KOULUTUSTEKNOLOGIAA JA YHTEISTOIMINNALLISUUTTA - Orientoituminen ammatilliseen opettajakoulutukseen

Lähipäivien anti

Elokuun lopussa ammatilliset opettaja-opintoni varsinaisesti tuntuivat alkavan. Nyt viimein kai tajusin, mihin olin pääni pannut...
Pohdin koulutusteknologiaa syyskuun päivityksessäni...

Yhteistoiminnallisuus opetusmenetelmänä

Yhteistoiminnallisuus opetuksessa on ollut käytössä jo kauan. Ihmettelen, miksi silti edelleen opetuksessa kaikilla asteilla turvaudutaan kuitenkin opettajajohtoiseen opetukseen. Yhteistoiminnallinen opetus haastaa niin opiskelijat kuin opettajan. Käsitykseni mukaan menetelmä ei tarkoita pelkästään ryhmätöiden tekemistä. Parhaiten luulisin sen toimivan dynaamisena ja aktiivisena tapana oppia ja opettaa. Yhdessä oppien ja opettaen, kuten päivien aikana tuli usein esiin. Yhteistoiminnallisuutta voi toteuttaa eri tavoin opiskelijaryhmän iästä, taustasta ja koosta riippuen. Pienet oppilaat tarvitsevat opettajaa vierelle, kuten tämän aamun Kalevasta luin. Aiheesta oli tehty nimittäin väitöstutkimus.

Muutaman päivän asioita sulateltuani mieleeni on tullut monia esimerkkejä viimeisimmistä koulutuksistani yliopistolta. Nyt hoksaan, että siellä sittenkin käytettiin monipuolisia opetusmenetelmiä. Yhdeltä kurssilta jopa jäin pois heti ensimmäisen kokoontumisen jälkeen, kun sain tietää, että kurssiin sisältyi ryhmätöitä ja esitelmiä. Siinä elämäntilanteessa koin, että en jaksa enkä ehdi yhtään ryhmätyötä. Ennemmin olisin opiskellut kurssin asioita itsenäisesti, kun aihe kuitenkin kiinnosti. Tältä pohjalta ymmärrän hyvin Opiskelijan rooli-videossa esiintuotavia ajatuksia. Jos joka opintojakso sisältää itsenäistä opiskelua tai ryhmätyömenetelmiä, ei ihme, jos opiskelijat joskus väsyy. Vaikka sillä tavalla oppiikin parhaiten ja laadukkaimmin, vaatii se kuitenkin opiskelijalta paljon. Toisaalta eikö opiskelun pitäisikin vaatia opiskelijalta paljon. Sehän on hänen tehtävänsä.

Esimerkkinä positiivisesta kokemuksesta Hoitotieteen syventävä kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, kun ryhmässä teimme eritasoisia tehtäviä niiden haastavuuden lisääntyessä koko ajan. Lopuksi oli suullinen 4 tunnin ryhmätentti. Todella mielenkiintoinen kokemus! Sen arvon tajuaa oikeastaan nyt jälkeenpäin. Näitä omia kokemuksia onkin hyvä palauttaa mieleen ja hyödyntää omalla opettajan polulla.

Orientoituminen ammatilliseen opettajakoulutukseen

Päivien yläotsikko ja punainen lanka kokoaa mielestäni näiden päivien runsaan annin. Tutustumiseen panostettiin ja nyt tuntuu siltä, että meitä on varsin mukava joukko erilaisia persoonia ja varmasti opimme toinen toistamme opettaen ja kannustaen. Tuutoriopettajamme dioja katsellessani olen kertaillut päivien teemoja ja huomasin, että käsittelimme suuren joukon erilaisia asioita monin eri tavoin. Olen pitänyt itseäni visuaalisena oppijana, mutta nyt huomaan, että taskuihin jäi paljon enemmän, kun saimme oppia monia eri kanavia pitkin. Kokemuksellinen oppiminen ja simulaatio avasi minulle teema- ja virtuaaliryhmätoimintaa ehkä paremmin kuin sata kuvaa. Jäikö siitä jotain hermoimpulsseja, jotka sykähtelevät jälkeenpäinkin syöttäen lisää oppia ja ahaa-elämyksiä. Niinkin lyhyt harjoitus antoi kyllä monipuolisen kuvan siitä, mistä oli kysymys. Olen kuullut, että esim. hoitotyön opetuksessa käytetään simulaatiota ja voinee sitä käyttää kieltenopetuksessakin.

Ammatillisen opettajan työkenttä on laaja ja opettajuus sisältää monia eri asioita, kuten eri käsitteitä pohtiessamme tuli esille. Kasvatus, pedagogiikka ja didaktiikka – kaikkia tarvitaan ammatillisessakin opettajuudessa. Opettajuus onkin isompi ja mielenkiintoisempi juttu kuin aiemmin kuvittelin.

LÄHTEET:
Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Opetusvideo Opiskelijan rooli. Viitattu 30.12.2013 http://www.oamk.fi/amok/ammatillinen_opettajankoulutus/opiskelijalle/opetusvideot/?video=1

Räisänen, M. 2013. Orientoituminen ammatilliseen opettajankoulutukseen APE 1-2 -opetusmateriaali Optimassa 28.-29.8.2013. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

OPE-OPINNOT ALKAVAT

STARTTI-PÄIVÄ 25.5.2013

Päivästä jäi mieleeni tutustuminen toisiin opiskelijoihin. Sain mukavia ideoita taskuun tulevaisuutta varten. Toisten nimien oppiminen ei ole vaikeaa ja sen voi tehdä hauskalla tavalla. Olen samaa mieltä, että oma nimi on jokaiselle tärkeä ja muistamalla toisen ihmisen nimen osoittaa huomanneensa tämän ja arvostavansa tätä ihmisenä.

Toiseksi päivästä mieleeni tarttui innostus ammatillisen opettajan opinnoista ja ammatillisen opettajan tehtävästä. Mikä ettei minustakin voisi tulla opettaja! Odotan innolla tulevaa.

kuva: M.Rantapää

MITEN TÄHÄN OIKEIN TULTIIN?!

Opettajan ammatti

...ei ole koskaan ollut haaveissani, mutta näköjään kaikkea sattuu, kun tarpeeksi kauan elää...

On minulle joskus ehdotettu opettajan ammattia - olin muutama vuosikymmen sitten vierailemassa jonkun isosisarukseni rippileirillä, kun siellä eräs henkilö, joka oli itse opettaja, sanoi minulle, että minusta voisi tulla hyvä opettaja, koska olen niin vakava! En tiedä oliko hän tosissaan, mutta hymähdin vain ja mietin omissa ajatuksissani, että en ikinä...

Ylioppilaaksi tultuani opiskelin pari ammattia ja aloitin työelämän. Haaveilin kielten opiskelusta ja pääsinkin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan suomea ja englantia, mutta peruin paikan, koska en pitänyt itseäni silloin pilkunviilaajana enkä tosiaan halunnut opettajaksi.

Aika työelämässä oli opettavaista ja antoisaa, sairaanhoitajana ja viittomakielentulkkina, mutta sitten kaipasin jotain uutta haastetta ja vaihtelua. Nuoruuden haave nousi pintaan ja hakeuduin opiskelemaan ruotsia, koska se on mielestäni kaunis kieli ja olin muutaman vuoden kulkenut Ruotsin Pajalassa töissä. Lukioruotsini oli kaivettu pölyjen keskeltä ja tuunattu kuntoon!

Oulun yliopisto ja parikymmentä vuotta nuoremmat opiskelukaverit tuntuivat yhtä luonnollisilta kuin pipo päässä talvella. En edelleenkään aikonut opettajaksi, mutta niin siinä vain kävi, että lopulta ajattelin, miksi ei. Tästä lisää tuonnempana.

Valmistuin filosofian maisteriksi 2012 ja seuraavan vuoden alussa laitoin hakupaperit Oulun seudun ammattikorkeakoulun Ammatilliseen opettajakorkeakouluun ja pääsin jopa sisään! Opiskelen e-APE-ryhmässä, jossa APE I-opinnot (ammattipedagogiikka) opiskellaan 4 lähipäivän ja 7 virtuaali-istunnon aikana.

• Kerron tässä blogissani näistä opinnoistani ja matkastani kohti ammatillista opettajuutta, josko minusta sittenkin tulisi opettaja. Blogitekstit on kirjoitettu vuoden 2013 aikana joko lähiopetuspäivien tai virtuaali-istuntojen jälkeen ja sisältävät pohdintaa niin opittavista teemoista kuin muistakin mielen päällä olleista asioista.

kuva: M.Rantapää