Temperamentti on ihmisen synnynnäinen ja varsin
pysyvä tapa ja tyyli reagoida ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin.
Perustemperamentti pysyy samana, vaikka sen ulospäin näkyvä ilmiasu muuttuu,
koska kasvaessaan, ja etenkin aivojen kehittyessä, ihminen saa keinoja hallita
omia reaktioitaan. Lisäksi kasvatus vaikuttaa temperamentin ilmenemiseen eli
siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Toisaalta, sama temperamenttipiirre
tulkitaan eri kehitysvaiheissa eri tavalla: vaativasta vauvasta tulee määrätietoinen
nuori. Temperamentti selittää siis ihmisten välisiä eroja ja tekee meistä jokaisesta
yksilöllisen. Ihmisen temperamentti, kokemus ulkoisista ja sisäisistä ärsykkeistä,
on tiedostamatonta eikä siihen voi tahdonalaisesti vaikuttaa. Temperamentti ei
ole tietoista päätöksentekoa, mutta sen ilmiasuun voi vaikuttaa. (Keltikangas-Järvinen,
2009: 49–53.)
Temperamenttimme on meissä läsnä aina. Saman
perheen lapsilla ei välttämättä ole samanlainen temperamentti, vaikka vanhempien
kasvatustyyli olisikin sama, koska temperamentti on synnynnäinen. Esimerkiksi meidän
perheessä on kaksi lasta, joilla on erilainen temperamentti. Jo vauvana ihminen
reagoi ärsykkeisiin oman temperamenttinsa mukaisesti. Vanhemmat oppivat lapsensa
vastaamaan lapsensa temperamentin ilmiasuun pikku hiljaa. Lasten syntymäpäiväkutsuilla
aikoinaan panin merkille, miten eri tavalla lapset käyttäytyivät. Toiset
ryhtyivät heti leikkiin mukaan, kun taas toiset seurasivat sivusta ja
lämpenivät vähitellen, jos ehtivät lämmetä kutsujen aikana ollenkaan. Sensitiivistä
lasta ei auta se, että häntä kehotetaan olemaan reipas ja tulemaan mukaan. Hänelle
pitää antaa aikaa tarkkailla ja sopeutua tilanteeseen.
Omasta lapsestani olen huomannut sen, että joitakin
asioita ei kannata kertoa liian aikaisin eikä esimerkiksi illalla ennen
nukkumaan menoa. Jos lapsella on taipumus reagoida johonkin asiaan
huolestumalla, yöunien rauhallisuus on tällöin mennyttä. Samoin siniselle
lapselle jotkut asiat kannattaa ensin esitellä etukäteen ja antaa lapselle
mahdollisuus sopeutua ajatukseen pikku hiljaa. Jonnekin lähtö kun ei häneltä
onnistu noin vaan yllättäen.
Parisuhteen arjen vuorovaikutustilanteissa voi
tulla yllätyksiä, jos omaa ja toisen temperamenttia ei tiedosta. Toinen kaipaa
aamulla hiljaisuutta ja rauhaa, kun toinen onkin heti valmis keskustelemaan,
avaa television ja täyttää kodin äänillä. Jos toinen on nopea liikkeissään ja
valmis ex tempore-reissuihin, mutta toinen ei, vaatii se sovittelua. Kun
nopealiikkeinen oppii, että toinen tarvitsee aikaa sopeutua ajatukseen, hän
ymmärtää, miten retkien ja matkojen kanssa kannattaa menetellä: vihjaus tai maininta
asiasta, rauha miettiä ja pohtia, asian uudelleen esiin nosto, keskustelu, valmistelu
ja lopulta matkan toteutus. (soveltaen Dunderfelt, 1998 .147-152 ja Räisänen,
2014.)
Työelämässä harva tekee työtä yksin ilman
työtovereita tai yhteistyökumppaneita. Tämä ilmenee siten, että jokaisella on esimerkiksi
oma tapansa aloittaa päivä, ryhtyä päivän aikana suoritettaviin tehtäviin ja
reagoida muuttuviin tilanteisiin. Jos yhdellä on heikko paineensietokyky -
sillä erityisesti stressitilanteissa perustemperamenttimme tulee esiin – hänen reagointinsa
voi aiheuttaa ikäviä tilanteita ja toisissa pahaa mieltä. Aikuisen ihmisen
odotetaan hallitsevan ja hillitsevän tunteitaan ja etenkin niiden ilmaisua,
mutta välttämättä kaikki eivät ole elämänsä aikana sitä harjoitelleet riittävästi
ja yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä. Toisaalta, iloinen keltainen voi tuoda
piristystä muiden päivään puhumalla virkistäviä asioita.
Asiakaspalvelutilanteissa kohtaaminen sujuu paremmin
ja jouhevammin, jos asiakaspalvelijalla on temperamenttiosaamista (Räisänen,
2014). Punainen asiakas on määrätietoinen, joten hänen kanssaan keskustellessa
on hyvä olla selkeät asiaperustelut ja vaihtoehdot tarjottavissa. Sininen
asiakas harkitsee ja puntaroi eri vaihtoehtoja ja saattaa silti jättää asian sikseen.
Keltainen pitää keskustelusta ja puhumisesta, joten asiakaspalvelijan kannattaa
kuunnella ja vastata tähän tarpeeseen. Vihreä asiakas nauttii rauhallisesta tilanteesta
ja saattaa pelästyä liian hyökkäävästä esittelystä. Samoja oppeja voi soveltaa
opetustyössä ja kohtaamisissa opiskelijoiden kanssa.
------------------------------------
LÄHTEET:
Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.
Keltikangas-Järvinen, L. 2009. Temperamentti – persoonallisuuden biologinen selkäranka. Teoksessa: Metsäpelto, R-L. & Feldt, T. (toim.) 2009. Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitat-tu 12.10.2014.
Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti