksolle Englantiin. Paikan löysin, kun luin Kotimaa-lehdestä englantilaisen papin haastattelun anglikaanisen kirkon yhteiskunnallisesta toiminnasta. Otin yhteyttä lehden toimittajaan ja sain tuon papin yhteystiedot. Näin järjestin itselleni harjoittelupaikan, mikä oli sekä antoisa että raskas kokemus. Valmistuttuani olin reilun vuoden töissä Suomessa, kunnes lähdin taas Englantiin. Tällä kertaa lähdin "teetytöksi" eli avustin liikuntavammaisten hoitokodissa perushoidossa, virkistystoiminnassa ja todellakin vastuullamme oli keittää päivä- ja iltateet asukkaille. Yleensä tuollaiseen taskuraha+ylöspito-toimintaan lähtee ylioppilaat, mutta meitä sattui sinne samaan aikaan kaksi ammattiin valmistunutta tyttöä. Olin siellä loppujen lopuksi 10 kuukautta ja muistelen vieläkin lämmöllä sitä aikaa. Asukkaisiin tutustuminen alun kielivaikeuksien jälkeen oli työn parasta antia. Ja vielä tuohon opiskeluni aikaiseen työharjoitteluun viitaten, lähetämme vieläkin kerran vuodessa jouluisin kuulumisistamme kirjeet toisillemme, vaikka aikaa on mennyt jo 24 vuotta!

Ammatillisena opettajana koen monikulttuurisuuden erilaisena haasteena enkä osaa vielä kuvitella, miten osaisin opettaa sellaista opiskelijaryhmää. Kansainvälisyydessä ylipäätään näen monia mahdollisuuksia. Uskon, että monia nuoria kiinnostaa kansainvälisyys ja esimerkiksi opiskelijavaihto. Pienimuotoisempaakin kansainvälisyyttä voi ja kannattaa ammatillisessakin koulutuksessa viljellä. Esimerkiksi kielen opiskeluun soveltuvat hyvin kirjekaverit ja blogin pito yhdessä eri maissa sijaitsevien oppilaitosten kanssa. Videoyhteydet ja chattailu netissä, esim. Facebookissa, soveltuvat erinomaisesti opetukseen integroiden ja omilta tietokoneilta käsin. Tällainen kansainvälisyys on sitä paitsi edullista ja monien saavutettavissa.

Löysin vielä tuoreen Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportin Monikulttuurinen oppilaitos (Kivelä & Miettinen 2014), josta uskon olevan minulle tulevaisuudessa hyötyä. Siinä on paneuduttu juuri minulle tuntemattomampiin asioihin, kuten monikultturisuuden haasteiden kohtaamiseen ja huomioimiseen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä monikulttuurisen opetuksen kehittämiseen. Alla vielä kyseisestä raportista (s. 23) napattu kuva oppilaitosten monikulttuurisuuteen liittyvistä hyvistä käytännöistä:

Otin kopin seuraavista asioista: yhteiset tunnit suomalaisille ja maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, myönteinen suhtautuminen kansainvälisyyteen, kulttuuritausta otetaan huomioon opetuksessa ja ryhmäytymiseen käytetään aikaa.

-----
Lähteet:
Ammattiopisto Lappia. Ei vuosilukua. Kansainvälisyys. http://www.lappia.fi/Suomeksi/Nuorten-koulutus/Opiskelu/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Itä-Lapin Ammattaiopisto. Ei vuosilukua. Yleistä opiskelusta ja vapaa-ajasta. Kehitys ja kansainvälisyys. http://www.kemijarvi.fi/nuortenkoulutus. Viitattu 14.2.2014.
Kivelä, K. & Miettinen, M. 2014. Monikulttuurinen oppilaitos. Monikulttuurisuuden kehittäminen ammatillisissa oppilaitoksissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportteja 26. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70902/JAMKRAPORTTEJA262014_web.pdf?sequence=1. Viitattu 1.3.2014.
Koulutuskuntayhtymä Tavastia. Ei vuosilukua. Kansainvälinen toiminta. https://www.kktavastia.fi/portal/ammattiopisto__nuoret/kansainvalisyys/. Viitattu 28.2.2014.
Lapin Ammattiopisto. 2010. Kansainvälisyys. Päivitetty 2.8.2013. http://www.lao.fi/Suomeksi/Opiskelijoille/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Rokka, Anne. 2013. Kansainvälinen yhteistyö on vilkasta. Ypäjän hevosopisto. Jul-kaistu 20.9.2013, päivitetty 21.2.2014. http://www.hevosopisto.fi/fin/hevosopisto/kansainvalinen_toiminta/. Viitattu 28.2.2014.
Vaara-Sjöblom, E., Piippo, J., Anttila, K., Raudaskoski, H. & Sutinen, H. 2014. Kan-sainvälisyys ja monikulttuurisuus. Opintojakson opiskelumateriaali. 19.1.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

OMAN OSAAMISEN ANALYYSI

Portfoliotani varten analysoin tässä omaa osaamistani ammatillisena opettajana. Lähtötilanteen olen analysoinut näiden opintojen alkuvaiheessa tehdessäni HOPS:iani. Käytän tukena OAMK:n Opinto-oppaassa (2013, 9) esiteltyjä ammatillisen opettajan seitsemää ydinosaamisaluetta: 

1. pedagoginen osaaminen
2. arvo-osaaminen
3. kansainvälisyysosaaminen
4. tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen
5. työelämäosaaminen
6. työyhteisöosaaminen
7. substanssiosaaminen

Vähäpätöinen pedagoginen osaamiseni koostuu niin teoriasta kuin käytännöstäkin. Käytännön työn lisäksi koen saaneeni kasvatustieteen ja erityispedagogiikan appro­batur-opintojen sekä sairaanhoitajan ja viittomakielentulkin opintoihin sisältyneiden didaktisten opintojen ja käytännön harjoittelujen kautta jonkun verran kokemusta ja näkemystä opetuksen suunnitteluun. Toisaalta aika on muuttunut ja nykyään oppimi­nen ja opettaminen ovat ehkä toisenlaista kuin parikymmentä vuotta sitten. 

Toteutusosaamiseen kaipaan lisäoppia ja uusia innovaatioita, vaikka etenkin kielen opetuksessa jouduin aikoinaan jatkuvasti pohtimaan toiminnallisten menetelmien käyttöä, kuten ryhmässä oppimista erilaisten pelien avulla. Teoriapainotteisessa opetuksessa luulen helposti puutteellisen tietotaitoni vuoksi sortuvani kalvosulkeisiin, vaikka tiedänkin, että se ei edistä tehokasta oppimista. Arviointi- ja palauteosaa­miseni on erityisen vajavaista, samoin kuin opetuksen kehittämisosaaminen. Opiske­lijan kohtaamiseen ja oppimista edistävään vuorovaikutukseen liittyvää osaamista minulla jonkin verran on käytännön työssä tapahtuneiden kohtaamisten kautta. Eri­tyispedagoginen osaamiseni jää lähinnä teoriatasolle. Tieto- ja viestintätekninen osaamiseni lienee keskitasoa, opittavaa siinäkin kyllä riittää. 

Syksyn APE I -opintojen avulla koen, että pedagoginen osaamiseni on kehittynyt ja olen oppinut paljon. Vaikka virtuaali-istuntojen opetustuokiot ovat olleet lyhyitä, koen kuitenkin oppineeni niissä monenlaisia asioita niin oppimisesta kuin opettamisen suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista. Olemme kurkistaneet melko moneen opetusmenetelmään ja tämän perusteella on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Arvo-osaamista ja eettisten periaatteiden pohdintaa on sisältynyt aiempiin ammat­teihini varsin runsaasti. Toisaalta nämä asiat nimenomaan opettajan työssä ovat mi­nulle uusia. Luulen kuitenkin, että osittain arvo-osaaminen voi olla samaa ja päällek­käistä ja ainakin valmius pohtia näitä asioita minulla on. Työelämä-osaamista mi­nulta löytyy varsin monipuolisesti, mutta toki sen integroiminen opetukseen on uutta.

Olen työskennellyt erilaisissa työyhteisöissä, joten koen työyhteisö-osaamisessa olevani melko vahvoilla. Opetukseen liittyvät lait ja niiden tuntemus sen sijaan on mi­nulla vielä heikkoa. Kansainvälisyys on lähellä sydäntäni, koska olen aiemmissa opinnoissani tehnyt työharjoittelun ulkomailla ja valmistumisen jälkeen työskennellyt parissakin maassa. Toisaalta opetussuunnitelmassa mainituista Bologna- ja Köö­penhamina-prosesseista en ole kuullutkaan. Kansainvälisyyden soveltamisessa ammatilliseen koulutukseen kaipaan edelleen lisää oppia.

Tutkimus- ja kehittämisosaamiseen liittyen minulla on kokemusta tutkimusproses­sista yleensä ja koen hallitsevani tutkimusprosessin. Projekteista ja tutkimuksen in­tegroimisesta osaksi työyhteisöjen toimintaa minulla ei tosin ole kokemusta. Lopuksi, substanssi-osaamista minulla on ruotsin kielen ja kulttuurin sekä ruotsalaisen yh­teiskunnan osalta runsaasti niin teorian kuin käytännönkin tasolla.

Ammatillisena opettajana kehittymisen alueeni ja motivaationi

Ammatillisena opettajana haluan kehittyä kaikilla ydinosaamisalueilla, mutta erityi­sesti pedagogisessa osaamisessa, sekä tutkimus- ja kehittämis-osaamisessa. Alussa mainitsin, että en ole koskaan haaveillut opettajan urasta. Jostain syystä olen kuitenkin toiminut jonkun verran opettajana ja tuolloin huomasin, että työ on oikeastaan ihan mielenkiintoista. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut taitoa ja välineitä siihen työhön. Ruotsin kieltä opiskellessani hakeuduin jostain syystä käytännölliselle didaktiikan kurssille, jossa saatiin käytännön tuntumaa lukion ruotsin kielen opetuksesta. Tuon kurssin aikana tajusin, että opettamisesta voi nauttia ja se voi olla antoisaa työtä.

Päätin hakeutua ammatillisiin opettaja-opintoihin, jotta voin kehittyä tälläkin alueella ja mahdollisesti jonain päivänä toimia myös opettajana. Ammatillinen opettajuus kiehtoo minua sen vuoksi, että se antaa monipuoliset mahdollisuudet työelämää ajatellen. Toivon voivani tulevaisuudessa jopa yhdistää kaikkea osaamistani eri ammattialoilta ja toimia monipuolisena opettajana jossain ammatillisessa oppilaitoksessa.

LÄHTEET:

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma ja opinto-opas 13–14. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu.