Viidennen, ja viimeisen, työpajan käytin teatteriesityksen katsomiseen. Kävin katsomassa 18.7. Jyväskylässä Harjulla Jyväskylän Kansannäyttämön esityksen Seitsemän siskosta. Kansannäyttämön kotisivujen esittelyn mukaan:
"Seitsemän siskosta on Ville Kiljusen Aleksis Kiven hengessä dramatisoima ja Ville kiljusen ja Heikki Susiluoman ohjaama tarina seitsemän orvon tyttären kolhuisasta elämästä, jossain päin Suomea, jossain ennen meitä. Onko väliä millä vuosisadalla elää, jos vanhemmat kuolevat ja ympäristö hylkää? Seitsemän siskoksen voima on se, että he eivät ole yksin, heillä on toisensa. Seitsemän siskosta on myös kertomus sisarusparven kipuilevasta kasvamisesta yhteen, koska - istu ja pala - on vain pakko. Teemoina lisäksi sisaruus, ystävyys, toveruus, kaipuu ja ihmisenä olemisen vaikeus. Seitsemän siskosta -tragikomedia haluaa muistaa kaikkia niitä lapsia ja nuoria jotka jäävät ilman vanhempia. Seitsemän siskosta on rosoinen, Seitsemän siskosta on yllättävä ja Seitsemän siskosta on... oikeasti tosi hauska!" (Jyväskylän kansannäyttämö.)
Näyttelijöitä oli 13, joista enemmistö oli luonnollisesti naisia. Livebändi Melkein seitsemän veljestä koostui 5 soittajasta, joista osa toimi myös näyttelijöinä. Näytelmä sai hyvät arvostelut ja sitä esitetäänkin vielä elokuun lopulla lisänäytöksiä yleisön pyynnöstä. Pidin näytelmästä, jossa oli hauskuutta, surua, jännitystä ja onnellinen loppuratkaisu. Täytyy tunnustaa, että en ole lukenut Seitsemää veljestä, jonka hyvä variaatio näytelmä oli, mutta joistakin osista olin tietoinen.
Roolihahmoissa oli kussakin jokin juju, jonka avulla roolista tuli oma persoonansa. Joitakin kohtaan koin sympatiaa ja joissakin roolihahmoissa oli ärsyttäviä piirteitä, joista jotkin harmittivat. Lavasteet olivat näytelmään sopivat ja näyttämön lisäksi hyödynnettiin ympäröivää luontoa, mistä pidin kovasti.
Näytelmä oli perinteisesti rakennettu, joten sitä oli helppo seurata. Alussa roolihahmot esiteltiin ja pohjustettiin juonen kulkua. Näytelmässä oli traagisuutta, koska tytöt jäivät orvoiksi. He eivät olleet oppineet tekemään työtä ja ponnistelemaan. Lukemaan oppiminen oli vaikeaa eikä ilman sitä ollut elämässä pärjäämisen mahdollisuuksia. Lopulta perheen nuorimmainen oppi ensin lukemaan ja opetti muita kärsivällisesti saaden lopulta kovapäisimmänkin oppimaan. Stereotyyppisesti tyttöjen tavoitteena oli päästä hyviin naimisiin, joka sitten lukutaidon avulla onnistui. Näytelmässä oli koomisuutta, mistä tuli hyvälle mielelle. Parasta näytelmässä oli varmasti se, että se herätti ajattelemaan ystävyyden, yhteistyön ja toisten auttamisen voimaa.
Opetustyössä näytelmän katsomista voi käyttää keskustelun herättäjänä. Näytelmä, jossa on opetussisältöön liittyvä aihe, on myös yksi tapa käsitellä aihetta ja oppia. Näytelmä voi herättää sellaisia ajatuksia, joita ei pelkästään teoriassa käsiteltynä herää. Ryhmässä voi myös keskustella loppuratkaisusta ja miettiä sille vaihtoehtoja. Näytelmän katsominen toimii niin opiskelijaryhmässä kuin työyhteisössäkin yhtenä yhdessä tekemisen keinona, joka ryhmäyttää ja tutustuttaa ryhmäläisiä toisiinsa tavallisuudesta hieman poikkeavassa ympäristössä.
Lähde:
Jyväskylän kansannäyttämö 2014. Seitsemän siskosta. www.kansannayttamo.fi
