MITEN TEMPERAMENTTIMME VAIKUTTAA ARJEN VUOROVAIKUTUSTILANTEISSA?

Temperamentti on ihmisen synnynnäinen ja varsin pysyvä tapa ja tyyli reagoida ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Perustemperamentti pysyy samana, vaikka sen ulospäin näkyvä ilmiasu muuttuu, koska kasvaessaan, ja etenkin aivojen kehittyessä, ihminen saa keinoja hallita omia reaktioitaan. Lisäksi kasvatus vaikuttaa temperamentin ilmenemiseen eli siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Toisaalta, sama temperamenttipiirre tulkitaan eri kehitysvaiheissa eri tavalla: vaativasta vauvasta tulee määrätietoinen nuori. Temperamentti selittää siis ihmisten välisiä eroja ja tekee meistä jokaisesta yksilöllisen. Ihmisen temperamentti, kokemus ulkoisista ja sisäisistä ärsykkeistä, on tiedostamatonta eikä siihen voi tahdonalaisesti vaikuttaa. Temperamentti ei ole tietoista päätöksentekoa, mutta sen ilmiasuun voi vaikuttaa. (Keltikangas-Järvinen, 2009: 49–53.)

Temperamenttimme on meissä läsnä aina. Saman perheen lapsilla ei välttämättä ole samanlainen temperamentti, vaikka vanhempien kasvatustyyli olisikin sama, koska temperamentti on synnynnäinen. Esimerkiksi meidän perheessä on kaksi lasta, joilla on erilainen temperamentti. Jo vauvana ihminen reagoi ärsykkeisiin oman temperamenttinsa mukaisesti. Vanhemmat oppivat lapsensa vastaamaan lapsensa temperamentin ilmiasuun pikku hiljaa. Lasten syntymäpäiväkutsuilla aikoinaan panin merkille, miten eri tavalla lapset käyttäytyivät. Toiset ryhtyivät heti leikkiin mukaan, kun taas toiset seurasivat sivusta ja lämpenivät vähitellen, jos ehtivät lämmetä kutsujen aikana ollenkaan. Sensitiivistä lasta ei auta se, että häntä kehotetaan olemaan reipas ja tulemaan mukaan. Hänelle pitää antaa aikaa tarkkailla ja sopeutua tilanteeseen.

Omasta lapsestani olen huomannut sen, että joitakin asioita ei kannata kertoa liian aikaisin eikä esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa. Jos lapsella on taipumus reagoida johonkin asiaan huolestumalla, yöunien rauhallisuus on tällöin mennyttä. Samoin siniselle lapselle jotkut asiat kannattaa ensin esitellä etukäteen ja antaa lapselle mahdollisuus sopeutua ajatukseen pikku hiljaa. Jonnekin lähtö kun ei häneltä onnistu noin vaan yllättäen.

Parisuhteen arjen vuorovaikutustilanteissa voi tulla yllätyksiä, jos omaa ja toisen temperamenttia ei tiedosta. Toinen kaipaa aamulla hiljaisuutta ja rauhaa, kun toinen onkin heti valmis keskustelemaan, avaa television ja täyttää kodin äänillä. Jos toinen on nopea liikkeissään ja valmis ex tempore-reissuihin, mutta toinen ei, vaatii se sovittelua. Kun nopealiikkeinen oppii, että toinen tarvitsee aikaa sopeutua ajatukseen, hän ymmärtää, miten retkien ja matkojen kanssa kannattaa menetellä: vihjaus tai maininta asiasta, rauha miettiä ja pohtia, asian uudelleen esiin nosto, keskustelu, valmistelu ja lopulta matkan toteutus. (soveltaen Dunderfelt, 1998 .147-152 ja Räisänen, 2014.)

Työelämässä harva tekee työtä yksin ilman työtovereita tai yhteistyökumppaneita. Tämä ilmenee siten, että jokaisella on esimerkiksi oma tapansa aloittaa päivä, ryhtyä päivän aikana suoritettaviin tehtäviin ja reagoida muuttuviin tilanteisiin. Jos yhdellä on heikko paineensietokyky - sillä erityisesti stressitilanteissa perustemperamenttimme tulee esiin – hänen reagointinsa voi aiheuttaa ikäviä tilanteita ja toisissa pahaa mieltä. Aikuisen ihmisen odotetaan hallitsevan ja hillitsevän tunteitaan ja etenkin niiden ilmaisua, mutta välttämättä kaikki eivät ole elämänsä aikana sitä harjoitelleet riittävästi ja yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä. Toisaalta, iloinen keltainen voi tuoda piristystä muiden päivään puhumalla virkistäviä asioita.

Asiakaspalvelutilanteissa kohtaaminen sujuu paremmin ja jouhevammin, jos asiakaspalvelijalla on temperamenttiosaamista (Räisänen, 2014). Punainen asiakas on määrätietoinen, joten hänen kanssaan keskustellessa on hyvä olla selkeät asiaperustelut ja vaihtoehdot tarjottavissa. Sininen asiakas harkitsee ja puntaroi eri vaihtoehtoja ja saattaa silti jättää asian sikseen. Keltainen pitää keskustelusta ja puhumisesta, joten asiakaspalvelijan kannattaa kuunnella ja vastata tähän tarpeeseen. Vihreä asiakas nauttii rauhallisesta tilanteesta ja saattaa pelästyä liian hyökkäävästä esittelystä. Samoja oppeja voi soveltaa opetustyössä ja kohtaamisissa opiskelijoiden kanssa.

------------------------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Keltikangas-Järvinen, L. 2009. Temperamentti – persoonallisuuden biologinen selkäranka. Teoksessa: Metsäpelto, R-L. & Feldt, T. (toim.) 2009. Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitat-tu 12.10.2014.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

HYVÄÄ HENKILÖKEMIAA JA HYVIÄ VUOROVAIKUTUSTAITOJA

Henkilökemia ei ole orgaanista kemiaa, vaan kokemus kahden henkilön välillä tapahtuvasta tilanteesta. Tilanteeseen vaikuttavat kunkin henkilön ajatukset, tunteet, ennakkokäsitykset ja mielikuvat toisesta henkilöstä. Useimmat työpaikan ongelmat johtuvat huonosta henkilökemiasta, jolloin kokemus henkilöiden välisestä yhteistyöstä on negatiivinen. (Dunderfelt 1998: 11–14.) Hyvä henkilökemia on sanallisten ja sanattomien viestien harmoniaa, jolloin voi kokea toisen henkilön olevan samalla aaltopituudella. Vuorovaikutus etenee ilman suurempia ongelmia. (Räisänen, 2014.)

Minulla on muutamia sellaisia kokemuksia entisistä ja nykyisistä työtovereista, että ensimmäinen vaikutelma tai ennakkokäsitys toisesta henkilöstä on saattanut olla negatiivinen, olen esimerkiksi kokenut toisen henkilön jollakin lailla pelottavana. Yhteistyö ja työnteko ovat kuitenkin sujuneet loistavasti. Olen toisaalta hämmästellyt omia reaktioitani, mutta toisaalta alkanut yhä enemmän luottaa siihen, että ensivaikutelman ei pidä antaa häiritä. Hyvä henkilökemia on mielestäni sitä, että yhdessä työskennellessä voi kokea jonkinlaisen flow’n ja nauttia hetkestä. Hyvä henkilökemia ei ole sitä, ettei joskus oltaisi eri mieltä asioista. Niistä voidaan kuitenkin keskustella rakentavasti ja päästä molempia tyydyttävään lopputulokseen. Parhaimmillaan hyvä henkilökemia toimii niin, että intuitiivisesti kaksi henkilöä ymmärtää toinen toistaan ja kannustaa toisiaan yhä parempaan työsuoritukseen.

Vuorovaikutus on ihmisten välistä sanallista ja sanatonta vuorotellen viestimistä. Se on myös tietoista ja tiedostamatonta toinen toisiinsa vaikuttamista. (Räisänen, 2014.) Vuorovaikutus on siis sanoja, eleitä, ilmeitä, asentoja, huokauksia ja katseita sekä kysymyksiä, pyyntöjä, käskyjä ja ajatusten vaihtoa. Hyvä vuorovaikutus alkaa toisen ihmisen huomaamisesta ja hyvistä tavoista, jolloin tervehditään, katsotaan silmiin ja hymyillään. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu yhteisten pelisääntöjen noudattami-nen, kuten se, että ei puhuta päällekkäin ja vastataan kysymykseen. Kahden ihmisen välinen vuorovaikutus alkaa kohtaamisesta, esittäytymisestä, jos ei vielä tunneta entuudestaan. Hyvän vuorovaikutuksen eräs tunnusmerkki on mielestäni se, että molemmat keskittyvät käsillä olevaan hetkeen ja toinen toisiinsa. Toisen nimi painetaan mieleen. Vuorovaikutus etenee tilanteen mukaan joko rupattelulla ja virittäytymisellä tai toisinaan tervehtimisen jälkeen varsinaiseen asiaan voi mennä melko nopeastikin.

Hyvä vuorovaikutus on sellaista, että molemmat osapuolet pyrkivät ilmaisemaan viestinsä positiivisesti, tarkasti ja ymmärrettävästi. Toisaalta hyvään vuorovaikutukseen kuuluu myös ymmärtämisen varmistaminen. Viestin vastaanottaja voi esittää toisen ilmaiseman asian omin sanoin, jotta hän voi varmistua ymmärtäneensä oikein. Viestin perille meno kun on sekä viestin lähettäjän että sen vastaanottajan vastuulla. Vuorovaikutukseen sisältyy usein piiloviestejä, mutta hyvään vuorovaikutukseen kuuluu mielestäni olla suora ja rehellinen. Rivien välistä tulkitseminen aiheuttaa väärinkäsityksiä. Vuorovaikutus on suurelta osin tulkintaa ja 80 % vuorovaikutusongelmista johtuukin tulkintavääryyksistä (Räisänen, 2014).

------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

VÄREISTÄ VOIMAA HOITOALAN OPETUKSESSA

Osallistuin Oamkin opettajakorkeakoulun ammatillisen opettajan vapaasti valittavien opintojen Opettajan vuorovaikutustaidot -opintojakson lähiopetuspäiville syyskuussa 2014. Opintojaksoon kuuluu tämä oppimistehtävä, jossa pohdin miten hyödynnän konkreettisesti temperamenttiteoriaa ammattiopettajan työssä. Koska en toimi ammatillisena opettajana, joudun pääasiallisesti kuvittelemaan, millaista ammatillisen opettajan työ on ja miten teoria ja käytäntö nivoutuisivat yhteen. Tämän vuoksi pohdinnassani voi olla epärealistisuutta ja epäkäytännöllisyyttä. Työskentelen kuitenkin ihmissuhdeammatissa hoitoalalla, jossa vuorovaikutus kuuluu olennaisena osana työhön ja hyvät vuorovaikutustaidot ovat työn sujuvuuden perusehto. Toimin tällä hetkellä lähiesimiehenä vuodeosastolla ja työyhteisöni koostuu monenlaisista ihmisistä, joiden kanssa on pystyttävä päivittäin toimimaan. Suuri osa työstä tapahtuu lähikontaktissa ja vuorovaikutuksessa potilaiden / asiakkaiden sekä heidän läheisten kanssa. Lisäksi hoitotyössä tehdään yhteistyötä muiden ammattiryhmien kanssa, kuten lääkärit, fysioterapeutit, laboratoriohoitajat, röntgenhoitaja ja toimistosihteerit – muutama mainitakseni.

Tässä luvussa sovellan väriteoriaa hoitoalan ammattiopettajan työssä alkaen opetuksen suunnittelusta. Käsittelen myös opetuksen eri vaiheita ryhmän tutustumisvaiheesta opetuksen toteutukseen ja arviointiin.

3.1. Suunnitteluvaihe

Keltikangas-Järvisen (2006: 60–62) mukaan temperamentti ei liity älykkyyteen, motivaatioon ja oppimiseen, mutta kylläkin yksilön suhtautumiseen oppimiseen ja koulumenestykseen. Opettajan on syytä olla tietoinen siitä, että ei ole olemassa yhtä parasta oppimistapaa eikä näin ollen yhtä parasta opetustyyliä. Kun yksi oppii tutkimalla ja itse tekemällä, niin toinen oppii kuuntelemalla tai lukemalla. Tämän vuoksi ammattiopettajankin on opetuksessaan syytä vaihdella erilaisia opetustyylejä ja –menetelmiä, jotta jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus oppia ja tavoitella omaa parasta suoritustaan. Oppimistehtävillä on esimerkiksi hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja: yksin tai ryhmässä tehden, kirjallinen tuotos tai videoesitys.

Ammatillisten opettajaopintojeni aikana olen erityisesti ihastunut erilaisiin toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin, joita käyttämällä opiskelijoilla on mahdollisuus paitsi toimia oman temperamenttityylinsä mukaisesti, mutta myös oppia muilta, kehittyä omassa itseilmaisussaan ja toisten kuuntelussa sekä sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissaan. Työelämään kasvamisen kannalta sosiaalisten taitojen kehittämiseen ei mielestäni voi koskaan panostaa liikaa. Väriteoriaa hyödyntäessäni (Räisänen, 2014) voin ammattiopettajana luoda parhaat mahdolliset edellytykset ryhmän ilmapiirille ja hyvinvoinnille, kun kohtelen kaikkia opiskelijoita ystävällisesti ja huomaavaisesti kunnioittamalla jokaista yksilöä omana itsenään. Näin saavutan myös opiskelijoiden luottamuksen.

Keltikangas-Järvisen (2006: 261–263) mukaan temperamenttiteorian hyödyntäminen opetuksessa ei tarkoita erityisiä opetusjärjestelyjä kunkin opiskelijan temperamentin mukaisesti. Olennaista on rakentaa sellainen oppimisympäristö, joka sopii kaikille. Rakenteelliset, kaikille sopivat, ratkaisut tarkoittavat opetuksen vaihtelevuutta, järjestystä, ohjelmointia, pehmeää laskua, rutiineja ja muutoksiin valmistelua eli ennakointia.

3.2. Tutustuminen ja ryhmäytyminen

Uuden ryhmän ja opintojakson alkaessa ammattiopettajan on syytä käyttää aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen sitä enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa opintojaan ryhmä on. Alussa myös opettajan ohjaava rooli on merkittävämpi. (Erkkilä, 2014.) Tutustuminen luo turvallisuutta, madaltaa vuorovaikutuksen kynnystä ja houkuttelee avoimuuteen edistäen näin ryhmän toimintaa ja oppimista (Räisänen, 2014). Erilaisten toiminnallisten menetelmin ja draamapedagogiikan keinoin voin ammattiopettajana edistää ryhmän toimintaa ja yhteishenkeä, vaikka ryhmä olisikin jo työskennellyt aiemmin yhdessä. Monipuoliset harjoitukset toimivat myös herättelijöinä, keskittymisen apuna ja aiheesta toiseen siirryttäessä.

Toiminnallisista ryhmätyömenetelmistä esittelen tässä käytännön esimerkkeinä akvaariokeskustelun ja noppapelin (Erkkilä, 2014). Draamapedagogiikan keinoista tutustumisessa ja ryhmäytymisessä esittelen nimiympyrän ja sokon kuljettamisen (Länsitie, 2014).

Akvaariokeskustelussa ryhmä jaetaan kahtia. Sisäympyrässä olevat keskustelevat tietystä aiheesta tai ratkaisevat jonkun ongelman ulkoympyrässä olevien tarkkaillessa keskustelua. Ulkoympyrässä oleville voidaan nimetä tarkkailun kohde tai muu tehtävä. Rooleja voidaan myös vaihtaa kesken kaiken. Tässä harjoituksessa useimpien on helppo havaita oma ja muiden tyyli osallistua keskusteluun ja toimia ryhmässä. Hoitoalan ammattilaisille tämä on tärkeä taito työelämässä. Kun tunnistaa erilaisia käyttäytymistyylejä, on helpompi ottaa toisen temperamentti huomioon vuorovaikutuksessa ja tukea toista henkilöä.

Noppapeli soveltuu moneen tilanteeseen ja sen tavoitteena on hyödyntää erilaisuutta ja saada uusia ideoita. Ensin määritellään aihe, johon liittyen paperilla on numeroituja kysymyksiä. Pienryhmässä jokainen heittää vuorollaan noppaa ja lukee silmäluvun osoittaman kysymyksen vastaten siihen. Harjoitus tukee luetun ymmärtämistä ja toimii hyvin esimerkiksi tenttiin valmistautumisessa. Lisäksi jokainen pääsee vuorollaan ääneen ja toisten vastauksista voi oppia lisää tai saada aiheeseen uuden näkökulman.

Nimiympyrässä jokainen sanoo vuorotellen edellis(t)en ja oman nimensä. Temperamenttierot voivat tulla näkyviin siinä, miten opiskelijat suhtautuvat harjoitukseen, mutta useamman kierroksen jälkeen hitaimmatkin siniset pääsevät mukaan vauhtiin. Harjoitusta voi varioida sen mukaan, miten tuttuja opiskelijat ovat keskenään, esim. lisätään nimen perään oma vahvuus. Näin ryhmän jäsenet oppivat erilaisia asioita toisistaan.

Sokon kuljettaminen on introverteille vihreille ja sinisillekin turvallinen harjoitus, sillä siinä ei välttämättä tarvitse puhua. Ohjeistuksessa voi sanoa, että opiskelija kuljettaa toista ympäri tilaa varoen törmäämästä mihinkään. Ensin harjoitus voidaan tehdä ilman sanallista kuvailua ja variaatiossa harjoitus voidaan tehdä sanallisesti kuvailemalla ympäristöä.

3.3. Opetus

Kaikki opiskelijat hyötyvät opetuksen selkeästä rakenteesta, valmistelusta ja kertaamisesta (Räisänen, 2014). Varsinaisen opetuksen aikana hyödynnän väriteoriaa ensinnäkin ajankäytössä ja opetuksen tempossa. Ennen uuden tehtävän alkamista on hyvä pitää pieni tauko, jotta kaikki ehtivät ajatuksineen mukaan (Keltikangas-Järvinen, 2006: 133). Ollessani itse rauhallinen vihreä, minun on hyvä muistaa, että punaiset ja keltaiset tulevat helposti kärsimättömäksi, joten välillä opetuksessa on hyvä edetä nopealla tempolla. Jotta siniset ja vihreät opiskelijat pysyvät mukana, opetuksessa on kuitenkin hyvä pitää taukoja ja antaa aikaa opiskelijoiden ajatella ja pohtia rauhassa.

Opetuksessa on myös tärkeä olla erilaisia tehtäviä: itseopiskelua ja –pohdiskelua, pariporinoita, ajatusten vaihtoa pienissä ryhmissä, kirjoittamista, lukemista, tiedonhakua eri lähteistä, opitun työstämistä ja kertaamista. Aiemmin mainitsemiani toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä ja draamapedagogiikkaa aion myös hyödyntää opetuksessani. Hoitoalalla erityisen hedelmällinen opetusmenetelmä on mielestäni juuri pedagogisen draaman käyttö. Sen avulla opiskelijat saavat kokemuksia erilaisissa rooleissa toimimisesta sekä oppivat empatiaa ja ongelmanratkaisua (Erkkilä, 2014).

Toinen esimerkki väriteorian hyödyntämisestä opetuksessa on väitekorttien käyttö. Harjoituksessa esitetään erilaisia väitteitä, joihin jokainen opiskelija antaa mielipiteensä nostamalla joko punaista korttia E (en ole samaa mieltä), vihreää korttia K (olen samaa mieltä) tai keltaista ?-korttia (en osaa sanoa). Jokainen siis osallistuu harjoitukseen koko ajan. Jokaisen kysymyksen jälkeen pyydän yhtä kunkin kortin nostanutta perustelemaan valintansa. Tällä tavoin esitetyistä asioista nousee erilaisia näkökulmia esille, kaikilta kysytään jossain vaiheessa eivätkä samat ihmiset ole koko ajan äänessä. Harjoitus on hyvä aktivointimenetelmä ja toimii myös työelämässä.

Väriteorian hyödyntäminen ilmenee myös siten, että opetuksessa otetaan huomioon opiskelijoiden yksilöllisyys. Aktiiviselle opiskelijalle on hyvä olla liikkumista mahdollistavia tehtäviä, erittäin puhelias opiskelija voi olla syytä sijoittaa luokan etuosaan tai vaihdella istumajärjestyksiä, jotta hän ei häiritse rauhaa ja hiljaisuutta opiskelussaan tarvitsevaa opiskelijaa. Yksilöllisyys ei tarkoita eriarvoisuutta, koska samanlainen opetus on aina valinta jonkun temperamentin suuntaan. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 179–180.)

3.4. Arviointi

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten opettaja näkee opiskelijan. Tämä puolestaan vaikuttaa arviointiin. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 140.) Tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi arvioinnin on oltava perusteltua ja läpinäkyvää. Arvioinnin kriteerit on oltava etukäteen selvillä, selkeät ja kaikkien tiedossa, jotta siniset ja punaiset opiskelijat voivat hyväksyä ne. Heillehän rationaalisuus ja asiaperusteisuus on tärkeää. Arvioinnissa yksilöllisyys on yhtä tärkeä. Opiskelijaa ei verrata muihin, vaan omaan kehittymiseensä. Erityisen tärkeää on arvioinnin jatkuvuus, joka mielestäni sopii hyvin väriteoriaan. Koska opiskelijat ovat temperamentiltaan erilaisia, jatkuvalla arvioinnilla saa kattavan kuvan opiskelijan osaamisesta, jota arvioidaan suhteessa opetussuunnitelmassa kirjattuun oppimis- tai osaamistavoitteisiin.

Aivan kuten opetuksen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa, myös arviointivaiheessa käytän monipuolisia menetelmiä hyödyntäessäni väriteoriaa. Itsearviointi on hyvä olla sekä kirjallista että suullista. Siniset ja vihreät opiskelijat tarvitsevat aikaa miettiä, kun taas keltaisille ja punaisille on tärkeä saada puhua ajatuksiaan. Ulospäin suuntautuneille opiskelijoille on myös tärkeä keskustella, joten vertaisarviointi on tässä oiva menetelmä.

Opettajana haluan, että opiskelijat arvioivat opintojakson ja opetukseni onnistumista. Tässäkin voin käyttää erilaisia arviointimenetelmiä. Hymynaamoista valitseminen on yleensä helppo keino kerätä arviointia. Lisäksi kysyisin, missä onnistuin erityisen hyvin ja missä asioissa voisin vielä kehittää opetustani.

-----------------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömene-telmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatilli-nen opettajakorkeakoulu.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

DRAAMAN TOIMINTAPERIAATTEET OMAN ALAN OPETUKSESSA

Tarkastelen tässä ruotsin kielen opetusta osana sairaanhoitajan ammattikorkeakouluopetusta. Koska en ole toiminut opettajana, voin tässä vain kuvitella alan tyypillisiä opetustilanteita ja draaman toimintaperiaatteisen soveltamista niissä.

Sairaanhoitajan opetussuunnitelman mukaisten osaamistavoitteiden ja teemojen mukaan opiskelija:

• pystyy toimimaan oman alansa työympäristössä ruotsin kielellä
• pystyy vuorovaikutteiseen asiakaslähtöiseen viestintään
• osaa hankkia ja hyödyntää omaan alaansa liittyvää tietoa sekä kehittämään asiantuntijuuttaan
• osoittaa myönteistä asennetta ruotsin kielen oppimiseen myös itsenäisen opiskelun avulla
• opiskelija suorittaa valtionhallinnon kielitutkintoa vastaavat ruotsin kielen opinnot ja saavuttaa taidot, jotka vastaavat vähintään eurooppalaisen viitekehyksen tavoitetasoa B1.1 (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014.)

Opetustilanteissa painottaisin erilaisia vuorovaikutustilanteita, käytännön tilanteita ja niissä harjoittelua. Vuorovaikutuksen harjoittelu alkaa tervehtimisestä ja arkisista keskusteluista. Lyhyitä tutustumis- ja keskittymisharjoituksia draaman keinoin voisi toteuttaa ruotsin kielellä. Uusien sanojen opettelussa voisi käyttää leikkejä, jotta tulisi toistoa ja sanat jäisivät mieleen.

Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelisivat kieltä erilaisissa hoitotilanteissa: esim. vastaanottohaastattelu, hoitotoimenpiteen suorittaminen ja kotiutustilanne. Opiskelijat tarvitsevat tietysti alan sanastoa, jonka he saisivat kirjallisena. Myös muita vuorovaikutustilanteita voi harjoitella ruotsin kielellä. Pienryhmätyöskentelyn avulla kaikki pääsevät käyttämään kieltä ja harjoittelemaan sitä.

Kirjallisen kielitaidon kehittäminen voisi toteuttaa erilaisten hoitoalan tekstien tutkimisen avulla joko itsenäisesti tai pienissä ryhmissä. Teksteistä pitäisi hakea tietoa tai vastauksia kysymyksiin. Tekstien pohjalta voisi myös tehdä keskusteluharjoituksia ryhmissä.

Sairaanhoitajan ruotsin kielen opetuksessa voisi käyttää esim. Owens & Barberin (2002: 27–31) mukaisia seuraavia työtapoja ja tekniikoita: 

Haastattelu

Haastattelussa yksi kysyy ja toinen vastaa. Haastattelupohja voi olla valmis tai sen voi tehdä pienessä ryhmässä. Haastattelu soveltuu yllä mainitsemani vastaanottotilanteen harjoitteluun. 

Simulaatio

Simulaatiossa harjoitellaan kuviteltua tapahtumaa oikeilla välineillä oikeaa tilannetta vastaavassa ympäristössä, esim. elvytys tai potilaan nosto. Simulaatio sopii kaikenlaisten hoitotilanteiden harjoitteluun. Samalla opiskelijat harjoittelevat huomaamattaan myös vuorovaikutusta.

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti on hyvä keino harjoitella oikeita työtilanteita varten, joissa pitää esim. kirjata potilaskertomukseen ja antaa jatkohoito-ohjeet kirjallisena ruotsiksi. Lisäksi esim. CV:n teko ruotsiksi ja kuviteltu työhaastattelu valmentavat mahdolliseen työnhakuun ja ovat oivallisia esimerkkejä draaman käytöstä opetuksessa.

Puhelinkeskustelu

Sairaanhoitajan pitää työssään usein keskustella potilaiden, omaisten ja yhteistyötahojen kanssa myös puhelimessa. Sellaisen tilanteen harjoittelu myös ruotsiksi on suoraan draamapedagogiikan ajattelumallin mukaista.

Kokoukset

Hoitotyössä on jatkuvasti kokouksia, esim. raportit ja osastotunnit. Niitäkin voi harjoitella ruotsiksi. Kokoustilanteissa on hyvä mahdollisuus kokeilla erilaisia rooleja, kuten puheenjohtaja ja sihteeri. Lisäksi draamapedagogiikkaa voi hyödyntää kehittämällä yhdessä konfliktitilanne, jolloin lähestytään prosessidraaman ja foorumiteatterin keinoja.

Draamapedagogiikka soveltuu siis kaiken kaikkiaan hyvin ruotsin opiskeluun hoitoalalla. Lapin ammattikorkeakoulussa ruotsin kieliopinnot toteutetaankin yhteen opintojaksoon integroituna kokonaisuutena (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014).

--------------------------

Lähteet:

Lapin ammattikorkeakoulu. 2014. SoleOPS. https://soleops.lapinamk.fi/opsnet/disp/fi/ops_OpetTapTeks/tab/tab/sea?opettap_id=8560760&stack=push).

Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus. Helsinki: Draamatyö.