OPPIMINEN JA OSAAMISEN ARVIOINTI

Yllättävä käänne

Apua, käänne on tapahtunut! Olen tainnut saada opettajan silmälasit. Näen opettajuutta kaikkialla. Muutama viikko sitten sain työssäni sähköpostia viittomakielentulkkiopiskelijalta Helsingin Humakista. Hän kysyi työharjoittelupaikkaa Rovaniemelle, koska hän ei halunnut pääkaupunkiseudulle. Hänen tavoitteenaan oli tutustua viittomakieliseen yhteisöön ja tavata eri-ikäisiä kuuroja. Olin aivan täpinöissäni tästä mahdollisuudesta saada opiskelija mukaani. Kerroin hänelle, mitä työhöni kuuluu ja hahmottelin, mitä hänen työharjoittelunsa aikana jo oli kalenterissa. Hän ei tiennyt, että Lapin kuntoutussihteerin työhön kuuluu myös kuurosokeat, mutta se ei haitannut. Päinvastoin, hän oli vielä innostuneempi tulevan työharjoittelunsa monipuolisuudesta. Ja kaikki järjestyi niin, että opiskelija aloitti maanantaina kolmen viikon työharjoittelunsa. Selvisi, että hän ei ole elämässään vielä käynyt Kuusamoa pohjoisempana, joten hän saa nyt mukavaa kokemusta Lapistakin. Ja parin päivän jälkeen hän kertoi olevansa todella tyytyväinen päästyään Lappiin, koska hän oli vakuuttunut saavansa kokea erittäin monipuolisen työharjoittelun. En ole aiemmin toiminut opiskelijan työharjoittelun ohjaajana, joten tämä mahdollisuus tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen aikaan! Olen toki ohjannut opiskelijaa aiemmin työssäni sairaanhoitajana ja viittomakielentulkkina, mutta vain satunnaisesti ja lyhyen aikaa. Nyt pääsen arvioimaankin häntä! Tästäkin kokemuksesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Niin tuo alun käänne viittaa siihen, että tähän asti olen suhtautunut näihin ammatillisen opettajan opintoihin yhtenä lisänä ja hyvänä oppina elämänkaaressani, vaikka en ikinä toimisikaan opettajana. Nyt huomaan kuitenkin innostuneeni kunnolla ja pitäväni täysin varteenotettavana vaihtoehtona toimia joskus opettajana. Ja ehkä siihen liittyy nuo opettajan silmälasit, että koen opettajuuden olevan osa minua eikä jotain, joka tapahtuu luokkahuoneessa.

kuva: M.Rantapää

Mitä arviointi on ja miksi arvioidaan? Millainen arviointi edistää oppimista?

Tämä päivä aloitettiin perehtymällä arviointiin. Uudella keltaisella ryhmällä oli mielenkiintoinen opetusmenetelmä: kyselevä opetus. Ryhmässämme syntyi mukavasti keskustelua ja oli mukava huomata, että löysimme samoja asioita, kuin opettajat olivat koostaneet dioille. Huomasin, että kysymysten on toisinaan hyvä olla vähän provosoiviakin, jotta saadaan uusia ideoita keskusteluun. Keltaiset olivat tehneet hyvän koosteen arviointiin liittyvistä asioista. Sitä katsomalla palautuu hyvin mieleen arvioinnin keskeisimmät asiat. Samaa tekniikkaa voisin kuvitella käyttäväni opettajana. Kun opintojakson tai kurssin keskeisimmät asiat koostetaan yhdelle dialle, se auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ja toimii varmasti kertauksen tukena. Aivan samoin luennon tai opintojakson alussa sisällysluettelon esittäminen auttaa orientoitumaan tulevaan.

Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä?

Uudessa sinisessä ryhmässä aiheenamme oli arviointimenetelmät. Uuteen ryhmään sopeutuminen ei ollut vaikeaa, sillä olimmehan aikaisemmin työskennelleet yhdessä virtuaaliryhmänä, vaikkakin roolit olivat silloin erilaiset. Lisäksi saimme joukkoomme toisesta teemaryhmästä opiskelijatoverin, joka on aivan huipputyyppi. Emme sen kummemmin työstäneet pelisääntöjä tai pohtineet rooleja, vaan koin, että solahdimme työskentelyn rytmiin hyvin luontevasti. Alkuun sovimme ideoivamme Google Driveen alkuperäisen sinisen ryhmän käyttämällä tavalla. Punaisilta työskentelytapaamme tuli sähköpostiviestittely. Alkutyön avulla opetuksemme teoria alkoi hahmottua. Keskustellen suunnittelimme opetuksemme rakennetta ja jaoimme tehtävät, jotka jakautuivat nekin lähes itsestään. Minä sain valmistettavakseni etukäteistehtävän. Päätin pienen pohdinnan jälkeen tehdä siitä Prezin, koska olin elokuun lähipäivien jälkeen kirjannut oppimispäiväkirjaani sen kokeilun yhdeksi oppimisen tavoitteekseni koulutusteknologisiin ratkaisuihin liittyen. Preziä oli helppo käyttää, joten varmasti käytän sitä tulevaisuudessakin.

Opetuksessa käytimme alustuksen jälkeen tietopohjan kokoamista ja keskustellen täytimme arviointimenetelmämatriisia. Eihän sitä ehditty täyttää kuin neljän opetusmenetelmän kohdalta, mutta ei ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli herättää ajattelua, mitä kaikkia asioita arviointimenetelmän valintaan liittyy. Lisäksi arviointimenetelmiä voi varioida monin tavoin, joten rasteja kertyi melko runsaasti. Oleellisintahan on se, että arviointimenetelmä on linjassa opintojakson tavoitteiden kanssa.

Istunnon aikana tuli keskustelua siitä, että arviointi ei ole helppoa, vaikka se on hyvin olennainen osa opettajan työtä. Luulen, että asiaa helpottaa se, että tavoitteet ovat ensinnäkin selvät, mitä pitäisi oppia. Toiseksi arviointikriteerit pitää olla mietittynä etukäteen ja esittää ne opiskelijoille, jotta opiskelija voi itsekin miettiä, onko saavuttanut sen, mitä tavoitteli. Arviointia on hankala perustella, jos selvät kriteerit puuttuvat.

Mitä on aikaisemman hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen (AHOTiin) liittyvä osaamisen osoittaminen?

Tähän opetukseen liittyi ennakkotehtävä, jota käytettiin opetuksessa. Roolipeli-opetusmenetelmä oli hyvä ja sopiva tähän aiheeseen, vaikkakaan ei ollut helppoa ”opettajana” päättää hyväksyisikö opiskelijan hakemuksen vai ei. Mielelläni teettäisin opiskelijalla raportin, josta selviäisi hallitseeko opiskelija asian vai ei. Ruotsia opiskellessani koin hassun tilanteen, kun mietin harjoittelun suorittamista ja opettaja ehdotti, että voisin kirjoittaa Ruotsissa tekemästäni työkokemuksesta raportin. Sen avulla sain kieliharjoittelun hyväksytyksi. En mielellään nykyään hae korvaavuuksia, sillä koen, että aina voi oppia uutta. Ja nyt ammatillisen opettajan opintoja ajatellessani koen, että minulta löytyy aika vähän sellaista ajantasaista tietoa ja nimenomaan ammatilliseen opetukseen liittyvää tietämystä, että haluaisin päästä niistä jonkun vanhan jutun avulla.

AHOT:sta opin, että se kuuluu opettajan työhön, se ei ole helppoa, saattaapi olla peräti työlästä ja aikaa vievää. Niin se kuitenkin on, että opettajana sitä joutuu tekemään ja pähkäilemään. Selvästi sellainen alue, johon tarvitsen lisäoppia.

Lopuksi: kaiken kaikkiaan tämänpäiväiset opetukset sujuivat hyvin ja ilmapiiri oli leppoisa. Koska päivän teema oli arviointi ja palautteen anto, se jatkui ryhmässämme istunnon jälkeenkin J.  Ammatillisena opettajana on mielestäni tärkeää, että opiskelijat oppivat tekemään itse- ja vertaisarviointia, koska työelämässä tulee jatkuvasti palautetta. Työpaikoilla olisi hyvä ottaa tavaksi avoimuus ja palautteen anto puolin ja toisin. Hyvää palautetta saa ehkä työssä harvemmin, yleensä esimies antaa palautetta vain, jos joku asia on mennyt pieleen tai jotain pitäisi muuttaa. Työntekijät tarvitsevat kuitenkin myös kannustusta ja positiivista palautetta. Milloin sitä oppii antamaan ja vastaanottamaan, jos ei sitä opetella jo opiskeluaikana?