YRITTÄJYYSKASVATUS

Yrittäjyyskasvatus-opintojakson osaamistavoitteet olivat:
Opettajaopiskelija ymmärtää opiskelijansa sisäisen yrittäjyyden vahvistumisen merkityksen yrittäjäksi kehittymisessä. Hän osaa kehittää ja toteuttaa oman alansa oppimisympäristöjä sekä toteuttaa arviointia, niin että ne vahvistavat yrittäjyyden potentiaalia.

Ydinsisällöt:
1. Mitä tarkoitetaan sisäisellä yrittäjyydellä?
2. Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?
3. Miten voidaan edistää prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä?
4. Miten yrittäjyyskasvatusta ja sen tavoitteita tulee toteuttaa ammatillisessa koulutuksessa?

Opintojakso toteutettiin kokonaan verkossa, suljetussa blogissa, jossa oli ydinkysymys 1:n itseopiskelua varten materiaalia ja muitakin lähdelinkkejä. Oppimisympäristönä blogi oli minulle aivan uutta. Pakko sanoa, että minulta meni kaksi viikkoa blogissa surffaillessa, ennen kuin hahmotin opintojakson juonen ja kokonaisuuden. Otsikoinnissa olisi ollut parantamisen varaa, koska niistä ei voinut päätellä, mikä oli esim. etusivu, jossa opintojakson sisällysluettelo oli. Lisäksi verkkokeskustelu olisi mielestäni onnistunut paremmin hieman isommissa ryhmissä kuin nyt, kun ne toteutettiin teemaryhmissä. Meidän ryhmässä oli vain neljä opiskelijaa ja se oli mielestäni liian vähän riittävän hedelmällisen keskustelun synnyttämiseksi. Keskusteluaika oli kaksi viikkoa, mutta siinä oli monta päivää, jolloin kukaan ei kirjoittanut keskusteluun mitään.

Oppimistehtävinä oli yrittäjähaastatteluun tai artikkeliin perustuva ydinsisältöjä 3 ja 4 käsittelevä analyysi sekä ydinkysymystä 2 koskeva verkkokeskustelu, joka toteutettiin teemaryhmittäin.

Yrittäjähaastatteluun perustuva analyysini:

Prosessi sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä on haastattelemani yrittäjän mukaan osittain sisäsyntyinen ominaisuus tai luonteenpiirre. Hänen perheessään yhdeksästä lapsesta kenestä tahansa olisi voinut tulla yrittäjä, kotitilan jatkaja, mutta lopulta yrittäjä tuli vain yhdestä. Prosessiin vaadittiin ensinnäkin halu pitää kotitila elävänä ja toimittuaan 17 vuotta ammatillisena opettajana maatalousalalla haastateltavani oli kypsä siirtymään kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Alkuperäinen idea yrityksestä muovautui lopulta oman perheen tarpeiden sekä omien visioiden ja tavoitteiden mukaisesti ja yrittäjästä tuli pienen hevostallin pitäjä, jossa järjestetään ratsastustunteja, maastoratsastusta ja rekiajeluja hevosella. Yrittäjyys tarkoittaakin Opetusministeriön (2009) mukaan kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Haastattelemani yrittäjän mukaan yrittäjän tärkeimmät ominaisuudet ovat sisu ja sinnikkyys, asiakaspalvelun sisäistäminen, laskutaito sekä suunnittelukyky. Prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä voidaan edistää ensinnäkin kannustamalla yrittäjäksi haluavaa omien ideoidensa toteuttamisessa. Toiseksi asiakaspalvelun tärkeyden ymmärtämisen korostaminen edesauttaa yrittäjyyden kehittymisen kestävyyttä. Kolmanneksi yritystoimintaan liittyviä lakeja ja verotusta koskevat käytännön neuvot edistävät kohti ulkoista yrittäjyyttä.

Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ammatillisessa koulutuksessa on kasvattaa opiskelijoita sisäiseen yrittäjyyteen eli vahvistaa yrittäjämäistä asennetta. Toisaalta yrittäjyyskasvatukseen kuuluu oppilaiden kannustaminen ulkoiseen yrittäjyyteen, mikä tarkoittaa yritystoimintaan liittyvien tietojen ja taitojen opettamista. (Opetusministeriö 2004). Järven (2013) mukaan yrittäjyyskasvatuksessa ammatillisessa koulutuksessa korostuvat erilaiset toiminnallisen oppimisen menetelmät ja olennaista onkin, että yrittäjyyden oppiminen tapahtuu mahdollisimman aidoissa ympäristöissä. Opiskelijoille pitää myös antaa mahdolli­suus kokeilla ja oppia virheiden kautta. Yrittäjyyden oppimisessa kannattaa hyödyntää ulkopuolisia verkostoja kuten oppi­mista aidoissa työympäristöissä. Laaksonen (2012) painottaa, että kaikki opetus, jossa hyödynnetään yksilöiden ja ryhmän osaamista, vuoropuhelua sekä tutkivaa ja toiminnallista oppimista, edistää yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden toteuttamista ammatillisessa koulutuksessa. Haastattelemani yrittäjä osallistuu yrittäjyyskasvatuksen toteuttaa ottamalla yritykseensä työssäoppijoita. Heille hän kertoo yrittäjyydestä käytännön toiminnan ja neuvojen avulla. Erityisesti hän korostaa opiskelijoille asiakaspalvelun merkitystä ja tärkeyttä.

Verkkokeskustelussa käsiteltiin ydinkysymystä 2 Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?

Tässä muutamia ajatuksiani:

Pitäisikö kaikissa työntekijöissä asua pieni yrittäjä? Työnantajan näkökulmasta varmasti kyllä. Yrittäjämäinen toiminta käsittääkseni on luovaa, innovatiivista, kehittävää, uutta etsivää, parempaa tuotantoa tavoittelevaa ja parempaan suoritustasoon pyrkivää toimintaa. Toisaalta näen sen myös vastuullisena toimintana, jolloin työntekijä on vastuussa omasta toiminnastaan ja kaikessa pyrkii toimimaan yrityksen parhaaksi, esim. ei mustamaalaa, puhu työnantajastaan pahaa jne. Tähän näkisin vielä liittyvän sen, että yrittäjämäinen työntekijä ottaa myös muut huomioon ja kannustaa muitakin hyvään suoritukseen, koska se koituu kaikkien hyväksi. Niin että toisaalta ehkä työntekijän itsensäkin kannalta siellä sisällä kannattaisi kasvattaa pientä yrittäjää, jos se auttaa saamaan omat kyvyt kaikkinensa käyttöön ja sitä kautta nauttimaan työnteosta.

Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä tähän sitten opiskelijoita kasvatetaan?

-itsenäiset tehtävät vastuuttavat opiskelijaa tutkimaan, etsimään tietoa ja tuomaan sen jollakin tavalla näkyväksi

-ryhmätehtävät kasvattavat yhteiseen vastuuseen, ryhmän on onnistuttava toimimaan yhdessä, jotta tulosta syntyy ja samalla opiskelija saa kokemusta, miten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa

-itsearviointi opettaa opiskelijaa tuntemaan itseänsä paremmin, hän löytää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä kehittämisen kohteensa

-vertaisarviointi opettaa arvioimaan ja analysoimaan toisten toimintaa, se on hyvä keino opetella antamaan palautetta, jota monessa työpaikassa on niin vaikea antaa ja ottaa vastaan.

Näitä menetelmiä voi hyvin soveltaa ruotsin kielen opetuksessa opiskelijoiden sisäisen yrittäjyyden kasvattamiseksi. Ryhmätyömenetelmien avulla opiskelijat oppivat toimimaan ryhmässä, kuten työelämässäkin yleensä toimitaan. Ryhmän yhteiset tavoitteet ja tehtävät sitouttavat jokaisen opiskelijan ja jokaisen on kannettava oma kortensa kekoon. Vertaisarviointi on mielestäni erittäin hyvä menetelmä ryhmässä toimimisen oppimiseksi. Palautteen antoa on hyvä harjoitella jo opiskeluaikana, sillä sitä taitoa - rakentavan palautteen antoa - tarvitaan erityisesti työelämässä. Arvioinnissa voi myös käyttää ryhmän yhteistä itsearviointia, jolloin pitää rehellisesti tutkailla, millä tavalla kukin ryhmän jäsen on yhteiseen työskentelyyn sitoutunut ja toiminut yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kun koko ryhmä saa yhteisen arvosanan, se kasvattaa opiskelijoita kohti työelämän pelisääntöjä.

------

Ruotsin kielen (mahdollisena tulevana) opettajana  sisäiseen yrittäjyyteen liittyvä riskinotto liittyy mielestäni siihen, että uskaltaa avata rohkeasti suunsa eikä pelkää tekevänsä virheitä (kuten ehkä ennen vanhaan on kouluopetuksessa liikaa painotettu, että pitää olla kieliopillisesti oikein). Erilaiset toiminnalliset ryhmätyömenetelmät soveltuisi tähän riskinoton kannustamiseen. Pienemmissä ryhmissä on ehkä helpompi laittaa itsensä likoon. Ja haastattelemani yrittäjän mukaan kielitaito on asia, jota yrittäjyyskasvatuksessa pitää tuoda esiin.

------

S. nosti esiin mamujen sisäisen yrittäjyyden. Luulen, että ylipäätään se, että elämässä kaikki ei tule hopeatarjottimella, kasvattaa juuri sisäiseen yrittäjyyteen. Kun pitää ponnistella ja nähdä vaivaa, oli se sitten uusi maa tai muuten uusi ympäristö, kasvattaa sinnikkyyttä ja luottamusta omaan itseen ja omiin kykyihin. Opettajana voi olla tässä kannustajana ja ohjaajana rohkaisemassa ja tsemppaamassa. Eli ylipäätään opiskelijoita ei tarvitse “päästää helpolla”, vaan opetusmenetelmät on hyvä valita niin, että ne haastavat opiskelijoita kehittymään ja kasvamaan.

T:lla oli hyvä esimerkki tuo myyjäiset ja rahankeruu yhteisen tavoitteen eteen. Samalla tavalla sisäiseen yrittäjyyteen varmaan kannustaa ylipäätään yhdessä tekeminen ja yhteinen tavoite, jonka saavuttamiseksi jokaisella on joku oma tehtävä. Esimerkkinä vaikka yhteinen esitys koulun juhlissa.

Olen samaa mieltä, että PBL on hyvä opetusmenetelmä sisäisen yrittäjyyden kehittymisen vahvistamiseksi. Ja arviointimenetelmistä onkin jo tullut mainittua itse- ja vertaisarviointi.

-----

HAAGA-HELIAssa toteutettu yrittäjyyskasvatuksen opetuskokeilu, jonka pedagogisia ratkaisuja kutsutaan mahdollisuuksien kautta oppimiseksi. Maija Suonpään (2011) lyhyt artikkeli aiheesta löytyy julkaisun toisesta luvusta. Keskustelussa pyydettiin pohtimaan artikkelin herättämiä ajatuksia. Minulla heräsi tällaisia:

Suonpää vaikuttaa viisaalta opettajalta, jonka vaiheittainen kuvaus opetuskokeilusta avasi minun silmät yrittäjyyden suhteen. Omat katkerankirpeät kokemukseni yrittäjyydestä koostuvat historiastani yrittäjän siskona ja takausvastuiden kantajana, joten olen suurinpiirtein nähnyt punaista aina kun kuulen sanan yrittäjä.

Yrittäminen ei ole vain itse yrityksen pyörittämistä, vaan yrityksen aloittaminen sisältää monenlaisia vaiheita ennen kuin ollaan siinä pisteessä, joka yleensä mielletään yrittämisenä. Yrittäjyyskasvatus ei todellakaan voi perustua pelkkään teoriaan – Suonpään sanoin liiketoimintasuunnitelmien tekoon – vaan pedagogisten ratkaisujen pitää olla toiminnallisia ja tutkivan oppimisen menetelmiä hyödyntäviä. Opiskelijoiden pitää myös mennä sinne mukavuusalueensa rajapinnoille, jotta he todella oppivat jotain. Todellakin!

Suonpään kuvauksessa oli monia elementtejä, jotka tekivät opetuskokeilusta erityisen onnistuneen. Hän keskittyi monikulttuurisen tiimin toiminnan kuvaukseen, joten samalla tämä opetuskokeilu oli myös kansainvälisyyskasvatusta. Opiskelijat eivät oppineet vain yrittäjyydestä, vaan he saivat varmasti eväitä moneenkin, esim. ryhmässä toimiminen, vuorovaikutus sekä ongelmatilanteiden kohtaaminen ja ratkaiseminen. Jännää oli se, että idean kaupallisuus tuli esille vasta melko loppuvaiheessa, kun tiimi lähti markkinoimaan ja hakemaan yhteistyökumppaneita.

Opettajan näkökulmasta koen, että opettajalla täytyy olla itsellä kokemusta yrittäjyydestä, jotta hän voi sitä opettaa. Minä en ainakaan tiedä kaikkia yrityksen perustamisen vaiheita, jotta voisin niistä toisille opettaa, tai ohjata kuten Suonpää painottaa. Opettaja ei anna valmiita ratkaisuja, mutta hänen pitää toki tietää paljosta, esim. mitä asioita kannattaa ottaa huomioon.

Mielenkiintoista olisi tietää, jäikö opetuskokeilu vain kokeiluksi vai muuttuiko se käytännöksi. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto toteutui.

-----

Lähteet:

Järvi, Taina 2013. Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella. Väitöskirja. Lapin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta.

Laaksonen, Inkeri 2012. Oman yrittäjyysosaamisen kehittäminen. Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu. Katsottu 23.2.2014.  https://www.youtube.com/watch?v=jcfeMn_zWw8.

Opetusministeriö 2004. Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset ja toimenpideohjelma. Opetusministeriön julkaisuja 18.

Opetusministeriö 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 7.

Suonpää, M. 2011. Mahdollisuuksien kautta oppimista. Teoksessa: Römer-Paakkanen, T. (toim.) Yrittäjyyden ituja. Näkökulmia opiskelijoiden yrittäjyyteen. http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/yrittajyydenituja.pdf. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Yrittäjähaastattelu 9.2.2014.

ERITYISKASVATUS

Osaamistavoitteet erityiskasvatuksen opintojaksolle olivat:

Opiskelija osaa kuvata, miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Hän osaa paikantaa ja soveltaa ammatillisessa koulutuksessa erityisopetuksen järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä. Opiskelija osaa käyttää erityisopetuksen peruskäsitteitä tarkoituksenmukaisesti. Hän osaa laatia ja toteuttaa henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOJKS) moniammatillisessa työryhmässä.

Erityiskasvatus-opintojakson ydinkysymykset olivat:

1. Miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä?
2. Mitä laissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityisopetuksesta?
3. Miten erityisopetus järjestetään ammatillisessa koulutuksessa?
4. Mitä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) tulee sisältää ja miten HOJKS-prosessi etenee?
5. Mitä tarkoittaa lukivaikeus? Miten ammatillinen opettaja voi tukea lukivaikeudesta kärsivää opiskelijaa?

Ydinkysymys 1 opiskeltiin itsenäisesti katsomalla video integraatiosta opetuksessa ja lukemalla johdanto sekä luvut 1 ja 2 teoksesta Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 

Oppimistehtävänä oli laatia miellekartta ja videotallenne, jossa pohdittiin seuraavia kysymyksiä:

• Mitä integraatio oppilaitoksissa tarkoittaa?
• Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sillä on?
• Miten integraatio muuttaa opettajan työnkuvaa?
• Mitä mahdollisuuksia ja haasteita näet integraatiosta omalla ammattialallasi?
• Palautteesi tehtävästä

Tein oman miellekarttani Mindjetin avulla (kuva alla) ja avaan sitä videotallenteessa.

Yhteenvetoni ydinkysymysten 2-5 verkkokeskustelusta:

Ydinkysymyksessä 2 keskusteltiin siitä, mitä laeissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityiskoulutuksesta. Eri lait ohjaavat opiskelijan oikeutta saada opetusta ja niiden perusteella opiskelija saa tiettyjä etuuksia ja tukia. HOJKS on myös säädetty laissa. Lait toimivat ohjenuorana, minkä perusteella opiskelijan asema opetuksessa turvataan.  Ydinkysymyksessä 3 keskusteltiin erityistarpeiden tunnistamisesta ja huomioimisessa ammatillisessa opetuksessa. Erityistarpeiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen erityisen tuen keinoin on ensiarvoisen tärkeää. Keskustelussa nousi esille kuitenkin käytännön vaikeus opettajan työssä, kun opetusryhmät ovat suuria eikä opettajalla välttämättä ole ammattitaitoa erityisen tuen tarpeita tunnistaa. Erityisopetuksen eri muodot ovat periaatteessa hyviä ja kannatettavia, mutta jälleen opettajan resurssit voivat olla puutteellisia. Keskustelussa kannettiin myös huolta esim. integroidun opetuksen vaikutuksista niihin opiskelijoihin, jotka eivät tarvitse erityistä tukea. Toisaalta integroidun opetuksen hyödyt voivat olla haittoja suuremmat, koska opiskelumenestys on yleensä parempi ja suvaitsevaisuus ja tasa-arvo lisääntyvät.

Ydinkysymyksessä 4 keskusteltiin HOJKS:n tehtävistä ja tavoitteista ammatillisessa koulutuksessa. Esimerkki-HOJKS koettiin ylimalkaiseksi ja kevyesti toteutetuksi, minkä perusteella olisi vaikea päätellä, millaista tukea opiskelija oikeasti tarvitsee. HOJKS-prosessimalleista useampi sai kiitosta ja eri malleissa oli omat hyvät puolensa. Suosituin malli taisi olla Jamk:n malli. Tärkeänä pidettiin eri toimenpiteiden aikataulutusta ja opiskelijan näkökulman huomioonottamista. Ydinkysymyksessä 5 keskusteltiin lukivaikeuden tunnistamisesta ja erilaisista keinoista ja menetelmistä tukea opiskelijaa, jolla on lukivaikeus. Lukivaikeuden tunnistaminen on tärkeää, koska sillä on hoitamattomana usein vahingolliset ja kauaskantoiset vaikutukset nuoren elämään.

Lisäksi ydinkysymykseen 5 liittyen listasin, miten esimerkiksi oman alani opetuksessa voin ottaa huomioon lukivaikeuksisen opiskelijan:

Opetuksen yhteydessä voin käyttää seuraavia menetelmiä lukivaikeuksisen opiskelijan auttamiseksi:

- keskustellaan opiskelijan kanssa

- opetetaan opiskelutekniikkaa

- moniaistikanavainen opetus (esim. sekä kirjoitettu että ääneen puhuttu)

- annetaan lisäaikaa

- käytetään apuvälineitä (esim. äänikirjat, oppitunnin nauhoittaminen)

- käytetään isoa fonttikokoa

- taululle kirjoittaminen ja puhuminen eri aikaan

- ei liikaa muistettavaa kerralla, asiat pilkotaan pienempiin osiin

- annetaan  mahdollisuus suullisiin tai osittain suullisiin tentteihin

- ei sakoteta lukivirheistä

- sijoitetaan  teksti sivulle harvennettuna

- selitetään termit ja annetaan sanasto

- käytetään ranskalaisia viivoja tai ydinasialistoja yhtenäisten tekstien sijasta

- käytetään diagrammeja ja kuvia tekstien sijasta

- käytetään värillistä paperia valkoisen sijasta

(Erilaisten oppijoiden liitto ry ;  Paloneva 2008 )

En ole juurikaan toiminut opettajana, joten en ole käyttänyt erityisiä menetelmiä lukivaikeuksia ajatellen. Viittomakieltä opettaessani opetukseni oli kyllä moniaistikanavaista. Koen omat mahdollisuuteni tukea lukivaikeuksista opiskelijaa hyvinä. Lukivaikeuksista opiskelijaa auttava ja tukeva opetus soveltuu kaikille, joten lukivaikeuksiselle opiskelijalle ei tarvitse tehdä erillistä omaa materiaalia tai käyttää vain hänelle suunnattuja keinoja.

Integroidun opetuksen vuoksi myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijaryhmät ovat hyvin heterogeenisiä ja mukana on opiskelijoita, jotka tarvitsevat opiskelussaan ja työllistymisessään erityistä tukea. Koen tämän haasteellisena erityisesti siksi, että en ole vielä toiminut ammatillisena opettajana. Käytännössä kaikki erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ei välttämättä ole tunnistettu opiskelun alkaessa. Vaikka erityisen tuen tarve olisikin tunnistettu, haasteena voi olla opettajan kyvyt ja taidot ottaa nämä tarpeet huomioon ja muokata opetus- ja arviointimenetelmiä niiden mukaisesti. Kehittämisen paikkana näkisin yhteistyön ja tiimiopettajuuden lisäämisen. Neljä silmää ja kaksi korvaa havainnoi paremmin ja yhdessä toisen opettajan kanssa ideoita syntyy enemmän ja opetuskin lienee laadukkaampaa toinen toistaan tukien.

Etsiessäni tässä Jyväskylän ammattikorkeakoulun sivuilta opintojakson oppimateriaalina ollutta HOJKS-prosessimallia en löytänyt sitä, mutta sen sijaan löysin Turun ammatti-instituutin Erityisopetuksen käsikirjan, josta uskon olevan tulevaisuudessa minulle hyötyä. Samalla etsintämatkalla eteeni osui Ryhmäyttämisopas ja Onnistunut opetus - menetelmien kartoitus. Ryhmäytymisen merkitys avautui minulle jo APE I-opintojen aikana. On ensiarvoisen tärkeää, että niin opettaja kuin opiskelijat tuntevat toinen toisensa muutenkin kuin vain nimeltä. Uskon, että opetuksen ja arvioinnin suunnittelu on silloin paljon helpompaa. Viimeksi mainittu opas sisältää ryhmäytymisideoiden lisäksi erilaisten opetusmenetelmien esittelyä.

Nyt huomaan, että tämä musta teksti valkoisella pohjalla ei olekaan niin esteetön kuin luulin. Lukivaikeuksiselle ihmiselle kontrasti voi olla liian suuri. Mikä olisi parempi väriyhdistelmä?

-----
Lähteet:

Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Ei vuosilukua. Integraatio. http://vimeo.com/5057865. Viitattu 26.1.2014.

Erilaisten oppijoiden liitto ry. Ei vuosilukua. Miten huomioida lukivaikeus opetustilanteessa? http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=132. Viitattu 16.2.2014.

Honkanen, E., Pynnönen, P. & Raudasoja, A. 2012. Onnistunut opetus - mentelmien kartoitus. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu. http://www.bovallius.fi/c/document_library/get_file?uuid=7a6398d0-7f20-4a52-939d-746ddddb1c9c&groupId=10238. Viitattu 1.3.2014.

MAST. Ei vuosilukua. Ryhmäyttämisopas. Euroopan unioni, Euroopan sosiaalirahasto. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf. Viitattu 1.3.2014.

Paloneva, M-S. 2008. Ideoita siitä, mitä voin tehdä sovittaakseni opetukseni ja oppi-materiaalin luki/oppimisvaikeuksisille oppijoille – ja samalla kaikille oppilailleni. http://datero.fi/materiaali/OPETUS_JA_MATERIAALI_DYSLEKTIKOLLE.pdf. Viitattu 16.2.2014.

Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammatti-korkeakoulu.

Turun ammatti-instituutti. 2010. Erityisopetuksen käsikirja. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Turun_ammatti-instituutin_erityisopetuksen_kasikirja.pdf. Viitattu 1.3.2014.

OPPIMINEN JA OSAAMISEN ARVIOINTI

Yllättävä käänne

Apua, käänne on tapahtunut! Olen tainnut saada opettajan silmälasit. Näen opettajuutta kaikkialla. Muutama viikko sitten sain työssäni sähköpostia viittomakielentulkkiopiskelijalta Helsingin Humakista. Hän kysyi työharjoittelupaikkaa Rovaniemelle, koska hän ei halunnut pääkaupunkiseudulle. Hänen tavoitteenaan oli tutustua viittomakieliseen yhteisöön ja tavata eri-ikäisiä kuuroja. Olin aivan täpinöissäni tästä mahdollisuudesta saada opiskelija mukaani. Kerroin hänelle, mitä työhöni kuuluu ja hahmottelin, mitä hänen työharjoittelunsa aikana jo oli kalenterissa. Hän ei tiennyt, että Lapin kuntoutussihteerin työhön kuuluu myös kuurosokeat, mutta se ei haitannut. Päinvastoin, hän oli vielä innostuneempi tulevan työharjoittelunsa monipuolisuudesta. Ja kaikki järjestyi niin, että opiskelija aloitti maanantaina kolmen viikon työharjoittelunsa. Selvisi, että hän ei ole elämässään vielä käynyt Kuusamoa pohjoisempana, joten hän saa nyt mukavaa kokemusta Lapistakin. Ja parin päivän jälkeen hän kertoi olevansa todella tyytyväinen päästyään Lappiin, koska hän oli vakuuttunut saavansa kokea erittäin monipuolisen työharjoittelun. En ole aiemmin toiminut opiskelijan työharjoittelun ohjaajana, joten tämä mahdollisuus tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen aikaan! Olen toki ohjannut opiskelijaa aiemmin työssäni sairaanhoitajana ja viittomakielentulkkina, mutta vain satunnaisesti ja lyhyen aikaa. Nyt pääsen arvioimaankin häntä! Tästäkin kokemuksesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Niin tuo alun käänne viittaa siihen, että tähän asti olen suhtautunut näihin ammatillisen opettajan opintoihin yhtenä lisänä ja hyvänä oppina elämänkaaressani, vaikka en ikinä toimisikaan opettajana. Nyt huomaan kuitenkin innostuneeni kunnolla ja pitäväni täysin varteenotettavana vaihtoehtona toimia joskus opettajana. Ja ehkä siihen liittyy nuo opettajan silmälasit, että koen opettajuuden olevan osa minua eikä jotain, joka tapahtuu luokkahuoneessa.

kuva: M.Rantapää

Mitä arviointi on ja miksi arvioidaan? Millainen arviointi edistää oppimista?

Tämä päivä aloitettiin perehtymällä arviointiin. Uudella keltaisella ryhmällä oli mielenkiintoinen opetusmenetelmä: kyselevä opetus. Ryhmässämme syntyi mukavasti keskustelua ja oli mukava huomata, että löysimme samoja asioita, kuin opettajat olivat koostaneet dioille. Huomasin, että kysymysten on toisinaan hyvä olla vähän provosoiviakin, jotta saadaan uusia ideoita keskusteluun. Keltaiset olivat tehneet hyvän koosteen arviointiin liittyvistä asioista. Sitä katsomalla palautuu hyvin mieleen arvioinnin keskeisimmät asiat. Samaa tekniikkaa voisin kuvitella käyttäväni opettajana. Kun opintojakson tai kurssin keskeisimmät asiat koostetaan yhdelle dialle, se auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ja toimii varmasti kertauksen tukena. Aivan samoin luennon tai opintojakson alussa sisällysluettelon esittäminen auttaa orientoitumaan tulevaan.

Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä?

Uudessa sinisessä ryhmässä aiheenamme oli arviointimenetelmät. Uuteen ryhmään sopeutuminen ei ollut vaikeaa, sillä olimmehan aikaisemmin työskennelleet yhdessä virtuaaliryhmänä, vaikkakin roolit olivat silloin erilaiset. Lisäksi saimme joukkoomme toisesta teemaryhmästä opiskelijatoverin, joka on aivan huipputyyppi. Emme sen kummemmin työstäneet pelisääntöjä tai pohtineet rooleja, vaan koin, että solahdimme työskentelyn rytmiin hyvin luontevasti. Alkuun sovimme ideoivamme Google Driveen alkuperäisen sinisen ryhmän käyttämällä tavalla. Punaisilta työskentelytapaamme tuli sähköpostiviestittely. Alkutyön avulla opetuksemme teoria alkoi hahmottua. Keskustellen suunnittelimme opetuksemme rakennetta ja jaoimme tehtävät, jotka jakautuivat nekin lähes itsestään. Minä sain valmistettavakseni etukäteistehtävän. Päätin pienen pohdinnan jälkeen tehdä siitä Prezin, koska olin elokuun lähipäivien jälkeen kirjannut oppimispäiväkirjaani sen kokeilun yhdeksi oppimisen tavoitteekseni koulutusteknologisiin ratkaisuihin liittyen. Preziä oli helppo käyttää, joten varmasti käytän sitä tulevaisuudessakin.

Opetuksessa käytimme alustuksen jälkeen tietopohjan kokoamista ja keskustellen täytimme arviointimenetelmämatriisia. Eihän sitä ehditty täyttää kuin neljän opetusmenetelmän kohdalta, mutta ei ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli herättää ajattelua, mitä kaikkia asioita arviointimenetelmän valintaan liittyy. Lisäksi arviointimenetelmiä voi varioida monin tavoin, joten rasteja kertyi melko runsaasti. Oleellisintahan on se, että arviointimenetelmä on linjassa opintojakson tavoitteiden kanssa.

Istunnon aikana tuli keskustelua siitä, että arviointi ei ole helppoa, vaikka se on hyvin olennainen osa opettajan työtä. Luulen, että asiaa helpottaa se, että tavoitteet ovat ensinnäkin selvät, mitä pitäisi oppia. Toiseksi arviointikriteerit pitää olla mietittynä etukäteen ja esittää ne opiskelijoille, jotta opiskelija voi itsekin miettiä, onko saavuttanut sen, mitä tavoitteli. Arviointia on hankala perustella, jos selvät kriteerit puuttuvat.

Mitä on aikaisemman hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen (AHOTiin) liittyvä osaamisen osoittaminen?

Tähän opetukseen liittyi ennakkotehtävä, jota käytettiin opetuksessa. Roolipeli-opetusmenetelmä oli hyvä ja sopiva tähän aiheeseen, vaikkakaan ei ollut helppoa ”opettajana” päättää hyväksyisikö opiskelijan hakemuksen vai ei. Mielelläni teettäisin opiskelijalla raportin, josta selviäisi hallitseeko opiskelija asian vai ei. Ruotsia opiskellessani koin hassun tilanteen, kun mietin harjoittelun suorittamista ja opettaja ehdotti, että voisin kirjoittaa Ruotsissa tekemästäni työkokemuksesta raportin. Sen avulla sain kieliharjoittelun hyväksytyksi. En mielellään nykyään hae korvaavuuksia, sillä koen, että aina voi oppia uutta. Ja nyt ammatillisen opettajan opintoja ajatellessani koen, että minulta löytyy aika vähän sellaista ajantasaista tietoa ja nimenomaan ammatilliseen opetukseen liittyvää tietämystä, että haluaisin päästä niistä jonkun vanhan jutun avulla.

AHOT:sta opin, että se kuuluu opettajan työhön, se ei ole helppoa, saattaapi olla peräti työlästä ja aikaa vievää. Niin se kuitenkin on, että opettajana sitä joutuu tekemään ja pähkäilemään. Selvästi sellainen alue, johon tarvitsen lisäoppia.

Lopuksi: kaiken kaikkiaan tämänpäiväiset opetukset sujuivat hyvin ja ilmapiiri oli leppoisa. Koska päivän teema oli arviointi ja palautteen anto, se jatkui ryhmässämme istunnon jälkeenkin J.  Ammatillisena opettajana on mielestäni tärkeää, että opiskelijat oppivat tekemään itse- ja vertaisarviointia, koska työelämässä tulee jatkuvasti palautetta. Työpaikoilla olisi hyvä ottaa tavaksi avoimuus ja palautteen anto puolin ja toisin. Hyvää palautetta saa ehkä työssä harvemmin, yleensä esimies antaa palautetta vain, jos joku asia on mennyt pieleen tai jotain pitäisi muuttaa. Työntekijät tarvitsevat kuitenkin myös kannustusta ja positiivista palautetta. Milloin sitä oppii antamaan ja vastaanottamaan, jos ei sitä opetella jo opiskeluaikana?

ARVIOINTIMENETELMIEN VALINTA

Millaisia arviointimenetelmiä käytän edellä esittämieni opetusmenetelmien yhteydessä?

Arviointi on oppimisen ja osaamisen edistymisen seuraamista. Se koostuu havainnoinnin, reflektoinnin ja palautteen jatkumosta. (Räisänen 2013d.) Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (601/2005, 25 §) säätää opiskelijan arvioinnista ja sen mukaan arvioinnin avulla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään opiskelijan kykyä itsearviointiin. Lisäksi arvioinnin pitää olla monipuolista. Kukkosen et al. (2008, 7) mukaan arvioinnin on oltava jatkuvaa ja osaamisen arviointi pitää erottaa oppimisen arvioinnista. Oppimisen arvioinnilla on ohjaava vaikutus, jonka avulla opiskeluja voi suunnata opiskeluaan sen mukaan, itä hän ei vielä osaa. Osaamisen arvioinnilla selvitetään, mitä opiskelija hallitsee suhteessa opetussuunnitelman mukaisiin osaamistaitotavoitteisiin. (Opetushallitus 2012, 34.)

Arvioinnin on siis oltava suhteessa osaamistavoitteisiin. Arvioinnin avulla voidaan selvittää osaamisen taso ennen opetusta, sen aikana ja sen jälkeen. Arviointikriteerit on oltava näkyvät ja opiskelijoiden tiedossa ennen opintojakson alkua, jolloin he voivat asettaa omat tavoitteensa. Arviointikriteerit on myös hyvä olla saatavilla palautteen annon aikana, jotta palautetta voidaan verrata kriteereihin. Perinteisin arviointimenetelmä lienee tentti opintojakson päätteeksi. Nykyisin käytetään myös paljon itse- ja vertaisarviointia. Arvioinnin ei aina tarvitse olla numeerista, vaan usein sanallinen, joko suullinen tai kirjallinen, antaa selkeämmän kuvan oppimisen ja osaamisen tasosta. (Hyppönen & Linden 2009, 55-62.)

Edellä esittämieni opetusmenetelmien yhteydessä tuskin ensimmäisenä ainakaan tulee mieleen kirjallinen tentti ja numeerinen arviointi. Arvioinnin pitää sopia tavoitteena olevaan osaamiseen. Learning café-menetelmässä kyseeseen voisivat tulla sen päätyttyä yhteinen palautekeskustelu tai henkilökohtainen oppimispäiväkirja, jonka avulla opiskelijat voivat reflektoida niin yhteistä toimintaa ja tulosta kuin opetusmenetelmän avulla saavuttamaansa omaa osaamista. Oppimispäiväkirjan voisi vielä vertaisarvioida, jolloin toinen opiskelija voi sanallisesti havainnoida saavutetun osaamisenja mahdolliset osaamisen aukot. Jos opettaja kiertää pöydissä, hän saa opetusmenetelmän toteutuksen aikana tietoa opiskelijoiden keskusteluista ja voi antaa vaikka pöytäkunnittain palautetta prosessista.

Lumipallo-menetelmässä arvioinnin voisi toteuttaa ryhmissä, joissa keskustelu tapahtui ennen koko ryhmän yhteistä keskustelua. Opiskelijat voivat antaa palautetta toisilleen ja arvioida ryhmän yhteistä toimintaa. Opettaja voi tarvittaessa antaa koko ryhmälle yhteistä palautetta. Yksilöarviointia en tässä menetelmässä ehkä käyttäisi.

Kalamalja-menetelmän yhteydessä käytettäväksi arviointimenetelmäksi voisi sopia tarkkailijoiden osassa olevien jakaminen niin, että pari kolme henkilöä havainnoisi yhtä kalamaljaan osallistuvaa henkilöä. Palautteen voi antaa kirjallisesti tai pienissä ryhmissä. Asiaan kuuluu myös kalamaljaan osallistuvan henkilön itsearviointi. Ongelmaksi tulee tässä tapauksessa tarkkailijoiden arviointi, mutta sen voisi korjata rooleja vaihtamalla, jolloin tarkkailijoista tulee kalamaljalaisia, joita arvioidaan. Toinen vaihtoehto voisi olla aiheesta riippuen kirjallinen tehtävä, johon jokainen opiskelija kirjoittaisi tiivistelmän oppimisen teemasta.

Olen aiemmin pitänyt arviointia opettajan työn vaikeimpana asiana, mitä se varmaan aloittelevalle opettajalle onkin. Vaikeutta lisää se, jos arviointikriteerit eivät ole heti opintojakson alussa selvillä. Lisäksi opettajalla pitää olla kirkas ajatus siitä, mitä arvioidaan: arvioidaanko prosessia, lopputulosta vai kokonaisuuden hallintaa. Pidän erittäin hyvänä sitä, että esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen kuuluvissa näyttökokeissa ensimmäiseksi kysytään opiskelijalta hänen itsearviointiaan. Kaikesta huolimatta arvioinnissa on aina subjektiivinen ulottuvuus. Tätä voi lieventää arvioinnin keskustelevuus ja jatkuvuus, jolloin se ei perustu pelkästään yhden ihmisen kerran tekemään havainnointiin. Suhtautumiseni arviointiin onkin tämän syksyn aikana muuttunut. Arviointi on olennainen osa opettajan työtä, jonka perimmäinen tarkoitus on toimia opiskelijan parhaaksi.

LÄHTEET:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo.

Kukkonen, P., Kurki, A. & Tamminen, E. 2008. Opiskelijan arvioinnin hyviä käytäntöjä.: Opetushallitus, Helsinki Viitattu 30.12.2013. http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf.

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 601/2005. Suomen säädöskokoelma.

Opetushallitus. 2012. Arvioinnin opas. Ammatillinen peruskoulutus. Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat 9. Helsinki. Viitattu 30.12.2013. http://oph.fi/julkaisut/2012/arvioinnin_opas.

Räisänen, M. 2013d. Oppiminen ja osaamisen arviointi. APE 7 –luentomteriaali 7.11.2013 Optimassa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu. Viitattu: 30.12.2013.