OPETUSHARJOITTELU - OPEOPISKELIJAN KOETINKIVI?

Ja niin tuli se aika, että opetusharjoittelu oli oikeasti edessä. Tutustumis- ja tutkimisvaiheessa koin innostusta. Mitä lähemmäs oma opetus tuli, sen todellisemmalta se tuntui. Erittäin hyvä oli päästä seuraamaan juuri sen ryhmän opetusta, johon olin itse menossa opettamaan. Ryhmä tuntui kovin pieneltä, 10 opiskelijaa, joista lopulta 9 tuli kurssilleni. Lisäksi aloin epäröimään, oliko sittenkään viisasta valita opintojakso Ruotsia lähihoitajille?! Miksen sittenkin valinnut jotain hoitoalaan liittyvää?

Jaoin opiskelijoille yhdellä seuraamiskerralla Alkukyselyn:

Nimi:                                                                              Ikä:

Asuinpaikka:

Täydennä lauseet

Olen aiemmalta koulutukseltani

  

Olen opiskellut ruotsia

  

Ruotsin opiskelu oli 

  

Vaikeinta minulle ruotsin opiskelussa oli

  

Helpointa minulle ruotsin opiskelussa oli

  

Opin kieltä parhaiten

  

Olen käyttänyt ruotsin kieltä aiemmin (missä ja milloin)

  

Odotan ruotsin opinnoilta nyt

  

Tähän voit kertoa, jos sinulla on jotain sellaista, josta opettajan olisi hyvä tietää:

Sain kaikilta vastaukset ja arveluni osoittautuivat todeksi, ruotsi oli opiskelijoista pelottavaa eikä siitä tainnut monellakaan olla kovin hyviä kokemuksia aiemmista opinnoista. Siinäpä haastetta kerrakseen! Hyödynsin Alkukyselystä saamaani tietoa ja aloin suunnitella opetuksestani monipuolista, harjoituspainotteista.

Ensimmäinen opetustuokio toteutettiin verkossa. Eläköön TVT! Eläköön eAPE-opintoni! Jess!

Tosin verkkoympäristö oli eri kuin mihin olin APE-opinnoissani tottunut. Pikakurssi juuri ennen opetuksen alkamista ja onnekseni sain oppilaitoksen IT-tuen mukaan seuraamaan ja jelppimään opetuksen aikana. Halusin nimittäin opetuksessani jakaa oiskelijat ryhmiin tutkimaan omia tehtäviään. Suht mukavasti se sujui IT-tuen avustuksella, aika vain tosin kului niin joutuisaan, että aivan yllätyin. Vaikka tuokio olisi voinut sujua teknisesti paremmin, niin tutorin antaman palautteen mukaan on hyvä, että opiskelijat näkevät, miten opettajat ja IT-tuki voivat auttaa toinen toistaan eikä avun pyytämiselle ole kynnystä.

Käsittelimme opintojakson tavoitteet, arviointikriteerit ja esittelin sisältöä. Tarkemmin perehdyimme tässä tuokiossa erilaisiin sanakirjoihin ja verkossa oleviin lähteisiin, joista voi hyödyntää sekä ruotsin opiskelussa että hoitotyössä.

Annoin lopuksi opiskelijoille 2 itsenäistä tehtävää:

1. etätehtävä: Sanastoharjoitus somea hyödyntäen

Kuuntele video ja etsi kaikki ihmisen terveyteen ja kehoon liittyvät suomen- ja ruotsinkieliset sanat. 

Tee sanoista kaksikielinen luettelo. Video

Palauta alustalle 9.3. klo 16 mennessä.

2. etätehtävä: Esittele itsesi ruotsiksi 

• kuka olet, mitä opiskelet, mitä harrastat, perhe ym. (Jag heter… Jag studerar …Jag älskar att…Min familj består av… Min make/sambo/barn/son/dotter heter…)
• vaihtoehdot:

1. kirjallinen esittely 100-150 sanaa (Word, rtf, pdf)
2. suullinen esittely (video) 2-3 minuuttia
3. voit tehdä myös molemmat

• palautus 9.3. klo 16 mennessä sähköpostilla opettajalle.

Lähiopetuksessa käytimme oppilaitoksen valitsemaa lähihoitajaopiskelijoille tarkoitettua ruotsin oppikirjaa, josta kopioin käsiteltävät kappaleet ja niihin liittyviä tehtäviä. Opiskelijat pääsivät siis harjoittamaan lukemista, kuuntelemista, kirjoittamista ja keskustelemista. Sanasto käsitteli tietysti hoitotyötä. Teimme myös toiminnallisia harjoituksia, kuten asiakaspalvelutilanne draaman keinoin, joten pelkäksi istumiseksi opiskelu ei mennyt. Vahingossa opetukseen tuli mukaan myös eriyttämistä siten, että kopioituja tehtäviä oli enemmän kuin ehdin antaa tehtäväksi paikan päällä, joten nopeimmat siirtyivät näihin tehtäviin omaa tahtiaan. 

Opettaminen tuntui alun jännityksen hävittyä mukavalta. Erityisen mukavaa oli nähdä opiskelijoiden paneutuminen ja innostus. Seuraamistani tunneista poiketen opiskelijoilla ei ollutkaan kiirettä pitää kahvitaukoa eikä lähteä syömään. Tunnollisesti he tekivät tehtäviä, joten lopulta minun piti huomauttaa tauosta ja ruokailuun lähtemisestä! Varmasti ruotsin opiskelu olikin erilaista ainakin hoitoyön teoriaopintoihin verrattuna. Toivon myös, että onnistuin tartuttamaan opiskelijoihin innostuksen ruotsia kohtaan, vaikka opintojakso kovin lyhyt olikin.

Opintojakson päätteeksi järjestin tentin, johon kuului kuuntelu, kirjoitustehtävä ja keskustelutehtävä. Kaikki läpäisivät kurssin!

Keräsin kaiken päätteeksi vielä Loppuarvioinnin:

Nimi:

Täydennä lauseet:

Opin tällä ruotsin opintojaksolla

Opittavaa jäi vielä

Opetuksessa toimivaa oli

Olisin kaivannut

  

Muuta sanottavaa

  

KIITOS VASTAUKSESTASI!

Loppuarvioinnin mukaan moni opiskelija koki oppineensa yllättävän paljon tällä lyhyellä kurssilla (verkko-opetuskerta, itsenäinen työskentely ja 3 lähiopetuspäivää). Opetuksesta sain mukavaa palautetta :)

Haastavinta opetusharjoittelussa oli opetuksen suunnittelu niin, että se palveli kaikkia sekä ajankäytön ennakointi. Erityisen kopin otin siitä, että aina opiskelijoille pitää antaa aikaraja, kun heidät ohjeistaa tekemään jotain tehtävää - vaikka se aikaraja ei pitäisikään paikkaansa. Huomaan, että niinhän minä itsekin töissä kaipaan aikarajoja ja deadlineja, mihin mennessä mikäkin tehtävä on tehtävä. Aikaa kun ei ole rajattomasti.

Yllätyin siitä, että eihän se opetusharjoittelu mikään koetinkivi ollutkaan. Upea oppimistilanne! Opeopiskelija saattaa kunnianhimossaan valita turhan laajan opintojakson ja käyttää opetuksen valmistamiseen yökaudet. Sattumalta tai ei, oma opetusharjoitteluni oli sopivan riittävä, se oli kokonaisuus, jonka aikana sain harjoitella opetuksen suunnittelua ja oppimisen arviointia sekä opettajana toimimista. Vähän voi todellakin olla enemmän :)

Nyt se on siis ohi ja todistuskin tuli postissa. 

Nähtäväksi jää, josko sittenkin tästä tytöstä joskus opettaja tulee. Nyt se ainakin on piirun verran lähempänä ja ammatillisista opettajaopinnoista ainakin sain huippueväät! Kiitos OAMK:n Amok, tutorini Maarit Räisänen ja muut ihanat innostavat opettajat sekä opetusharjoitteluohjaajani Tuovi!

P.S. Opetusharjoittelu ei ole opeopiskelijan koetinkivi, vaan ponnahduslauta. Sen aikana saa laittaa kaiken oppimansa oikeasti käyttöön!

OPETUSHARJOITTELU ALKAKOON

Jiihaa, tänään se alkoi - varsinainen oman opetuksen harjoittelu! Tätä edelsi muiden opettajien tuntien seuraaminen ja ammatillisen opettajan työhön tutustuminen. Mielenkiintoista on ollut ja päivä päivältä innostun opettajan työstä yhä enemmän. Tahtoo opeksi! Ja mikä ettei, kun on saanut seurata työlleen palavia opettajia, innostuneita itsekin, ja hyvin valmisteltuja tunteja. Rautaisia ammattilaisia!

Alkuviikosta kävin seuraamassa tämän lähihoitajaryhmän tunteja ja opetan itse heille siis ruotsia. Kurssi tuntuu kovin lyhyeltä, 1 ov, ja sen jälkeen pitäisi ammatiruotsi olla hallussa! AIkamoiset haasteet opeopiskelijalle?

Alkuviikosta annoin opiskelijoille alkuarvioinnin täytettäväksi ja sain niiden kautta kyllä arvokasta tietoa opetukseni suunnittelua varten. Itse kun rakastan ruotsia, niin on sydäntäsärkevää lukea, että kielen opiskelu on ollut haastavaa eikä kovin positiivisia kokemuksia ole jäänyt mieleen. Saatikka, että juuri kukaan olisi ruotsia koulun jälkeen käyttänyt. Aikuisista opiskelijoista kun on kyse eikä lukion käyneitä kovin montaa joukossa ole, niin mille pohjalle tätä ammatiruotsin opiskelua sitten järjestäisi?

No, kerroin tunnin aluksi opiskelijoille omat kokemukseni ruotsin kanssa toimimisesta. Jyväskylässä jos on sattunut kasvamaan, niin kielikokemuksia ei käytännössä juuri ole saanut, ainakaan ruotsin kielestä. Turkuun muutettuani luulin muuttaneeni ulkomaille, kun kadulla kävellessä kuulin ruotsia! Toinen kommellus sattui Englannissa ruotsalaisella merimieskirkolla käydessäni, kun juttelin erään ruotsalaisen kanssa. Kas, kun hän puhui ruotsia, minulle ei tullut mitään muuta mieleen kuin englanninkielisiä sanoja. Ja kun puhekumppanini vaihtoi englannille, minulle ei tullut päähän kuin ruotsinkielisiä sanoja. Mahtoikohan hän ihmetellä, mikä lääkitys minulla oli kun en osannut päättää... Seuraava kohtaus sattui aloitettuani työni Ruotsissa hoitoalalla: pitkään välttelin puhelimeen vastaamista, kun en suomeksikaan tykkää juuri puhelimessa puhua, mutta olihan se lopulta viimein puhelimeen vastattava, kun päivytyspuheluun piti vastata. Kysyttyäni soittajan syntymäaikaa jouduin pyytämään häntä toistamaan numerot ehkä kolmannen kerran (minulle on hankala kuunnella suomeksikin pitkiä numerosarjoja),  kun hänellä paloi pinna "Vilken idot!" Ja silti kaiken tämän kokemukseni jälkeen lähdin yliopistoon opiskelemaan ruotsia! Tai ehkä juuri siksi?

Päivän aiheeseen palatakseni, yritin vielä lohduttaa opiskelijoita heidän jännityksessään kertomalla, mitä juuri ennen istunnon alkua tapahtui. Niin, kyseessähän oli siis opiskelu verkkoympäristössä (mikä onni, että itse opiskelini eAPE-ryhmässä, tosin ympäristö oli eri). Sain pikaperehdytyksen iLincin saloihin, kunnes esitin toiveeni saada jakaa opiskelijat pienryhmiin. Silloin ohjaava opettajani otti yhteyttä IT-tukeen. Ystävällinen ja avulias IT-tukihenkilö yllätti minut kertomalla, että minulla onkin nyt jännät paikat, kun opetusharjoittelua teen. Hän kun oli samat opinnot suorittanut joitakin vuosia sitten. Kiitos vaan, en juuri jännittänyt tuota ennen, mutta nytpä aloinkin jännittää. En tosiaan kokenut paineita siitä, että ohjaava opettaja ja ammatillisen opettajakorkean tuutoriopettajani olivat seuraamassa tuntiani. Tai en ehkä alkanutkaan heitä jännittää, vaan sitä, että nyt sitä oltiin tosipaikan edessä, tulikokeessa niin sanotusti. Jännitin, miten opiskelijat ottavat opetuksen vastaan ja pelittääkö verkkoympäristö. Mutta ehkä sain näillä kertomuksillani vakuutettua opiskelijat siitä, että samassa veneessä ollaan.

Päivän teema oli orientoitua ruotsin opiskeluun ja sisällöksi olin valinnut erilaiset sanakirjat ja muun lähdemateriaalin, josta opiskelijoille voisi olla hyötyä. Toki aluksi käytiin opintojakson ja osaamisen tavoitteet sekä aikataulu. Opintojakson lopuksi on näyttökoe, joten sen arviointikriteerit katsottiin myös. Olisin voinut niitä vähän paremmin avata, mutta ehkä ne eivät olleet täysin selvät minullekaan...

Perinteisiä sanakirjoja oli hankala esitellä verkkoympäristössä, jossa ei käytetty kameraa. Olisi pitänyt hoksata laittaa kirjoista kuvia pp-dioihin. Totta puhuakseni valmistelin opetukseni edellisenä iltana (eläköön viime tippa, terkkuja tuutorille!) eikä puolenyön aikaan järki ole enää ihan terävimmillään. Verkossa olevista sanakirjoista ja muusta lähdemateriaalista minulla oli linkit ja tässä vaiheessa opiskelijat menivät 2-3 hengen pienryhmiin tutustuakseen yhteen verkkosivustoon. Aikaa heillä oli 10 minuuttia ja tehtävänä ottaa selville, mitä sivusto käsittää ja miten sitä voisi käyttää. Onneksi olin itse tutustunut sivustoihin, joten tiesin suurin piirtein mitä ne sisälsivät ja millaisia mahdollisuuksia niiden hyödyntämmisessä voisi olla. 10 minuuttia oli loppujen lopuksi lyhyt aika enkä ehtinyt itse piipahtaa ihan kaikissa ryhmissä. Luulen, että tehtävä oli onnistunut ja toivon, että opiskelijat muistavat hyödyntää noita sivustoja itsekseenkin:

Verkkosanakirjat

• Vårdsvenska (Learnwell Oy)

• Hoidokki (Sairaanhoitajien koulutussäätiö)

• Ilmainen sanakirja

• Sanakirja.org

Näissä linkeissä ei ehdittykään käymään:
Muu lähdeaineisto

• 1177 vårdguiden (Landstinget i Uppsala län)

• Selkokielinen suomi-ruotsi –sanasto hoitotyöhön

• Första hjälpen (Vetamix, Svenska Yle)

• Pajala hälsocentral

Vinkkasin opiskelijoille nämä sivustot kieliopin opiskeluun:

• Substantiivit 

• Verbin taivutus

Lopuksi vielä muuta materiaalia, lähihoitajan työnkuvausta ja yleisiä kielivinkkejä kielen opiskeluun:

• Opetushallitus, Social- hälso- och idrottsområdet

• Kielivinkki, neuvoja kielen opiskeluun

Pienryhmätyöskentelyn jälkeen kukin ryhmä vuorollaan sai esitellä tutkimansa sivuston ja esimerkit, miten itse voisi hyödyntää sivustoa. Muutamilla oli mikkiongelmia, mutta he kertoivat löytönsä sitten chatissa. Opettajakokelaana huomasin, että 9 opiskelijan ryhmässäkin oli vaikeuksia pysytellä kärryillä, keneltä olen esittelyn jo saanut, vaikka samalla kirjoitinkin itselleni, kuka oli missäkin ryhmässä. Otin tästä kopin, että mahdollisella seuraavalla verkko-opintojaksolla kirjoitan opiskelijoiden nimet etukäteen paperille, johon voin tunnin kuluessa vedellä viivoja kunkin opiskelijan kohdalle.

Loppuaika menikin etätehtävien ohjeistamisessa:

1. etätehtävä: sanastoharjoitus somea hyödyntäen: kuuntele oheinen laulu Youtubesta ja etsi kaikki ihmisen terveyteen ja kehoon liittyvät suomen- ja ruotsinkieliset sanat. 

• Tee sanoista kaksikielinen luettelo.

2. etätehtävä: esittele itsesi, kuka olet, mitä opiskelet, mitä harrastat, perhe ym. (Jag heter… Jag studerar …Jag älskar att…Min familj består av… Min make/sambo/barn/son/dotter heter…)

• vaihtoehdot:kirjallinen esittely 100-150 sanaa (Word, rtf, pdf) tai suullinen esittely (video) 2-3 minuuttia tai voit tehdä myös molemmat

Ja siinähän ne oppitunnit vierähtivätkin. Pjuuuh!

MITEN OPETTAJA VOI HYÖDYNTÄÄ TEMPERAMENTTITUNTEMUSTA TYÖSSÄÄN?

Temperamenttituntemus auttaa opettajaa ymmärtämään opiskelijoiden erilaisia tapoja reagoida. Se auttaa myös opettajaa hallitsemaan omaa käytöstään. Kun opettaja on tietoinen eri temperamenteista ja tuntee opiskelijansa, auttaa se opettajaa paitsi tuntemaan itseään paremmin, niin ymmärtämään sekä opiskelijoiden että muiden kouluyhteisön jäsenten ja yhteistyökumppaneiden käytöstä paremmin. Vaikka yksilöllisyyttä tulee ymmärtää, mitä tahansa käytöstä ei tule suvaita. Opettajan onkin hyvä aina opiskelijaryhmän kanssa sopia yhteiset pelisäännöt, miten opintojakson aikana toimitaan. (Keltikangas-Järvinen, 2008: 41–42.)

Jokainen temperamentti on sinänsä arvokas eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa reagoida ärsykkeisiin. Tämän vuoksi uusia opiskelijoita valitessa ei voida ajatella, että valittaisiin vain tietynlaisia tyyppejä. Paras tapa on valita erilaisia ihmisiä, koska sillä tavoin opiskelijatkin oppivat työelämää ajatellen tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Lisäksi ihminen kehittyy koko elämänsä ajan ja hän voi säädellä omaa käyttäytymistään. (Keltikangas-Järvinen, 2008: 40–41, 213.)

Keltikangas-Järvisen (2006: 261–263) mukaan temperamenttiteorian hyödyntäminen opetuksessa ei tarkoita erityisiä opetusjärjestelyjä kunkin opiskelijan temperamentin mukaisesti. Olennaista on rakentaa sellainen oppimisympäristö, joka sopii kaikille. Rakenteelliset, kaikille sopivat, ratkaisut tarkoittavat opetuksen vaihtelevuutta, järjestystä, ohjelmointia, pehmeää laskua, rutiineja ja muutoksiin valmistelua eli ennakointia. Temperamenttituntemuksen avulla opettaja tietää, että opiskelijat reagoivat kukin eri tavalla esimerkiksi meluun, keskeytyksiin ja stressiin (Keltikangas-Järvinen, 2008: 187). Jotta opettaja oppisi tuntemaan omat opiskelijansa, ja heidän temperamenttinsa, on opettajan uuden opintojakson alkaessa tai uuden ryhmän kanssa hyvä käyttää aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen (Erkkilä, 2014). Tutustuminen luo turvallisuutta, madaltaa vuorovaikutuksen kynnystä ja houkuttelee avoimuuteen edistäen näin ryhmän toimintaa ja oppimista (Räisänen, 2014).

Temperamentti ei liity älykkyyteen, motivaatioon ja oppimiseen, mutta kylläkin yksilön suhtautumiseen oppimiseen ja koulumenestykseen ja opettajan suhtautumiseen opiskelijaan. Opettajan on syytä olla tietoinen siitä, että ei ole olemassa yhtä parasta tapaa oppia eikä näin ollen yhtä ainoaa parasta tyyliä opettaa. Yksi oppii tutkimalla ja itse tekemällä ja toinen kuuntelemalla tai lukemalla. Tämän vuoksi opettajan on syytä käyttää erilaisia opetustyylejä ja –menetelmiä, jotta jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus oppia. Oppimistehtävät voivat olla vaihtoehtoisia: kirjallinen essee / suullinen esitelmä / videoesitys, jonka voi toteuttaa yksin, parin kanssa tai ryhmässä. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 60–62.)

Kaikkia opiskelijoita hyödyttää opetuksen selkeä rakenne, valmistelu ja kertaaminen (Räisänen, 2014). Pehmeän laskun käyttäminen auttaa kaikkia opiskelijoita. Ennen uuden tehtävän alkamista on hyvä pitää pieni tauko, jotta kaikki ehtivät ajatuksineen mukaan (Keltikangas-Järvinen, 2006: 133). Opetuksessa on hyvä pitää taukoja ja antaa aikaa opiskelijoiden ajatella ja pohtia rauhassa. Opetuksessa on myös tärkeä olla erilaisia tehtäviä: itseopiskelua ja –pohdiskelua, pariporinoita, ajatusten vaihtoa pienissä ryhmissä, kirjoittamista, lukemista, tiedonhakua eri lähteistä, opitun työstämistä ja kertaamista.

Temperamenttituntemuksen avulla opettaja ottaa huomioon opiskelijoiden yksilöllisyyden. Aktiiviselle opiskelijalle on hyvä olla liikkumista mahdollistavia tehtäviä, erittäin puhelias opiskelija voi olla syytä sijoittaa luokan etuosaan tai vaihdella istumajärjestyksiä, jotta hän ei häiritse rauhaa ja hiljaisuutta opiskelussaan tarvitsevaa opiskelijaa. Yksilöllisyys ei tarkoita eriarvoisuutta, koska samanlainen opetus on aina valinta jonkun temperamentin suuntaan. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 179–180.)

Vaikka temperamentti ei korreloi älykkyyteen, se vaikuttaa siihen, miten opettaja näkee opiskelijan, mikä puolestaan vaikuttaa arviointiin. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 140.) Tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi arvioinnin on oltava perusteltua ja läpinäkyvää. Arvioinnin kriteerit on oltava etukäteen selvillä, selkeät ja kaikkien tiedossa, jotta kaikki opiskelijat voivat hyväksyä ne. Arvioinnissa yksilöllisyys on yhtä tärkeä. Opiskelijaa ei verrata muihin, vaan omaan kehittymiseensä. Erityisen tärkeää on arvioinnin jatkuvuus. Koska opiskelijat ovat temperamentiltaan erilaisia, jatkuvalla arvioinnilla saa kattavan kuvan opiskelijan osaamisesta, jota arvioidaan suhteessa opetussuunnitelmassa kirjattuun oppimis- tai osaamistavoitteisiin. Myös arviointivaiheessa opettajan on hyvä käyttää monipuolisia menetelmiä. Itsearviointi on hyvä olla sekä kirjallista että suullista, jotta eri tavalla reagoivat opiskelijat hyötyvät siitä. Esimerkiksi osa opiskelijoista tarvitsee aikaa miettiä, kun taas toisille on tärkeä saada puhua ajatuksiaan. Ulospäin suuntautuneille opiskelijoille on myös tärkeä keskustella, joten vertaisarviointi on tässä oiva menetelmä.

-----------------------

LÄHTEET:

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Keltikangas-Järvinen, L. 2008. Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Helsinki: WSOY.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitat-tu 12.10.2014.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.