VÄRIEN VOIMA

Sininen temperamentti on sisäänpäin suuntautunut, harkitseva, kyselevä ja luotettava. Temperamentiltaan sininen ihminen on asiakeskeinen, pidättyväinen ja muodollinen. (Räisänen, 2014.) Sininen ihminen ajattelee ja harkitsee. Hän on tunneilmaisuissaan varovainen ja jopa varautunut, joten voimakkaatkin tunteet harvoin näkyvät ulospäin. Sinisen vahvuutena on perusteellinen harkinta ja eri tekijöiden huomioon ottaminen, analysointi ja järkevyys. Heikkoutena sinisellä ihmisellä voi olla negatiivisuus, pessimistisyys, liiallinen kriittisyys ja epäkäytännöllisyys. Vuorovaikutuksessaan sininen henkilö arvostaa läheistä pientä piiriä, mutta voi käyttäytyä liian kontrolloivasti. (Dunderfelt, 1998: 50–51.)

Punainen temperamentti on sinisen tavoin asiakeskeinen, mutta ulospäin suuntautunut, määrätietoinen ja nopea (Räisänen, 2014). Dunderfeltin (1998: 52–53) mukaan temperamentiltaan punainen ihminen on ajattelussaan käytännöllinen ongelmanratkaisija ja tunneilmaisussaan voimakkaan suora ja toisinaan harkitsematon. Punainen on tahtoihminen, tehokas ja nopea toimissaan. Punaisen temperamentin hyviä puolia ovat energisyys ja rohkeus, kun taas heikkoudeksi voivat muodostua punaisen itsekeskeisyys ja aggressiivisuus. Vuorovaikutuksessaan punainen ihminen voi energisyydellään innostaa, mutta toisaalta myös suoruudellaan loukata toisia.

Keltainen temperamentti on punaisen tavoin ulospäin suuntautunut, mutta suurpiirteisempi vaikuttaen toisinaan pinnalliselta. Keltainen ihminen on avoin, ihmisistä kiinnostunut, tunteellinen ja epämuodollinen. (Räisänen, 2014.) Temperamentiltaan keltainen on hyväntahtoinen ja energinen ihminen, joka mielellään puhuu ja rakentaa yhteyksiä toisiin ihmisiin. Ajattelussaan keltaisella ihmisellä riittää ideoita ja mielikuvitusta. Intuitiivisuus ja rikas tunneilmaisu ovat keltaisen vahvuus, mutta lyhytjänteisyys puolestaan heikkous. Keltainen ihminen on sosiaalinen ja optimistinen, mutta temperamentiltaan keltainen ihminen voi toisinaan kieltää totuuden eikä välttämättä jaksa ponnistella vaikeuksien yli. (Dunderfelt, 1998: 54–55.)

Vihreä temperamentti on keltaisen tavoin ihmiskeskeinen, mutta sinisen tavoin sisäänpäin suuntautunut. Temperamentiltaan vihreä ihminen harkitsee ja vaikuttaa hitaalta. (Räisänen, 2014.) Dunderfeltin mukaan vihreä ihminen on rauhallinen ja toisinaan jopa huomaamaton. Hyväntahtoisuudessaan vihreä ihminen on kiltti ja avulias. Ajattelussaan vihreä on huolellinen ja maanläheinen. Tunneilmaisussaan vihreä ihminen on hillitty, mutta empaattinen. Vihreä toteuttaa tekemänsä asiat usein perinteisesti ja mahdollisesti hitaasti mutta varmasti. Vihreä on mielellään vuorovaikutuksessa pienen piirin kesken ja hän on diplomaattinen ja luotettava. Vihreän temperamentin vahvuutena on sympaattisuus ja heikkoutena muutosvastaisuus ja alistuvuus.

Kukaan ihminen tuskin on temperamentiltaan puhtaasti vain yhtä väriä. Useimmat meistä ovat suurimmaksi osaksi tai vahvasti yhtä väriä omistaen piirteitä 2-3 muusta väristä. Opettajan vuorovaikutustaidot –opintojakson lähipäiviin liittyen tein aloitustehtävänämme olleen kanssakäymistyylin arvioinnin omista taipumuksistani vuorovaikutustilanteissa. Arviointi tehtiin tilanteesta, joka on itselle uusi, vapaamuotoinen 20 toisilleen tuntemattoman henkilön tapaaminen. Sain tulokseksi alla olevan kuvion, jonka mukaan olen vahvasti vihreä, mutta minulla on myös keltaisen ja sinisen temperamentin piirteitä. Vähiten minussa tämän arvioinnin mukaan on punaista temperamenttia. Mielenkiintoista on, että voin tunnistaa itseni tästä arvioinnista. Allekirjoitan sen, että minussa on erittäin vähän punaista. Toisaalta eri tilanteissa meistä ihmisistä tulee esille eri piirteitä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa ryhmän kaikki yksilöt ovat pääasiassa vihreitä, työn sujuvuuden onnistumiseksi jokaisen on otettava oma roolinsa ja ehkä muutettava omaa tavanomaista tyyliään, jotta työ etenee. Se, jolla on myös punaisen piirteitä, alkaa ehkä työnjohtajaksi. Keltainen ideoi ja sininen harkitsee, mikä ideoista on toteuttamiskelpoinen. Lopulta vihreä varmistaa, että työ tulee tehdyksi.

Samoin eri ympäristöissä ihmisistä tulee erille erilaisia piirteitä. Tuttujen kesken tai omassa perheessä yksilöstä tulee esille eri piirteitä kuin työssä tai vapaa-ajan harrastuksessa. Teetin samaisen arvioinnin perheelleni ja tuloksen mukaan meillä asuu vihreän äidin lisäksi kaksi vahvasti sinistä (isä ja esikoistytär, joiden kuviot ovat lähes suorakulmaisia kolmioita sinisellä alueella) ja yksi äitinsä tavoin monityylinen, mutta vahvimmin sininen kuopuspoika, jonka kuvio on äitiin verrattuna kääntynyt 90 astetta vasempaan suuntaan. Meillä asuu kotona siis tyyneys ja rauha?

-----------------------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

TEMPERAMENTTITEORIA

Keltikangas-Järvisen (2006: 22–24) mukaan temperamentti on ihmisessä synnynnäisesti oleva ja varhain ilmenevä, pysyvä, ulospäin havaittavissa oleva käyttäytymistyyli, jonka avulla yksilö reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan temperamentti on yksilöllinen tyyli reagoida myös sisäisiin ärsykkeisiin eikä se välttämättä näy ulospäin, kuten omien tunteiden säätely. Ei ole olemassa yhtä parasta tai oikeaa tyyliä reagoida ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan, vaan kaikki temperamentit ovat yhtä arvokkaita. On siis vain olemassa erilaisia tapoja reagoida ja toimia, kuten esimerkiksi hitaus, kärsimättömyys, hiljaisuus ja äänekkyys.

Temperamentti koostuu useista piirteistä, joiden avulla voidaan muodostaa yksilön temperamenttiprofiili. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi ärtyvyys, intensiivisyys, aktiivisuus, sensitiivisyys, positiivisuus ja negatiivisuus. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 25–26.) Temperamenttiteorian mukaan jokaisella ihmisellä on oma mieltymyksensä tietynlaiseen toimintatyyliin, kuten tapa reagoida ympäröivään maailmaan, tunteiden ilmaisu, asioiden käsittely ja keskustelu. Jokainen toimii sillä omalla luonteenomaisella tyylillään, joka on tutuin ja vaivattomin tapa toimia. (Räisänen, 2014.)

Ennen varsinaista pohdiskeluani värityyppiteorian hyödyntämisestä ammattiopettajan työssä, esittelen työni pohjana olevaa temperamenttiteoriaa, jota kuvataan eri väreillä. Tässä tehtävässä keskityn lähinnä Dunderfeltin (1998) esittämään väriteoriaan, jossa yksilö voi olla temperamentiltaan sininen, vihreä, punainen tai keltainen.

--------------------------

LÄHTEET:

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

OPPITUNTISUUNNITELMA

Draamapedagogiikan kurssin oppimistehtäviin kuului draaman työtapoja hyödyntävän oppitunnin suunnitteleminen. Koska en toimi opettajana ja opetusharjoittelusuunnitelmani on vielä avoinna, tein oppituntisuunnitelman ja siihen liittyvän opetustuokion omassa työssäni. Kollegani järjestivät kuurosokeille ikääntyneille ihmisille kurssin, jossa sain mahdollisuuden pitää "oppitunnin" muistiasioista. Minulle oli annettu aikaa kuuden oppitunnin verran. Käsittelen tässä ensimmäistä kahden tunnin sessiota.

Draaman työtapojen käyttö kuurosokeiden kurssilla on perusteltua. Kuten Owens & Barber (2010: 10-11) korostavat, draaman käytön lähtökohtana ovat arvot, joihin uskomme. Pelkkä opettajan luennointi ei mielestäni auta kurssilaisia oppimaan muistiasioista. Käytännön kokemusten ja harjoitusten kautta heillä on mahdollisuus kiinnostua aiheesta ja soveltaa sitä omaan elämäänsä. Draaman avulla oppiminen on laadukasta. Olennaista kuurosokeiden kurssilla on myös se, että he saavat siellä voimaannuttavia kokemuksia, pääsevät kertomaan ajatuksistaan ja kokemuksistaan sekä kuulevat niitä toisiltaan, mikä on mahdollista draaman keinoin.

Opetustuokioni kokonaistavoite: kurssilaiset saavat tietoa muistin toiminnasta, muistipulmista ja niiden ennaltaehkäisystä. Lisäksi tavoitteena on tehdä erilaisia muistin toimintaa edistäviä harjoituksia.

Tämän opetustuokion tavoite ja tarkoitus: lapsuuden muistelu, virittäytyminen teemaan.

Opetustuokion ajankohta: 9.9.2014 klo 15-17

1. Johdanto, esittäytyminen

• oma esittely, kuka minä olen
• jokaiselle annetaan yksi arkinen tavara, jota kukin vuorotellen kuvailee ja kertoo, mikä esine on ja mihin sitä voisi käyttää (vrt. Owens & Barber 2000: Pelit ja leikit s 26 ja Arvausleikki s. 30)
• lisäksi jokainen kertoo, mikä lapsuuden muisto esineestä tulee mieleen ja onko esine edelleen tarpeellinen
• tarvikkeet: sitruspuristin 2 kpl, puinen voiveitsi 2 kpl, kuksa 2 kpl

• tarkoituksena virittäytyä teemaan
• kurssilaiset ovat keskenään tuttuja ja esittäytyneet jo toisilleen kurssin alkaessa aamupäivällä, joten siihen ei tarvitse käyttää aikaa
• koska kurssilaisten joukossa oli kuurosokeita, tuntoaistin käyttö ja kuvailu on tärkeää
• esineen esittely itsensä esittelyn sijaan rentouttaa ja antaa mahdollisuuden ilmaista itseään vapaasti ja luovasti

2. Muistiharjoitus 1-2-3

• parittain luetellaan luvut 1, 2 ja 3 vuorotellen
• tarkoituksena virittäytyä, toimia parin kanssa yhteistyössä (Työpaja 2)
• kun 1-2-3 sujuu, vaihdetaan 2:n paikalle käsien läpsäytys yhteen
• epäonnistuminen ei ole vaarallista

3. Ajatusmatka

• vaihe 1 ohjeistus: palaa mielessäsi lapsuuteen tai niin kauas, että löydät muiston metsästä, ajattele, millaista siellä on, miltä iholla tuntuu, onko lämmin vai kylmä, mikä vuodenaika, miltä jalkojen alla tuntuu, mitä kädet tuntevat, vietä hetki siinä tunnelmassa
• vaihe 2: kerro hetkestä ja mitä ajatuksia se herätti joko parille tai koko ryhmälle
• tarkoituksena muistelu, mielikuvituksen herättely, aivojen ärsyttäminen

4. Keskustelu

• millaisia muistoja heräsi, millaisia leikkejä lapsuudessa leikittiin, liittyivätkö ne metsään
• tavoitteena itsensä ilmaisu ja kertominen, muistelu

5. Kolmiulotteisen taulun teko

• vrt. Owens & Barber 2002: Yhteinen piirtäminen s. 26
• tarkoituksena konkreettinen käsillä tekeminen muistojen pohjalta, luovuus ja leikki
• taulun pohjana sammal matalassa laatikossa pöytätasolla
• tarvikkeet: kävyt, oksat, tuliktikut, jäkälää, kaarnan paloja, varpuja, naavaa, kasveja
• ensin tehdään käpylehmiä kävyistä ja oksan palasista/tulitikuista
• jokainen vie vuorollaan käpylehmänsä sammaleelle ja lisää halutessaan asetelmaan materiaalia, niin että asetelmasta muodostuu metsä-asetelma

6. Keskustelu taulusta

OPPITUNNIN KULKU JA REFLEKTOINTI

Kurssilaisia oli yhteensä 7, joista kaksi avioparia. Tosin en heti ymmärtänyt, että yksi mukanaolija oli myös kurssilainen, joten tässä opetustuokiossa jaoin ensimmäisessä tehtävässä vain 6 esinettä ja toisessa tehtävässä vain 3 paria. Lisäksi paikalla oli 8 viittomakielentulkkia ja 2 kollegaani. Puolet kurssilaisista oli minulle entuudestaan tuttuja. Minusta ilmapiiri vaikutti leppoisalta ja luottamukselliselta.

Ensimmäinen tehtävä sujui hyvin. Kurssilaiset tunnustelivat esinettään ja kuvailivat sitä hyvin, kukaan ei heti paljastanut, mikä esine oli. Välillä tuli olo, että ollaan Valehtelijoiden klubissa. Sain oivalluksen, että ihan tavallisistakin esineistä voi keskustella ja jopa löytää niille uusia käyttötarkoituksia. Kun yksi oli esitellyt oman esineensä, kysyin kuka tunnistaa, että itsellä on sama esine ja vuoro siirtyi hänelle. Koska puolet kurssilaisista oli sokeita, esineitä kierrätettiin, jotta kaikilla oli sama käsitys esineistä.

Muistiharjoitus 1-2-3 sujui sekin mukavasti. Tosin yhdellä kurssilaista oli muistiongelmaa eikä hän ymmärtänyt leikin ideaa täysin, mistä syystä parin toista osapuolta alkoi harmittaa. Korostin, että ei haittaa, vaikka laskeminen ei sujukaan, on lupa epäonnistua. Variaatioon ei ollut aikaa ja siirsin sen seuraavalle päivälle. Harjoitus toimi piristävänä herättelijänä.

Ajatusmatkalle johdattelin rauhallisesti puhumalla suunnitelmani mukaisesti. Sen jälkeinen keskustelu oli varsin runsasta ja rönsyilevää. Tuli esille, että moni oli kotoisin maatalosta ja osallistunut maatalon töihin jo nuoresta lapsesta lähtien. Käpylehmien teko oli kaikille tuttua, mutta jalkojen kiinni laittaminen tuomiini käpyihin oli hankalaa. Kaikki veivät käpynsä yhteiseen tauluun ja osa lisäsi siihen jotain tarjolla olevasta luonnon materiaalista. Yksi kurssilaisista oli näkevä ja erittäin taiteellinen, joten hän teki ehkä suurimman osan asetelmasta, josta kuva alla. Sokealle ihmiselle tällaisen taulun tekeminen ei välttämättä ollut niin merkityksellistä, vaikka siihen sai koskea ja sitä sai rakentaa tunnustelemalla.

Seuraavana päivänä jatkoimme erilaisia harjoituksia, mm. hajuun ja tuntoon perustuvaa tunnistamista. Kerroin myös muistin toiminnasta, muistipulmista ja niiden ehkäisystä. Pyysin palautetta, joka oli positiivista. Kurssilaiset kokivat saaneensa uutta tietoa ja harjoitukset koettiin mukavina. Myös oma kokemukseni oli positiivinen ja ryhmähenki oli voimaannuttava.

--------------------------------

LÄHTEET:

Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus. Prosessidraaman arviointi ja reflektointi. Helsinki: Draamatyö.

Owens, A. & Barber, K. 2010. Draamakompassi. Prosessidraaman suunnittelu, käytännön työskentely, arviointi ja reflektointi. Helsinki: Draamatyö.

Työpaja 2. Improvisaatio ja tarinankerronta.