Kantapään kautta, päätä seinään ja mitä muita oppimisen keinoja niitä onkaan...
Tämä kirjoitus on ensimmäinen tässä blogissa, jota en tee osana jotain opiskelutehtävääni, vaan ihan muuten vaan. Vaikka ehkä tässä on jotain, joka liittyy ainakin työelämätietouteen ja ammatissa kasvamiseen...
Autossa ajatus lentää
Ajellessani tässä menneellä viikolla pitkää työmatkaa minulla oli aikaa ajatella - siis aivan muuta kuin työhöni tai opiskeluihini liittyvää. Edellisenä päivänä olin työnohjauksessa kertonut, että tämä työ on siitä erikoinen, että tässä opin ennen kaikkea itsestäni uusia asioita. En tiedä, onko sen saanut aikaan ylipäätään työpaikan vaihtaminen, vai joudunko tässä työssä kohtaamaan itsessäni sellaisia asioita, joita en ole aiemmin kohdannut. Tuorein päätelmäni oli, että edistyn yhden askeleen eteen- ja kaksi taaksepäin.
olen ohittanut kukkulan ja radanpenkereen
sen kohdan jossa loppui leikit lapsuuden
nuoruus on pullo pakkasella kuumaa humalaa
hioutuen kipunoiden
Keho ei valehtele
Viikkoa aikaisemmin olin saaanut kirjoitettua viimeisen kuntoutustieteen opiskelutehtäväni eikä ammatillisissa opettajaopinnoissani paina mikään deadline nyt päälle. Kävi kuitenkin niin, että hartiani menivät totaalisesti jumiin. Viikon ajan heräilin öisin kovaan päänsärkyyn. Samaan aikaan kurssityön päätteeksi koin itseni totaalisen väsyneeksi, mistä johtuen aloin ehkä lämpöillä. Niin kai se on, että mitä pää ei kerro tai minkä mieli vaientaa, sen kroppa huutaa ääneen.
olen matkalla sun luoksesi kun perille mä tuun
pyydän riisu takkini pois varoen
minä olen luojan veistos mutta keskeneräinen
hioutuen kipunoiden
Elämä on tässä ja nyt
Olen kerran aikaisemmin väsynyt työssäni niin totaalisesti, että kaikki näytti mustalta enkä jaksanut kotona edes imuria nostaa. Toipuminen vei aikansa, mutta tuo aika oli kuitenkin tarpeen ja täynnä johdatusta, sillä ilman sitä en olisi nyt tässä enkä tällainen - koen tuon ajan ohjanneen elämäni suuntaa ratkaisevasti parempaan suuntaan. Ehkä siksi osaan tarkkailla mahdollisia merkkejä ja tehdä korjausliikkeen hieman ennen kuin olen liian pitkällä. Kun opiskelin kokopäiväisesti, pidin välillä pään tyhjennyspäiviä, lekottelin ja vain olin sen päivän ilman suunnitelmia tai sitten tehtiin jotain mukavaa lasten kanssa. Pakko myöntää, että viime aikoina tällaisia päiviä ei ole tullut vietettyä. Kun on ollut vapaapäivä, sen on täyttänyt jonkin opiskelutehtävän tekeminen... Niin, joskus joku asia on opittava kantapään kautta tai takomalla päätä seinään, ennen kuin sen oikeasti oppii ja muistaa. Ehkä luulin olevani suojassa väsymiseltä. Ajattelin, että Tämän jutun jälkeen, Tämän jakson mentyä, voin levätä. Sitten. Mutta ei. Elämä on tässä ja nyt, ei sitten.
olen rakastanut elämää sen tuulen huminaa
syli auki juossut vastaan sitä ahmien
syöksynyt sen virtaan halveksien kuolemaa
hioutuen kipunoiden
Olen ok
Olen kokenut niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin hetkiä. Innostun herkästi ja haluan sekä kehittyä että kehittää. Liekö iän tuomaa armollisuutta vai mitä, olen alkanut ajatella, että ehkä elämän tarkoitus ei olekaan tavoitella täydellisyyttä, onnistumisia ja jatkuvaa kehittymistä, vaan ehkä tarkoitus onkin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vajavaisena ja epäonnistuneenakin. Olen ok, vaikka en olekaan kaikessa hyvä. Olen ok, vaikka joku asia ei minulta kerta kaikkiaan suju ja olen siinä huono.
olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan
olen piiloutunut perkelettä vuoroin jumalaa
ota minut vastaan ota minut nyt
hioutuen kipunoiden
Täydellinen elämä
Tahdin hiljentäminen ajoissa, lekottelupäivät, metsässä kävely, tuulen kuuntelu...mitä tahansa, josta itse pitää. Sellaiset hetket antavat voimaa ja mahdollisuuden itselle lähentyä omaa itseään. Elämään kuuluvat niin hyvät kuin huonotkin hetket. Ei elämä aina ole vain auringonpaistetta ja helppoa myötätuulta. Hankalat päivät, vastatuuli ja kipu kuuluvat mielestäni yhtä lailla elämään. Sellainen elämä on vasta täydellistä. Sellainen elämä hioo meistä sielumme kaltaisia - jotta meistä tulisi sellaisia, kuin me olemme.
käy kauniimmaksi päivät
ne kirkkaammiksi hankautuu
käy vahvemmaksi päivät
ne kaatuessaan voimistuu
kun minusta hioutuu vähitellen
sieluni kaltainen
 |
| Kuva: M.Rantapää |
-----
Lainaukset: Sieluni kaltainen, säv. ja san. Tuure Kilpeläinen, Samuli Edelmannin levyltä Pienellä kivellä 2011.
