MIKRO-OPETUS

Lähipäivät mielestäni huipensivat ja paketoivat syksyn APE I-opinnot. Kulunut syksy on ollut hektinen ja hengästyttävä. Ensimmäisillä lähipäivillä tapahtunut tutustuminen oli paikallaan, mutta lisää tutustumista tapahtui tietenkin virtuaali-istunnoissa. On ollut hyvä, että opetusta on saanut suunnitella hieman eri kokoonpanoissa, jolloin on päässyt tutustumaan monenlaisiin työskentelytapoihin. Sitähän työelämäkin on, jatkuvaa muutosta. Vaikka virtuaali-istunnoissa aika kutakin teemaa varten on ollut lyhyt, on siinäkin ajassa ehtinyt saada jonkinlaisen käsityksen asiasta. Itselleni suurin oppi on varmasti ollut se, että on saanut katsauksen monenlaisista asioista ja ennen kaikkea erilaisista opetusmenetelmistä. Jatkossa niiden harjoittelu ja syvällisempi perehtyminen voi jatkua.

1. Miten voin edistää opiskelijoiden motivoitumista?

Tästä opetustuokiosta jäi mieleeni motivaation moniulotteisuus. Opettajan pitää oikeastaan tuntea opiskelijansa melko hyvin, jotta hän pystyy tukemaan heidän motivoitumistaan. Toisaalta motivaatiota ei voi syöttää ulkoapäin. Motivaatiosta on varmaan hyvä keskustella opiskelijoiden kanssa, jotta hekin tiedostavat sen ja sen merkityksen. Ryhmän ilmapiiri on myös melko olennainen motivaatioon vaikuttava tekijä, joten siihen panostaminen esimerkiksi aloituksessa kannattaa varmasti.

2. Miten ammatillinen opettaja kehittää osaamistaan?

Tästä opetuksesta jäi mieleeni innostus ja opettajan oman olemuksen ja opetettavan asian yhteys. Vaikka opetusmenetelmänä oli luento, oli se hyvin vuorovaikutteinen ja aktivoiva. Erilaisten esimerkkien avulla opettaja saa opiskelijat ajattelemaan ja pohtimaan opiskeltavaa asiaa. Vaikka varsinaiseen osaamisen kehittämiseen ei oikeastaan kovin syvällisesti päästy, ymmärsin innostuksen ja itsensä kehittämisen välisen yhteyden. Opettajan pitää olla jatkuvasti valmis kehittymään monella eri alueella.

3. Esittele jokin pedagogiikassa esiintyvä ihmiskäsitys!

Tässä opetuksessa aihe Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen. Opetusmenetelmä oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien aiheet purettiin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Menetelmää voi käyttää myös työelämässä sekä vapaa-ajan yhdistystoiminnassa ja koulutuksissa.

Yhteenveto Learning café-työskentelystä:

Vapaamuotoinen palaute opettajille:

Opetuksessanne aihe Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen. Teoriaa oli sopivasti ja kertauksenomaisesti esitettynä se tuki aiheen käsittelyä. Opetusmenetelmänä Learning café oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien aiheet purettiin silloin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Opettajat kiertelivät pöydissä ja ohjasivat keskustelua antamalla vinkkejä keskustelun jatkamiseksi. Tämä tuki hyvin ajatusten kehittelyä ja keskustelun etenemistä. Humanistinen ihmiskäsitys-dia oli kokoa ajan esillä, mikä oli hyvä asia ja tuki työskentelyämme. Tiimiopettajuus toimi luonnollisesti ja sujuvasti hyvässä yhteistyössä ja –hengessä.

4. Mitä tarkoittaa skeema oppimisessa?

Opetuksesta jäi mieleeni, mitä skeema on. Tai ainakin esimerkit. Opettajana teemaa voisin hyödyntää jonkin mallin opetuksessa. Alun esimerkki oli hyvin herättävä ja hyvä vinkki tulevaisuuteen, mitä voisin hyvin hyödyntää. Tästä huomaa, mikä voima konkretialla on oppimisessa. Itsesäätely on sellainen aihe, jonka voi ottaa opiskelijoiden kanssa käsittelyyn ja sitä kautta opettaa opiskelijoille opiskelemisesta ja oppimisesta.

5. Opetussuunnitelma ammatillisessa koulutuksessa. Mikä merkitys ops:lla on opiskelijalle?

Oman mikro-opetustehtävän sain suunnitella toisen opiskelijan kanssa. Olin mielissäni, että pääsin kokeilemaan tiimiopettajuutta. Tämän ihmisen kanssahan en ollut virtuaali-istunnoissa toiminut sen paremmin teema- kuin opetusryhmässäkään, mutta suunnitteluvaihe sujui mutkattomasti ja sutjakkaasti. Hänellä oli aina esittää hyviä kysymyksiä, mikä haastoi itseänikin miettimään asioita eri näkökulmista.

Ennakkoon suhtauduin opsiin ajatuksella, että se on kuiva ja vaikeasti avautuva aihe. APE 4:ssä ops oli jo käsitelty teoriassa. Siksi valitsimme käytännön läheisen lähestymistavan ja päätimme tutkia aihettamme esimerkkiopetussuunnitelman kautta. Kokkikoulutus valikoitui sen vuoksi, että ajattelimme sen kiinnostavan mahdollisesti kaikkia. Periaatteessa oli aivan sama, mikä koulutusohjelma oli kyseessä, koska mitä tahansa opetussuunnitelmaa osaa lukea, jos osaa lukea yhtä. Lisäksi aiheenamme oli ammatillinen koulutus ja opiskelijan näkökulma, jota voi olla hankala lähestyä teoreettisesti. Pohjimmainen ajatus oli kuitenkin tehdä ops eläväksi ainakin itselleni. Lopuksi keksimme vielä käyttää rekvisiittaa, joka sopi hyvin aiheeseen. Ei kai aina tarvitse opettajanakaan olla niin haudanvakava…

Opetustuokio sujui jouhevasti sekin, vaikka emme kovin paljon olleet sitä etukäteen miettineet ja suunnitelleet. Jälkeenpäin huomasin, että itse en ainakaan ollut miettinyt yhtään esiintymistä. Ehkä virtuaali-istunnoista oli jäänyt päälle vain puhumiseen ja äänenkäyttöön liittyvät asiat. Siellähän ei tarvinnut miettiä, miten liikkuu luokassa ja miten pitää käsiään.

Palaute ja arviointi oli pääasiassa myönteistä ja rakentavaa. Hieman ristiriitaisuuttakin ilmeni. Osa olisi halunnut lisää teoriaa opsista ja osan mielestä sitä oli riittävästi. Luulen, että tähän vaikutti etukäteistehtävän teko tai tekemättä jättäminen. Ehkä teoriaa olisi kaivannut lisää, jos ei ollut kerrannut APE 4:n luentomateriaalia eikä tehnyt etukäteen kokkikoulutuksen opsiin. Silloinhan keskustelu siitä voi olla hieman vaikeaa. Opettajana ei voi ottaa kaikkea omalle vastuulleen ainakaan aikuisten kanssa. Jos opiskelija ei ole tehnyt etukäteen mitään, se on hänen ongelmansa. Tiimiopettajuuttamme kehuttiin, mikä hieman huvitti itseäni, koska emme olleet kovin tarkasti sopineet opetustuokion kulkua. Toki olimme jakaneet vetovastuun eri vaiheissa, mutta ilmeisesti olemme molemmat sen verran joustavia, että yhteistyö oli jouhevaa ja näytti ulospäin sujuvalta. Omasta mielestäni yhteistyömme ja vuorottelumme opetustuokion aikana sujui hyvin luonnollisesti.

6. Millaista itsenäinen opiskelu voi olla ja miten sitä ohjataan?

Itsenäinen opiskelu on syksyn aikana konkretisoitunut itselläni kuntoutustieteen perusopintojen opiskelussa. Avoimen yliopiston kurssi on Itä-Suomen ja Oulun yliopiston yhdessä koordinoima kokonaan verkossa tapahtuva opiskelu. Hakeuduin näihin opintoihin, koska toivon niistä olevan hyötyä nykyisessä työssäni. Perusopintoihin kuuluu 5 viiden opintopisteen kurssia. Varsinaisia luentoja ei ymmärtääkseni ole lainkaan edes virtuaalisti. Optimassa on ohjeet kuhunkin opintojaksoon ja eteneminen on kyllä melko tarkasti säädetty. Esimerkiksi kahden viikon aikana on tutustuttava opiskelumateriaaliin ja osallistuttava verkkokeskusteluun tietystä aiheesta. Näitä jaksoja on kolme ja lopuksi opintojaksosta on kotitentti, jossa kysymykset ilmaantuvat aamulla Optimaan ja niihin on vastattava sen päivän aikana. Toisessa opintojaksossa piti kirjoittaa oma alustus tietystä teemasta ja kommentoitava kolmen opiskelijatoverin alustusta. Lisäksi oli kirjoitettava opiskelupäiväkirja tietystä aihealueesta ja lopuksi on verkkotentti. Käytettävissä tämän opintojakson aikana oli luentodiat eri aiheista ja tenttiä varten oli omat materiaalit. Tällainen opiskelutapa on mielestäni mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja erittäin hyödyllinen opettajuuden näkökulmasta. Vaikka olisikin lähiopetusta, siihen voi yhdistää verkko-opiskelua ja erilaisia tehtäviä.

Tämän mikro-opetustehtävän aikana pohdimme itsenäiseen opiskeluun liittyviä teemoja ryhmissä. Oli hyvä, että opettaja seurasi vieressä keskusteluamme ja antoi vinkkejä sen etenemiseen. Tästä aion ottaa itse vaarin. Ennen lähipäivämme alkua istuin aulassa ja satuin kuulemaan muutaman nuorisoasteen opiskelijan keskustelua. Päättelin keskustelun perusteella, että he olivat tehneet jonkin itsenäisen työn opiskeluunsa liittyen. Yksi tyttö oli allapäin ja koki epäonnistuneensa tehtävässään. Muut tytöt kannustivat häntä ja kehuivat, että hänen työnsä oli ollut loistava. Tyttö perusteli epäonnistumistaan ja odottamaansa ykköstä sillä, että hän oli tarvinnut opettajan apua. Hän ajatteli avun pyytämisen olevan heikkouden merkki ja että opettajakin tulkitsee sen niin. Muut yrittivät lohduttaa häntä, että ei se opettaja varmaan niin ajattele. Minunkin mielestäni avun ja ohjauksen pyytäminen ei ole merkki huonoudesta, vaan nimenomaan se on osoitus kyvystä hakea ohjausta silloin, kun sitä tarvitsee.

7. Mitä ovat ryhmässä vaadittavat sosiaaliset taidot? Mikä on tunneälyn merkitys?

Tästä opetuksesta jäi mieleeni roolipeliharjoitus, vaikka se ei täysin onnistunutkaan. Vaarana voi olla, että opiskelijat vain nauravat ja pelleilevät tällaisen harjoituksen aikana. Toisaalta jollekin rooli voi jäädä päälle, joten opettajan on hyvä pitää se mielessä ja ohjeistaa harjoitus niin, että roolit jätetään siihen eikä tilannetta jatketa sen jälkeen, kun se on päättynyt. On tärkeä, että kuulijoilla on oma tehtävänsä tarkkailla ja arvioida harjoituksessa esiin tulleita asioita. Lisäksi ne on hyvä keskustella koko ryhmän kesken. Tällaisen harjoituksen avulla voi harjoitella monenlaisia asioita, esim. asiakaspalvelua ja erilaisten ihmisten kohtaamista.

8. Miten oman koulutusalasi osaamista arvioidaan? Miten tutkinto/arviointisääntö ohjaa arviointia? Mikä on itsearvioinnin merkitys?

Tästä opetustuokiosta jäi erityisesti mieleeni se, että opettajan ei koskaan pidä pitää luentoa ja opetusta suoraan paperista. Opettajan pitää olla sisäistänyt opetettava asia siinä määrin, että hän pystyy opettamaan sen omin sanoin. Dioissa olevat asiat toimivat muistin tukena, jotta ei unohda ainakaan mitään olennaista, mutta ilmankin niitä voi opettaa. Opin myös sen, mitä tiimiopettajuus ei ainakaan ole. Luulen, että tiimiopettajuuden paras anti on siinä, että opetuksen voi suunnitella toisen kanssa yhdessä ja että toisesta saa tukea itse opetuksen aikana. Toivon, että tulevaisuudessa saisin opettaa yhdessä toisen opettajan kanssa. Uskon, että levottomissa ryhmissä ja erilaisten oppijoiden kanssa tiimiopettajuus on kaikkien etu ja luo turvallisen työskentelyilmapiirin.

9. Mikä merkitys on osaamisperustaisella ops:lla ammatillisessa koulutuksessa?

Tästä teemasta opin, että erilaiset lyhenteet ja käsitteet on hyvä avata, jotta kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä, mitä ne tarkoittavat. Opetustuokio muodosti lopulta hyvän kokonaisuuden, jossa palattiin siihen, mistä aloitettiin. Vaikealta tuntuva asia avautui lopulta ja ymmärsin, mistä oli kyse. Kyllähän ammatillisen tutkinnon pitäisikin olla osaamisperustainen, koska siten voidaan varmistaa se, että tutkinnon suorittanut henkilö todellakin osaa ne asiat, mitä hänen pitääkin osata. Toivottavasti uusi systeemi yhtenäistää kansainväliselläkin tasolla eri maissa suoritettuja tutkintoja ja helpottaa ihmisten liikkuvuutta. Tämä taitaa tosin olla melko kaukainen tavoite…

Lopuksi: koen, että mikro-opetustuokioiden suurin anti oli nähdä erilaisia opettamistyylejä ja tutustua eri opetusmenetelmiin. Sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten. Oli erittäin mukava, että päivän aikana käytettiin paljon yhteistoiminnallisia menetelmiä. Näin päivä ei tuntunut aivan niin raskaalta, kuin jos koko päivä olisi ollut pelkkiä luentoja. Kirkkaimpana ajatuksena jäi ehkä se, että aina kannattaa olla aito oma itsensä ja että ammatillisen opettajan prototyyppiä ei ole olemassa. Kaikenlaisia opettajia tarvitaan. Arvioinnista ja palautteen annosta jäi mieleeni se, että etukäteen jaetaan tehtävät ja että kaikkien ei tarvitse arvioida kaikkia. Pienemmässä ryhmässä palautteen anto ja saaminen tuntuu paremmalta ja helpommalta niin antaa kuin saadakin.

Toisena lähipäivänä suuntauduimme myös tulevaisuuteen ja APE II-opintoihin. Vaikka syksyn opintojen ja näiden lähipäivien jälkeen takki tuntuikin olevan melko tyhjä, syttyi kevään opintoja kohtaan uusi kipinä. Kaksi eAPe-ryhmää yhdistyy, saamme toisenkin tuutorin, saamme suunnitella opetusta jälleen uusissa ryhmissä ja teemat ovat oikeastaan miniopetusjaksoja, jotka voivat koostua monenlaisista palikoista. Odotan innolla tulevaa J

KOLME OPETUSMENETELMÄÄ

Kolme opetusmenetelmää, joita aion käyttää lähitulevaisuudessa. Miten perustelen valintani?

Mietin tuossa Opettajan käsikirjassa (Hyppönen & Linden 2009, 34-54) olevia eri opetusmenetelmiä ja olen kokenut ahaa-elämyksen sen suhteen, miten monia eri menetelmiä on. Mutta silti usein luento-opetus vallitsee. Vai vallitseeko? Pohtiessani hoitotieteen opintojani, niin huomaan, että siellä käytettiin hyvinkin monenlaisia menetelmiä, sittenkin. Yhdellä kurssilla käytettiin esim. Learning cafe-menetelmää, ja se oli kyllä hyvin onnistunut. Tutkimusmenetelmä-kurssilla käytettiin ryhmätyömenetelmiä. Viimeinen, hoitotieteen syventävä kurssi oli haastava. Meillä oli alku- ja loppuluennot. Välissä tehtiin ryhmässä erilaisia tehtäviä. Meidän piti mm. haastatella hoitotyön johtajaa jostain aiheesta ja pitää opetustuokio tutkimastamme teemasta. Eli hyvin monipuolisesti oli eri opetusmenetelmiä käytetty tuossa kurssissa. Joka välissä piti tutkia tieteellistä kirjallisuutta ja kirjoittaa raportti yhdessä. Ihan lopuksi oli suullinen ryhmätentti, jossa saimme lopuksi arvioida osaamistamme. Kurssi oli haastava ja työläs, mutta luulenpa, että opimme todella paljon ja nimenomaan syventävää tietoa. Lisäksi harjaannuimme tieteellisen tiedon hakemisessa ja raportoimisessa. Kaupan päälle tuli ryhmässä toimimista ja erilaisuuksien hyödyntämistä ja sietoa...

Tärkeintä eri opetusmenetelmien käytössä kai on se opiskeltava asia, sen kai pitäisi määrätä opetusmenetelmän valinta (Räisänen 2013c). Näissä APE-opinnoissa joudumme vähän pakosta miettimään joka kerralle eri menetelmän käyttöä. Tässä vain pelkkä opiskeltava aines ei sanele ehtoja, vaan virtuaalisuus ja ryhmien koko asettaa omat haasteensa. Näiden lisähaasteiden takia ei vain voi käyttää jotain menetelmää, vaikka aiheeseen sopisi. Miksi mulle usein tulee ensimmäisenä mieleen joku menetelmä, jossa lukee "vaativa". Huomasin virtuaali-istunnossa, että oma tausta vaikuttaa paljon. Siitä johtuen pitää jotain menetelmää "tosi hyvänä" eikä osaa ajatella, että menetelmä ei sovikaan kaikille opiskelijoille. Esim. draaman käyttö voi olla joillekin opiskelijoille kauhistus. Sitten tulee eri kulttuurit, miten ajatellaan joistain asioista. Huh, opettajan pitäisi osata ennakoida niin monia asioita, ottaa huomioon. Ehkä siksi on hyvä panostaa ryhmään tutustumiseen ja käyttää vaihdellen erilaisia menetelmiä, jokaiselle jotain-periaatteella. Silloin toivon mukaan kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus oppia.

Portfoliota varten valitsin kolme mielenkiintoista opetusmenetelmää, joita hyvinkin voisin ajatella käyttäväni lähitulevaisuudessa. Hyvää näissä menetelmissä on se, että niitä voi soveltaa loistavasti työelämässäkin, esimerkiksi jonkin koulutustilaisuuden yhteydessä. Opetusmenetelmien käyttöä ei kai ole varattu pelkästään oppilaitoksissa käytettäväksi.

Learning café

Oppimiskahvilan ideana Opettajan käsikirjan (Hyppönen & Linden 2009, 41) mukaan on se, että ryhmä jaetaan pienemmiksi ryhmiksi, jotka pöydittäin keskustelevat määrätyistä aiheista rajatun ajan. Jokaisessa pöydässä on yksi kirjuri, joka pysyy paikallaan. Pöytäkunnat vaihtavat pöytiä, kunnes ovat keskustelleet jokaisessa pöydässä siinä olleesta aiheesta. Lopuksi jokainen kirjuri kertoo vuorollaan koko ryhmälle pöydässään syntyneistä ajatuksista. Lopuksi koko ryhmä voi keskustella aiheesta yhdessä. Kahvilaideaa voi hyödyntää niin, että pöydissä on oikeasti tarjolla kahvia, makeisia tai muita virvokkeita. Vapaamuotoinen ja leppoisa ilmapiiri tuottaa yleensä hyvin ideoita ja keskustelua.

Menetelmä oli minulle tuttu entuudestaan hoitotieteen opinnoissa ja näissä APE-opinnoissa sitä käytettiin yhdessä mikro-opetustehtävässä (ks. blogissani joulukuu / Mikro-opetus). Työelämässä menetelmää on käytetty esimerkiksi työnantajani Kuurojen Liiton Aluekehittämispäivillä, johon osallistui eri kuurojen yhdistysten edustajia. Aiheena oli EU-kansalaisena vaikuttaminen.

Menetelmän etuna on sen helppo toteutus ja todennäköinen saavutettava hyöty. Pienemmissä ryhmissä yksilön on helpompi saada ajatuksensa esille ja lyhyessäkin ajassa syntyy keskustelua. Kun pöytiä vaihdetaan, keskustelun aihekin vaihtuu, joten kirjureita lukuun ottamatta kaikki pääsevät keskustelemaan muistakin aiheista. Ainoa negatiivinen puoli menetelmässä on se, että kirjurit eivät kuule toisten pöytien keskusteluja. Sen vuoksi on mielestäni tärkeää, että lopussa käydään yhteinen keskustelu tai ainakin puretaan kunkin pöydän keskustelujen tulokset.

Lumipallo

Lumipallon ideana on tiedon kumuloituminen. Monivaiheisessa lumipallossa ensin voidaan miettiä annettua ongelmaa tai aihetta yksin tai keskustella annetusta aiheesta pareittain. Seuraavaksi kaksi henkilöä keskustelee keskenään tai pari liittyy keskustelemaan toisen parin kanssa. Ennen mahdollista koko ryhmän yhteistä keskustelua pari tai neljän hengen ryhmä liittyy vielä keskustelemaan toisen parin tai neljän hengen ryhmän kanssa. Kokoonpanoja ja lumipallon vaiheita voi varioida ryhmän mukaan. Tässä menetelmässä on siis mahdollista se, että aihetta voi ensin miettiä yksin ja vähitellen useamman henkilön kanssa. Ideoita syntyy tällä tavoin yleensä hyvin ja menetelmää voi käyttää esimerkiksi ongelmanratkaisuun. Menetelmä on helppo ja yleensä hyvin toimiva. (Hyppönen & Linden 2009, 41.)

Lumipallo-menetelmä on minulle jo entuudestaan varsin tuttu. Isossakin ryhmässä sen avulla voi hyvin aktivoida ryhmää ja saada heidät toimimaan. Ongelmana voi olla se, jos joku oppija on syrjään vetäytyvä eikä ala keskustella kenenkään kanssa. Tällaisessa tapauksessa opettajan voi olla hyvä ohjata ryhmää niin, että kukaan ei jää yksin.

Kalamalja

Kalamalja ei ollut minulle entuudestaan tuttu opetusmenetelmä, mutta käytimme sitä teemaryhmäni kanssa Ydinainesanalyysin opiskelussa APE 7 –virtuaali-istunnossa. Menetelmässä ryhmä jaetaan niin, että osa ryhmästä keskustelee annetusta aiheesta muiden toimiessa tarkkailijoina ja tehdessä muistiinpanoja. Tässäkin menetelmässä hyvää on pienemmissä ryhmissä syntyvä keskustelu ja ajatusten jakaminen. Toisaalta haasteena voi olla paine, joka syntyy muiden tarkkaillessa keskustelua. Lisäksi tarkkailijoilla voi tulla aika pitkäksi, jos heille ei anna tehtäväksi kirjoittaa muistiinpanoja ja osallistua lopuksi yhteiseen keskusteluun. Kalamalja-menetelmä on vaativa, jos pienessä ryhmässä ei synnykään keskustelua tai keskustelua pitää ohjata, jottei se ajaudu hakoteille. Myös muun ryhmän mielenkiinnon herpaantuminen voi vaatia opettajalta toimenpiteitä. (Hyppönen & Linden 2009, 48-49.)

Virtuaali-istunnossamme saimme hieman tuntumaa kalamalja-menetelmästä. Aihe oli ehkä vaikea tai opiskelijat eivät olleet tutustuneet etukäteistehtävänä annettuihin materiaaleihin. Onnistumista koimme kuitenkin siinä, että tarkkailijat tuntuivat osuvan asian ytimeen hienosti. Ehkä toisten pohdinnan seuraaminen auttoi tässä. Etukäteistehtäviä antaessa opettajan kannattaa aina varautua siihen, että kaikki opiskelijat eivät niitä tee. Näin ollen pieni kertaus tai aiheen esittely alussa on usein paikallaan.

Työelämässäkin voisin kuvitella käyttäväni Kalamaljaa. Esimerkiksi ongelmaratkaisussa tai jonkin toiminnan kehittelyssä se voisi toimia erinomaisesti. Kun pienempi ryhmä pohtii ja keskustelee siitä keskenään, muille voi sen pohjalta syntyä uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Kun aiheesta keskustellaan koko ryhmän kanssa, päästään todennäköisemmin sellaiseen ratkaisuun, johon kaikki voivat sitoutua.

Huomaan, että valitsemani menetelmät ovat varsin aktivoivia ja yhteistoiminnallisia. Olenkin näiden APE-opintojen perusteella erittäin vakuuttunut yhteistoiminnallisuuden tehosta oppimisessa ja sen edistämisessä. Lisäksi ne tukevat oppimisnäkemystäni, jonka mukaisesti opettaja toimii lähinnä ohjaajana ja valmentajana eikä suinkaan ainoana asiantuntijana ja tiedon kaatajana.

LÄHTEET:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo.

Räisänen, M. 2013c. Opiskelijaa aktivoiva opetus. APE 5 –luentomateriaali 1.10.2013 Optimassa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Viitattu 30.12.2013.