KESTÄVÄ KEHITYS

Opintojakson osaamistavoitteet:

● Opiskelija osaa kuvata kestävää kehitystä ekologisesta, taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta
näkökulmasta.
● Opiskelija osaa arvioida organisaationsa arvoja ja toimintatapoja kestävän kehityksen näkökulmasta.
● Opiskelija osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita ammatillisena opettajana.

Ydinsisältö

1. Mitä kestävä kehitys tarkoittaa?
2. Miten kestävää kehitystä ohjataan oppilaitoksissa?
3. Mitä alakohtaisia haasteita liittyy kestävään kehitykseen?
4. Miten kestävän kehityksen periaatteita sovelletaan oman alan opetuksessa?

Opintojakso oli järjestetty kokonaan itseopiskeluna. Opiskelijan tehtävänä oli perehtyä itsenäisesti kestävän kehityksen teoriaan, etsiä sopiva haastateltava, valmistautua siihen ja toteuttaa se. Palautettavana tehtävänä oli raportti, jossa piti kuvata haastattelua edeltävät valmistelut, haastattelun eteneminen ja yhteenveto. Lisäksi opiskelijan tehtävänä oli itsearviointi.

Alussa kaipasin vinkkejä teoriasta, koska kestävä kehitys tuntui vaikealta ja abstraktilta asialta. Tutustuin annettuun oheismateriaaliluetteloon ja jäin ihmettelemään, että siellä oleviin lähteisiin oli viitattu 10.4.2013, vaikka nyt on vuosi 2014. Epäilen myös, että opettajaopiskelijat eivät olleet tarkistaneet linkkien toimivuutta, koska siellä oleva Suomen Ympäristökeskuksen linkki ei toiminut.

En voi arvioida opettajaopiskelijoiden yhteistyötä, koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti ilman lähi- tai verkko-opetusta. Hyvää oli se, että raportin sai tehdä joko kirjallisesti tai suullisesti. Olisin kaivannut verkkokeskustelua etenkin kestävän kehityksen eri näkökulmien avaamiseen. Toki Optimassa oli avattu keskustelufoorumi, mutta yhtään keskustelua siellä ei käyty. Optiman keskustelutyökalu on varsin kömpelö, joten en itsekään sitä käyttänyt. Vastaisuuden varalle antaisin vinkin ohjata opiskelijoita keskustelemaan jollain muulla foorumilla. Myös välimuistutukset, kehotus ottaa yhteyttä jne. antavat opiskelijoille kuvan, että opettaja välittää ja on kiinnostunut siitä, mitä opiskelija tekee ja etenevätkö opinnot suunnitelman mukaisesti.

Käytin opintojaksoon ainakin 0,5 opintopisteen suorittamiseksi arvioidun työmäärän. Suurimman annin opintojaksosta sain keskustelusta haastateltavani kanssa ja raporttia työstäessäni. Koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti, olisin kaivannut raportin vertaisarviointia. Otin lisähaasteeksi Windowsin elokuvatyökalun käytön opettelemisen, koska arvioin, että pelkän äänen kuunteleminen suullisessa raportissa olisi liian pitkästyttävää. Koen, että tässä oli hyödyllistä kehittää samalla koulutusteknologista osaamistani tulevaisuuden varalle kestävän kehityksen periaatteita mukaillen.

Ammatillisen koulutuksen ruotsin opetuksen näkökulmasta kestävä kehitys voi toteutua monin tavoin. 

Ekologinen: vältetään turhia monisteita, kielen opetuksessa voidaan hyödyntää koulutusteknologisia ratkaisuja ja verkko-opiskelua. Kieltä opitaan ryhmissä tutkimalla ja vuorovaikutuksen kautta. Kirjoja voidaan kierrättää, kun niitä käsitellään hyvin.

Taloudellinen: ekologisesti toteutettu opetus on myös taloudellista. Verkko-opiskelu vähentää myös kustannuksia. Opintokäynnit voidaan tehdä jalkaisin, pyörällä tai kimppakyydeillä.

Kulttuurinen: kielen opiskelu on samalla kulttuurin opiskelua ja kasvattaa opiskelijoita suvaitsevaisuuteen ja muiden kulttuurien hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Yhteistyö ruotsinkielisen koulun kanssa joko Suomessa tai naapurimaassa olisi hyvä keino kulttuurisen kestävän kehityksen edistämisessä.

Sosiaalinen: opiskelijoita kohdellaan arvostavasti ja tasa-vertaisesti sekä mahdollistetaan kaikkien osallistuminen kielen opiskeluun. Vaihtelevien opetus- ja arviointimenetelmien käyttö, esim. yhteistoiminnalliset ryhmätyömenetelmät, edistävät kestävän kehityksen sosiaalista osa-aluetta ja mahdollistavat jokaisen opiskelijan oppimisen.

-----
Lähteet:
Honkuri, M., Koivistoinen, A. Savolainen, S., Viljanmaa, T., Kurkela, L. & Koukkari, M. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys ammatillisen opettajan työssä. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. www.amk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Koulutuskuntayhtymä Lappia. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys. www.kkylappia.fi/kek/Kestava kehitys. Viitattu 9.2.2014.
KTOL ry. 2005. Kestävän kehityksen peruselementit. Kulttuurinen kestävyys. Sosiaalinen kestävyys. http://www.ktolhanke.net/kestavakehitys/t.35.4.html. Viitattu 28.2.2014.
Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kestävä kehitys. www.oamk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Ympäristöministeriö 2013. Kestävä kehitys. Julkaistu 18.6.2013, päivitetty 2.1.2014. www.ym.fi. Viitattu 1.2.2014.

ERITYISKASVATUS

Osaamistavoitteet erityiskasvatuksen opintojaksolle olivat:

Opiskelija osaa kuvata, miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Hän osaa paikantaa ja soveltaa ammatillisessa koulutuksessa erityisopetuksen järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä. Opiskelija osaa käyttää erityisopetuksen peruskäsitteitä tarkoituksenmukaisesti. Hän osaa laatia ja toteuttaa henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOJKS) moniammatillisessa työryhmässä.

Erityiskasvatus-opintojakson ydinkysymykset olivat:

1. Miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä?
2. Mitä laissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityisopetuksesta?
3. Miten erityisopetus järjestetään ammatillisessa koulutuksessa?
4. Mitä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) tulee sisältää ja miten HOJKS-prosessi etenee?
5. Mitä tarkoittaa lukivaikeus? Miten ammatillinen opettaja voi tukea lukivaikeudesta kärsivää opiskelijaa?

Ydinkysymys 1 opiskeltiin itsenäisesti katsomalla video integraatiosta opetuksessa ja lukemalla johdanto sekä luvut 1 ja 2 teoksesta Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 

Oppimistehtävänä oli laatia miellekartta ja videotallenne, jossa pohdittiin seuraavia kysymyksiä:

• Mitä integraatio oppilaitoksissa tarkoittaa?
• Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sillä on?
• Miten integraatio muuttaa opettajan työnkuvaa?
• Mitä mahdollisuuksia ja haasteita näet integraatiosta omalla ammattialallasi?
• Palautteesi tehtävästä

Tein oman miellekarttani Mindjetin avulla (kuva alla) ja avaan sitä videotallenteessa.

Yhteenvetoni ydinkysymysten 2-5 verkkokeskustelusta:

Ydinkysymyksessä 2 keskusteltiin siitä, mitä laeissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityiskoulutuksesta. Eri lait ohjaavat opiskelijan oikeutta saada opetusta ja niiden perusteella opiskelija saa tiettyjä etuuksia ja tukia. HOJKS on myös säädetty laissa. Lait toimivat ohjenuorana, minkä perusteella opiskelijan asema opetuksessa turvataan.  Ydinkysymyksessä 3 keskusteltiin erityistarpeiden tunnistamisesta ja huomioimisessa ammatillisessa opetuksessa. Erityistarpeiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen erityisen tuen keinoin on ensiarvoisen tärkeää. Keskustelussa nousi esille kuitenkin käytännön vaikeus opettajan työssä, kun opetusryhmät ovat suuria eikä opettajalla välttämättä ole ammattitaitoa erityisen tuen tarpeita tunnistaa. Erityisopetuksen eri muodot ovat periaatteessa hyviä ja kannatettavia, mutta jälleen opettajan resurssit voivat olla puutteellisia. Keskustelussa kannettiin myös huolta esim. integroidun opetuksen vaikutuksista niihin opiskelijoihin, jotka eivät tarvitse erityistä tukea. Toisaalta integroidun opetuksen hyödyt voivat olla haittoja suuremmat, koska opiskelumenestys on yleensä parempi ja suvaitsevaisuus ja tasa-arvo lisääntyvät.

Ydinkysymyksessä 4 keskusteltiin HOJKS:n tehtävistä ja tavoitteista ammatillisessa koulutuksessa. Esimerkki-HOJKS koettiin ylimalkaiseksi ja kevyesti toteutetuksi, minkä perusteella olisi vaikea päätellä, millaista tukea opiskelija oikeasti tarvitsee. HOJKS-prosessimalleista useampi sai kiitosta ja eri malleissa oli omat hyvät puolensa. Suosituin malli taisi olla Jamk:n malli. Tärkeänä pidettiin eri toimenpiteiden aikataulutusta ja opiskelijan näkökulman huomioonottamista. Ydinkysymyksessä 5 keskusteltiin lukivaikeuden tunnistamisesta ja erilaisista keinoista ja menetelmistä tukea opiskelijaa, jolla on lukivaikeus. Lukivaikeuden tunnistaminen on tärkeää, koska sillä on hoitamattomana usein vahingolliset ja kauaskantoiset vaikutukset nuoren elämään.

Lisäksi ydinkysymykseen 5 liittyen listasin, miten esimerkiksi oman alani opetuksessa voin ottaa huomioon lukivaikeuksisen opiskelijan:

Opetuksen yhteydessä voin käyttää seuraavia menetelmiä lukivaikeuksisen opiskelijan auttamiseksi:

- keskustellaan opiskelijan kanssa

- opetetaan opiskelutekniikkaa

- moniaistikanavainen opetus (esim. sekä kirjoitettu että ääneen puhuttu)

- annetaan lisäaikaa

- käytetään apuvälineitä (esim. äänikirjat, oppitunnin nauhoittaminen)

- käytetään isoa fonttikokoa

- taululle kirjoittaminen ja puhuminen eri aikaan

- ei liikaa muistettavaa kerralla, asiat pilkotaan pienempiin osiin

- annetaan  mahdollisuus suullisiin tai osittain suullisiin tentteihin

- ei sakoteta lukivirheistä

- sijoitetaan  teksti sivulle harvennettuna

- selitetään termit ja annetaan sanasto

- käytetään ranskalaisia viivoja tai ydinasialistoja yhtenäisten tekstien sijasta

- käytetään diagrammeja ja kuvia tekstien sijasta

- käytetään värillistä paperia valkoisen sijasta

(Erilaisten oppijoiden liitto ry ;  Paloneva 2008 )

En ole juurikaan toiminut opettajana, joten en ole käyttänyt erityisiä menetelmiä lukivaikeuksia ajatellen. Viittomakieltä opettaessani opetukseni oli kyllä moniaistikanavaista. Koen omat mahdollisuuteni tukea lukivaikeuksista opiskelijaa hyvinä. Lukivaikeuksista opiskelijaa auttava ja tukeva opetus soveltuu kaikille, joten lukivaikeuksiselle opiskelijalle ei tarvitse tehdä erillistä omaa materiaalia tai käyttää vain hänelle suunnattuja keinoja.

Integroidun opetuksen vuoksi myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijaryhmät ovat hyvin heterogeenisiä ja mukana on opiskelijoita, jotka tarvitsevat opiskelussaan ja työllistymisessään erityistä tukea. Koen tämän haasteellisena erityisesti siksi, että en ole vielä toiminut ammatillisena opettajana. Käytännössä kaikki erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ei välttämättä ole tunnistettu opiskelun alkaessa. Vaikka erityisen tuen tarve olisikin tunnistettu, haasteena voi olla opettajan kyvyt ja taidot ottaa nämä tarpeet huomioon ja muokata opetus- ja arviointimenetelmiä niiden mukaisesti. Kehittämisen paikkana näkisin yhteistyön ja tiimiopettajuuden lisäämisen. Neljä silmää ja kaksi korvaa havainnoi paremmin ja yhdessä toisen opettajan kanssa ideoita syntyy enemmän ja opetuskin lienee laadukkaampaa toinen toistaan tukien.

Etsiessäni tässä Jyväskylän ammattikorkeakoulun sivuilta opintojakson oppimateriaalina ollutta HOJKS-prosessimallia en löytänyt sitä, mutta sen sijaan löysin Turun ammatti-instituutin Erityisopetuksen käsikirjan, josta uskon olevan tulevaisuudessa minulle hyötyä. Samalla etsintämatkalla eteeni osui Ryhmäyttämisopas ja Onnistunut opetus - menetelmien kartoitus. Ryhmäytymisen merkitys avautui minulle jo APE I-opintojen aikana. On ensiarvoisen tärkeää, että niin opettaja kuin opiskelijat tuntevat toinen toisensa muutenkin kuin vain nimeltä. Uskon, että opetuksen ja arvioinnin suunnittelu on silloin paljon helpompaa. Viimeksi mainittu opas sisältää ryhmäytymisideoiden lisäksi erilaisten opetusmenetelmien esittelyä.

Nyt huomaan, että tämä musta teksti valkoisella pohjalla ei olekaan niin esteetön kuin luulin. Lukivaikeuksiselle ihmiselle kontrasti voi olla liian suuri. Mikä olisi parempi väriyhdistelmä?

-----
Lähteet:

Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Ei vuosilukua. Integraatio. http://vimeo.com/5057865. Viitattu 26.1.2014.

Erilaisten oppijoiden liitto ry. Ei vuosilukua. Miten huomioida lukivaikeus opetustilanteessa? http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=132. Viitattu 16.2.2014.

Honkanen, E., Pynnönen, P. & Raudasoja, A. 2012. Onnistunut opetus - mentelmien kartoitus. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu. http://www.bovallius.fi/c/document_library/get_file?uuid=7a6398d0-7f20-4a52-939d-746ddddb1c9c&groupId=10238. Viitattu 1.3.2014.

MAST. Ei vuosilukua. Ryhmäyttämisopas. Euroopan unioni, Euroopan sosiaalirahasto. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf. Viitattu 1.3.2014.

Paloneva, M-S. 2008. Ideoita siitä, mitä voin tehdä sovittaakseni opetukseni ja oppi-materiaalin luki/oppimisvaikeuksisille oppijoille – ja samalla kaikille oppilailleni. http://datero.fi/materiaali/OPETUS_JA_MATERIAALI_DYSLEKTIKOLLE.pdf. Viitattu 16.2.2014.

Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammatti-korkeakoulu.

Turun ammatti-instituutti. 2010. Erityisopetuksen käsikirja. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Turun_ammatti-instituutin_erityisopetuksen_kasikirja.pdf. Viitattu 1.3.2014.

MIKRO-OPETUS

Lähipäivät mielestäni huipensivat ja paketoivat syksyn APE I-opinnot. Kulunut syksy on ollut hektinen ja hengästyttävä. Ensimmäisillä lähipäivillä tapahtunut tutustuminen oli paikallaan, mutta lisää tutustumista tapahtui tietenkin virtuaali-istunnoissa. On ollut hyvä, että opetusta on saanut suunnitella hieman eri kokoonpanoissa, jolloin on päässyt tutustumaan monenlaisiin työskentelytapoihin. Sitähän työelämäkin on, jatkuvaa muutosta. Vaikka virtuaali-istunnoissa aika kutakin teemaa varten on ollut lyhyt, on siinäkin ajassa ehtinyt saada jonkinlaisen käsityksen asiasta. Itselleni suurin oppi on varmasti ollut se, että on saanut katsauksen monenlaisista asioista ja ennen kaikkea erilaisista opetusmenetelmistä. Jatkossa niiden harjoittelu ja syvällisempi perehtyminen voi jatkua.

1. Miten voin edistää opiskelijoiden motivoitumista?

Tästä opetustuokiosta jäi mieleeni motivaation moniulotteisuus. Opettajan pitää oikeastaan tuntea opiskelijansa melko hyvin, jotta hän pystyy tukemaan heidän motivoitumistaan. Toisaalta motivaatiota ei voi syöttää ulkoapäin. Motivaatiosta on varmaan hyvä keskustella opiskelijoiden kanssa, jotta hekin tiedostavat sen ja sen merkityksen. Ryhmän ilmapiiri on myös melko olennainen motivaatioon vaikuttava tekijä, joten siihen panostaminen esimerkiksi aloituksessa kannattaa varmasti.

2. Miten ammatillinen opettaja kehittää osaamistaan?

Tästä opetuksesta jäi mieleeni innostus ja opettajan oman olemuksen ja opetettavan asian yhteys. Vaikka opetusmenetelmänä oli luento, oli se hyvin vuorovaikutteinen ja aktivoiva. Erilaisten esimerkkien avulla opettaja saa opiskelijat ajattelemaan ja pohtimaan opiskeltavaa asiaa. Vaikka varsinaiseen osaamisen kehittämiseen ei oikeastaan kovin syvällisesti päästy, ymmärsin innostuksen ja itsensä kehittämisen välisen yhteyden. Opettajan pitää olla jatkuvasti valmis kehittymään monella eri alueella.

3. Esittele jokin pedagogiikassa esiintyvä ihmiskäsitys!

Tässä opetuksessa aihe Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen. Opetusmenetelmä oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien aiheet purettiin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Menetelmää voi käyttää myös työelämässä sekä vapaa-ajan yhdistystoiminnassa ja koulutuksissa.

Yhteenveto Learning café-työskentelystä:

Vapaamuotoinen palaute opettajille:

Opetuksessanne aihe Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen. Teoriaa oli sopivasti ja kertauksenomaisesti esitettynä se tuki aiheen käsittelyä. Opetusmenetelmänä Learning café oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien aiheet purettiin silloin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Opettajat kiertelivät pöydissä ja ohjasivat keskustelua antamalla vinkkejä keskustelun jatkamiseksi. Tämä tuki hyvin ajatusten kehittelyä ja keskustelun etenemistä. Humanistinen ihmiskäsitys-dia oli kokoa ajan esillä, mikä oli hyvä asia ja tuki työskentelyämme. Tiimiopettajuus toimi luonnollisesti ja sujuvasti hyvässä yhteistyössä ja –hengessä.

4. Mitä tarkoittaa skeema oppimisessa?

Opetuksesta jäi mieleeni, mitä skeema on. Tai ainakin esimerkit. Opettajana teemaa voisin hyödyntää jonkin mallin opetuksessa. Alun esimerkki oli hyvin herättävä ja hyvä vinkki tulevaisuuteen, mitä voisin hyvin hyödyntää. Tästä huomaa, mikä voima konkretialla on oppimisessa. Itsesäätely on sellainen aihe, jonka voi ottaa opiskelijoiden kanssa käsittelyyn ja sitä kautta opettaa opiskelijoille opiskelemisesta ja oppimisesta.

5. Opetussuunnitelma ammatillisessa koulutuksessa. Mikä merkitys ops:lla on opiskelijalle?

Oman mikro-opetustehtävän sain suunnitella toisen opiskelijan kanssa. Olin mielissäni, että pääsin kokeilemaan tiimiopettajuutta. Tämän ihmisen kanssahan en ollut virtuaali-istunnoissa toiminut sen paremmin teema- kuin opetusryhmässäkään, mutta suunnitteluvaihe sujui mutkattomasti ja sutjakkaasti. Hänellä oli aina esittää hyviä kysymyksiä, mikä haastoi itseänikin miettimään asioita eri näkökulmista.

Ennakkoon suhtauduin opsiin ajatuksella, että se on kuiva ja vaikeasti avautuva aihe. APE 4:ssä ops oli jo käsitelty teoriassa. Siksi valitsimme käytännön läheisen lähestymistavan ja päätimme tutkia aihettamme esimerkkiopetussuunnitelman kautta. Kokkikoulutus valikoitui sen vuoksi, että ajattelimme sen kiinnostavan mahdollisesti kaikkia. Periaatteessa oli aivan sama, mikä koulutusohjelma oli kyseessä, koska mitä tahansa opetussuunnitelmaa osaa lukea, jos osaa lukea yhtä. Lisäksi aiheenamme oli ammatillinen koulutus ja opiskelijan näkökulma, jota voi olla hankala lähestyä teoreettisesti. Pohjimmainen ajatus oli kuitenkin tehdä ops eläväksi ainakin itselleni. Lopuksi keksimme vielä käyttää rekvisiittaa, joka sopi hyvin aiheeseen. Ei kai aina tarvitse opettajanakaan olla niin haudanvakava…

Opetustuokio sujui jouhevasti sekin, vaikka emme kovin paljon olleet sitä etukäteen miettineet ja suunnitelleet. Jälkeenpäin huomasin, että itse en ainakaan ollut miettinyt yhtään esiintymistä. Ehkä virtuaali-istunnoista oli jäänyt päälle vain puhumiseen ja äänenkäyttöön liittyvät asiat. Siellähän ei tarvinnut miettiä, miten liikkuu luokassa ja miten pitää käsiään.

Palaute ja arviointi oli pääasiassa myönteistä ja rakentavaa. Hieman ristiriitaisuuttakin ilmeni. Osa olisi halunnut lisää teoriaa opsista ja osan mielestä sitä oli riittävästi. Luulen, että tähän vaikutti etukäteistehtävän teko tai tekemättä jättäminen. Ehkä teoriaa olisi kaivannut lisää, jos ei ollut kerrannut APE 4:n luentomateriaalia eikä tehnyt etukäteen kokkikoulutuksen opsiin. Silloinhan keskustelu siitä voi olla hieman vaikeaa. Opettajana ei voi ottaa kaikkea omalle vastuulleen ainakaan aikuisten kanssa. Jos opiskelija ei ole tehnyt etukäteen mitään, se on hänen ongelmansa. Tiimiopettajuuttamme kehuttiin, mikä hieman huvitti itseäni, koska emme olleet kovin tarkasti sopineet opetustuokion kulkua. Toki olimme jakaneet vetovastuun eri vaiheissa, mutta ilmeisesti olemme molemmat sen verran joustavia, että yhteistyö oli jouhevaa ja näytti ulospäin sujuvalta. Omasta mielestäni yhteistyömme ja vuorottelumme opetustuokion aikana sujui hyvin luonnollisesti.

6. Millaista itsenäinen opiskelu voi olla ja miten sitä ohjataan?

Itsenäinen opiskelu on syksyn aikana konkretisoitunut itselläni kuntoutustieteen perusopintojen opiskelussa. Avoimen yliopiston kurssi on Itä-Suomen ja Oulun yliopiston yhdessä koordinoima kokonaan verkossa tapahtuva opiskelu. Hakeuduin näihin opintoihin, koska toivon niistä olevan hyötyä nykyisessä työssäni. Perusopintoihin kuuluu 5 viiden opintopisteen kurssia. Varsinaisia luentoja ei ymmärtääkseni ole lainkaan edes virtuaalisti. Optimassa on ohjeet kuhunkin opintojaksoon ja eteneminen on kyllä melko tarkasti säädetty. Esimerkiksi kahden viikon aikana on tutustuttava opiskelumateriaaliin ja osallistuttava verkkokeskusteluun tietystä aiheesta. Näitä jaksoja on kolme ja lopuksi opintojaksosta on kotitentti, jossa kysymykset ilmaantuvat aamulla Optimaan ja niihin on vastattava sen päivän aikana. Toisessa opintojaksossa piti kirjoittaa oma alustus tietystä teemasta ja kommentoitava kolmen opiskelijatoverin alustusta. Lisäksi oli kirjoitettava opiskelupäiväkirja tietystä aihealueesta ja lopuksi on verkkotentti. Käytettävissä tämän opintojakson aikana oli luentodiat eri aiheista ja tenttiä varten oli omat materiaalit. Tällainen opiskelutapa on mielestäni mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja erittäin hyödyllinen opettajuuden näkökulmasta. Vaikka olisikin lähiopetusta, siihen voi yhdistää verkko-opiskelua ja erilaisia tehtäviä.

Tämän mikro-opetustehtävän aikana pohdimme itsenäiseen opiskeluun liittyviä teemoja ryhmissä. Oli hyvä, että opettaja seurasi vieressä keskusteluamme ja antoi vinkkejä sen etenemiseen. Tästä aion ottaa itse vaarin. Ennen lähipäivämme alkua istuin aulassa ja satuin kuulemaan muutaman nuorisoasteen opiskelijan keskustelua. Päättelin keskustelun perusteella, että he olivat tehneet jonkin itsenäisen työn opiskeluunsa liittyen. Yksi tyttö oli allapäin ja koki epäonnistuneensa tehtävässään. Muut tytöt kannustivat häntä ja kehuivat, että hänen työnsä oli ollut loistava. Tyttö perusteli epäonnistumistaan ja odottamaansa ykköstä sillä, että hän oli tarvinnut opettajan apua. Hän ajatteli avun pyytämisen olevan heikkouden merkki ja että opettajakin tulkitsee sen niin. Muut yrittivät lohduttaa häntä, että ei se opettaja varmaan niin ajattele. Minunkin mielestäni avun ja ohjauksen pyytäminen ei ole merkki huonoudesta, vaan nimenomaan se on osoitus kyvystä hakea ohjausta silloin, kun sitä tarvitsee.

7. Mitä ovat ryhmässä vaadittavat sosiaaliset taidot? Mikä on tunneälyn merkitys?

Tästä opetuksesta jäi mieleeni roolipeliharjoitus, vaikka se ei täysin onnistunutkaan. Vaarana voi olla, että opiskelijat vain nauravat ja pelleilevät tällaisen harjoituksen aikana. Toisaalta jollekin rooli voi jäädä päälle, joten opettajan on hyvä pitää se mielessä ja ohjeistaa harjoitus niin, että roolit jätetään siihen eikä tilannetta jatketa sen jälkeen, kun se on päättynyt. On tärkeä, että kuulijoilla on oma tehtävänsä tarkkailla ja arvioida harjoituksessa esiin tulleita asioita. Lisäksi ne on hyvä keskustella koko ryhmän kesken. Tällaisen harjoituksen avulla voi harjoitella monenlaisia asioita, esim. asiakaspalvelua ja erilaisten ihmisten kohtaamista.

8. Miten oman koulutusalasi osaamista arvioidaan? Miten tutkinto/arviointisääntö ohjaa arviointia? Mikä on itsearvioinnin merkitys?

Tästä opetustuokiosta jäi erityisesti mieleeni se, että opettajan ei koskaan pidä pitää luentoa ja opetusta suoraan paperista. Opettajan pitää olla sisäistänyt opetettava asia siinä määrin, että hän pystyy opettamaan sen omin sanoin. Dioissa olevat asiat toimivat muistin tukena, jotta ei unohda ainakaan mitään olennaista, mutta ilmankin niitä voi opettaa. Opin myös sen, mitä tiimiopettajuus ei ainakaan ole. Luulen, että tiimiopettajuuden paras anti on siinä, että opetuksen voi suunnitella toisen kanssa yhdessä ja että toisesta saa tukea itse opetuksen aikana. Toivon, että tulevaisuudessa saisin opettaa yhdessä toisen opettajan kanssa. Uskon, että levottomissa ryhmissä ja erilaisten oppijoiden kanssa tiimiopettajuus on kaikkien etu ja luo turvallisen työskentelyilmapiirin.

9. Mikä merkitys on osaamisperustaisella ops:lla ammatillisessa koulutuksessa?

Tästä teemasta opin, että erilaiset lyhenteet ja käsitteet on hyvä avata, jotta kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä, mitä ne tarkoittavat. Opetustuokio muodosti lopulta hyvän kokonaisuuden, jossa palattiin siihen, mistä aloitettiin. Vaikealta tuntuva asia avautui lopulta ja ymmärsin, mistä oli kyse. Kyllähän ammatillisen tutkinnon pitäisikin olla osaamisperustainen, koska siten voidaan varmistaa se, että tutkinnon suorittanut henkilö todellakin osaa ne asiat, mitä hänen pitääkin osata. Toivottavasti uusi systeemi yhtenäistää kansainväliselläkin tasolla eri maissa suoritettuja tutkintoja ja helpottaa ihmisten liikkuvuutta. Tämä taitaa tosin olla melko kaukainen tavoite…

Lopuksi: koen, että mikro-opetustuokioiden suurin anti oli nähdä erilaisia opettamistyylejä ja tutustua eri opetusmenetelmiin. Sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten. Oli erittäin mukava, että päivän aikana käytettiin paljon yhteistoiminnallisia menetelmiä. Näin päivä ei tuntunut aivan niin raskaalta, kuin jos koko päivä olisi ollut pelkkiä luentoja. Kirkkaimpana ajatuksena jäi ehkä se, että aina kannattaa olla aito oma itsensä ja että ammatillisen opettajan prototyyppiä ei ole olemassa. Kaikenlaisia opettajia tarvitaan. Arvioinnista ja palautteen annosta jäi mieleeni se, että etukäteen jaetaan tehtävät ja että kaikkien ei tarvitse arvioida kaikkia. Pienemmässä ryhmässä palautteen anto ja saaminen tuntuu paremmalta ja helpommalta niin antaa kuin saadakin.

Toisena lähipäivänä suuntauduimme myös tulevaisuuteen ja APE II-opintoihin. Vaikka syksyn opintojen ja näiden lähipäivien jälkeen takki tuntuikin olevan melko tyhjä, syttyi kevään opintoja kohtaan uusi kipinä. Kaksi eAPe-ryhmää yhdistyy, saamme toisenkin tuutorin, saamme suunnitella opetusta jälleen uusissa ryhmissä ja teemat ovat oikeastaan miniopetusjaksoja, jotka voivat koostua monenlaisista palikoista. Odotan innolla tulevaa J