Lähipäivien anti
Elokuun lopussa ammatilliset opettaja-opintoni varsinaisesti tuntuivat alkavan. Nyt viimein kai tajusin, mihin olin pääni pannut...Pohdin koulutusteknologiaa syyskuun päivityksessäni...
Yhteistoiminnallisuus opetusmenetelmänä
Yhteistoiminnallisuus opetuksessa on ollut
käytössä jo kauan. Ihmettelen, miksi silti edelleen opetuksessa kaikilla
asteilla turvaudutaan kuitenkin opettajajohtoiseen opetukseen.
Yhteistoiminnallinen opetus haastaa niin opiskelijat kuin opettajan.
Käsitykseni mukaan menetelmä ei tarkoita pelkästään ryhmätöiden tekemistä.
Parhaiten luulisin sen toimivan dynaamisena ja aktiivisena tapana oppia ja
opettaa. Yhdessä oppien ja opettaen, kuten päivien aikana tuli usein esiin. Yhteistoiminnallisuutta voi toteuttaa eri
tavoin opiskelijaryhmän iästä, taustasta ja koosta riippuen. Pienet oppilaat
tarvitsevat opettajaa vierelle, kuten tämän aamun Kalevasta luin. Aiheesta oli
tehty nimittäin väitöstutkimus.
Muutaman päivän asioita sulateltuani mieleeni
on tullut monia esimerkkejä viimeisimmistä koulutuksistani yliopistolta. Nyt
hoksaan, että siellä sittenkin käytettiin monipuolisia opetusmenetelmiä.
Yhdeltä kurssilta jopa jäin pois heti ensimmäisen kokoontumisen jälkeen, kun
sain tietää, että kurssiin sisältyi ryhmätöitä ja esitelmiä. Siinä
elämäntilanteessa koin, että en jaksa enkä ehdi yhtään ryhmätyötä. Ennemmin
olisin opiskellut kurssin asioita itsenäisesti, kun aihe kuitenkin kiinnosti. Tältä
pohjalta ymmärrän hyvin Opiskelijan rooli-videossa esiintuotavia ajatuksia. Jos
joka opintojakso sisältää itsenäistä opiskelua tai ryhmätyömenetelmiä, ei ihme,
jos opiskelijat joskus väsyy. Vaikka sillä tavalla oppiikin parhaiten ja
laadukkaimmin, vaatii se kuitenkin opiskelijalta paljon. Toisaalta eikö
opiskelun pitäisikin vaatia opiskelijalta paljon. Sehän on hänen tehtävänsä.
Esimerkkinä positiivisesta kokemuksesta
Hoitotieteen syventävä kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, kun
ryhmässä teimme eritasoisia tehtäviä niiden haastavuuden lisääntyessä koko
ajan. Lopuksi oli suullinen 4 tunnin ryhmätentti. Todella mielenkiintoinen
kokemus! Sen arvon tajuaa oikeastaan nyt jälkeenpäin. Näitä omia kokemuksia
onkin hyvä palauttaa mieleen ja hyödyntää omalla opettajan polulla.
Orientoituminen ammatilliseen opettajakoulutukseen
Päivien yläotsikko ja punainen lanka kokoaa
mielestäni näiden päivien runsaan annin. Tutustumiseen panostettiin ja nyt
tuntuu siltä, että meitä on varsin mukava joukko erilaisia persoonia ja
varmasti opimme toinen toistamme opettaen ja kannustaen. Tuutoriopettajamme dioja
katsellessani olen kertaillut päivien teemoja ja huomasin, että käsittelimme
suuren joukon erilaisia asioita monin eri tavoin. Olen pitänyt itseäni
visuaalisena oppijana, mutta nyt huomaan, että taskuihin jäi paljon enemmän,
kun saimme oppia monia eri kanavia pitkin. Kokemuksellinen oppiminen ja
simulaatio avasi minulle teema- ja virtuaaliryhmätoimintaa ehkä paremmin kuin
sata kuvaa. Jäikö siitä jotain hermoimpulsseja, jotka sykähtelevät
jälkeenpäinkin syöttäen lisää oppia ja ahaa-elämyksiä. Niinkin lyhyt harjoitus
antoi kyllä monipuolisen kuvan siitä, mistä oli kysymys. Olen kuullut, että
esim. hoitotyön opetuksessa käytetään simulaatiota ja voinee sitä käyttää
kieltenopetuksessakin.
Ammatillisen opettajan työkenttä on laaja ja
opettajuus sisältää monia eri asioita, kuten eri käsitteitä pohtiessamme tuli
esille. Kasvatus, pedagogiikka ja didaktiikka – kaikkia tarvitaan
ammatillisessakin opettajuudessa. Opettajuus onkin isompi ja mielenkiintoisempi
juttu kuin aiemmin kuvittelin.
LÄHTEET:
Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Opetusvideo Opiskelijan rooli. Viitattu 30.12.2013 http://www.oamk.fi/amok/ammatillinen_opettajankoulutus/opiskelijalle/opetusvideot/?video=1
Räisänen, M. 2013. Orientoituminen ammatilliseen opettajankoulutukseen APE 1-2 -opetusmateriaali Optimassa 28.-29.8.2013. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.
