OPPITUNTISUUNNITELMA

Draamapedagogiikan kurssin oppimistehtäviin kuului draaman työtapoja hyödyntävän oppitunnin suunnitteleminen. Koska en toimi opettajana ja opetusharjoittelusuunnitelmani on vielä avoinna, tein oppituntisuunnitelman ja siihen liittyvän opetustuokion omassa työssäni. Kollegani järjestivät kuurosokeille ikääntyneille ihmisille kurssin, jossa sain mahdollisuuden pitää "oppitunnin" muistiasioista. Minulle oli annettu aikaa kuuden oppitunnin verran. Käsittelen tässä ensimmäistä kahden tunnin sessiota.

Draaman työtapojen käyttö kuurosokeiden kurssilla on perusteltua. Kuten Owens & Barber (2010: 10-11) korostavat, draaman käytön lähtökohtana ovat arvot, joihin uskomme. Pelkkä opettajan luennointi ei mielestäni auta kurssilaisia oppimaan muistiasioista. Käytännön kokemusten ja harjoitusten kautta heillä on mahdollisuus kiinnostua aiheesta ja soveltaa sitä omaan elämäänsä. Draaman avulla oppiminen on laadukasta. Olennaista kuurosokeiden kurssilla on myös se, että he saavat siellä voimaannuttavia kokemuksia, pääsevät kertomaan ajatuksistaan ja kokemuksistaan sekä kuulevat niitä toisiltaan, mikä on mahdollista draaman keinoin.

Opetustuokioni kokonaistavoite: kurssilaiset saavat tietoa muistin toiminnasta, muistipulmista ja niiden ennaltaehkäisystä. Lisäksi tavoitteena on tehdä erilaisia muistin toimintaa edistäviä harjoituksia.

Tämän opetustuokion tavoite ja tarkoitus: lapsuuden muistelu, virittäytyminen teemaan.

Opetustuokion ajankohta: 9.9.2014 klo 15-17

1. Johdanto, esittäytyminen

• oma esittely, kuka minä olen
• jokaiselle annetaan yksi arkinen tavara, jota kukin vuorotellen kuvailee ja kertoo, mikä esine on ja mihin sitä voisi käyttää (vrt. Owens & Barber 2000: Pelit ja leikit s 26 ja Arvausleikki s. 30)
• lisäksi jokainen kertoo, mikä lapsuuden muisto esineestä tulee mieleen ja onko esine edelleen tarpeellinen
• tarvikkeet: sitruspuristin 2 kpl, puinen voiveitsi 2 kpl, kuksa 2 kpl

• tarkoituksena virittäytyä teemaan
• kurssilaiset ovat keskenään tuttuja ja esittäytyneet jo toisilleen kurssin alkaessa aamupäivällä, joten siihen ei tarvitse käyttää aikaa
• koska kurssilaisten joukossa oli kuurosokeita, tuntoaistin käyttö ja kuvailu on tärkeää
• esineen esittely itsensä esittelyn sijaan rentouttaa ja antaa mahdollisuuden ilmaista itseään vapaasti ja luovasti

2. Muistiharjoitus 1-2-3

• parittain luetellaan luvut 1, 2 ja 3 vuorotellen
• tarkoituksena virittäytyä, toimia parin kanssa yhteistyössä (Työpaja 2)
• kun 1-2-3 sujuu, vaihdetaan 2:n paikalle käsien läpsäytys yhteen
• epäonnistuminen ei ole vaarallista

3. Ajatusmatka

• vaihe 1 ohjeistus: palaa mielessäsi lapsuuteen tai niin kauas, että löydät muiston metsästä, ajattele, millaista siellä on, miltä iholla tuntuu, onko lämmin vai kylmä, mikä vuodenaika, miltä jalkojen alla tuntuu, mitä kädet tuntevat, vietä hetki siinä tunnelmassa
• vaihe 2: kerro hetkestä ja mitä ajatuksia se herätti joko parille tai koko ryhmälle
• tarkoituksena muistelu, mielikuvituksen herättely, aivojen ärsyttäminen

4. Keskustelu

• millaisia muistoja heräsi, millaisia leikkejä lapsuudessa leikittiin, liittyivätkö ne metsään
• tavoitteena itsensä ilmaisu ja kertominen, muistelu

5. Kolmiulotteisen taulun teko

• vrt. Owens & Barber 2002: Yhteinen piirtäminen s. 26
• tarkoituksena konkreettinen käsillä tekeminen muistojen pohjalta, luovuus ja leikki
• taulun pohjana sammal matalassa laatikossa pöytätasolla
• tarvikkeet: kävyt, oksat, tuliktikut, jäkälää, kaarnan paloja, varpuja, naavaa, kasveja
• ensin tehdään käpylehmiä kävyistä ja oksan palasista/tulitikuista
• jokainen vie vuorollaan käpylehmänsä sammaleelle ja lisää halutessaan asetelmaan materiaalia, niin että asetelmasta muodostuu metsä-asetelma

6. Keskustelu taulusta

OPPITUNNIN KULKU JA REFLEKTOINTI

Kurssilaisia oli yhteensä 7, joista kaksi avioparia. Tosin en heti ymmärtänyt, että yksi mukanaolija oli myös kurssilainen, joten tässä opetustuokiossa jaoin ensimmäisessä tehtävässä vain 6 esinettä ja toisessa tehtävässä vain 3 paria. Lisäksi paikalla oli 8 viittomakielentulkkia ja 2 kollegaani. Puolet kurssilaisista oli minulle entuudestaan tuttuja. Minusta ilmapiiri vaikutti leppoisalta ja luottamukselliselta.

Ensimmäinen tehtävä sujui hyvin. Kurssilaiset tunnustelivat esinettään ja kuvailivat sitä hyvin, kukaan ei heti paljastanut, mikä esine oli. Välillä tuli olo, että ollaan Valehtelijoiden klubissa. Sain oivalluksen, että ihan tavallisistakin esineistä voi keskustella ja jopa löytää niille uusia käyttötarkoituksia. Kun yksi oli esitellyt oman esineensä, kysyin kuka tunnistaa, että itsellä on sama esine ja vuoro siirtyi hänelle. Koska puolet kurssilaisista oli sokeita, esineitä kierrätettiin, jotta kaikilla oli sama käsitys esineistä.

Muistiharjoitus 1-2-3 sujui sekin mukavasti. Tosin yhdellä kurssilaista oli muistiongelmaa eikä hän ymmärtänyt leikin ideaa täysin, mistä syystä parin toista osapuolta alkoi harmittaa. Korostin, että ei haittaa, vaikka laskeminen ei sujukaan, on lupa epäonnistua. Variaatioon ei ollut aikaa ja siirsin sen seuraavalle päivälle. Harjoitus toimi piristävänä herättelijänä.

Ajatusmatkalle johdattelin rauhallisesti puhumalla suunnitelmani mukaisesti. Sen jälkeinen keskustelu oli varsin runsasta ja rönsyilevää. Tuli esille, että moni oli kotoisin maatalosta ja osallistunut maatalon töihin jo nuoresta lapsesta lähtien. Käpylehmien teko oli kaikille tuttua, mutta jalkojen kiinni laittaminen tuomiini käpyihin oli hankalaa. Kaikki veivät käpynsä yhteiseen tauluun ja osa lisäsi siihen jotain tarjolla olevasta luonnon materiaalista. Yksi kurssilaisista oli näkevä ja erittäin taiteellinen, joten hän teki ehkä suurimman osan asetelmasta, josta kuva alla. Sokealle ihmiselle tällaisen taulun tekeminen ei välttämättä ollut niin merkityksellistä, vaikka siihen sai koskea ja sitä sai rakentaa tunnustelemalla.

Seuraavana päivänä jatkoimme erilaisia harjoituksia, mm. hajuun ja tuntoon perustuvaa tunnistamista. Kerroin myös muistin toiminnasta, muistipulmista ja niiden ehkäisystä. Pyysin palautetta, joka oli positiivista. Kurssilaiset kokivat saaneensa uutta tietoa ja harjoitukset koettiin mukavina. Myös oma kokemukseni oli positiivinen ja ryhmähenki oli voimaannuttava.

--------------------------------

LÄHTEET:

Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus. Prosessidraaman arviointi ja reflektointi. Helsinki: Draamatyö.

Owens, A. & Barber, K. 2010. Draamakompassi. Prosessidraaman suunnittelu, käytännön työskentely, arviointi ja reflektointi. Helsinki: Draamatyö.

Työpaja 2. Improvisaatio ja tarinankerronta.

DRAAMAPEDAGOGIIKAN YDINKYSYMYKSET

1. Mihin oppiminen draamassa perustuu?

Oppiminen draamassa perustuu luovuuteen, aktiivisuuteen ja sosiaalisuuteen. Oppiminen perustuu yhteistoiminnalliseen oppimiseen, joka on tavoitteellista, vastuullista ja kurinalaista yhdessä työskentelyä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa hyödynnetään ryhmän jäsenten erilaisuutta ja myönteistä keskinäistä riippuvuutta. Rooleissa toimiminen kehittää vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Jokaisen on kannettava vastuuta omasta työskentelystä, sillä ilman sitä ei ryhmässä toimiminen onnistu. (Heikkinen, 2004: 126–127.)

2. Mitä tarkoitetaan vakavalla leikillisyydellä ja esteettisellä kahdentumisella?

Vakava leikillisyys on arkisen elämän vastakohta, mielikuvitusprosessi (Heikkinen, 2004: 55). Heikkisen (2004, 80) mukaan "leikillisyys luo mahdollisuuden sellaiseen vakavuuteen, joka pelkästään keskustelemalla tuntuu usein vaikealta, ellei mahdottomaltakin". Leikki itsessään ehkä mielletään kepeäksi, ajanvietteeksi ja puuhasteluksi, Vakava leikillisyys tuo leikkiin syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Tarkoitus on tällöin täyttä totta.

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004: 102–103) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa suunnittelemme roolia tai toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta. Esteettisen kahdentumisen kokemukset herättävät ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja kuvittelemaan, miltä toisesta voi tuntua. Lisäksi oma realistinen todellisuus voi asettua uuteen valoon ja johonkin omaan pulmatilanteeseen voi sitä kautta löytyä ratkaisu.

3. Mitä ovat draaman genret ja tyypillisimmät työtavat?

Draamakasvatuksen genret Heikkisen (2004: 33–39) mukaan ovat katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama.

Katsojien draama on esittävää draamaa, jota tehdään muiden katsottavaksi. Tyypillisimmät työtavat esittävässä draamassa ovat esim. näytelmät.

Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jossa työskennellään yhdessä osallistujien kanssa. Sen eri lajeja ovat esim. prosessidraama ja forum-teatteri. Nimensä mukaisesti ne koostuvat monesta osasta ja osaharjoituksesta: lämmittely, tarinan kehittely, piirtäminen, keskustelu, still-kuvat, miimiset tilanteet, keskustelu rooleissa, kuuma tuoli ja janat. Työskentely etenee usein yksilö- tai parityöskentelyn kautta pienryhmätyöskentelyyn ja koko ryhmän kanssa työskentelyyn.

Soveltavassa draamassa yhdistetään katsojien draamaa ja osallistujien draamaa. Näin ollen soveltava draama voi kuulua molempiin luokkiin sen mukaan, miten draama työstetään. Soveltavasta draamasta esimerkkejä ovat improvisaatioteatteri ja tarinankerronta. Improvisaatiossa voidaan hyödyntää pelejä ja leikkejä, joiden avulla harjoitellaan keskittymään ja olemaan läsnä. Improvisaatio kehittää ryhmän yhteistoimintaa ja rakentaa ryhmän luottamuksellista ilmapiiriä. Tarinankerronta noudattaa yleensä satukaavaa: Nimi, Alusta, Rutiini, Rutiinin rikkominen, Reagointi ja Ratkaisu/Lopetus. Tarina on ryhmän oma tuotos eikä tarinan etenemisellä ole yhtä vaihtoehtoa. Jos ryhmän yhteistoiminta on huonoa, tarinankerronta ei välttämättä onnistu.

4. Miten draaman menetelmien avulla voi tarkastella eri oppiaineiden sisältöjä?

Draaman menetelmät ovat hyvin monipuolisia. Niissä käytetään verbaalisuutta (tekstit, kirjoittaminen), visuaalisuutta (kuvataide), auditiivisuutta (musiikki), kinesteettisyyttä (tanssi), manuaalisuutta (käsityöt) ja hahmottavuutta (draama). (Heikkinen 2004: 137–138.) Näin ollen draaman menetelmien avulla eri oppiaineiden sisältöjä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta ja saada oppiaineesta hyvinkin kokonaisvaltainen kuva. Draamakasvatuksessa on kyse jostain todellisuutta vastaavasta ilmiöstä tai ongelmasta, jota tarkastellaan draaman avulla. Draaman menetelmien avulla ilmiötä, oppiaineen sisältöä voidaan tarkastella osa kerrallaan, edetä vähitellen ja prosessin kautta saavuttaa kokonaisuuden hallinta.

5. Miten draamakasvatus voi parantaa erilaisten ryhmien oppimismahdollisuuksia?

Kuten edellä on mainittu, draamakasvatuksessa käytetään monia tiedonhankintamuotoja. Koska oppijat ovat erilaisia, monipuolisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle oppijalle mahdollisuuden oppia ja saavuttaa positiivisia kokemuksia. Yksi oppii itse tutkimalla, toinen oppii kuuntelemalla, kolmas oppii ryhmässä. Erilaisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle mahdollisuuden oppia. Monipuoliset menetelmät, joissa hyödynnetään eri aistikanavia, tukevat kokonaisvaltaisesti oppimista ja antavat parhaat edellytykset oppimiselle.

------------------

Lähde:

Heikkinen, Hannu. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura.

DRAAMAN TOIMINTAPERIAATTEET OMAN ALAN OPETUKSESSA

Tarkastelen tässä ruotsin kielen opetusta osana sairaanhoitajan ammattikorkeakouluopetusta. Koska en ole toiminut opettajana, voin tässä vain kuvitella alan tyypillisiä opetustilanteita ja draaman toimintaperiaatteisen soveltamista niissä.

Sairaanhoitajan opetussuunnitelman mukaisten osaamistavoitteiden ja teemojen mukaan opiskelija:

• pystyy toimimaan oman alansa työympäristössä ruotsin kielellä
• pystyy vuorovaikutteiseen asiakaslähtöiseen viestintään
• osaa hankkia ja hyödyntää omaan alaansa liittyvää tietoa sekä kehittämään asiantuntijuuttaan
• osoittaa myönteistä asennetta ruotsin kielen oppimiseen myös itsenäisen opiskelun avulla
• opiskelija suorittaa valtionhallinnon kielitutkintoa vastaavat ruotsin kielen opinnot ja saavuttaa taidot, jotka vastaavat vähintään eurooppalaisen viitekehyksen tavoitetasoa B1.1 (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014.)

Opetustilanteissa painottaisin erilaisia vuorovaikutustilanteita, käytännön tilanteita ja niissä harjoittelua. Vuorovaikutuksen harjoittelu alkaa tervehtimisestä ja arkisista keskusteluista. Lyhyitä tutustumis- ja keskittymisharjoituksia draaman keinoin voisi toteuttaa ruotsin kielellä. Uusien sanojen opettelussa voisi käyttää leikkejä, jotta tulisi toistoa ja sanat jäisivät mieleen.

Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelisivat kieltä erilaisissa hoitotilanteissa: esim. vastaanottohaastattelu, hoitotoimenpiteen suorittaminen ja kotiutustilanne. Opiskelijat tarvitsevat tietysti alan sanastoa, jonka he saisivat kirjallisena. Myös muita vuorovaikutustilanteita voi harjoitella ruotsin kielellä. Pienryhmätyöskentelyn avulla kaikki pääsevät käyttämään kieltä ja harjoittelemaan sitä.

Kirjallisen kielitaidon kehittäminen voisi toteuttaa erilaisten hoitoalan tekstien tutkimisen avulla joko itsenäisesti tai pienissä ryhmissä. Teksteistä pitäisi hakea tietoa tai vastauksia kysymyksiin. Tekstien pohjalta voisi myös tehdä keskusteluharjoituksia ryhmissä.

Sairaanhoitajan ruotsin kielen opetuksessa voisi käyttää esim. Owens & Barberin (2002: 27–31) mukaisia seuraavia työtapoja ja tekniikoita: 

Haastattelu

Haastattelussa yksi kysyy ja toinen vastaa. Haastattelupohja voi olla valmis tai sen voi tehdä pienessä ryhmässä. Haastattelu soveltuu yllä mainitsemani vastaanottotilanteen harjoitteluun. 

Simulaatio

Simulaatiossa harjoitellaan kuviteltua tapahtumaa oikeilla välineillä oikeaa tilannetta vastaavassa ympäristössä, esim. elvytys tai potilaan nosto. Simulaatio sopii kaikenlaisten hoitotilanteiden harjoitteluun. Samalla opiskelijat harjoittelevat huomaamattaan myös vuorovaikutusta.

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti on hyvä keino harjoitella oikeita työtilanteita varten, joissa pitää esim. kirjata potilaskertomukseen ja antaa jatkohoito-ohjeet kirjallisena ruotsiksi. Lisäksi esim. CV:n teko ruotsiksi ja kuviteltu työhaastattelu valmentavat mahdolliseen työnhakuun ja ovat oivallisia esimerkkejä draaman käytöstä opetuksessa.

Puhelinkeskustelu

Sairaanhoitajan pitää työssään usein keskustella potilaiden, omaisten ja yhteistyötahojen kanssa myös puhelimessa. Sellaisen tilanteen harjoittelu myös ruotsiksi on suoraan draamapedagogiikan ajattelumallin mukaista.

Kokoukset

Hoitotyössä on jatkuvasti kokouksia, esim. raportit ja osastotunnit. Niitäkin voi harjoitella ruotsiksi. Kokoustilanteissa on hyvä mahdollisuus kokeilla erilaisia rooleja, kuten puheenjohtaja ja sihteeri. Lisäksi draamapedagogiikkaa voi hyödyntää kehittämällä yhdessä konfliktitilanne, jolloin lähestytään prosessidraaman ja foorumiteatterin keinoja.

Draamapedagogiikka soveltuu siis kaiken kaikkiaan hyvin ruotsin opiskeluun hoitoalalla. Lapin ammattikorkeakoulussa ruotsin kieliopinnot toteutetaankin yhteen opintojaksoon integroituna kokonaisuutena (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014).

--------------------------

Lähteet:

Lapin ammattikorkeakoulu. 2014. SoleOPS. https://soleops.lapinamk.fi/opsnet/disp/fi/ops_OpetTapTeks/tab/tab/sea?opettap_id=8560760&stack=push).

Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus. Helsinki: Draamatyö.