OPETTAJAN EETTISET PERIAATTEET

Mitä opettajan eettiset periaatteet merkitsevät minulle?

Opettajan ammattietiikka sisältää opettajille yhteiset arvot ja eettiset periaatteet. Niiden taustalla vaikuttavat lainsäädäntö ja ihmisoikeudet. Koulutetulta, pätevältä opettajalta voi mielestäni odottaa eettisiin periaatteisiin sitoutumista ja ammattieettistä toimintaa. Epäpätevä opettaja ei välttämättä tunne opettajan ammattietiikkaa ja toimi eettisten periaatteiden mukaisesti. Oppija tai tämän perhe ei kuitenkaan välttämättä tiedä, kuka on pätevä ja eettisiin periaatteisiin sitoutunut opettaja. Tosin pedagoginen pätevyys ei välttämättä tarkoita sitä, että opettaja noudattaisi ammattietiikkaa. Lainsäädäntö turvaakin sen, että opettajana toimiva henkilö ei voi rikkoa ainakaan lakia ilman seuraamuksia.

Voin hyvin yhtyä opettajan eettisten periaatteiden taustalla oleviin arvoihin: ihmisarvo, totuudellisuus ja oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus. Koska ihmiskäsitykseni on humanistinen, koen, että jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan. Jokainen on hyvä jossain. Jonkun asian oppiminen on yhdelle helppoa, kun toiselta saman asian oppiminen vaatii enemmän ponnisteluja. Toivon, että tulevana opettajana oppisin tuntemaan opiskelijani niin hyvin, että osaisin kannustaa jokaista yksilöä hänen omien taipumustensa ja lahjojensa mukaisesti. Toisaalta oppimista tapahtuu eniten kunkin yksilön mukavuusalueen rajapinnalla, joten toivon osaavani motivoida ja kannustaa oppijoita myös ylittämään itsensä ja tavoittelemaan uusia haasteita. Oppijan ihmisarvo ei kuitenkaan ole suorituksista kiinni eikä esimerkiksi arvioinnissa pidä koskaan arvioida oppijan henkilökohtaisia piirteitä ja ominaisuuksia, vaan yrityksiä ja suorituksia sekä osaamisen hallintaa. Totuudellisuuden ymmärrän siten, että opettaja ei saa valehdella. Jos oppija ei esimerkiksi täytä arvioinnin kriteerejä, se pitää hänelle totuudenmukaisesti kertoa. Palautteen anto on kuitenkin myös oppimiskokemus, joten haluaisin opettajana olla niin taitava palautteen antaja, että oppija kokee saavansa siitä kannustavia ja rakentavia eväitä. Oikeudenmukaisuus opettajan työssä tarkoittaa minulle, että kaikki oppijat ovat samanarvoisia eikä ketään suosita tai syrjitä. Vapauden ja vastuun ymmärrän niin, että omaa persoonaansa työvälineenään käyttävä opettaja saa olla oma itsensä niissä rajoissa, jotka lainsäädäntö ja muut säännöt sallivat.

Oaj:n opettajan eettiset periaatteet koskettavat opettajan työn eri näkökulmia. Opettaja ensinnäkin sitoutuu työhönsä ja tekee työnsä vastuullisesti. Kyetäkseen tekemään työtään, opettajan on pidettävä huolta omasta ammatillisesta ja henkilökohtaisesta kehittymisestään. Tämä tarkoittaa minulle sitä, että opettajana seuraan omaa alaani aktiivisesti. Itsestäni huolehtiminen tarkoittaa, että minulla on aikaa myös perheelle ja vapaa-ajan harrastuksille. Oppijan suhteen eettiset periaatteet auttavat minua kunnioittamaan jokaista yksilöä omana itsenään ja huomaamaan kunkin yksilön erityispiirteet. Oppijat tarvitsevat ohjausta yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti, mikä ei tarkoita, että jotakuta suosittaisiin. Toivon olevani riittävän herkkä kuulemaan jokaista oppijaa siten, että ymmärrän, millaista ohjausta hän tarvitsee. Työyhteisössä kunnioitan jokaista sen jäsentä ja toimin yhteistyössä muiden kanssa työyhteisön parhaaksi osallistumalla sen kehittämiseen. Toimin mielelläni myös tiimiopettajana, jolloin voidaan esimerkiksi yhdistää kielen ja jonkun toisen aineen opetus.

Opettajana teen yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa kasvamisen ja oppimisen tukemiseksi sekä opetuksen kehittämiseksi. Tämä tarkoittaa vuorovaikutusta ja toimintaa oppijoiden huoltajien sekä eri asiantuntijoiden, viranomaisten ja yhteistyötahojen kanssa. Yhteiskunnan näkökulmasta toimin ammatillisena opettajana tärkeässä ja vastuullisessa tehtävässä. Pyrin toimimaan oppijoiden oikeuksien ja etujen edistämiseksi sekä kasvattamaan oppijoista vastuullisia yhteiskunnan jäseniä. Lopuksi moniarvoisuuden näkökulmasta pyrin opettajana toimimaan niin, että erilaisuus koettaisiin yhteiskunnassamme rikkautena.

--------

Lähde: Opetusalan ammattijärjestö ry. 2006. Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet. http://www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,447767&_dad=portal&_schema=PORTAL. Viitattu 2.3.2014.

KATSE ETEENPÄIN

Ammattipedagogiikka-opinnot (22 op) alkavat olla osaltani paketissa. Tänään palautan pohdintatehtäväni Optimaan. Kauaa en voi kuitenkaan hengähtää, sillä olen ilmoittautunut tälle keväälle kahdelle vapaavalintaiselle kurssille. Ensimmäinen, Opettajan työn eettisiä ulottuvuuksia 3 op, alkaa viikon päästä. Se koostuu 5 virtuaali-istunnosta ja muuna aikana tapahtuvasta pienryhmätyöskentelystä. Ennen ensimmäistä virtuaali-istuntoa ennakkotehtävänä on tutustua Oaj:n opettajan ammattietiikkaan ja eettisiin periaatteisiin ja kirjoittaa 1-2 sivun  pohdinta siitä, mitä ne merkitsevät itselle. Toinen valitsemani opintojakso, Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 3 op, toteutetaan huhtikuun alussa lähiopetuksena Rovaniemellä.

No, eipä nuo hiihtokelit kovin hyviltä vaikutakaan: nollakeli ja pilvinen taivas...

Kuva: M.Rantapää

YRITTÄJYYSKASVATUS

Yrittäjyyskasvatus-opintojakson osaamistavoitteet olivat:
Opettajaopiskelija ymmärtää opiskelijansa sisäisen yrittäjyyden vahvistumisen merkityksen yrittäjäksi kehittymisessä. Hän osaa kehittää ja toteuttaa oman alansa oppimisympäristöjä sekä toteuttaa arviointia, niin että ne vahvistavat yrittäjyyden potentiaalia.

Ydinsisällöt:
1. Mitä tarkoitetaan sisäisellä yrittäjyydellä?
2. Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?
3. Miten voidaan edistää prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä?
4. Miten yrittäjyyskasvatusta ja sen tavoitteita tulee toteuttaa ammatillisessa koulutuksessa?

Opintojakso toteutettiin kokonaan verkossa, suljetussa blogissa, jossa oli ydinkysymys 1:n itseopiskelua varten materiaalia ja muitakin lähdelinkkejä. Oppimisympäristönä blogi oli minulle aivan uutta. Pakko sanoa, että minulta meni kaksi viikkoa blogissa surffaillessa, ennen kuin hahmotin opintojakson juonen ja kokonaisuuden. Otsikoinnissa olisi ollut parantamisen varaa, koska niistä ei voinut päätellä, mikä oli esim. etusivu, jossa opintojakson sisällysluettelo oli. Lisäksi verkkokeskustelu olisi mielestäni onnistunut paremmin hieman isommissa ryhmissä kuin nyt, kun ne toteutettiin teemaryhmissä. Meidän ryhmässä oli vain neljä opiskelijaa ja se oli mielestäni liian vähän riittävän hedelmällisen keskustelun synnyttämiseksi. Keskusteluaika oli kaksi viikkoa, mutta siinä oli monta päivää, jolloin kukaan ei kirjoittanut keskusteluun mitään.

Oppimistehtävinä oli yrittäjähaastatteluun tai artikkeliin perustuva ydinsisältöjä 3 ja 4 käsittelevä analyysi sekä ydinkysymystä 2 koskeva verkkokeskustelu, joka toteutettiin teemaryhmittäin.

Yrittäjähaastatteluun perustuva analyysini:

Prosessi sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä on haastattelemani yrittäjän mukaan osittain sisäsyntyinen ominaisuus tai luonteenpiirre. Hänen perheessään yhdeksästä lapsesta kenestä tahansa olisi voinut tulla yrittäjä, kotitilan jatkaja, mutta lopulta yrittäjä tuli vain yhdestä. Prosessiin vaadittiin ensinnäkin halu pitää kotitila elävänä ja toimittuaan 17 vuotta ammatillisena opettajana maatalousalalla haastateltavani oli kypsä siirtymään kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Alkuperäinen idea yrityksestä muovautui lopulta oman perheen tarpeiden sekä omien visioiden ja tavoitteiden mukaisesti ja yrittäjästä tuli pienen hevostallin pitäjä, jossa järjestetään ratsastustunteja, maastoratsastusta ja rekiajeluja hevosella. Yrittäjyys tarkoittaakin Opetusministeriön (2009) mukaan kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Haastattelemani yrittäjän mukaan yrittäjän tärkeimmät ominaisuudet ovat sisu ja sinnikkyys, asiakaspalvelun sisäistäminen, laskutaito sekä suunnittelukyky. Prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä voidaan edistää ensinnäkin kannustamalla yrittäjäksi haluavaa omien ideoidensa toteuttamisessa. Toiseksi asiakaspalvelun tärkeyden ymmärtämisen korostaminen edesauttaa yrittäjyyden kehittymisen kestävyyttä. Kolmanneksi yritystoimintaan liittyviä lakeja ja verotusta koskevat käytännön neuvot edistävät kohti ulkoista yrittäjyyttä.

Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ammatillisessa koulutuksessa on kasvattaa opiskelijoita sisäiseen yrittäjyyteen eli vahvistaa yrittäjämäistä asennetta. Toisaalta yrittäjyyskasvatukseen kuuluu oppilaiden kannustaminen ulkoiseen yrittäjyyteen, mikä tarkoittaa yritystoimintaan liittyvien tietojen ja taitojen opettamista. (Opetusministeriö 2004). Järven (2013) mukaan yrittäjyyskasvatuksessa ammatillisessa koulutuksessa korostuvat erilaiset toiminnallisen oppimisen menetelmät ja olennaista onkin, että yrittäjyyden oppiminen tapahtuu mahdollisimman aidoissa ympäristöissä. Opiskelijoille pitää myös antaa mahdolli­suus kokeilla ja oppia virheiden kautta. Yrittäjyyden oppimisessa kannattaa hyödyntää ulkopuolisia verkostoja kuten oppi­mista aidoissa työympäristöissä. Laaksonen (2012) painottaa, että kaikki opetus, jossa hyödynnetään yksilöiden ja ryhmän osaamista, vuoropuhelua sekä tutkivaa ja toiminnallista oppimista, edistää yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden toteuttamista ammatillisessa koulutuksessa. Haastattelemani yrittäjä osallistuu yrittäjyyskasvatuksen toteuttaa ottamalla yritykseensä työssäoppijoita. Heille hän kertoo yrittäjyydestä käytännön toiminnan ja neuvojen avulla. Erityisesti hän korostaa opiskelijoille asiakaspalvelun merkitystä ja tärkeyttä.

Verkkokeskustelussa käsiteltiin ydinkysymystä 2 Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?

Tässä muutamia ajatuksiani:

Pitäisikö kaikissa työntekijöissä asua pieni yrittäjä? Työnantajan näkökulmasta varmasti kyllä. Yrittäjämäinen toiminta käsittääkseni on luovaa, innovatiivista, kehittävää, uutta etsivää, parempaa tuotantoa tavoittelevaa ja parempaan suoritustasoon pyrkivää toimintaa. Toisaalta näen sen myös vastuullisena toimintana, jolloin työntekijä on vastuussa omasta toiminnastaan ja kaikessa pyrkii toimimaan yrityksen parhaaksi, esim. ei mustamaalaa, puhu työnantajastaan pahaa jne. Tähän näkisin vielä liittyvän sen, että yrittäjämäinen työntekijä ottaa myös muut huomioon ja kannustaa muitakin hyvään suoritukseen, koska se koituu kaikkien hyväksi. Niin että toisaalta ehkä työntekijän itsensäkin kannalta siellä sisällä kannattaisi kasvattaa pientä yrittäjää, jos se auttaa saamaan omat kyvyt kaikkinensa käyttöön ja sitä kautta nauttimaan työnteosta.

Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä tähän sitten opiskelijoita kasvatetaan?

-itsenäiset tehtävät vastuuttavat opiskelijaa tutkimaan, etsimään tietoa ja tuomaan sen jollakin tavalla näkyväksi

-ryhmätehtävät kasvattavat yhteiseen vastuuseen, ryhmän on onnistuttava toimimaan yhdessä, jotta tulosta syntyy ja samalla opiskelija saa kokemusta, miten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa

-itsearviointi opettaa opiskelijaa tuntemaan itseänsä paremmin, hän löytää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä kehittämisen kohteensa

-vertaisarviointi opettaa arvioimaan ja analysoimaan toisten toimintaa, se on hyvä keino opetella antamaan palautetta, jota monessa työpaikassa on niin vaikea antaa ja ottaa vastaan.

Näitä menetelmiä voi hyvin soveltaa ruotsin kielen opetuksessa opiskelijoiden sisäisen yrittäjyyden kasvattamiseksi. Ryhmätyömenetelmien avulla opiskelijat oppivat toimimaan ryhmässä, kuten työelämässäkin yleensä toimitaan. Ryhmän yhteiset tavoitteet ja tehtävät sitouttavat jokaisen opiskelijan ja jokaisen on kannettava oma kortensa kekoon. Vertaisarviointi on mielestäni erittäin hyvä menetelmä ryhmässä toimimisen oppimiseksi. Palautteen antoa on hyvä harjoitella jo opiskeluaikana, sillä sitä taitoa - rakentavan palautteen antoa - tarvitaan erityisesti työelämässä. Arvioinnissa voi myös käyttää ryhmän yhteistä itsearviointia, jolloin pitää rehellisesti tutkailla, millä tavalla kukin ryhmän jäsen on yhteiseen työskentelyyn sitoutunut ja toiminut yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kun koko ryhmä saa yhteisen arvosanan, se kasvattaa opiskelijoita kohti työelämän pelisääntöjä.

------

Ruotsin kielen (mahdollisena tulevana) opettajana  sisäiseen yrittäjyyteen liittyvä riskinotto liittyy mielestäni siihen, että uskaltaa avata rohkeasti suunsa eikä pelkää tekevänsä virheitä (kuten ehkä ennen vanhaan on kouluopetuksessa liikaa painotettu, että pitää olla kieliopillisesti oikein). Erilaiset toiminnalliset ryhmätyömenetelmät soveltuisi tähän riskinoton kannustamiseen. Pienemmissä ryhmissä on ehkä helpompi laittaa itsensä likoon. Ja haastattelemani yrittäjän mukaan kielitaito on asia, jota yrittäjyyskasvatuksessa pitää tuoda esiin.

------

S. nosti esiin mamujen sisäisen yrittäjyyden. Luulen, että ylipäätään se, että elämässä kaikki ei tule hopeatarjottimella, kasvattaa juuri sisäiseen yrittäjyyteen. Kun pitää ponnistella ja nähdä vaivaa, oli se sitten uusi maa tai muuten uusi ympäristö, kasvattaa sinnikkyyttä ja luottamusta omaan itseen ja omiin kykyihin. Opettajana voi olla tässä kannustajana ja ohjaajana rohkaisemassa ja tsemppaamassa. Eli ylipäätään opiskelijoita ei tarvitse “päästää helpolla”, vaan opetusmenetelmät on hyvä valita niin, että ne haastavat opiskelijoita kehittymään ja kasvamaan.

T:lla oli hyvä esimerkki tuo myyjäiset ja rahankeruu yhteisen tavoitteen eteen. Samalla tavalla sisäiseen yrittäjyyteen varmaan kannustaa ylipäätään yhdessä tekeminen ja yhteinen tavoite, jonka saavuttamiseksi jokaisella on joku oma tehtävä. Esimerkkinä vaikka yhteinen esitys koulun juhlissa.

Olen samaa mieltä, että PBL on hyvä opetusmenetelmä sisäisen yrittäjyyden kehittymisen vahvistamiseksi. Ja arviointimenetelmistä onkin jo tullut mainittua itse- ja vertaisarviointi.

-----

HAAGA-HELIAssa toteutettu yrittäjyyskasvatuksen opetuskokeilu, jonka pedagogisia ratkaisuja kutsutaan mahdollisuuksien kautta oppimiseksi. Maija Suonpään (2011) lyhyt artikkeli aiheesta löytyy julkaisun toisesta luvusta. Keskustelussa pyydettiin pohtimaan artikkelin herättämiä ajatuksia. Minulla heräsi tällaisia:

Suonpää vaikuttaa viisaalta opettajalta, jonka vaiheittainen kuvaus opetuskokeilusta avasi minun silmät yrittäjyyden suhteen. Omat katkerankirpeät kokemukseni yrittäjyydestä koostuvat historiastani yrittäjän siskona ja takausvastuiden kantajana, joten olen suurinpiirtein nähnyt punaista aina kun kuulen sanan yrittäjä.

Yrittäminen ei ole vain itse yrityksen pyörittämistä, vaan yrityksen aloittaminen sisältää monenlaisia vaiheita ennen kuin ollaan siinä pisteessä, joka yleensä mielletään yrittämisenä. Yrittäjyyskasvatus ei todellakaan voi perustua pelkkään teoriaan – Suonpään sanoin liiketoimintasuunnitelmien tekoon – vaan pedagogisten ratkaisujen pitää olla toiminnallisia ja tutkivan oppimisen menetelmiä hyödyntäviä. Opiskelijoiden pitää myös mennä sinne mukavuusalueensa rajapinnoille, jotta he todella oppivat jotain. Todellakin!

Suonpään kuvauksessa oli monia elementtejä, jotka tekivät opetuskokeilusta erityisen onnistuneen. Hän keskittyi monikulttuurisen tiimin toiminnan kuvaukseen, joten samalla tämä opetuskokeilu oli myös kansainvälisyyskasvatusta. Opiskelijat eivät oppineet vain yrittäjyydestä, vaan he saivat varmasti eväitä moneenkin, esim. ryhmässä toimiminen, vuorovaikutus sekä ongelmatilanteiden kohtaaminen ja ratkaiseminen. Jännää oli se, että idean kaupallisuus tuli esille vasta melko loppuvaiheessa, kun tiimi lähti markkinoimaan ja hakemaan yhteistyökumppaneita.

Opettajan näkökulmasta koen, että opettajalla täytyy olla itsellä kokemusta yrittäjyydestä, jotta hän voi sitä opettaa. Minä en ainakaan tiedä kaikkia yrityksen perustamisen vaiheita, jotta voisin niistä toisille opettaa, tai ohjata kuten Suonpää painottaa. Opettaja ei anna valmiita ratkaisuja, mutta hänen pitää toki tietää paljosta, esim. mitä asioita kannattaa ottaa huomioon.

Mielenkiintoista olisi tietää, jäikö opetuskokeilu vain kokeiluksi vai muuttuiko se käytännöksi. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto toteutui.

-----

Lähteet:

Järvi, Taina 2013. Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella. Väitöskirja. Lapin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta.

Laaksonen, Inkeri 2012. Oman yrittäjyysosaamisen kehittäminen. Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu. Katsottu 23.2.2014.  https://www.youtube.com/watch?v=jcfeMn_zWw8.

Opetusministeriö 2004. Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset ja toimenpideohjelma. Opetusministeriön julkaisuja 18.

Opetusministeriö 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 7.

Suonpää, M. 2011. Mahdollisuuksien kautta oppimista. Teoksessa: Römer-Paakkanen, T. (toim.) Yrittäjyyden ituja. Näkökulmia opiskelijoiden yrittäjyyteen. http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/yrittajyydenituja.pdf. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Yrittäjähaastattelu 9.2.2014.