DRAAMAN TOIMINTAPERIAATTEET OMAN ALAN OPETUKSESSA

Tarkastelen tässä ruotsin kielen opetusta osana sairaanhoitajan ammattikorkeakouluopetusta. Koska en ole toiminut opettajana, voin tässä vain kuvitella alan tyypillisiä opetustilanteita ja draaman toimintaperiaatteisen soveltamista niissä.

Sairaanhoitajan opetussuunnitelman mukaisten osaamistavoitteiden ja teemojen mukaan opiskelija:

• pystyy toimimaan oman alansa työympäristössä ruotsin kielellä
• pystyy vuorovaikutteiseen asiakaslähtöiseen viestintään
• osaa hankkia ja hyödyntää omaan alaansa liittyvää tietoa sekä kehittämään asiantuntijuuttaan
• osoittaa myönteistä asennetta ruotsin kielen oppimiseen myös itsenäisen opiskelun avulla
• opiskelija suorittaa valtionhallinnon kielitutkintoa vastaavat ruotsin kielen opinnot ja saavuttaa taidot, jotka vastaavat vähintään eurooppalaisen viitekehyksen tavoitetasoa B1.1 (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014.)

Opetustilanteissa painottaisin erilaisia vuorovaikutustilanteita, käytännön tilanteita ja niissä harjoittelua. Vuorovaikutuksen harjoittelu alkaa tervehtimisestä ja arkisista keskusteluista. Lyhyitä tutustumis- ja keskittymisharjoituksia draaman keinoin voisi toteuttaa ruotsin kielellä. Uusien sanojen opettelussa voisi käyttää leikkejä, jotta tulisi toistoa ja sanat jäisivät mieleen.

Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelisivat kieltä erilaisissa hoitotilanteissa: esim. vastaanottohaastattelu, hoitotoimenpiteen suorittaminen ja kotiutustilanne. Opiskelijat tarvitsevat tietysti alan sanastoa, jonka he saisivat kirjallisena. Myös muita vuorovaikutustilanteita voi harjoitella ruotsin kielellä. Pienryhmätyöskentelyn avulla kaikki pääsevät käyttämään kieltä ja harjoittelemaan sitä.

Kirjallisen kielitaidon kehittäminen voisi toteuttaa erilaisten hoitoalan tekstien tutkimisen avulla joko itsenäisesti tai pienissä ryhmissä. Teksteistä pitäisi hakea tietoa tai vastauksia kysymyksiin. Tekstien pohjalta voisi myös tehdä keskusteluharjoituksia ryhmissä.

Sairaanhoitajan ruotsin kielen opetuksessa voisi käyttää esim. Owens & Barberin (2002: 27–31) mukaisia seuraavia työtapoja ja tekniikoita: 

Haastattelu

Haastattelussa yksi kysyy ja toinen vastaa. Haastattelupohja voi olla valmis tai sen voi tehdä pienessä ryhmässä. Haastattelu soveltuu yllä mainitsemani vastaanottotilanteen harjoitteluun. 

Simulaatio

Simulaatiossa harjoitellaan kuviteltua tapahtumaa oikeilla välineillä oikeaa tilannetta vastaavassa ympäristössä, esim. elvytys tai potilaan nosto. Simulaatio sopii kaikenlaisten hoitotilanteiden harjoitteluun. Samalla opiskelijat harjoittelevat huomaamattaan myös vuorovaikutusta.

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti

Virallinen viesti tai kirjallinen dokumentti on hyvä keino harjoitella oikeita työtilanteita varten, joissa pitää esim. kirjata potilaskertomukseen ja antaa jatkohoito-ohjeet kirjallisena ruotsiksi. Lisäksi esim. CV:n teko ruotsiksi ja kuviteltu työhaastattelu valmentavat mahdolliseen työnhakuun ja ovat oivallisia esimerkkejä draaman käytöstä opetuksessa.

Puhelinkeskustelu

Sairaanhoitajan pitää työssään usein keskustella potilaiden, omaisten ja yhteistyötahojen kanssa myös puhelimessa. Sellaisen tilanteen harjoittelu myös ruotsiksi on suoraan draamapedagogiikan ajattelumallin mukaista.

Kokoukset

Hoitotyössä on jatkuvasti kokouksia, esim. raportit ja osastotunnit. Niitäkin voi harjoitella ruotsiksi. Kokoustilanteissa on hyvä mahdollisuus kokeilla erilaisia rooleja, kuten puheenjohtaja ja sihteeri. Lisäksi draamapedagogiikkaa voi hyödyntää kehittämällä yhdessä konfliktitilanne, jolloin lähestytään prosessidraaman ja foorumiteatterin keinoja.

Draamapedagogiikka soveltuu siis kaiken kaikkiaan hyvin ruotsin opiskeluun hoitoalalla. Lapin ammattikorkeakoulussa ruotsin kieliopinnot toteutetaankin yhteen opintojaksoon integroituna kokonaisuutena (Lapin ammattikorkeakoulu, 2014).

--------------------------

Lähteet:

Lapin ammattikorkeakoulu. 2014. SoleOPS. https://soleops.lapinamk.fi/opsnet/disp/fi/ops_OpetTapTeks/tab/tab/sea?opettap_id=8560760&stack=push).

Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus. Helsinki: Draamatyö.

OPETUSSUUNNITELMAT JA OPETUKSEN PERUSPILARIT

Ensimmäisessä varsinaisessa virtuaali-istunnossa käsiteltiin opetussuunnitelmia ja opetuksen peruspilareita...

Opetussuunnitelma

Opetussuunnitelma on käsittääkseni opetuksen ohjenuora, jota pitää noudattaa. Siellä sanotaan, mitä tutkintoon tai rajatumman opetussuunnitelman mukaisesti opintojaksoon kuuluu ja mitä siellä opiskelijan pitäisi oppia. Tai siis, mitä pitäisi osata sen jälkeen. (Räisänen 2013a) Opettajan kädet on siis aika sidotut, kun yrittää noudattaa tai pitää noudattaa opetussuunnitelmaa. Toisaalta se on helpottavaa ja antaahan se yhtenäisyyttä opetukseen kaikkialla, missä sitä tutkintoa voi opiskella. Vai antaako? Mieleeni tulee omat opiskeluajat, jolloin esim. vertailtiin MIkkelin sairaanhoito-oppilaitoksessa ja Pieksämäen diakoniaopistossa opiskelleita sairaanhoitajia. Ensin mainitusta valmistui "teknisiä" suorittajia, joilla ehkä käden taidot oli hallussa paremmin. Jälkimmäisestä opinahjosta valmistuneet sairaanhoitajat olivat kuuluisampia inhimillisyydestään ja ihmisen kohtaamisen taidoistaan. Sama opetussuunnitelma kai siellä oli taustalla? Opetussuunnitelma on työkalu, kuten laudat ja naulat. Kukin oppilaitos tekee kai omat soveltamisohjeensa tai oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman, jossa otetaan omat painotukset ja resurssit huomioon. Ja viime kädessä luokkatilanteessa opettaja soveltaa omalla tavallaan. Itse koen hyvänä, että on opetussuunnitelma, siihen opetuksen voi nojata ja rajata.

Opetusmenetelmien luokittelu ja opetuksen monipuolistaminen

Jotenkin ei nyt aukea...ai joo, siis miten opiskelija- tai opettajakeskeinen opetusmenetelmä on... Mietin tuossa Opettajan käsikirjassa (Hyppönen & Linden 2009, 34-54) olevia eri menetelmiä ja olen kokenut ahaa-elämyksen sen suhteen, miten monia eri menetelmiä on. Mutta silti usein luento-opetus vallitsee. Vai vallitseeko? Pohtiessani hoitotieteen opintojani, niin huomaan, että siellä käytettiin hyvinkin monenlaisia menetelmiä, sittenkin. Yhdellä kurssilla käytettiin esim. Learning cafe-menetelmää, ja se oli kyllä hyvin onnistunut. Tutkimusmenetelmä-kurssilla käytettiin ryhmätyömenetelmiä. Viimeinen, hoitotieteen syventävä kurssi oli haastava. Meillä oli alku- ja loppuluennot. Välissä tehtiin ryhmässä erilaisia tehtäviä. Meidän piti mm. haastatella hoitotyön johtajaa jostain aiheesta ja pitää opetustuokio tutkimastamme teemasta. Eli hyvin monipuolisesti oli eri opetusmenetelmiä käytetty tuossa kurssissa. Joka välissä piti tutkia tieteellistä kirjallisuutta ja kirjoittaa raportti yhdessä. Ihan lopuksi oli suullinen ryhmätentti, jossa saimme lopuksi arvioida osaamistamme. Kurssi oli haastava ja työläs, mutta luulenpa, että opimme todella paljon ja nimenomaan syventävää tietoa. Lisäksi harjaannuimme tieteellisen tiedon hakemisessa ja raportoimisessa. Kaupan päälle tuli ryhmässä toimimista ja erilaisuuksien hyödyntämistä ja sietoa...

Tärkeintä eri opetusmenetelmien käytössä kai on se opiskeltava asia, sen kai pitäisi määrätä opetusmenetelmän valinta (Räisänen 2013a). Näissä APE-opinnoissa joudumme vähän pakosta miettimään joka kerralle eri menetelmän käyttöä. Tässä vain pelkkä opiskeltava aines ei sanele ehtoja, vaan viruaalisuus ja ryhmien koko asettaa omat haasteensa. Näiden lisähaasteiden takia ei vain voi käyttää jotain menetelmää, vaikka aiheeseen sopisi. Miksi mulle usein tulee ensimmäisenä mieleen joku menetelmä, jossa lukee "vaativa". Huomasin virtuaali-istunnossa, että oma tausta vaikuttaa paljon. Siitä johtuen pitää jotain menetelmää "tosi hyvänä" eikä osaa ajatella, että menetelmä ei sovikaan kaikille opiskelijoille. Esim. draaman käyttö voi olla joillekin opiskelijoille kauhistus. Sitten tulee eri kulttuurit, miten ajatellaan joistain asioista. Huh, opettajan pitäisi osata ennakoida niin monia asioita, ottaa huomioon. Ehkä siksi on hyvä panostaa ryhmään tutustumiseen ja käyttää vaihdellen erilaisia menetelmiä, jokaiselle jotain-periaatteella. Silloin toivon mukaan kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus oppia.

Opetuksen perusperiaatteet

Tämä oli oma aihe, ja aluksi en meinannut päästä sen sisään ollenkaan. Materiaalia ei löytynyt sellaisenaan otsikolla hakiessa. Ensin tuli mieleen eettiset periaatteet ja arvot, esim. kohdella tasa-arvoisesti, kunnioitus jne. Lopulta ryhmässämme syntyi opetusta varten se, minkä luulisin kuvaavan opetuksen perusperiaatteita hyvin. Eli on olemassa lait ja säädökset (ks. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013), opetussuunnitelmat ja ohjeet, sitten opettajan toiminta, johon kuuluu opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi ja vielä on se käytäntö, joka loppujen lopuksi muovaa niitä periaatteita. Mielestäni Syrjäläinen (2003) on väitöskirjassaan osunut aika oikeaan sanoessaan, että opetus on jatkuvaa vuoropuhelua näiden ylemmän tason ohjeiden ja käytännön toiminnan välillä. Opettaja tietää, mitä opetussuunnitelmassa on, mutta jos käytännössä tulee joku seikka, joka on otettava huomioon, niin siitä on joustettava. On oltava toisaalta selkärankainen ja toisaalta joustava ja muuntautumiskykyinen!

”Jokainen opetus- ja oppimistilanne (situaatio) luo kokemuksen, jossa toisaalta opettajan omat pedagogiset tavoitteet, periaatteet ja ihanteet sekä toisaalta kontekstin tekijät ovat jatkuvassa vuoropuhelussa keskenään.” (Syrjäläinen 2003, 258)

LÄHTEET:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013. Ammatillista koulutusta koskevat lait ja säädökset. Viitattu 30.12.2013 http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/yleissivistaevae_koulutus/lait_ja_saeaedoekset/.

Räisänen, M. 2013a. Opetussuunnitelmat ja opetuksen peruspilarit. APE 4 -luentomateriaali 18.9.2013 Optimassa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu.

Syrjäläinen, Erja. 2003. KÄSITYÖN OPETTAJAN PEDAGOGISEN TIEDON LÄHTEELTÄ: Persoonalliset toimintatavat ja periaatteet käsityön opetuksen kontekstissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. (Suosittelen luettavaksi!)