PEDAGOGISTA VUOROVAIKUTUSTA JA OPPIMISTA EDISTÄVÄT TEKIJÄT

Pedagoginen vuorovaikutus on oppimista edistävää vuorovaikutusta, jolla on aina opetuksellinen sisältötavoite. Oppimisen sanotaan olevan vuorovaikutusprosessi. Oppija on joko vuorovaikutuksessa opettajaan, muihin opiskelijoihin tai lukemaansa (kuuntelemaansa, katsomaansa) opiskelumateriaaliin. (Räisänen, 2014.)

Pedagogista vuorovaikutusta ja oppimista edistävät tekijät ovat hyvän vuorovaikutuksen ominaisuudet. Toinen toisensa tunteminen (opettaja ja opiskelijat) edistää pedagogista vuorovaikutusta. Hyvin ryhmäytynyt ryhmä kannustaa oppimaan. Tämän vuoksi alkuvaiheeseen uuden opintojakson alkaessa tai uuden ryhmän kokoontuessa ei tutustumista ja toinen toisensa nimien oppimista ei mielestäni voi koskaan liikaa korostaa. Toinen toisensa tunteminen alentaa kynnystä kysyä ja ottaa yhteyttä silloin, kun tulee ongelmia tai halu tarkistaa asioita ja pyytää neuvoa.

Fyysisillä tekijöillä, kuten luokan koko ja muoto sekä tuolien ja pöytien asettelu, on mielestäni suuri merkitys pedagogisen vuorovaikutuksen ja oppimisen edistämises-sä. Suuri luokka, jossa istutaan perinteisen koululuokkamaisesti peräkkäin, jokainen omassa pulpetissaan ei varmasti edistä pedagogista vuorovaikutusta. Jo pelkästään kuuleminen ja näkeminen voi muodostua ongelmaksi. Kun luokka ja sen kalusteet ovat muokattavissa, niin että siellä voidaan siirtää pöytiä ja tuoleja sekä liikkua, edistää se pedagogista ja vuorovaikutusta merkittävästi. Ympyrässä jokainen näkee toisensa ja asetelma ruokkii vuorovaikutusta.

Opetusmenetelmien vaihtelevuus ja yhteistoiminnallisten menetelmien käyttö suorastaan huutavat pedagogista vuorovaikutusta. Oppiminen ilman vuorovaikutusta ei yksinkertaisesti tällöin onnistu. Toinen toisensa opettaminen vuorovaikutuksessa ja vertaistuki edistävät oppimista. Projektimaisen työskentelyn on todettu soveltuvan kaikille temperamenttityypeille, kunhan jokainen saa osallistua ja edetä omassa tahdissaan (Keltikangas-Järvinen 2006: 197). Samalla opiskelijat oppivat monenlaisia työelämässä tarvittavia taitoja, kuten hyvää vuorovaikutusta ja yhteen hiileen puhaltamista.

-----------------

LÄHTEET:

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

DRAAMAPEDAGOGIIKAN YDINKYSYMYKSET

1. Mihin oppiminen draamassa perustuu?

Oppiminen draamassa perustuu luovuuteen, aktiivisuuteen ja sosiaalisuuteen. Oppiminen perustuu yhteistoiminnalliseen oppimiseen, joka on tavoitteellista, vastuullista ja kurinalaista yhdessä työskentelyä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa hyödynnetään ryhmän jäsenten erilaisuutta ja myönteistä keskinäistä riippuvuutta. Rooleissa toimiminen kehittää vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Jokaisen on kannettava vastuuta omasta työskentelystä, sillä ilman sitä ei ryhmässä toimiminen onnistu. (Heikkinen, 2004: 126–127.)

2. Mitä tarkoitetaan vakavalla leikillisyydellä ja esteettisellä kahdentumisella?

Vakava leikillisyys on arkisen elämän vastakohta, mielikuvitusprosessi (Heikkinen, 2004: 55). Heikkisen (2004, 80) mukaan "leikillisyys luo mahdollisuuden sellaiseen vakavuuteen, joka pelkästään keskustelemalla tuntuu usein vaikealta, ellei mahdottomaltakin". Leikki itsessään ehkä mielletään kepeäksi, ajanvietteeksi ja puuhasteluksi, Vakava leikillisyys tuo leikkiin syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Tarkoitus on tällöin täyttä totta.

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004: 102–103) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa suunnittelemme roolia tai toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta. Esteettisen kahdentumisen kokemukset herättävät ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja kuvittelemaan, miltä toisesta voi tuntua. Lisäksi oma realistinen todellisuus voi asettua uuteen valoon ja johonkin omaan pulmatilanteeseen voi sitä kautta löytyä ratkaisu.

3. Mitä ovat draaman genret ja tyypillisimmät työtavat?

Draamakasvatuksen genret Heikkisen (2004: 33–39) mukaan ovat katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama.

Katsojien draama on esittävää draamaa, jota tehdään muiden katsottavaksi. Tyypillisimmät työtavat esittävässä draamassa ovat esim. näytelmät.

Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jossa työskennellään yhdessä osallistujien kanssa. Sen eri lajeja ovat esim. prosessidraama ja forum-teatteri. Nimensä mukaisesti ne koostuvat monesta osasta ja osaharjoituksesta: lämmittely, tarinan kehittely, piirtäminen, keskustelu, still-kuvat, miimiset tilanteet, keskustelu rooleissa, kuuma tuoli ja janat. Työskentely etenee usein yksilö- tai parityöskentelyn kautta pienryhmätyöskentelyyn ja koko ryhmän kanssa työskentelyyn.

Soveltavassa draamassa yhdistetään katsojien draamaa ja osallistujien draamaa. Näin ollen soveltava draama voi kuulua molempiin luokkiin sen mukaan, miten draama työstetään. Soveltavasta draamasta esimerkkejä ovat improvisaatioteatteri ja tarinankerronta. Improvisaatiossa voidaan hyödyntää pelejä ja leikkejä, joiden avulla harjoitellaan keskittymään ja olemaan läsnä. Improvisaatio kehittää ryhmän yhteistoimintaa ja rakentaa ryhmän luottamuksellista ilmapiiriä. Tarinankerronta noudattaa yleensä satukaavaa: Nimi, Alusta, Rutiini, Rutiinin rikkominen, Reagointi ja Ratkaisu/Lopetus. Tarina on ryhmän oma tuotos eikä tarinan etenemisellä ole yhtä vaihtoehtoa. Jos ryhmän yhteistoiminta on huonoa, tarinankerronta ei välttämättä onnistu.

4. Miten draaman menetelmien avulla voi tarkastella eri oppiaineiden sisältöjä?

Draaman menetelmät ovat hyvin monipuolisia. Niissä käytetään verbaalisuutta (tekstit, kirjoittaminen), visuaalisuutta (kuvataide), auditiivisuutta (musiikki), kinesteettisyyttä (tanssi), manuaalisuutta (käsityöt) ja hahmottavuutta (draama). (Heikkinen 2004: 137–138.) Näin ollen draaman menetelmien avulla eri oppiaineiden sisältöjä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta ja saada oppiaineesta hyvinkin kokonaisvaltainen kuva. Draamakasvatuksessa on kyse jostain todellisuutta vastaavasta ilmiöstä tai ongelmasta, jota tarkastellaan draaman avulla. Draaman menetelmien avulla ilmiötä, oppiaineen sisältöä voidaan tarkastella osa kerrallaan, edetä vähitellen ja prosessin kautta saavuttaa kokonaisuuden hallinta.

5. Miten draamakasvatus voi parantaa erilaisten ryhmien oppimismahdollisuuksia?

Kuten edellä on mainittu, draamakasvatuksessa käytetään monia tiedonhankintamuotoja. Koska oppijat ovat erilaisia, monipuolisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle oppijalle mahdollisuuden oppia ja saavuttaa positiivisia kokemuksia. Yksi oppii itse tutkimalla, toinen oppii kuuntelemalla, kolmas oppii ryhmässä. Erilaisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle mahdollisuuden oppia. Monipuoliset menetelmät, joissa hyödynnetään eri aistikanavia, tukevat kokonaisvaltaisesti oppimista ja antavat parhaat edellytykset oppimiselle.

------------------

Lähde:

Heikkinen, Hannu. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura.

YKSI ASKEL ETEEN- JA KAKSI TAAKSEPÄIN

Kantapään kautta, päätä seinään ja mitä muita oppimisen keinoja niitä onkaan...

Tämä kirjoitus on ensimmäinen tässä blogissa, jota en tee osana jotain opiskelutehtävääni, vaan ihan muuten vaan. Vaikka ehkä tässä on jotain, joka liittyy ainakin työelämätietouteen ja ammatissa kasvamiseen...

Autossa ajatus lentää

Ajellessani tässä menneellä viikolla pitkää työmatkaa minulla oli aikaa ajatella - siis aivan muuta kuin työhöni tai opiskeluihini liittyvää. Edellisenä päivänä olin työnohjauksessa kertonut, että tämä työ on siitä erikoinen, että tässä opin ennen kaikkea itsestäni uusia asioita. En tiedä, onko sen saanut aikaan ylipäätään työpaikan vaihtaminen, vai joudunko tässä työssä kohtaamaan itsessäni sellaisia asioita, joita en ole aiemmin kohdannut. Tuorein päätelmäni oli, että edistyn yhden askeleen eteen- ja kaksi taaksepäin.

olen ohittanut kukkulan ja radanpenkereen

sen kohdan jossa loppui leikit lapsuuden

nuoruus on pullo pakkasella kuumaa humalaa

hioutuen kipunoiden

Keho ei valehtele

Viikkoa aikaisemmin olin saaanut kirjoitettua viimeisen kuntoutustieteen opiskelutehtäväni eikä ammatillisissa opettajaopinnoissani paina mikään deadline nyt päälle. Kävi kuitenkin niin, että hartiani menivät totaalisesti jumiin. Viikon ajan heräilin öisin kovaan päänsärkyyn. Samaan aikaan kurssityön päätteeksi koin itseni totaalisen väsyneeksi, mistä johtuen aloin ehkä lämpöillä. Niin kai se on, että mitä pää ei kerro tai minkä mieli vaientaa, sen kroppa huutaa ääneen.

olen matkalla sun luoksesi kun perille mä tuun

pyydän riisu takkini pois varoen

minä olen luojan veistos mutta keskeneräinen

hioutuen kipunoiden

Elämä on tässä ja nyt

Olen kerran aikaisemmin väsynyt työssäni niin totaalisesti, että kaikki näytti mustalta enkä jaksanut kotona edes imuria nostaa. Toipuminen vei aikansa, mutta tuo aika oli kuitenkin tarpeen ja täynnä johdatusta, sillä ilman sitä en olisi nyt tässä enkä tällainen - koen tuon ajan ohjanneen elämäni suuntaa ratkaisevasti parempaan suuntaan. Ehkä siksi osaan tarkkailla mahdollisia merkkejä ja tehdä korjausliikkeen hieman ennen kuin olen liian pitkällä. Kun opiskelin kokopäiväisesti, pidin välillä pään tyhjennyspäiviä, lekottelin ja vain olin sen päivän ilman suunnitelmia tai sitten tehtiin jotain mukavaa lasten kanssa. Pakko myöntää, että viime aikoina tällaisia päiviä ei ole tullut vietettyä. Kun on ollut vapaapäivä, sen on täyttänyt jonkin opiskelutehtävän tekeminen... Niin, joskus joku asia on opittava kantapään kautta tai takomalla päätä seinään, ennen kuin sen oikeasti oppii ja muistaa. Ehkä luulin olevani suojassa väsymiseltä. Ajattelin, että Tämän jutun jälkeen, Tämän jakson mentyä, voin levätä. Sitten. Mutta ei. Elämä on tässä ja nyt, ei sitten.

olen rakastanut elämää sen tuulen huminaa

syli auki juossut vastaan sitä ahmien

syöksynyt sen virtaan halveksien kuolemaa

hioutuen kipunoiden

Olen ok

Olen kokenut niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin hetkiä. Innostun herkästi ja haluan sekä kehittyä että kehittää. Liekö iän tuomaa armollisuutta vai mitä, olen alkanut ajatella, että ehkä elämän tarkoitus ei olekaan tavoitella täydellisyyttä, onnistumisia ja jatkuvaa kehittymistä, vaan ehkä tarkoitus onkin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vajavaisena ja epäonnistuneenakin. Olen ok, vaikka en olekaan kaikessa hyvä. Olen ok, vaikka joku asia ei minulta kerta kaikkiaan suju ja olen siinä huono.

olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan

olen piiloutunut perkelettä vuoroin jumalaa

ota minut vastaan ota minut nyt

hioutuen kipunoiden

Täydellinen elämä

Tahdin hiljentäminen ajoissa, lekottelupäivät, metsässä kävely, tuulen kuuntelu...mitä tahansa, josta itse pitää. Sellaiset hetket antavat voimaa ja mahdollisuuden itselle lähentyä omaa itseään. Elämään kuuluvat niin hyvät kuin huonotkin hetket. Ei elämä aina ole vain auringonpaistetta ja helppoa myötätuulta. Hankalat päivät, vastatuuli ja kipu kuuluvat mielestäni yhtä lailla elämään. Sellainen elämä on vasta täydellistä. Sellainen elämä hioo meistä sielumme kaltaisia - jotta meistä tulisi sellaisia, kuin me olemme.

käy kauniimmaksi päivät

ne kirkkaammiksi hankautuu

käy vahvemmaksi päivät

ne kaatuessaan voimistuu

kun minusta hioutuu vähitellen

sieluni kaltainen

Kuva: M.Rantapää

-----

Lainaukset: Sieluni kaltainen, säv. ja san. Tuure Kilpeläinen, Samuli Edelmannin levyltä Pienellä kivellä 2011.

ERITYISKASVATUS

Osaamistavoitteet erityiskasvatuksen opintojaksolle olivat:

Opiskelija osaa kuvata, miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Hän osaa paikantaa ja soveltaa ammatillisessa koulutuksessa erityisopetuksen järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä. Opiskelija osaa käyttää erityisopetuksen peruskäsitteitä tarkoituksenmukaisesti. Hän osaa laatia ja toteuttaa henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOJKS) moniammatillisessa työryhmässä.

Erityiskasvatus-opintojakson ydinkysymykset olivat:

1. Miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä?
2. Mitä laissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityisopetuksesta?
3. Miten erityisopetus järjestetään ammatillisessa koulutuksessa?
4. Mitä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) tulee sisältää ja miten HOJKS-prosessi etenee?
5. Mitä tarkoittaa lukivaikeus? Miten ammatillinen opettaja voi tukea lukivaikeudesta kärsivää opiskelijaa?

Ydinkysymys 1 opiskeltiin itsenäisesti katsomalla video integraatiosta opetuksessa ja lukemalla johdanto sekä luvut 1 ja 2 teoksesta Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 

Oppimistehtävänä oli laatia miellekartta ja videotallenne, jossa pohdittiin seuraavia kysymyksiä:

• Mitä integraatio oppilaitoksissa tarkoittaa?
• Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sillä on?
• Miten integraatio muuttaa opettajan työnkuvaa?
• Mitä mahdollisuuksia ja haasteita näet integraatiosta omalla ammattialallasi?
• Palautteesi tehtävästä

Tein oman miellekarttani Mindjetin avulla (kuva alla) ja avaan sitä videotallenteessa.

Yhteenvetoni ydinkysymysten 2-5 verkkokeskustelusta:

Ydinkysymyksessä 2 keskusteltiin siitä, mitä laeissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityiskoulutuksesta. Eri lait ohjaavat opiskelijan oikeutta saada opetusta ja niiden perusteella opiskelija saa tiettyjä etuuksia ja tukia. HOJKS on myös säädetty laissa. Lait toimivat ohjenuorana, minkä perusteella opiskelijan asema opetuksessa turvataan.  Ydinkysymyksessä 3 keskusteltiin erityistarpeiden tunnistamisesta ja huomioimisessa ammatillisessa opetuksessa. Erityistarpeiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen erityisen tuen keinoin on ensiarvoisen tärkeää. Keskustelussa nousi esille kuitenkin käytännön vaikeus opettajan työssä, kun opetusryhmät ovat suuria eikä opettajalla välttämättä ole ammattitaitoa erityisen tuen tarpeita tunnistaa. Erityisopetuksen eri muodot ovat periaatteessa hyviä ja kannatettavia, mutta jälleen opettajan resurssit voivat olla puutteellisia. Keskustelussa kannettiin myös huolta esim. integroidun opetuksen vaikutuksista niihin opiskelijoihin, jotka eivät tarvitse erityistä tukea. Toisaalta integroidun opetuksen hyödyt voivat olla haittoja suuremmat, koska opiskelumenestys on yleensä parempi ja suvaitsevaisuus ja tasa-arvo lisääntyvät.

Ydinkysymyksessä 4 keskusteltiin HOJKS:n tehtävistä ja tavoitteista ammatillisessa koulutuksessa. Esimerkki-HOJKS koettiin ylimalkaiseksi ja kevyesti toteutetuksi, minkä perusteella olisi vaikea päätellä, millaista tukea opiskelija oikeasti tarvitsee. HOJKS-prosessimalleista useampi sai kiitosta ja eri malleissa oli omat hyvät puolensa. Suosituin malli taisi olla Jamk:n malli. Tärkeänä pidettiin eri toimenpiteiden aikataulutusta ja opiskelijan näkökulman huomioonottamista. Ydinkysymyksessä 5 keskusteltiin lukivaikeuden tunnistamisesta ja erilaisista keinoista ja menetelmistä tukea opiskelijaa, jolla on lukivaikeus. Lukivaikeuden tunnistaminen on tärkeää, koska sillä on hoitamattomana usein vahingolliset ja kauaskantoiset vaikutukset nuoren elämään.

Lisäksi ydinkysymykseen 5 liittyen listasin, miten esimerkiksi oman alani opetuksessa voin ottaa huomioon lukivaikeuksisen opiskelijan:

Opetuksen yhteydessä voin käyttää seuraavia menetelmiä lukivaikeuksisen opiskelijan auttamiseksi:

- keskustellaan opiskelijan kanssa

- opetetaan opiskelutekniikkaa

- moniaistikanavainen opetus (esim. sekä kirjoitettu että ääneen puhuttu)

- annetaan lisäaikaa

- käytetään apuvälineitä (esim. äänikirjat, oppitunnin nauhoittaminen)

- käytetään isoa fonttikokoa

- taululle kirjoittaminen ja puhuminen eri aikaan

- ei liikaa muistettavaa kerralla, asiat pilkotaan pienempiin osiin

- annetaan  mahdollisuus suullisiin tai osittain suullisiin tentteihin

- ei sakoteta lukivirheistä

- sijoitetaan  teksti sivulle harvennettuna

- selitetään termit ja annetaan sanasto

- käytetään ranskalaisia viivoja tai ydinasialistoja yhtenäisten tekstien sijasta

- käytetään diagrammeja ja kuvia tekstien sijasta

- käytetään värillistä paperia valkoisen sijasta

(Erilaisten oppijoiden liitto ry ;  Paloneva 2008 )

En ole juurikaan toiminut opettajana, joten en ole käyttänyt erityisiä menetelmiä lukivaikeuksia ajatellen. Viittomakieltä opettaessani opetukseni oli kyllä moniaistikanavaista. Koen omat mahdollisuuteni tukea lukivaikeuksista opiskelijaa hyvinä. Lukivaikeuksista opiskelijaa auttava ja tukeva opetus soveltuu kaikille, joten lukivaikeuksiselle opiskelijalle ei tarvitse tehdä erillistä omaa materiaalia tai käyttää vain hänelle suunnattuja keinoja.

Integroidun opetuksen vuoksi myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijaryhmät ovat hyvin heterogeenisiä ja mukana on opiskelijoita, jotka tarvitsevat opiskelussaan ja työllistymisessään erityistä tukea. Koen tämän haasteellisena erityisesti siksi, että en ole vielä toiminut ammatillisena opettajana. Käytännössä kaikki erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ei välttämättä ole tunnistettu opiskelun alkaessa. Vaikka erityisen tuen tarve olisikin tunnistettu, haasteena voi olla opettajan kyvyt ja taidot ottaa nämä tarpeet huomioon ja muokata opetus- ja arviointimenetelmiä niiden mukaisesti. Kehittämisen paikkana näkisin yhteistyön ja tiimiopettajuuden lisäämisen. Neljä silmää ja kaksi korvaa havainnoi paremmin ja yhdessä toisen opettajan kanssa ideoita syntyy enemmän ja opetuskin lienee laadukkaampaa toinen toistaan tukien.

Etsiessäni tässä Jyväskylän ammattikorkeakoulun sivuilta opintojakson oppimateriaalina ollutta HOJKS-prosessimallia en löytänyt sitä, mutta sen sijaan löysin Turun ammatti-instituutin Erityisopetuksen käsikirjan, josta uskon olevan tulevaisuudessa minulle hyötyä. Samalla etsintämatkalla eteeni osui Ryhmäyttämisopas ja Onnistunut opetus - menetelmien kartoitus. Ryhmäytymisen merkitys avautui minulle jo APE I-opintojen aikana. On ensiarvoisen tärkeää, että niin opettaja kuin opiskelijat tuntevat toinen toisensa muutenkin kuin vain nimeltä. Uskon, että opetuksen ja arvioinnin suunnittelu on silloin paljon helpompaa. Viimeksi mainittu opas sisältää ryhmäytymisideoiden lisäksi erilaisten opetusmenetelmien esittelyä.

Nyt huomaan, että tämä musta teksti valkoisella pohjalla ei olekaan niin esteetön kuin luulin. Lukivaikeuksiselle ihmiselle kontrasti voi olla liian suuri. Mikä olisi parempi väriyhdistelmä?

-----
Lähteet:

Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Ei vuosilukua. Integraatio. http://vimeo.com/5057865. Viitattu 26.1.2014.

Erilaisten oppijoiden liitto ry. Ei vuosilukua. Miten huomioida lukivaikeus opetustilanteessa? http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=132. Viitattu 16.2.2014.

Honkanen, E., Pynnönen, P. & Raudasoja, A. 2012. Onnistunut opetus - mentelmien kartoitus. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu. http://www.bovallius.fi/c/document_library/get_file?uuid=7a6398d0-7f20-4a52-939d-746ddddb1c9c&groupId=10238. Viitattu 1.3.2014.

MAST. Ei vuosilukua. Ryhmäyttämisopas. Euroopan unioni, Euroopan sosiaalirahasto. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf. Viitattu 1.3.2014.

Paloneva, M-S. 2008. Ideoita siitä, mitä voin tehdä sovittaakseni opetukseni ja oppi-materiaalin luki/oppimisvaikeuksisille oppijoille – ja samalla kaikille oppilailleni. http://datero.fi/materiaali/OPETUS_JA_MATERIAALI_DYSLEKTIKOLLE.pdf. Viitattu 16.2.2014.

Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammatti-korkeakoulu.

Turun ammatti-instituutti. 2010. Erityisopetuksen käsikirja. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Turun_ammatti-instituutin_erityisopetuksen_kasikirja.pdf. Viitattu 1.3.2014.

TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS-OPINTOJAKSON SUUNNITTELU JA TOTEUTUS

Suunnitteluvaihe

Tuunarit-ryhmämme kokoontui tarpeen mukaan AC-kokouksiin, joista kirjoitettiin muistiot. Suunnittelutyökaluna käytimme Google Drivea. Tiettyyn päivään mennessä jokainen ryhmän jäsen kirjoitti sinne työelämälähtöisyyteen liittyviä asioita. Olimme listanneet sinne teemamme ydinkysymykset:

1. Mitä työelämälähtöisyys tarkoittaa?

2. Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?

3. Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?

4. Miten ammatillinen opettaja pitää yllä ja kehittää omaa työelämäosaamistaan?

Jokainen tutki siis itsekseen näitä ydinkysymyksiä ja etsi niihin liittyvää materiaalia. Ryhmän voima ja etu tuleekin erityisesti esille tällaisessa työskentelyssä, koska minulla ei esimerkiksi ollut itsellä minkäänlaista kokemusta työelämälähtöisistä oppimisympäristöistä, mutta jollakin toisella ryhmän jäsenistä oli. Esimerkkejä : Oulu Game Lab ja Demola.

Kun materiaalia oli kerääntynyt, keskustelimme siitä AC-istunnossa. Pohdimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä kuhunkin ydinkysymykseen liittyen. Palaset loksahtelivat paikoilleen ja työnjakokin tuntui luonnolliselta. Koska ydinkysymyksiä oli neljä ja meitä ryhmäläisiä neljä, niin jokaiselle tuli yksi. Tästä eteenpäin opetuksen suunnittelu sujui taas yksintyöskentelynä, jotenkin tuntui luonnolliselta kantaa vastuu omasta osa-alueesta. Toisaalta joiltakin osin yhdessä suunnittelu ja toteuttaminen olisi voinut tehdä opintojaksosta vielä paremman.

Opetuksen toteutus

Ensimmäinen osa-alue opetuksesta (ydinkysymys 1) toteutettiin ennakkotehtävänä Google Forms:ssa ja sitä varten opiskelijoille annettiin luettavaksi neljä artikkelia (amkin jatkotutkinto, amkin työelämälähtöisyyden kehittäminen, yritysyhteistyö ja opinto-opas). Työelämälähtöisyyskäsite ei ole yksiselitteinen, joten myös keskustelu tästä olisi toiminut. Myöhemmin tästä keskusteltiinkin ja esiin tulivat ainakin käsitteet työelämäläheisyys ja työelämäyhteistyö.

Toisen ydinsisällön opettamiseen käytettiin virtuaalilähiopetusta AC:ssa. Kolmannen ydinsisällön oppimiseksi laadittiin ennakkotehtävä, joka piti palauttaa virtuaali-istuntoon mennessä. Istunnossa sitten käsiteltiin tätä ennakkotehtävää.

Minulle tuli neljäs ydinkysymys ja sen opetusmenetelmäksi sovittiin verkkokeskustelu. Itse olin ajatellut Optimaa, koska olen tässä samaan aikaan tehnyt kuntoutustieteen opintoja, jonka kahdella opintojaksolla verkkokeskustelussa käytettiin Optimaa ja mielestäni se oli ihan toimiva. Optima oli kuitenkin osalle ryhmästämme kuin punainen vaate, niin päädyimme Facebookiin, jonne tämä toinen eAPE-ryhmä oli perustanut yhteisen ryhmäsivun. Pohdimme sitä, että suostuvatko kaikki opiskelijat käyttämään Facebookia ja voiko sitä edes vaatia. Keskustelulle on kuitenkin hankala keksiä korvaavaa tehtävää, joten toivoimme parasta. Päätimme ratkaista ongelman sellaisen esiin tullessa, mutta loppujen lopuksi kaikki opiskelijat liittyivät ryhmään ja keskustelu siellä onnistui hyvin.

Mielestäni opetusmenetelmävalintamme olivat onnistuneet. Virtuaali-istunnossa oli hyvää, että siellä katsottiin esimerkkivideo työelämälähtöisestä oppimisympäristöstä: Demola in a nutshell . Toisaalta virtuaali-istunto oli muuten lähes opettajan yksinpuhelua, joten opiskelijoiden aktivointi olisi ollut hyvä. Esimerkiksi keskustelu videosta olisi varmasti toiminut hyvin. Kolmanteen ydinkysymykseen liittyneen ennakkotehtävän käsittely virtuaali-istunnossa oli sekin enimmäkseen opettajan yksinpuhelua. Eri koulutusalojen edustajat olisivat vaikka voineet keskustella omista havainnoistaan työelämälähtöisen oppimisen ohjaamisesta.

Verkkokeskustelu Facebookissa

Minun ohjaama verkkokeskusteluvaihe ammatillisen opettajan työelämäosaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä alkoi tämän istunnon jälkeen. Olin valinnut keskusteluun kolme teemaa: asennoituminen, työelämäjaksot ja muut keinot. Mielestäni neljä päivää on riittävä aika keskustella yhdestä teemasta, koska Facebookissa keskustelu on nopeaa ja useimmat ideat tulevat alussa. Tällöin on turha venyttää keskusteluaikaa, ei se ainakaan keskustelun laatua ja määrää lisää.

Asennoitumiseen liittyvän verkkokeskustelun herättäjänä toimivat lausahdukset:

“Ne, jotka osaa, tekee. Ne, jotka ei osaa, opettaa.”

“Kyllä te sitten siellä työelämässä opitte.”

“Joissakin työpaikoissa kyllä tehdään niin kuin on viimeiset 20 vuotta tehty.”

Näitä lausahduksia olen itse kuullut aikoinaan sairaanhoitajaksi opiskellessani, työharjoittelussa ja myöhemmin työelämässä.

Opettajien työelämäjaksoihin liittyvästä materiaalista löytyi mielenkiintoisia lainauksia:

"sain tehdä konkreettista työtä, joka oli hieno kokemus. Samalla päivittyivät omat käytännön tietoni. Olen ollut 20 vuotta opettajan työssä ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tutustumaan opettamani alan työelämään”

“samaistuin opiskelijan työssäoppimisjaksoon; näin ja koin miten opiskelija otetaan vastaan yrityksessä, miten häntä ohjataan, kuinka paljon häneltä vaaditaan osaamista ja työtä. Näin oman ammattitaidon riittävyyden “oikeassa työelämässä” ja harjaannuin työelämän hektiseen työtahtiin”

“vaikka kuinka on seuraavinaan aktiivisesti kehitystä ja tapahtumia työelämässä oppilaitoksen ulkopuolella, niin aina tapahtuu paljon, joka jää näkemättä”

(Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010, s. 17).

Lopuksi tein verkkokeskustelusta yhteenvedon:

Teema 1.  Asennoituminen työelämäosaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen. Eli asenne on kaiken A ja O. Ammatillisen opettajan tulee myös osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa.

Teema 2. Opettajien työelämäjaksot.

Työelämäjaksot ovat kannatettavia ja niiden pitäisi kuulua opettajan työhön säännöllisin väliajoin. Haasteita aiheuttavat mm. rahoitus, sopivat työelämäjaksojen paikat ja aikataulu. Yrityksen pitäisi myös hyötyä opettajan työpanoksesta. Työelämäjaksot eivät palvele vain opettajan substanssitiedon päivittäjänä ja ylläpitäjänä, vaan niiden kautta luodaan yhteyksiä ja verkostoja, joita voidaan hyödyntää opiskelijoiden työssäoppimisessa ja työelämään saattamisessa. Opettajan toiminta yrittäjänä on lisäksi suositeltava vaihtoehto.

Teema 3. Millä muilla tavoilla ammatillinen opettaja pitää yllä tai kehittää työelämäosaamistaan? Mitä itse aiot tehdä?

•        työelämän edustajien asiantuntijavierailut ja luennot oppilaitoksissa
•        yhteistyöprojektit yritysten kanssa, oppilas-yritysyhteistyön ohjaaminen
•        osa-aikainen opettajuus ja osa-aikainen työelämätyö
•        oman alan koulutuksiin osallistuminen, oman alan harrastuneisuus
•        oman alan kehityksen seuraaminen, tutkimusten lukeminen
•        opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaaminen
•        työelämäverkostot, verkostoituminen
•        työelämämentori
•        täydennyskoulutus
•        asiantuntijoiden työn seuraaminen
•        yrittäjyys

Erään opiskelijan erinomainen tiivistelmä koko verkkokeskustelusta:

1.  henkilökohtainen kiinnostus ja halu pitää työelämäosaamistaan yllä
2.  aktiivinen tiedonkerääjä, -hakija oman alansa saralla
3.  työnantaja tukee esim. opettajan työelämäjaksoja järjestämällä / tukemalla niihin  hankkiutumista
4.  koulun ja työelämän yhteistyö: vierailut yritysmaailmaan, yritysmaailmasta vierailevia  luennoitsijoita oppilaitokseen

Seurasin Optimasta, moniko kävi lukemassa tekemäni tiivistelmän: 10 opiskelijaa 24:stä. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Oppimisen varmistaminen

Oppimisen varmistamisen olimme suunnitelleet näin:

Ydinsisältö 1: Oppimistehtävä ja palaute

Ydinsisältö 2: Sisällön voi kerrata tallenteen avulla, materiaali tallennetaan Optimaan. Opetukseen sisältyy keskusteluosio.

Ydinsisältö 3: Tehtävien vastaukset ja koonti ovat nähtävissä Optimassa. Muistutus lähetetään niille, jotka eivät ole määräaikaan mennessä vastanneet.

Ydinsisältö 4: Verkkokeskustelun vaihtoehtona essee. Muistutus kaikille teemakeskustelun alkaessa ja vaihtuessa. Keskustelun päätteeksi yhteenveto ja palaute.

Ennakkotehtävien ja verkkokeskustelun perusteella sanoisin, että opiskelijat sisäistivät teemamme aihealueet erittäin hyvin.

Vertaispalaute

Pyysimme opintojaksostamme vertaispalautetta, jonka toteutimme Google Forms:lla (minä sain kunnian laatia lomakkeen ja sitä kautta sain jälleen mainion oppimiskokemuksen koulutusteknologiaan liittyen). Saimme palautetta 17 henkilöltä ja se oli pääosin myönteistä. Eniten kehitettävää oli lähiopetuksen pedagogisissa ratkaisuissa. Opiskelijat ovat yksilöitä, jonkun mielestä opintojaksomme oli kevyt, toisen mielestä opintojakso oli hyvä kokonaisuus ja ajatuksia herättelevä. Alla kuva verkkokeskustelua koskevasta palautteesta:

-----
Lähteet:

Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto, toteutuksia ja kokemuksia (HAMKin e-julkaisuja 2/2006). http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/Yleisopalvelut/Julkaisupalvelut/Kirjat/Tutkimus-%20ja%20kehitysty%C3%B6/Ammattikorkeakoulun_jatkotutkinto_toteutuksia_ja_kokemuk.pdf Viitattu 14.1.2014.

Demola. http://www.demola.fi/. Viitattu 12.2.2014.

Demola in a nutshell. http://www.youtube.com/watch?v=sTNGHarMRdI. Viitattu 12.2.2014.

Javanainen, S., Lampinen, M. & Näkki, J. 2012. Yritysyhteistyö ja työssäoppimisen kehittäminen. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/49122/Javanainen_Sari%20Lampinen_Merja%20Nakki_Jukka.pdf.pdf?sequence=1. Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitattu 12.2.2014.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Oulu Game Lab. http://www.oamk.fi/oulugamelab/. Viitattu 12.2.2014.

Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010. Opettajat toisissa töissä - yritykset opetuksessa. Opas opettajien työelämäjaksojen toteuttamiseen sekä yritysten ja koulumaailman yhteistyön tiivistämiseen. Vahvaa osaamista Pohjois-Karjalaan työyhteisöistä -hanke. ISBN 978-952-99992-3-1 (PDF). Joensuu.

Valtiontalouden tarkastusvirasto 2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöi-syyden kehittäminen. http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf. Viitattu 14.1.2014.

OMA OPPIMISNÄKEMYKSENI

Ihminen on osa historiaa ja omaa aikaansa. Oppimisnäkemyksetkin ovat muuttuneet ajan ja uuden tiedon myötä. Runsaan opiskelukokemukseni avulla olen päässyt nauttimaan monenlaisten opettajien opetusnäkemyksistä ja –tyyleistä. Huomaan, ainakin näin jälkeenpäin, että omakin oppimisnäkemykseni on ajan kuluessa muuttunut. 

Reflektoin tässä omaa oppimisnäkemystäni lähteisiin peilaten (Auvinen et al. 2007, 31-37; Räisänen 2013e).

Behavioristinen oppimisnäkemys oli melko tyypillistä oppijan urani alkuaikoina. Pari ruotsinopettajaa on jäänyt mieleeni juuri tästä tyylistä, mikä sopi hyvin ja ainakin minua auttoi hyvin oppimaan kielen. He olivat ankaria ja vaativia. Käytin runsaasti aikaa tekstien kopiointiin ja ulkoaopetteluun. Vieraan kielen sanat ja kieliopin säännöt jäivät hyvin mieleen, koska niitä tankattiin niin kauan, että ne osattiin. Toisaalta voidaan pohtia, sopiiko tämä näkemys yksin kuitenkaan kielen opiskeluun, koska liiallinen kieliopin painottaminen voi estää kielen puhumista ja rohkeutta ilmaista itseään vieraalla kielellä. Ja siihenhän kieltä juuri tarvitaan, kommunikointiin ja yhteydenpitoon muiden kanssa. Käytännössä olen huomannut, että tärkeintä on kuitenkin avata suunsa kuin miettiä, mikä on sanajärjestys tai miten joku sana taivutetaan.

Humanistinen oppimisnäkemys saattaa edustaa toista äärilaitaa kuin behavioristinen. Vastuu on oppijalla ja opettaja toimii lähinnä oppimisen ohjaajana. Koen tämän oppimisnäkemyksen pehmeänä vuorovaikutusta korostavana näkemyksenä, jonka ehdoton etu on siinä, että jokaisella oppijalla on ehdoton ihmisarvonsa. Jokainen oppija on tärkeä sellaisenaan suorituksista ja onnistumisista huolimatta. Kognitiivinen oppimisnäkemys korostaa oppijan tietoista pyrkimystä tiedon prosessointiin, ymmärtämiseen ja omaksumiseen. Sitä on kuitenkin kritisoitu siitä, että siinä jätetään tunteet, oppimisympäristö ja sosiaalinen todellisuus huomiotta. Konstruktiivinen oppimisnäkemys puolestaan korostaa oppijan aktiivisuutta ja toimijuuden roolia. Siinä painotetaan sosiaalista vuorovaikutusta, yhteistoiminnallisuutta ja tutkivaa oppimista. Tämän näkökulman mukaan tieto ei ole staattista, vaan alati muuttuvaa ja suhteellista. Myös opettaja on oppijan asemassa, kun opiskelijatkin opettavat. Tämä oppimisnäkemys tuntuu kiehtovalta, koska maailmakin muuttuu koko ajan ja jatkuvassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa olemme muutenkin vuoroin antajan ja saajan roolissa.

Oma oppimisnäkemykseni on ehkä sekoitus näitä kaikkia painottuen humanistiseen ja konstruktiiviseen oppimisnäkemykseen. Ihmisarvon kunnioittaminen on mielestäni oppimisen A ja O. Oppijat ovat yksilöitä erilaisine tarpeineen. Opettajan tehtävänä on tutustua oppijoihin, jotta hän tietää, miten tukea kutakin oppijaa parhaalla mahdollisella tavalla. Oppiminen on muutosprosessi. Ihminen oppii koko elämänsä ajan ja yleensä hänen oma aktiivisuutensa ja asenteensa ratkaisevat, oppiiko hän vai ei. Negatiivisesti oppimiseen suhtautuva ihminen ei varmasti opi, vaikka opettaja behaviorismia mukaillen paukuttaisi tietoa kirjalla päähän. Kun motivaatio on kohdallaan, oppija hakeutuu itse tiedon lähteelle ja suorastaan ahmii tietoa. Oppiminen on muuttumista uuden tiedon viitoittamaan suuntaan ja muutoksen tavoittelua. Samaan päämäärään voi olla monta tietä, joita ei voi arvottaa keskenään. Ihanteellisinta olisi, että jokainen oppija kykenisi löytämään oman tiensä. Usein yhdessä toimiminen auttaa oppimaan: toinen toistaan opettaen, toinen toiseltaan oppien.

Yhdyn myös Auvisen et al. (2007, 51) ajatukseen, että on siirrytty opetuksen suunnittelusta ja arvioinnista oppimisen suunnitteluun ja arviointiin. Tällainen näkökulman muutos kuvastaa koko ajattelun muutosta, että tietoa ei kaadeta jostain ulkoapäin, vaan se löytyy oppijan sisältä. Opettajan tehtävänä onkin antaa virikkeitä ja ideoita, mistä tietoa voi löytää. Lisäksi oppimista tapahtuu parhaiten oppijan mukavuusalueen rajalla tai ulkopuolella. Tällöin oppijalla on todellista haastetta tavoitella muutosta.

Lähteet:

Auvinen, P., Hirvonen, K., Dal Maso, R., Kallberg, K. & Putkuri, P. 2007. Opetussuunnitelma ammattikorkeakouluissa. http://www.pkamk.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/B9_verkkojulkaisu_uudistettu_painos.pdf.

Räisänen, M. 2013e. Oppiminen, ohjaus ja oppijan tuntemus. APE 3 -luentomateriaali 9.9.2013. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu.