DRAAMAPEDAGOGIIKAN YDINKYSYMYKSET

1. Mihin oppiminen draamassa perustuu?

Oppiminen draamassa perustuu luovuuteen, aktiivisuuteen ja sosiaalisuuteen. Oppiminen perustuu yhteistoiminnalliseen oppimiseen, joka on tavoitteellista, vastuullista ja kurinalaista yhdessä työskentelyä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa hyödynnetään ryhmän jäsenten erilaisuutta ja myönteistä keskinäistä riippuvuutta. Rooleissa toimiminen kehittää vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Jokaisen on kannettava vastuuta omasta työskentelystä, sillä ilman sitä ei ryhmässä toimiminen onnistu. (Heikkinen, 2004: 126–127.)

2. Mitä tarkoitetaan vakavalla leikillisyydellä ja esteettisellä kahdentumisella?

Vakava leikillisyys on arkisen elämän vastakohta, mielikuvitusprosessi (Heikkinen, 2004: 55). Heikkisen (2004, 80) mukaan "leikillisyys luo mahdollisuuden sellaiseen vakavuuteen, joka pelkästään keskustelemalla tuntuu usein vaikealta, ellei mahdottomaltakin". Leikki itsessään ehkä mielletään kepeäksi, ajanvietteeksi ja puuhasteluksi, Vakava leikillisyys tuo leikkiin syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Tarkoitus on tällöin täyttä totta.

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004: 102–103) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa suunnittelemme roolia tai toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta. Esteettisen kahdentumisen kokemukset herättävät ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja kuvittelemaan, miltä toisesta voi tuntua. Lisäksi oma realistinen todellisuus voi asettua uuteen valoon ja johonkin omaan pulmatilanteeseen voi sitä kautta löytyä ratkaisu.

3. Mitä ovat draaman genret ja tyypillisimmät työtavat?

Draamakasvatuksen genret Heikkisen (2004: 33–39) mukaan ovat katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama.

Katsojien draama on esittävää draamaa, jota tehdään muiden katsottavaksi. Tyypillisimmät työtavat esittävässä draamassa ovat esim. näytelmät.

Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jossa työskennellään yhdessä osallistujien kanssa. Sen eri lajeja ovat esim. prosessidraama ja forum-teatteri. Nimensä mukaisesti ne koostuvat monesta osasta ja osaharjoituksesta: lämmittely, tarinan kehittely, piirtäminen, keskustelu, still-kuvat, miimiset tilanteet, keskustelu rooleissa, kuuma tuoli ja janat. Työskentely etenee usein yksilö- tai parityöskentelyn kautta pienryhmätyöskentelyyn ja koko ryhmän kanssa työskentelyyn.

Soveltavassa draamassa yhdistetään katsojien draamaa ja osallistujien draamaa. Näin ollen soveltava draama voi kuulua molempiin luokkiin sen mukaan, miten draama työstetään. Soveltavasta draamasta esimerkkejä ovat improvisaatioteatteri ja tarinankerronta. Improvisaatiossa voidaan hyödyntää pelejä ja leikkejä, joiden avulla harjoitellaan keskittymään ja olemaan läsnä. Improvisaatio kehittää ryhmän yhteistoimintaa ja rakentaa ryhmän luottamuksellista ilmapiiriä. Tarinankerronta noudattaa yleensä satukaavaa: Nimi, Alusta, Rutiini, Rutiinin rikkominen, Reagointi ja Ratkaisu/Lopetus. Tarina on ryhmän oma tuotos eikä tarinan etenemisellä ole yhtä vaihtoehtoa. Jos ryhmän yhteistoiminta on huonoa, tarinankerronta ei välttämättä onnistu.

4. Miten draaman menetelmien avulla voi tarkastella eri oppiaineiden sisältöjä?

Draaman menetelmät ovat hyvin monipuolisia. Niissä käytetään verbaalisuutta (tekstit, kirjoittaminen), visuaalisuutta (kuvataide), auditiivisuutta (musiikki), kinesteettisyyttä (tanssi), manuaalisuutta (käsityöt) ja hahmottavuutta (draama). (Heikkinen 2004: 137–138.) Näin ollen draaman menetelmien avulla eri oppiaineiden sisältöjä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta ja saada oppiaineesta hyvinkin kokonaisvaltainen kuva. Draamakasvatuksessa on kyse jostain todellisuutta vastaavasta ilmiöstä tai ongelmasta, jota tarkastellaan draaman avulla. Draaman menetelmien avulla ilmiötä, oppiaineen sisältöä voidaan tarkastella osa kerrallaan, edetä vähitellen ja prosessin kautta saavuttaa kokonaisuuden hallinta.

5. Miten draamakasvatus voi parantaa erilaisten ryhmien oppimismahdollisuuksia?

Kuten edellä on mainittu, draamakasvatuksessa käytetään monia tiedonhankintamuotoja. Koska oppijat ovat erilaisia, monipuolisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle oppijalle mahdollisuuden oppia ja saavuttaa positiivisia kokemuksia. Yksi oppii itse tutkimalla, toinen oppii kuuntelemalla, kolmas oppii ryhmässä. Erilaisten menetelmien käyttö antaa jokaiselle mahdollisuuden oppia. Monipuoliset menetelmät, joissa hyödynnetään eri aistikanavia, tukevat kokonaisvaltaisesti oppimista ja antavat parhaat edellytykset oppimiselle.

------------------

Lähde:

Heikkinen, Hannu. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura.

TOIMINNALLISET RYHMÄTYÖMENETELMÄT - MITÄ OPIN OPINTOJAKSOLLA

Osallistuin Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät -opintojaksolle 4.-5.4.2014. Opintojakso kuuluu Oamkin Ammatillisen opettajakorkeakoulun vapaavalintaisiin opintoihin, joten osallistujat tulevat eri APE-ryhmistä eri vuosilta, jos haluavat tämän opintojakson opiskella. Opinto-opasta (Oamk, 2013) tutkaillessani kiinnitin huomiota opintojaksoon HOPSia tehdessäni ja kiinnostuin siitä, koska ajattelin sen olevan mielenkiintoinen ja hyödyllinen - ei vain opettajana toimimisen kannalta, vaan myös nykyisessä työssäni. Lisäksi APE-opinnoissa tuli jo selväksi, että opettajan on käytettävä monipuolisia ja monikanavaisia opetusmenetelmiä oppimisen varmistamiseksi ja on todettu, että tällaisia menetelmiä käytettäessä tapahtuu enemmän ja ehkä parempaakin oppimista kuin pelkän luennoinnin  avulla. Omien kokemustenkin perusteella uskon vakaasti tähän.

Tässä keskityn opintojakson tavoitteiden saavuttamisen ja oman oppimisen tarkasteluun. Muissa blogini kirjoituksissa käsittelen tarkemmin ryhmätyömenetelmien rakennetta, ryhmän elinkaarta, ohjaajan roolia ja joitakin, opintojaksolla kokeiltuja, esimerkkejä ryhmätyömenetelmistä.

Oamkin opinto-oppaan (2013) mukaiset Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät –opintojakson tavoitteet olivat:

Opiskelija osaa suunnitella ja käyttää toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä sekä arvioida niiden soveltuvuutta oppimisen edistäjänä. Opintojaksolla harjoitellaan joidenkin toiminnallisten ryhmätyömenetelmien käyttöä.

Oma konkreettinen tavoitteeni oli, että opin yhden uuden ryhmätyömenetelmän käytön:

• mihin se soveltuu
• mikä on ohjaajan rooli
• mitä on otettava huomioon

Ydinkysymykset:

1. Mitä tarkoittavat aktivointi ja toiminnallisuus opetuksessa?

2. Mitä ovat ohjaajan roolit toiminnallisissa ryhmätyömenetelmissä?

3. Miten ryhmää ja ryhmädynamiikkaa voi hyödyntää opetuksessa?

4. Miten toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä sovelletaan?

Opetuksessa ylipäätään on tärkeää, että se on vaihtelevaa (Erkkilä 2014):

• luento
• ryhmätyö
• harjoitus
• itsenäinen työskentely

Eli, että opetus ei aina olisi samanlaista.

Pohdintaa opintojakson tavoitteiden toteutumisesta ja oppimiseen vaikuttavista tekijöistä

Saavutin hyvin opintojaksolle asetetut osaamistavoitteet ja jopa ylitin oman tavoitteeni: opin enemmän, kuin odotin. Työskentelin mielestäni aktiivisesti saavuttaakseni opintojaksolle asetetut osaamistavoitteet. Opintojakso oli minulle hyödyllinen opettajana kehittymisen kannalta. Yhteistyö toisten opiskelijoiden kanssa auttoi minua oppimaan ja edistin omalla toiminnallani toisten opiskelijoiden oppimista. Opettajan ohjaus ja palaute edistivät oppimistani.

Minua auttoivat opiskeltavien asioiden oppimisessa se, että olin erittäin motivoitunut opintojaksoon ja innokas oppimaan siitä uutta. Olin avoin ja oli mielenkiintoista kuulla toisten kokemuksia. Harjoitusten avulla pääsi kokeilemaan kutakin ryhmätyömenetelmää oikeasti, mikä auttoi havaitsemaan menetelmään liittyviä etuja ja mahdollisia puutteita tai kompastuskiviä.

Mitkä tekijät haittasivat oppimistani? Alussa minua hieman haittasi se, että noin puolet porukasta oli keskenään ennestään tuttuja ja he puhuivat ensimmäisessä akvaarioharjoituksessa kovaäänisesti päällekkäin. Se kävi korviin ja latisti omaa osallistumishalukkuutta. Iltaa kohden ja toisena päivänä tilanne oli rauhallisempi ja opiskelu oli mukavampaa.

Yhteenveto kurssin annista:

Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät –opintojakso ylitti odotukseni. Teoriaa oli sopivasti ja harjoituksia runsaasti. Mielelläni olisin ollut kurssilla vielä yhden lisäpäivän. Toisaalta kurssi toimi hyvänä perehdytyksenä aiheeseen ja tästä opiskelua on hyvä jatkaa itsenäisesti tai muussa yhteydessä. Aion ehdottomasti käyttää työssäni ryhmätyömenetelmiä ja kokeilla eri vaihtoehtoja.

Huomasin kurssilla erityisen selvästi sen, että virittäytyminen aiheeseen tai teoreettinen alustus on syytä pitää lyhyenä opiskelijoiden mielenkiinnon säilymisen kannalta. Kun opetus on vaihtelevaa, monipuolista ja monikanavaista, se on mielekästä ja mukavaa kaikille osapuolille. Ryhmätehtävien ohjeistuksessa huomasin, että ensin kannattaa selittää tehtävä ja vasta sen jälkeen jakaa ryhmiin. Keskittyminen herpaantuu, jos keskittyminen suuntautuu ryhmän jäseniin ja fyysiseen liikkumiseen pöydästä tai tilasta toiseen.

Olen erittäin tyytyväinen Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät –opintojaksoon. Oppiminen oli opintojaksolla käytännön läheistä ja hauskaa. Sain paljon ideoita ja vinkkejä tulevaan työhöni, oli se sitten opettajana tai muussa työssä, jossa kohtaan ihmisiä ja mahdollisesti koulutan tai pidän kursseja. Samat opit ja menetelmät käyvät ryhmälle kuin ryhmälle. Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille!

----------------
Lähteet:

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitattu 12.4.2014.