PORTFOLIO OPPIMISEN TUKENA

Ennen virtuaali-istuntoa sain viettää työharjoittelussa olleen opiskelijan kanssa arviointihetken. Olihan se mahtavaa saada laittaa heti käytäntöön tänä syksynä oppimiani asioita. Kertasimme yhdessä hänen harjoittelunsa tavoitteet ja hänen omat henkilökohtaiset tavoitteensa. Minulla oli käytettävissä oppilaitoksen arviointikriteerit. Arviointi koostui suullisesta ja kirjallisesta palautteesta sekä numeroarvioinnista. Tällainen arviointi on mielestäni hyvä ja monipuolinen. Aloitin kysymällä opiskelijan itsearviointia (!) ja siitä arviointi jatkui mukavasti keskustelemalla. Kokemus tuntui hyvältä. Tosin opiskelija oli niin hyvä, että hänelle ei ollut vaikea antaa palautetta. Mitään suoranaisesti negatiivista ei ollut tai tarvinnut ottaa esiin. Oli myös mukava hyödyntää oppimaani mukavuusalueen ulkopuolisesta oppimasta ja kannustaa opiskelijaa jatkossakin hakeutumaan tilanteisiin ja harjoitteluihin, joissa hän saa tällaisia kokemuksia. Silloinhan sitä parhaiten oppii!

Miten kehitetään ja dokumentoidaan oppimista ja omaa osaamista portfolion avulla?

Olen aiemmin kuullut portfoliosta, mutta jotenkin ajatellut sen jonkunlaiseksi mallikansioksi ja välineeksi taidepiireissä. Ehkä liitän sen käännösalaankin. En ole aiemmin ajatellut, että esim. oppimispäiväkirjaa voisi hyödyntää portfolion tekemisessä. Luulin, että se sisältää vain valmiita juttuja. Toisaalta, jos portfolio kuvastaa henkilön kasvua ja kehitystä, niin siinä mielessä oppimispäiväkirjan hyödyntämisen ymmärrän.

Tulevaisuudessa uskon hyödyntäväni tätä oppia. Työpaikan hakemisessa ammattilainen saa keksiä kaikki keinot saadakseen itsensä kiinnostavaksi ja herättääkseen työnantajan mielenkiinnon. Portfolio on tässä mielessä oiva keino. Opiskelijoiden on hyvä kerätä portfoliota koko opiskeluajan, jotta siitä tulee luonteva osa CV:tä. Jatkossa työssä ollessa portfolion koostamista voi jatkaa. Portfolionhan voi koota ja kannattaakin koostaa tiettyyn tarkoitukseen, täsmäportfolioksi. Kaikkea siihen koostettua ei aina ja joka paikassa ole mielekästä esittää.

Miten laadin portfolion APE-oppimispäiväkirjaa hyödyntäen?

Tätä aihetta varten piti etukäteen miettiä omaa SWOT:ia ammatillisen opettajan kasvussa. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla muiden SWOTit ja keskustella niistä. Saimme harjoitella palautteen antoa oikein roimasti, hieno homma!

SWOT on minulle tuttu jo ensimmäisestä työpaikastani parinkymmenen vuoden takaa. Silloin lähdimme työpaikalta leirikeskukseen pohtimaan henkilökuntamme vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Myöhemminkin työelämässä se on tullut vastaan. Voin kuvitella opettajanakin käyttäväni tätä ainakin soveltaen. Samalla voi harjoitella palautteen antoa, jos SWOTit puretaan ryhmissä.

Mikä virtuaali-istunnoissa edisti oppimista?

Meidän ryhmä teki ennakkokyselyn APE 1-opinnoista. Kyselyä oli mukava tehdä ryhmässä. Tutustuin Googlen mahdollisuuksiin ja jatkossa aion hyödyntää sitä, missä vain on mahdollista. Tuloksetkin saa näppärästi graafisina kuvioina!

Erityinen asia, minkä kyselyn tekemisestä ja analysoinnista opin tällä kertaa oli se, miten ilmiselvän tuloksen rinnalle voi nostaa kolikon toisen puolen. Tosin, aina on pidettävä mielessä tulkinnan vääristymisen mahdollisuus. Jos jotain asiaa ei ole nimenomaisesti kysytty, ei sitä voi tuloksesta oikein lähteä tulkitsemaan ja kaivamaan.

Virtuaali-istuntoa seuraavana päivänä lähdin työpaikkani koulutuspäiville. En voinut olla tarkastelematta siellä tapahtuvia asioita opettajan silmälasien läpi. Oli kuin koulutuspäivät olisi olleet suora jatkumo tämän syksyn opeille. Toteanpa tässä, että työyhteisön kehittämisessä ja koulutuksissa voi täysin soveltaa APE-opinnoissa esiinnousseita asioita. Työskentelimme mm. pikku ryhmissä aivoriihi-menetelmällä, kun piti tuottaa uusia ideoita esim. asiakastyytyväisyyden arviointiin ja teimme pienen mindfullness-harjoituksen, kun demonstroitiin, miten työpäivän aikana saa sykkeensä ja mielensä rauhoittumaan voidakseen toimia tehokkaasti. Yhtenä päivänä puhuttiin yhteistyöstä oppilaitoksen kanssa ja siellä tuli esille, että nykyajan opettaja on enemmän valmentaja. Niinpä!

OPPIMINEN JA OSAAMISEN ARVIOINTI

Yllättävä käänne

Apua, käänne on tapahtunut! Olen tainnut saada opettajan silmälasit. Näen opettajuutta kaikkialla. Muutama viikko sitten sain työssäni sähköpostia viittomakielentulkkiopiskelijalta Helsingin Humakista. Hän kysyi työharjoittelupaikkaa Rovaniemelle, koska hän ei halunnut pääkaupunkiseudulle. Hänen tavoitteenaan oli tutustua viittomakieliseen yhteisöön ja tavata eri-ikäisiä kuuroja. Olin aivan täpinöissäni tästä mahdollisuudesta saada opiskelija mukaani. Kerroin hänelle, mitä työhöni kuuluu ja hahmottelin, mitä hänen työharjoittelunsa aikana jo oli kalenterissa. Hän ei tiennyt, että Lapin kuntoutussihteerin työhön kuuluu myös kuurosokeat, mutta se ei haitannut. Päinvastoin, hän oli vielä innostuneempi tulevan työharjoittelunsa monipuolisuudesta. Ja kaikki järjestyi niin, että opiskelija aloitti maanantaina kolmen viikon työharjoittelunsa. Selvisi, että hän ei ole elämässään vielä käynyt Kuusamoa pohjoisempana, joten hän saa nyt mukavaa kokemusta Lapistakin. Ja parin päivän jälkeen hän kertoi olevansa todella tyytyväinen päästyään Lappiin, koska hän oli vakuuttunut saavansa kokea erittäin monipuolisen työharjoittelun. En ole aiemmin toiminut opiskelijan työharjoittelun ohjaajana, joten tämä mahdollisuus tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen aikaan! Olen toki ohjannut opiskelijaa aiemmin työssäni sairaanhoitajana ja viittomakielentulkkina, mutta vain satunnaisesti ja lyhyen aikaa. Nyt pääsen arvioimaankin häntä! Tästäkin kokemuksesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Niin tuo alun käänne viittaa siihen, että tähän asti olen suhtautunut näihin ammatillisen opettajan opintoihin yhtenä lisänä ja hyvänä oppina elämänkaaressani, vaikka en ikinä toimisikaan opettajana. Nyt huomaan kuitenkin innostuneeni kunnolla ja pitäväni täysin varteenotettavana vaihtoehtona toimia joskus opettajana. Ja ehkä siihen liittyy nuo opettajan silmälasit, että koen opettajuuden olevan osa minua eikä jotain, joka tapahtuu luokkahuoneessa.

kuva: M.Rantapää

Mitä arviointi on ja miksi arvioidaan? Millainen arviointi edistää oppimista?

Tämä päivä aloitettiin perehtymällä arviointiin. Uudella keltaisella ryhmällä oli mielenkiintoinen opetusmenetelmä: kyselevä opetus. Ryhmässämme syntyi mukavasti keskustelua ja oli mukava huomata, että löysimme samoja asioita, kuin opettajat olivat koostaneet dioille. Huomasin, että kysymysten on toisinaan hyvä olla vähän provosoiviakin, jotta saadaan uusia ideoita keskusteluun. Keltaiset olivat tehneet hyvän koosteen arviointiin liittyvistä asioista. Sitä katsomalla palautuu hyvin mieleen arvioinnin keskeisimmät asiat. Samaa tekniikkaa voisin kuvitella käyttäväni opettajana. Kun opintojakson tai kurssin keskeisimmät asiat koostetaan yhdelle dialle, se auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ja toimii varmasti kertauksen tukena. Aivan samoin luennon tai opintojakson alussa sisällysluettelon esittäminen auttaa orientoitumaan tulevaan.

Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä?

Uudessa sinisessä ryhmässä aiheenamme oli arviointimenetelmät. Uuteen ryhmään sopeutuminen ei ollut vaikeaa, sillä olimmehan aikaisemmin työskennelleet yhdessä virtuaaliryhmänä, vaikkakin roolit olivat silloin erilaiset. Lisäksi saimme joukkoomme toisesta teemaryhmästä opiskelijatoverin, joka on aivan huipputyyppi. Emme sen kummemmin työstäneet pelisääntöjä tai pohtineet rooleja, vaan koin, että solahdimme työskentelyn rytmiin hyvin luontevasti. Alkuun sovimme ideoivamme Google Driveen alkuperäisen sinisen ryhmän käyttämällä tavalla. Punaisilta työskentelytapaamme tuli sähköpostiviestittely. Alkutyön avulla opetuksemme teoria alkoi hahmottua. Keskustellen suunnittelimme opetuksemme rakennetta ja jaoimme tehtävät, jotka jakautuivat nekin lähes itsestään. Minä sain valmistettavakseni etukäteistehtävän. Päätin pienen pohdinnan jälkeen tehdä siitä Prezin, koska olin elokuun lähipäivien jälkeen kirjannut oppimispäiväkirjaani sen kokeilun yhdeksi oppimisen tavoitteekseni koulutusteknologisiin ratkaisuihin liittyen. Preziä oli helppo käyttää, joten varmasti käytän sitä tulevaisuudessakin.

Opetuksessa käytimme alustuksen jälkeen tietopohjan kokoamista ja keskustellen täytimme arviointimenetelmämatriisia. Eihän sitä ehditty täyttää kuin neljän opetusmenetelmän kohdalta, mutta ei ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli herättää ajattelua, mitä kaikkia asioita arviointimenetelmän valintaan liittyy. Lisäksi arviointimenetelmiä voi varioida monin tavoin, joten rasteja kertyi melko runsaasti. Oleellisintahan on se, että arviointimenetelmä on linjassa opintojakson tavoitteiden kanssa.

Istunnon aikana tuli keskustelua siitä, että arviointi ei ole helppoa, vaikka se on hyvin olennainen osa opettajan työtä. Luulen, että asiaa helpottaa se, että tavoitteet ovat ensinnäkin selvät, mitä pitäisi oppia. Toiseksi arviointikriteerit pitää olla mietittynä etukäteen ja esittää ne opiskelijoille, jotta opiskelija voi itsekin miettiä, onko saavuttanut sen, mitä tavoitteli. Arviointia on hankala perustella, jos selvät kriteerit puuttuvat.

Mitä on aikaisemman hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen (AHOTiin) liittyvä osaamisen osoittaminen?

Tähän opetukseen liittyi ennakkotehtävä, jota käytettiin opetuksessa. Roolipeli-opetusmenetelmä oli hyvä ja sopiva tähän aiheeseen, vaikkakaan ei ollut helppoa ”opettajana” päättää hyväksyisikö opiskelijan hakemuksen vai ei. Mielelläni teettäisin opiskelijalla raportin, josta selviäisi hallitseeko opiskelija asian vai ei. Ruotsia opiskellessani koin hassun tilanteen, kun mietin harjoittelun suorittamista ja opettaja ehdotti, että voisin kirjoittaa Ruotsissa tekemästäni työkokemuksesta raportin. Sen avulla sain kieliharjoittelun hyväksytyksi. En mielellään nykyään hae korvaavuuksia, sillä koen, että aina voi oppia uutta. Ja nyt ammatillisen opettajan opintoja ajatellessani koen, että minulta löytyy aika vähän sellaista ajantasaista tietoa ja nimenomaan ammatilliseen opetukseen liittyvää tietämystä, että haluaisin päästä niistä jonkun vanhan jutun avulla.

AHOT:sta opin, että se kuuluu opettajan työhön, se ei ole helppoa, saattaapi olla peräti työlästä ja aikaa vievää. Niin se kuitenkin on, että opettajana sitä joutuu tekemään ja pähkäilemään. Selvästi sellainen alue, johon tarvitsen lisäoppia.

Lopuksi: kaiken kaikkiaan tämänpäiväiset opetukset sujuivat hyvin ja ilmapiiri oli leppoisa. Koska päivän teema oli arviointi ja palautteen anto, se jatkui ryhmässämme istunnon jälkeenkin J.  Ammatillisena opettajana on mielestäni tärkeää, että opiskelijat oppivat tekemään itse- ja vertaisarviointia, koska työelämässä tulee jatkuvasti palautetta. Työpaikoilla olisi hyvä ottaa tavaksi avoimuus ja palautteen anto puolin ja toisin. Hyvää palautetta saa ehkä työssä harvemmin, yleensä esimies antaa palautetta vain, jos joku asia on mennyt pieleen tai jotain pitäisi muuttaa. Työntekijät tarvitsevat kuitenkin myös kannustusta ja positiivista palautetta. Milloin sitä oppii antamaan ja vastaanottamaan, jos ei sitä opetella jo opiskeluaikana?

TUTKIVA JA KEHITTÄVÄ OPPIMINEN

Tänään olin valmiiksi hieman hermostunut ja jännittynyt. Syynä oli ehkä virtuaali-istunnon sujumisen jännittämistä enemmän aamupäivällä pitämäni ”luento” omasta työstäni Rovala-opiston viittomakielenohjaaja-opiskelijoille. En ehtinyt kovin hyvin valmistella sitä esitystä ja tekemäni pp oli lähinnä kahden järjestön kotisivuilta leikkaa-liimaa-tekniikalla toteutettu kooste. Esitykseni aikana huomasin tarkkailevani itseäni kovasti: miten aktivoin opiskelijoilta, millaisia käytännön esimerkkejä kerron jne. Sinänsä tämä itsetarkkailu huvitti minua ja ihan hyödyllistähän se onkin. APE-opinnot alkavat toimia? J Toisaalta, alun yksinpuheluni aikana koin takautuman vuosien takaisesta opetuksesta, jolloin puhuin varmaan tosi monotonisesti ja rauhallisesti, minkä jälkeen satuin kuulemaan opiskelijoiden arvostelua nukuttavasta ja tylsästä tyylistäni. Varmaan se oli aiheellista, mutta tämä ”peikko” on ehkä hillinnyt halujani alkaa opettajaksi. APE-opintojen aikana olen huomannut, että olen saanut sitä evästä, jota olin kaivannutkin, eli oppia oppimisesta ja opettamisesta. Mutta nyt varsinaiseen asiaan eli päivän teemoihin.

Mitä on tutkiva ja kehittävä oppiminen?

Olin etukäteen katsastanut Optimassa olevat materiaalit enkä ymmärtänyt sinisten Tutkivan oppimisen mallista mitään. Sannan opetus oli kuitenkin selkeä ja malli avautui itse istunnossa hyvin. Opetusmenetelmänä oli Ongelmaperustainen oppiminen ja aluksi pohdimme isossa ryhmässä teemaa Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa. Saimme ideoida siihen liittyviä kysymyksiä. Sanna-opettajan positiivinen palaute ja innostaminen toteutui hyvin. Mielestäni opettajana pitäisikin muistaa kannustaa kaikkia opiskelijoita tasapuolisesti ja vuorollaan. Vaikka opiskelija ei vastaisikaan oikein tai juuri sitä, mitä olisi tarkoitus, rakentavaa palautetta pitäisi aina antaa. Minusta on ikävää, jos opettaja suosii tiettyjä opiskelijoita. On opettajan ammattitaitoa, että saa ne hiljaisemmatkin ja aremmat opiskelijat osallistumaan opetukseen.

Ilmeisesti kaikki olivat olleet siinä käsityksessä, että opetusaika on 35 minuuttia. Niin olin minäkin. Viime kerralla sopimamme opetusaika koski kuitenkin virtuaali-istuntoja APE 8 ja 9. Eikös tämä ole oppimisen perusasia, että viimeksi käsitelty asia jää mieleen? Nyt huomasin, että olen orientoitunut APE 8-virtuaali-istuntoon ikään kuin se toteutettaisiin tiimiopettajuutena. Onneksi tässä vaiheessa huomasin asian oikean tolan ja ehdin muuttaa orientoitumistani.

Tästä opetusaika-kömmähdyksestä johtuen koko päivän aikataulut menivät sekaisin. Sinänsä oli mukava olla välillä koko porukalla koolla ja nähdä erilaisia opetustyylejä. Tiimiopettajuuden aikana muiden piti sulkea kamerat, mikä tuntui minusta mukavalta, kun en koskaan saa omaa kuvaani näkyviin. En siis saanut tälläkään kerralla, mutta eipä ollut muillakaan naama näkyvillä toisen ryhmän opetuksen aikana. Se ettei näe kaikkien kasvoja on hankalaa opettajan kannalta. Itse ainakin siirrän katsettani ja pyrin katsekontaktiin opiskelijoiden kanssa, siis yleensä muualla, AC:ssä se ei nyt ole oikein onnistunut…

Lyhyessä ajassa ongelmaperustainen työskentely, jossa ensin ideoitiin koko ryhmän kesken, breakouteissa toteutettiin jatkotyöskentely ja yhteenveto tehtiin lopulta koko ryhmässä toimi mielestäni esimerkinomaisesti. Enemmän aikaahan tällainen työskentely vaatisi. Sinänsä työskentelytapa oli hyödyntämisen arvoinen jatkossa omassa työssäni.

Tätä kirjoittaessani hoksaan, että tähän opetukseen liittyi jälkitehtäväkin, hupsista…

Miten opetusta suunnitellaan? Konkreettinen esimerkki alaltasi.

Opetuksen suunnitteluun liittyvän etukäteistehtävän olin ehtinyt tehdä melkein kokonaan. Koin, että se ei ollut kuitenkaan helppoa ja olisin kaivannut teoriatietoa opetuksen suunnittelusta. Virtuaali-istunnossa sain tietää, että samana päivänä oli vielä lähetetty sähköpostia opetuksen suunnittelusta. Minulla ei kuitenkaan yleensä ole enää samana päivänä aikaa lukea yksityissähköpostiani, kun olen töissä. Siksi koin, että olin vähän pihalla opetuksen aikana ja eritoten breakouteissa.

Tästä sessiosta opin, että tiimiopettajuus edellyttää, että opettajat ovat selvillä aiheesta ja hallitsevat sen. Sinisten opetuksessa kävi niin, että yhdelläei toiminut mikki, mutta ryhmän kaksi muuta jäsentä pystyivät ottamaan kopin ja jatkamaan opetusta. Opetuksen suunnittelu on siis aihe, joka vaatii minulta lisäopiskelua. Ehkä se onkin sellainen alue, jota oppii parhaiten tekemällä.

Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa?

Ydinainesanalyysi oli meidän ryhmän aihe. Etukäteistehtävänä olimme antaneet katsottavaksi pätkä videosta, jossa käsiteltiin ydinainesanalyysiä. Minä luennoin aluksi kertauksenomaisesti, jotta kaikki pääsisivät kärrylle, jos joku ei ollut etukäteistehtävää tehnyt. Työnjakomme oli sellainen, että ryhmämme kahden muun jäsenen oli tarkoitus vetää harjoitustehtävät, joissa piti tehdä ydinainesanalyysi kahdesta meidän opintoihin kuuluvasta vapaasti valittavasta opintojaksosta. Siksi oli hieman huvittavaa seurata keskustelua, jossa ihmeteltiin tuntijakoja ym. Keskustelu oli suhteellisen vilkasta ja melko hyvin sieltä se ydinaineskin erottui. Ydinainesanalyysiinhän kuuluu, että pohditaan myös täydentävää tietämystä ja erityistietämystä. Toisaalta keskustelussa mentiin välillä sivuraiteille ja alettiin pohtia opetusmenetelmiä, mitä ydinainesanalyysi ei käsittääkseni ole. Ensin pitää miettiä, mitä opintojaksolla pitää opiskella ja vasta sen jälkeen tulee opetusmenetelmän valintaa sun muuta.

Tällaisen keskustelutehtävän, tässä tapauksessa kalamaljan, ohjaaminen ei ole kovin helppoa. Kalamalja onkin vaativa menetelmä. Opettajan pitää pitää ohjat käsissä ja tarvittaessa esittää ohjaavia kysymyksiä, jotta ryhmä keskustelee aiheesta eikä sen vierestä. Hyvää oli tarkkailijoiden tehtävä tehdä muistiinpanoja. Hyviä huomioita he olivatkin tehneet. Tuntuu melkein siltä, että tarkkailijat löysivät ydinaineksen paremmin kuin varsinaiset keskustelijat. Toisaalta tarkkailijoiden olisi voinut antaa liittyä keskusteluun sen loppuvaiheessa. Ehkä ydinainesanalyysi olisi sillä tavoin onnistunut paremmin.

Mikä on henkilökohtainen oppimisympäristö (PLE)?

Vihreän ryhmän etukäteistehtävänä oli tutustua Kyvyt.fi:hin. Palvelu tuntuu toisaalta hyvältä idealta, koska sinne voi mm. tallettaa omia töitään ja CV:n sekä verkostoitua. Se ei ole kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle, joten se ei oikein vastaa silloin tarkoitustaan. Sosiaalista mediaa tuntuu tulevan nykypäivänä joka tuutista, joten tämä tuntuu ehkä turhalta lisältä ja enemmänkin rasitteelta. Oli kuitenkin hyvä tutustua siihen.

Opettajana voisi olla hyvä idea tutustuttaa opiskelijat heti opintojen alussa johonkin tällaiseen palveluun. Tai ainakin kannustaa opiskelijoita keräämään omaa portfoliotaan. Opintojen päättyessä opiskelijoilla olisi valmiina hyvä paketti, jonka kanssa voi lähteä kolkuttelemaan työnantajien ovia.