TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS-OPINTOJAKSON SUUNNITTELU JA TOTEUTUS

Suunnitteluvaihe

Tuunarit-ryhmämme kokoontui tarpeen mukaan AC-kokouksiin, joista kirjoitettiin muistiot. Suunnittelutyökaluna käytimme Google Drivea. Tiettyyn päivään mennessä jokainen ryhmän jäsen kirjoitti sinne työelämälähtöisyyteen liittyviä asioita. Olimme listanneet sinne teemamme ydinkysymykset:

1. Mitä työelämälähtöisyys tarkoittaa?

2. Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?

3. Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?

4. Miten ammatillinen opettaja pitää yllä ja kehittää omaa työelämäosaamistaan?

Jokainen tutki siis itsekseen näitä ydinkysymyksiä ja etsi niihin liittyvää materiaalia. Ryhmän voima ja etu tuleekin erityisesti esille tällaisessa työskentelyssä, koska minulla ei esimerkiksi ollut itsellä minkäänlaista kokemusta työelämälähtöisistä oppimisympäristöistä, mutta jollakin toisella ryhmän jäsenistä oli. Esimerkkejä : Oulu Game Lab ja Demola.

Kun materiaalia oli kerääntynyt, keskustelimme siitä AC-istunnossa. Pohdimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä kuhunkin ydinkysymykseen liittyen. Palaset loksahtelivat paikoilleen ja työnjakokin tuntui luonnolliselta. Koska ydinkysymyksiä oli neljä ja meitä ryhmäläisiä neljä, niin jokaiselle tuli yksi. Tästä eteenpäin opetuksen suunnittelu sujui taas yksintyöskentelynä, jotenkin tuntui luonnolliselta kantaa vastuu omasta osa-alueesta. Toisaalta joiltakin osin yhdessä suunnittelu ja toteuttaminen olisi voinut tehdä opintojaksosta vielä paremman.

Opetuksen toteutus

Ensimmäinen osa-alue opetuksesta (ydinkysymys 1) toteutettiin ennakkotehtävänä Google Forms:ssa ja sitä varten opiskelijoille annettiin luettavaksi neljä artikkelia (amkin jatkotutkinto, amkin työelämälähtöisyyden kehittäminen, yritysyhteistyö ja opinto-opas). Työelämälähtöisyyskäsite ei ole yksiselitteinen, joten myös keskustelu tästä olisi toiminut. Myöhemmin tästä keskusteltiinkin ja esiin tulivat ainakin käsitteet työelämäläheisyys ja työelämäyhteistyö.

Toisen ydinsisällön opettamiseen käytettiin virtuaalilähiopetusta AC:ssa. Kolmannen ydinsisällön oppimiseksi laadittiin ennakkotehtävä, joka piti palauttaa virtuaali-istuntoon mennessä. Istunnossa sitten käsiteltiin tätä ennakkotehtävää.

Minulle tuli neljäs ydinkysymys ja sen opetusmenetelmäksi sovittiin verkkokeskustelu. Itse olin ajatellut Optimaa, koska olen tässä samaan aikaan tehnyt kuntoutustieteen opintoja, jonka kahdella opintojaksolla verkkokeskustelussa käytettiin Optimaa ja mielestäni se oli ihan toimiva. Optima oli kuitenkin osalle ryhmästämme kuin punainen vaate, niin päädyimme Facebookiin, jonne tämä toinen eAPE-ryhmä oli perustanut yhteisen ryhmäsivun. Pohdimme sitä, että suostuvatko kaikki opiskelijat käyttämään Facebookia ja voiko sitä edes vaatia. Keskustelulle on kuitenkin hankala keksiä korvaavaa tehtävää, joten toivoimme parasta. Päätimme ratkaista ongelman sellaisen esiin tullessa, mutta loppujen lopuksi kaikki opiskelijat liittyivät ryhmään ja keskustelu siellä onnistui hyvin.

Mielestäni opetusmenetelmävalintamme olivat onnistuneet. Virtuaali-istunnossa oli hyvää, että siellä katsottiin esimerkkivideo työelämälähtöisestä oppimisympäristöstä: Demola in a nutshell . Toisaalta virtuaali-istunto oli muuten lähes opettajan yksinpuhelua, joten opiskelijoiden aktivointi olisi ollut hyvä. Esimerkiksi keskustelu videosta olisi varmasti toiminut hyvin. Kolmanteen ydinkysymykseen liittyneen ennakkotehtävän käsittely virtuaali-istunnossa oli sekin enimmäkseen opettajan yksinpuhelua. Eri koulutusalojen edustajat olisivat vaikka voineet keskustella omista havainnoistaan työelämälähtöisen oppimisen ohjaamisesta.

Verkkokeskustelu Facebookissa

Minun ohjaama verkkokeskusteluvaihe ammatillisen opettajan työelämäosaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä alkoi tämän istunnon jälkeen. Olin valinnut keskusteluun kolme teemaa: asennoituminen, työelämäjaksot ja muut keinot. Mielestäni neljä päivää on riittävä aika keskustella yhdestä teemasta, koska Facebookissa keskustelu on nopeaa ja useimmat ideat tulevat alussa. Tällöin on turha venyttää keskusteluaikaa, ei se ainakaan keskustelun laatua ja määrää lisää.

Asennoitumiseen liittyvän verkkokeskustelun herättäjänä toimivat lausahdukset:

“Ne, jotka osaa, tekee. Ne, jotka ei osaa, opettaa.”

“Kyllä te sitten siellä työelämässä opitte.”

“Joissakin työpaikoissa kyllä tehdään niin kuin on viimeiset 20 vuotta tehty.”

Näitä lausahduksia olen itse kuullut aikoinaan sairaanhoitajaksi opiskellessani, työharjoittelussa ja myöhemmin työelämässä.

Opettajien työelämäjaksoihin liittyvästä materiaalista löytyi mielenkiintoisia lainauksia:

"sain tehdä konkreettista työtä, joka oli hieno kokemus. Samalla päivittyivät omat käytännön tietoni. Olen ollut 20 vuotta opettajan työssä ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tutustumaan opettamani alan työelämään”

“samaistuin opiskelijan työssäoppimisjaksoon; näin ja koin miten opiskelija otetaan vastaan yrityksessä, miten häntä ohjataan, kuinka paljon häneltä vaaditaan osaamista ja työtä. Näin oman ammattitaidon riittävyyden “oikeassa työelämässä” ja harjaannuin työelämän hektiseen työtahtiin”

“vaikka kuinka on seuraavinaan aktiivisesti kehitystä ja tapahtumia työelämässä oppilaitoksen ulkopuolella, niin aina tapahtuu paljon, joka jää näkemättä”

(Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010, s. 17).

Lopuksi tein verkkokeskustelusta yhteenvedon:

Teema 1.  Asennoituminen työelämäosaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen. Eli asenne on kaiken A ja O. Ammatillisen opettajan tulee myös osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa.

Teema 2. Opettajien työelämäjaksot.

Työelämäjaksot ovat kannatettavia ja niiden pitäisi kuulua opettajan työhön säännöllisin väliajoin. Haasteita aiheuttavat mm. rahoitus, sopivat työelämäjaksojen paikat ja aikataulu. Yrityksen pitäisi myös hyötyä opettajan työpanoksesta. Työelämäjaksot eivät palvele vain opettajan substanssitiedon päivittäjänä ja ylläpitäjänä, vaan niiden kautta luodaan yhteyksiä ja verkostoja, joita voidaan hyödyntää opiskelijoiden työssäoppimisessa ja työelämään saattamisessa. Opettajan toiminta yrittäjänä on lisäksi suositeltava vaihtoehto.

Teema 3. Millä muilla tavoilla ammatillinen opettaja pitää yllä tai kehittää työelämäosaamistaan? Mitä itse aiot tehdä?

•        työelämän edustajien asiantuntijavierailut ja luennot oppilaitoksissa
•        yhteistyöprojektit yritysten kanssa, oppilas-yritysyhteistyön ohjaaminen
•        osa-aikainen opettajuus ja osa-aikainen työelämätyö
•        oman alan koulutuksiin osallistuminen, oman alan harrastuneisuus
•        oman alan kehityksen seuraaminen, tutkimusten lukeminen
•        opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaaminen
•        työelämäverkostot, verkostoituminen
•        työelämämentori
•        täydennyskoulutus
•        asiantuntijoiden työn seuraaminen
•        yrittäjyys

Erään opiskelijan erinomainen tiivistelmä koko verkkokeskustelusta:

1.  henkilökohtainen kiinnostus ja halu pitää työelämäosaamistaan yllä
2.  aktiivinen tiedonkerääjä, -hakija oman alansa saralla
3.  työnantaja tukee esim. opettajan työelämäjaksoja järjestämällä / tukemalla niihin  hankkiutumista
4.  koulun ja työelämän yhteistyö: vierailut yritysmaailmaan, yritysmaailmasta vierailevia  luennoitsijoita oppilaitokseen

Seurasin Optimasta, moniko kävi lukemassa tekemäni tiivistelmän: 10 opiskelijaa 24:stä. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Oppimisen varmistaminen

Oppimisen varmistamisen olimme suunnitelleet näin:

Ydinsisältö 1: Oppimistehtävä ja palaute

Ydinsisältö 2: Sisällön voi kerrata tallenteen avulla, materiaali tallennetaan Optimaan. Opetukseen sisältyy keskusteluosio.

Ydinsisältö 3: Tehtävien vastaukset ja koonti ovat nähtävissä Optimassa. Muistutus lähetetään niille, jotka eivät ole määräaikaan mennessä vastanneet.

Ydinsisältö 4: Verkkokeskustelun vaihtoehtona essee. Muistutus kaikille teemakeskustelun alkaessa ja vaihtuessa. Keskustelun päätteeksi yhteenveto ja palaute.

Ennakkotehtävien ja verkkokeskustelun perusteella sanoisin, että opiskelijat sisäistivät teemamme aihealueet erittäin hyvin.

Vertaispalaute

Pyysimme opintojaksostamme vertaispalautetta, jonka toteutimme Google Forms:lla (minä sain kunnian laatia lomakkeen ja sitä kautta sain jälleen mainion oppimiskokemuksen koulutusteknologiaan liittyen). Saimme palautetta 17 henkilöltä ja se oli pääosin myönteistä. Eniten kehitettävää oli lähiopetuksen pedagogisissa ratkaisuissa. Opiskelijat ovat yksilöitä, jonkun mielestä opintojaksomme oli kevyt, toisen mielestä opintojakso oli hyvä kokonaisuus ja ajatuksia herättelevä. Alla kuva verkkokeskustelua koskevasta palautteesta:

-----
Lähteet:

Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto, toteutuksia ja kokemuksia (HAMKin e-julkaisuja 2/2006). http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/Yleisopalvelut/Julkaisupalvelut/Kirjat/Tutkimus-%20ja%20kehitysty%C3%B6/Ammattikorkeakoulun_jatkotutkinto_toteutuksia_ja_kokemuk.pdf Viitattu 14.1.2014.

Demola. http://www.demola.fi/. Viitattu 12.2.2014.

Demola in a nutshell. http://www.youtube.com/watch?v=sTNGHarMRdI. Viitattu 12.2.2014.

Javanainen, S., Lampinen, M. & Näkki, J. 2012. Yritysyhteistyö ja työssäoppimisen kehittäminen. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/49122/Javanainen_Sari%20Lampinen_Merja%20Nakki_Jukka.pdf.pdf?sequence=1. Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitattu 12.2.2014.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Oulu Game Lab. http://www.oamk.fi/oulugamelab/. Viitattu 12.2.2014.

Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010. Opettajat toisissa töissä - yritykset opetuksessa. Opas opettajien työelämäjaksojen toteuttamiseen sekä yritysten ja koulumaailman yhteistyön tiivistämiseen. Vahvaa osaamista Pohjois-Karjalaan työyhteisöistä -hanke. ISBN 978-952-99992-3-1 (PDF). Joensuu.

Valtiontalouden tarkastusvirasto 2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöi-syyden kehittäminen. http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf. Viitattu 14.1.2014.

ARVIOINTIMENETELMIEN VALINTA

Millaisia arviointimenetelmiä käytän edellä esittämieni opetusmenetelmien yhteydessä?

Arviointi on oppimisen ja osaamisen edistymisen seuraamista. Se koostuu havainnoinnin, reflektoinnin ja palautteen jatkumosta. (Räisänen 2013d.) Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (601/2005, 25 §) säätää opiskelijan arvioinnista ja sen mukaan arvioinnin avulla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään opiskelijan kykyä itsearviointiin. Lisäksi arvioinnin pitää olla monipuolista. Kukkosen et al. (2008, 7) mukaan arvioinnin on oltava jatkuvaa ja osaamisen arviointi pitää erottaa oppimisen arvioinnista. Oppimisen arvioinnilla on ohjaava vaikutus, jonka avulla opiskeluja voi suunnata opiskeluaan sen mukaan, itä hän ei vielä osaa. Osaamisen arvioinnilla selvitetään, mitä opiskelija hallitsee suhteessa opetussuunnitelman mukaisiin osaamistaitotavoitteisiin. (Opetushallitus 2012, 34.)

Arvioinnin on siis oltava suhteessa osaamistavoitteisiin. Arvioinnin avulla voidaan selvittää osaamisen taso ennen opetusta, sen aikana ja sen jälkeen. Arviointikriteerit on oltava näkyvät ja opiskelijoiden tiedossa ennen opintojakson alkua, jolloin he voivat asettaa omat tavoitteensa. Arviointikriteerit on myös hyvä olla saatavilla palautteen annon aikana, jotta palautetta voidaan verrata kriteereihin. Perinteisin arviointimenetelmä lienee tentti opintojakson päätteeksi. Nykyisin käytetään myös paljon itse- ja vertaisarviointia. Arvioinnin ei aina tarvitse olla numeerista, vaan usein sanallinen, joko suullinen tai kirjallinen, antaa selkeämmän kuvan oppimisen ja osaamisen tasosta. (Hyppönen & Linden 2009, 55-62.)

Edellä esittämieni opetusmenetelmien yhteydessä tuskin ensimmäisenä ainakaan tulee mieleen kirjallinen tentti ja numeerinen arviointi. Arvioinnin pitää sopia tavoitteena olevaan osaamiseen. Learning café-menetelmässä kyseeseen voisivat tulla sen päätyttyä yhteinen palautekeskustelu tai henkilökohtainen oppimispäiväkirja, jonka avulla opiskelijat voivat reflektoida niin yhteistä toimintaa ja tulosta kuin opetusmenetelmän avulla saavuttamaansa omaa osaamista. Oppimispäiväkirjan voisi vielä vertaisarvioida, jolloin toinen opiskelija voi sanallisesti havainnoida saavutetun osaamisenja mahdolliset osaamisen aukot. Jos opettaja kiertää pöydissä, hän saa opetusmenetelmän toteutuksen aikana tietoa opiskelijoiden keskusteluista ja voi antaa vaikka pöytäkunnittain palautetta prosessista.

Lumipallo-menetelmässä arvioinnin voisi toteuttaa ryhmissä, joissa keskustelu tapahtui ennen koko ryhmän yhteistä keskustelua. Opiskelijat voivat antaa palautetta toisilleen ja arvioida ryhmän yhteistä toimintaa. Opettaja voi tarvittaessa antaa koko ryhmälle yhteistä palautetta. Yksilöarviointia en tässä menetelmässä ehkä käyttäisi.

Kalamalja-menetelmän yhteydessä käytettäväksi arviointimenetelmäksi voisi sopia tarkkailijoiden osassa olevien jakaminen niin, että pari kolme henkilöä havainnoisi yhtä kalamaljaan osallistuvaa henkilöä. Palautteen voi antaa kirjallisesti tai pienissä ryhmissä. Asiaan kuuluu myös kalamaljaan osallistuvan henkilön itsearviointi. Ongelmaksi tulee tässä tapauksessa tarkkailijoiden arviointi, mutta sen voisi korjata rooleja vaihtamalla, jolloin tarkkailijoista tulee kalamaljalaisia, joita arvioidaan. Toinen vaihtoehto voisi olla aiheesta riippuen kirjallinen tehtävä, johon jokainen opiskelija kirjoittaisi tiivistelmän oppimisen teemasta.

Olen aiemmin pitänyt arviointia opettajan työn vaikeimpana asiana, mitä se varmaan aloittelevalle opettajalle onkin. Vaikeutta lisää se, jos arviointikriteerit eivät ole heti opintojakson alussa selvillä. Lisäksi opettajalla pitää olla kirkas ajatus siitä, mitä arvioidaan: arvioidaanko prosessia, lopputulosta vai kokonaisuuden hallintaa. Pidän erittäin hyvänä sitä, että esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen kuuluvissa näyttökokeissa ensimmäiseksi kysytään opiskelijalta hänen itsearviointiaan. Kaikesta huolimatta arvioinnissa on aina subjektiivinen ulottuvuus. Tätä voi lieventää arvioinnin keskustelevuus ja jatkuvuus, jolloin se ei perustu pelkästään yhden ihmisen kerran tekemään havainnointiin. Suhtautumiseni arviointiin onkin tämän syksyn aikana muuttunut. Arviointi on olennainen osa opettajan työtä, jonka perimmäinen tarkoitus on toimia opiskelijan parhaaksi.

LÄHTEET:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo.

Kukkonen, P., Kurki, A. & Tamminen, E. 2008. Opiskelijan arvioinnin hyviä käytäntöjä.: Opetushallitus, Helsinki Viitattu 30.12.2013. http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf.

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 601/2005. Suomen säädöskokoelma.

Opetushallitus. 2012. Arvioinnin opas. Ammatillinen peruskoulutus. Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat 9. Helsinki. Viitattu 30.12.2013. http://oph.fi/julkaisut/2012/arvioinnin_opas.

Räisänen, M. 2013d. Oppiminen ja osaamisen arviointi. APE 7 –luentomteriaali 7.11.2013 Optimassa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu. Viitattu: 30.12.2013.