ARVIOINTIMENETELMIEN VALINTA

Millaisia arviointimenetelmiä käytän edellä esittämieni opetusmenetelmien yhteydessä?

Arviointi on oppimisen ja osaamisen edistymisen seuraamista. Se koostuu havainnoinnin, reflektoinnin ja palautteen jatkumosta. (Räisänen 2013d.) Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (601/2005, 25 §) säätää opiskelijan arvioinnista ja sen mukaan arvioinnin avulla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään opiskelijan kykyä itsearviointiin. Lisäksi arvioinnin pitää olla monipuolista. Kukkosen et al. (2008, 7) mukaan arvioinnin on oltava jatkuvaa ja osaamisen arviointi pitää erottaa oppimisen arvioinnista. Oppimisen arvioinnilla on ohjaava vaikutus, jonka avulla opiskeluja voi suunnata opiskeluaan sen mukaan, itä hän ei vielä osaa. Osaamisen arvioinnilla selvitetään, mitä opiskelija hallitsee suhteessa opetussuunnitelman mukaisiin osaamistaitotavoitteisiin. (Opetushallitus 2012, 34.)

Arvioinnin on siis oltava suhteessa osaamistavoitteisiin. Arvioinnin avulla voidaan selvittää osaamisen taso ennen opetusta, sen aikana ja sen jälkeen. Arviointikriteerit on oltava näkyvät ja opiskelijoiden tiedossa ennen opintojakson alkua, jolloin he voivat asettaa omat tavoitteensa. Arviointikriteerit on myös hyvä olla saatavilla palautteen annon aikana, jotta palautetta voidaan verrata kriteereihin. Perinteisin arviointimenetelmä lienee tentti opintojakson päätteeksi. Nykyisin käytetään myös paljon itse- ja vertaisarviointia. Arvioinnin ei aina tarvitse olla numeerista, vaan usein sanallinen, joko suullinen tai kirjallinen, antaa selkeämmän kuvan oppimisen ja osaamisen tasosta. (Hyppönen & Linden 2009, 55-62.)

Edellä esittämieni opetusmenetelmien yhteydessä tuskin ensimmäisenä ainakaan tulee mieleen kirjallinen tentti ja numeerinen arviointi. Arvioinnin pitää sopia tavoitteena olevaan osaamiseen. Learning café-menetelmässä kyseeseen voisivat tulla sen päätyttyä yhteinen palautekeskustelu tai henkilökohtainen oppimispäiväkirja, jonka avulla opiskelijat voivat reflektoida niin yhteistä toimintaa ja tulosta kuin opetusmenetelmän avulla saavuttamaansa omaa osaamista. Oppimispäiväkirjan voisi vielä vertaisarvioida, jolloin toinen opiskelija voi sanallisesti havainnoida saavutetun osaamisenja mahdolliset osaamisen aukot. Jos opettaja kiertää pöydissä, hän saa opetusmenetelmän toteutuksen aikana tietoa opiskelijoiden keskusteluista ja voi antaa vaikka pöytäkunnittain palautetta prosessista.

Lumipallo-menetelmässä arvioinnin voisi toteuttaa ryhmissä, joissa keskustelu tapahtui ennen koko ryhmän yhteistä keskustelua. Opiskelijat voivat antaa palautetta toisilleen ja arvioida ryhmän yhteistä toimintaa. Opettaja voi tarvittaessa antaa koko ryhmälle yhteistä palautetta. Yksilöarviointia en tässä menetelmässä ehkä käyttäisi.

Kalamalja-menetelmän yhteydessä käytettäväksi arviointimenetelmäksi voisi sopia tarkkailijoiden osassa olevien jakaminen niin, että pari kolme henkilöä havainnoisi yhtä kalamaljaan osallistuvaa henkilöä. Palautteen voi antaa kirjallisesti tai pienissä ryhmissä. Asiaan kuuluu myös kalamaljaan osallistuvan henkilön itsearviointi. Ongelmaksi tulee tässä tapauksessa tarkkailijoiden arviointi, mutta sen voisi korjata rooleja vaihtamalla, jolloin tarkkailijoista tulee kalamaljalaisia, joita arvioidaan. Toinen vaihtoehto voisi olla aiheesta riippuen kirjallinen tehtävä, johon jokainen opiskelija kirjoittaisi tiivistelmän oppimisen teemasta.

Olen aiemmin pitänyt arviointia opettajan työn vaikeimpana asiana, mitä se varmaan aloittelevalle opettajalle onkin. Vaikeutta lisää se, jos arviointikriteerit eivät ole heti opintojakson alussa selvillä. Lisäksi opettajalla pitää olla kirkas ajatus siitä, mitä arvioidaan: arvioidaanko prosessia, lopputulosta vai kokonaisuuden hallintaa. Pidän erittäin hyvänä sitä, että esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen kuuluvissa näyttökokeissa ensimmäiseksi kysytään opiskelijalta hänen itsearviointiaan. Kaikesta huolimatta arvioinnissa on aina subjektiivinen ulottuvuus. Tätä voi lieventää arvioinnin keskustelevuus ja jatkuvuus, jolloin se ei perustu pelkästään yhden ihmisen kerran tekemään havainnointiin. Suhtautumiseni arviointiin onkin tämän syksyn aikana muuttunut. Arviointi on olennainen osa opettajan työtä, jonka perimmäinen tarkoitus on toimia opiskelijan parhaaksi.

LÄHTEET:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo.

Kukkonen, P., Kurki, A. & Tamminen, E. 2008. Opiskelijan arvioinnin hyviä käytäntöjä.: Opetushallitus, Helsinki Viitattu 30.12.2013. http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf.

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 601/2005. Suomen säädöskokoelma.

Opetushallitus. 2012. Arvioinnin opas. Ammatillinen peruskoulutus. Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat 9. Helsinki. Viitattu 30.12.2013. http://oph.fi/julkaisut/2012/arvioinnin_opas.

Räisänen, M. 2013d. Oppiminen ja osaamisen arviointi. APE 7 –luentomteriaali 7.11.2013 Optimassa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu. Viitattu: 30.12.2013.