TÄHÄN ON TULTU - MATKA JATKUU

Elämässä on monta reittiä perille, niin myös työelämässä. Tyttö, josta ei koskaan pitänyt tulla opettajaa, onkin nyt opiskelemassa ammatilliseksi opettajaksi. Takanani on monenlaista opiskelu- ja työkokemusta, mistä olen kiitollinen. Ehkä ne ovat kaiken aikaa vieneet minua tähän suuntaan. Ammatilliselle opettajalle monipuolinen elämänkokemus on rikkaus, josta riittää ammennettavaa. En vielä tiedä, työskentelenkö koskaan opettajana. Se ei haittaa, sillä koen jo nyt saaneeni niin paljon, että tämä opintomatka kannattaa kulkea loppuun saakka. Tiedän saavani tästä opiskelusta eväitä niin tämänhetkiseen työhöni kuin koko elämääni. Opettajuus ei mielestäni ole vain ammatti, vaan se on ennen kaikkea mielentila ja näkökulma. Koko elämä on oppimista ja muutokseen sopeutumista.

Olen tässä portfoliossani käsitellyt blogin muodossa matkaani kohti ammatillista opettajuutta. Tekstit ovat suurelta osin oppimispäiväkirjamerkintöjä, joissa olen pohtinut sekä saavuttamaani oppia että vielä olevaa opin tarvetta. En ole aiemmin kirjoittanut blogia, joten olen iloinen, että sain portfoliota tehdessäni opetella ja harjoitella sitä. 

Kiitokset

Blogin viimeistellystä ulkoasusta haluan kiittää hevosenhoitajaksi opiskelevaa tytärtäni. Valkoinen pohja kuvastakoon opettajuuteni alkutaivalta. Samalla se toimii esimerkkinä esteettömyyden huomioon ottamisesta. Otsikon punainen väri on lempivärini ja se kuvaa innostustani ja haluani tavoitella jotain uutta. Otsikko ”Opeksiko” on kysymys, johon minulla ei vielä ole vastausta. Samalla otsikko on esimerkki suomen kielen taivutuksen kauneudesta. Hennosti sana tuo mieleeni japanin kielen, jota en osaa lainkaan – vielä.

P.S. Valokuvat tässä blogissa on valittu niin, että niillä on oma tarinansa. Tulkinta jää kuitenkin lukijan tehtäväksi :)

kuva: M.Rantapää