YRITTÄJYYSKASVATUS

Yrittäjyyskasvatus-opintojakson osaamistavoitteet olivat:
Opettajaopiskelija ymmärtää opiskelijansa sisäisen yrittäjyyden vahvistumisen merkityksen yrittäjäksi kehittymisessä. Hän osaa kehittää ja toteuttaa oman alansa oppimisympäristöjä sekä toteuttaa arviointia, niin että ne vahvistavat yrittäjyyden potentiaalia.

Ydinsisällöt:
1. Mitä tarkoitetaan sisäisellä yrittäjyydellä?
2. Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?
3. Miten voidaan edistää prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä?
4. Miten yrittäjyyskasvatusta ja sen tavoitteita tulee toteuttaa ammatillisessa koulutuksessa?

Opintojakso toteutettiin kokonaan verkossa, suljetussa blogissa, jossa oli ydinkysymys 1:n itseopiskelua varten materiaalia ja muitakin lähdelinkkejä. Oppimisympäristönä blogi oli minulle aivan uutta. Pakko sanoa, että minulta meni kaksi viikkoa blogissa surffaillessa, ennen kuin hahmotin opintojakson juonen ja kokonaisuuden. Otsikoinnissa olisi ollut parantamisen varaa, koska niistä ei voinut päätellä, mikä oli esim. etusivu, jossa opintojakson sisällysluettelo oli. Lisäksi verkkokeskustelu olisi mielestäni onnistunut paremmin hieman isommissa ryhmissä kuin nyt, kun ne toteutettiin teemaryhmissä. Meidän ryhmässä oli vain neljä opiskelijaa ja se oli mielestäni liian vähän riittävän hedelmällisen keskustelun synnyttämiseksi. Keskusteluaika oli kaksi viikkoa, mutta siinä oli monta päivää, jolloin kukaan ei kirjoittanut keskusteluun mitään.

Oppimistehtävinä oli yrittäjähaastatteluun tai artikkeliin perustuva ydinsisältöjä 3 ja 4 käsittelevä analyysi sekä ydinkysymystä 2 koskeva verkkokeskustelu, joka toteutettiin teemaryhmittäin.

Yrittäjähaastatteluun perustuva analyysini:

Prosessi sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä on haastattelemani yrittäjän mukaan osittain sisäsyntyinen ominaisuus tai luonteenpiirre. Hänen perheessään yhdeksästä lapsesta kenestä tahansa olisi voinut tulla yrittäjä, kotitilan jatkaja, mutta lopulta yrittäjä tuli vain yhdestä. Prosessiin vaadittiin ensinnäkin halu pitää kotitila elävänä ja toimittuaan 17 vuotta ammatillisena opettajana maatalousalalla haastateltavani oli kypsä siirtymään kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Alkuperäinen idea yrityksestä muovautui lopulta oman perheen tarpeiden sekä omien visioiden ja tavoitteiden mukaisesti ja yrittäjästä tuli pienen hevostallin pitäjä, jossa järjestetään ratsastustunteja, maastoratsastusta ja rekiajeluja hevosella. Yrittäjyys tarkoittaakin Opetusministeriön (2009) mukaan kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Haastattelemani yrittäjän mukaan yrittäjän tärkeimmät ominaisuudet ovat sisu ja sinnikkyys, asiakaspalvelun sisäistäminen, laskutaito sekä suunnittelukyky. Prosessia sisäisestä yrittäjyydestä kohti ulkoista yrittäjyyttä voidaan edistää ensinnäkin kannustamalla yrittäjäksi haluavaa omien ideoidensa toteuttamisessa. Toiseksi asiakaspalvelun tärkeyden ymmärtämisen korostaminen edesauttaa yrittäjyyden kehittymisen kestävyyttä. Kolmanneksi yritystoimintaan liittyviä lakeja ja verotusta koskevat käytännön neuvot edistävät kohti ulkoista yrittäjyyttä.

Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ammatillisessa koulutuksessa on kasvattaa opiskelijoita sisäiseen yrittäjyyteen eli vahvistaa yrittäjämäistä asennetta. Toisaalta yrittäjyyskasvatukseen kuuluu oppilaiden kannustaminen ulkoiseen yrittäjyyteen, mikä tarkoittaa yritystoimintaan liittyvien tietojen ja taitojen opettamista. (Opetusministeriö 2004). Järven (2013) mukaan yrittäjyyskasvatuksessa ammatillisessa koulutuksessa korostuvat erilaiset toiminnallisen oppimisen menetelmät ja olennaista onkin, että yrittäjyyden oppiminen tapahtuu mahdollisimman aidoissa ympäristöissä. Opiskelijoille pitää myös antaa mahdolli­suus kokeilla ja oppia virheiden kautta. Yrittäjyyden oppimisessa kannattaa hyödyntää ulkopuolisia verkostoja kuten oppi­mista aidoissa työympäristöissä. Laaksonen (2012) painottaa, että kaikki opetus, jossa hyödynnetään yksilöiden ja ryhmän osaamista, vuoropuhelua sekä tutkivaa ja toiminnallista oppimista, edistää yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden toteuttamista ammatillisessa koulutuksessa. Haastattelemani yrittäjä osallistuu yrittäjyyskasvatuksen toteuttaa ottamalla yritykseensä työssäoppijoita. Heille hän kertoo yrittäjyydestä käytännön toiminnan ja neuvojen avulla. Erityisesti hän korostaa opiskelijoille asiakaspalvelun merkitystä ja tärkeyttä.

Verkkokeskustelussa käsiteltiin ydinkysymystä 2 Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä vahvistetaan opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä?

Tässä muutamia ajatuksiani:

Pitäisikö kaikissa työntekijöissä asua pieni yrittäjä? Työnantajan näkökulmasta varmasti kyllä. Yrittäjämäinen toiminta käsittääkseni on luovaa, innovatiivista, kehittävää, uutta etsivää, parempaa tuotantoa tavoittelevaa ja parempaan suoritustasoon pyrkivää toimintaa. Toisaalta näen sen myös vastuullisena toimintana, jolloin työntekijä on vastuussa omasta toiminnastaan ja kaikessa pyrkii toimimaan yrityksen parhaaksi, esim. ei mustamaalaa, puhu työnantajastaan pahaa jne. Tähän näkisin vielä liittyvän sen, että yrittäjämäinen työntekijä ottaa myös muut huomioon ja kannustaa muitakin hyvään suoritukseen, koska se koituu kaikkien hyväksi. Niin että toisaalta ehkä työntekijän itsensäkin kannalta siellä sisällä kannattaisi kasvattaa pientä yrittäjää, jos se auttaa saamaan omat kyvyt kaikkinensa käyttöön ja sitä kautta nauttimaan työnteosta.

Millaisilla opetus- ja arviointimenetelmillä tähän sitten opiskelijoita kasvatetaan?

-itsenäiset tehtävät vastuuttavat opiskelijaa tutkimaan, etsimään tietoa ja tuomaan sen jollakin tavalla näkyväksi

-ryhmätehtävät kasvattavat yhteiseen vastuuseen, ryhmän on onnistuttava toimimaan yhdessä, jotta tulosta syntyy ja samalla opiskelija saa kokemusta, miten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa

-itsearviointi opettaa opiskelijaa tuntemaan itseänsä paremmin, hän löytää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä kehittämisen kohteensa

-vertaisarviointi opettaa arvioimaan ja analysoimaan toisten toimintaa, se on hyvä keino opetella antamaan palautetta, jota monessa työpaikassa on niin vaikea antaa ja ottaa vastaan.

Näitä menetelmiä voi hyvin soveltaa ruotsin kielen opetuksessa opiskelijoiden sisäisen yrittäjyyden kasvattamiseksi. Ryhmätyömenetelmien avulla opiskelijat oppivat toimimaan ryhmässä, kuten työelämässäkin yleensä toimitaan. Ryhmän yhteiset tavoitteet ja tehtävät sitouttavat jokaisen opiskelijan ja jokaisen on kannettava oma kortensa kekoon. Vertaisarviointi on mielestäni erittäin hyvä menetelmä ryhmässä toimimisen oppimiseksi. Palautteen antoa on hyvä harjoitella jo opiskeluaikana, sillä sitä taitoa - rakentavan palautteen antoa - tarvitaan erityisesti työelämässä. Arvioinnissa voi myös käyttää ryhmän yhteistä itsearviointia, jolloin pitää rehellisesti tutkailla, millä tavalla kukin ryhmän jäsen on yhteiseen työskentelyyn sitoutunut ja toiminut yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kun koko ryhmä saa yhteisen arvosanan, se kasvattaa opiskelijoita kohti työelämän pelisääntöjä.

------

Ruotsin kielen (mahdollisena tulevana) opettajana  sisäiseen yrittäjyyteen liittyvä riskinotto liittyy mielestäni siihen, että uskaltaa avata rohkeasti suunsa eikä pelkää tekevänsä virheitä (kuten ehkä ennen vanhaan on kouluopetuksessa liikaa painotettu, että pitää olla kieliopillisesti oikein). Erilaiset toiminnalliset ryhmätyömenetelmät soveltuisi tähän riskinoton kannustamiseen. Pienemmissä ryhmissä on ehkä helpompi laittaa itsensä likoon. Ja haastattelemani yrittäjän mukaan kielitaito on asia, jota yrittäjyyskasvatuksessa pitää tuoda esiin.

------

S. nosti esiin mamujen sisäisen yrittäjyyden. Luulen, että ylipäätään se, että elämässä kaikki ei tule hopeatarjottimella, kasvattaa juuri sisäiseen yrittäjyyteen. Kun pitää ponnistella ja nähdä vaivaa, oli se sitten uusi maa tai muuten uusi ympäristö, kasvattaa sinnikkyyttä ja luottamusta omaan itseen ja omiin kykyihin. Opettajana voi olla tässä kannustajana ja ohjaajana rohkaisemassa ja tsemppaamassa. Eli ylipäätään opiskelijoita ei tarvitse “päästää helpolla”, vaan opetusmenetelmät on hyvä valita niin, että ne haastavat opiskelijoita kehittymään ja kasvamaan.

T:lla oli hyvä esimerkki tuo myyjäiset ja rahankeruu yhteisen tavoitteen eteen. Samalla tavalla sisäiseen yrittäjyyteen varmaan kannustaa ylipäätään yhdessä tekeminen ja yhteinen tavoite, jonka saavuttamiseksi jokaisella on joku oma tehtävä. Esimerkkinä vaikka yhteinen esitys koulun juhlissa.

Olen samaa mieltä, että PBL on hyvä opetusmenetelmä sisäisen yrittäjyyden kehittymisen vahvistamiseksi. Ja arviointimenetelmistä onkin jo tullut mainittua itse- ja vertaisarviointi.

-----

HAAGA-HELIAssa toteutettu yrittäjyyskasvatuksen opetuskokeilu, jonka pedagogisia ratkaisuja kutsutaan mahdollisuuksien kautta oppimiseksi. Maija Suonpään (2011) lyhyt artikkeli aiheesta löytyy julkaisun toisesta luvusta. Keskustelussa pyydettiin pohtimaan artikkelin herättämiä ajatuksia. Minulla heräsi tällaisia:

Suonpää vaikuttaa viisaalta opettajalta, jonka vaiheittainen kuvaus opetuskokeilusta avasi minun silmät yrittäjyyden suhteen. Omat katkerankirpeät kokemukseni yrittäjyydestä koostuvat historiastani yrittäjän siskona ja takausvastuiden kantajana, joten olen suurinpiirtein nähnyt punaista aina kun kuulen sanan yrittäjä.

Yrittäminen ei ole vain itse yrityksen pyörittämistä, vaan yrityksen aloittaminen sisältää monenlaisia vaiheita ennen kuin ollaan siinä pisteessä, joka yleensä mielletään yrittämisenä. Yrittäjyyskasvatus ei todellakaan voi perustua pelkkään teoriaan – Suonpään sanoin liiketoimintasuunnitelmien tekoon – vaan pedagogisten ratkaisujen pitää olla toiminnallisia ja tutkivan oppimisen menetelmiä hyödyntäviä. Opiskelijoiden pitää myös mennä sinne mukavuusalueensa rajapinnoille, jotta he todella oppivat jotain. Todellakin!

Suonpään kuvauksessa oli monia elementtejä, jotka tekivät opetuskokeilusta erityisen onnistuneen. Hän keskittyi monikulttuurisen tiimin toiminnan kuvaukseen, joten samalla tämä opetuskokeilu oli myös kansainvälisyyskasvatusta. Opiskelijat eivät oppineet vain yrittäjyydestä, vaan he saivat varmasti eväitä moneenkin, esim. ryhmässä toimiminen, vuorovaikutus sekä ongelmatilanteiden kohtaaminen ja ratkaiseminen. Jännää oli se, että idean kaupallisuus tuli esille vasta melko loppuvaiheessa, kun tiimi lähti markkinoimaan ja hakemaan yhteistyökumppaneita.

Opettajan näkökulmasta koen, että opettajalla täytyy olla itsellä kokemusta yrittäjyydestä, jotta hän voi sitä opettaa. Minä en ainakaan tiedä kaikkia yrityksen perustamisen vaiheita, jotta voisin niistä toisille opettaa, tai ohjata kuten Suonpää painottaa. Opettaja ei anna valmiita ratkaisuja, mutta hänen pitää toki tietää paljosta, esim. mitä asioita kannattaa ottaa huomioon.

Mielenkiintoista olisi tietää, jäikö opetuskokeilu vain kokeiluksi vai muuttuiko se käytännöksi. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto toteutui.

-----

Lähteet:

Järvi, Taina 2013. Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella. Väitöskirja. Lapin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta.

Laaksonen, Inkeri 2012. Oman yrittäjyysosaamisen kehittäminen. Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu. Katsottu 23.2.2014.  https://www.youtube.com/watch?v=jcfeMn_zWw8.

Opetusministeriö 2004. Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset ja toimenpideohjelma. Opetusministeriön julkaisuja 18.

Opetusministeriö 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 7.

Suonpää, M. 2011. Mahdollisuuksien kautta oppimista. Teoksessa: Römer-Paakkanen, T. (toim.) Yrittäjyyden ituja. Näkökulmia opiskelijoiden yrittäjyyteen. http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/yrittajyydenituja.pdf. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Yrittäjähaastattelu 9.2.2014.

KESTÄVÄ KEHITYS

Opintojakson osaamistavoitteet:

● Opiskelija osaa kuvata kestävää kehitystä ekologisesta, taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta
näkökulmasta.
● Opiskelija osaa arvioida organisaationsa arvoja ja toimintatapoja kestävän kehityksen näkökulmasta.
● Opiskelija osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita ammatillisena opettajana.

Ydinsisältö

1. Mitä kestävä kehitys tarkoittaa?
2. Miten kestävää kehitystä ohjataan oppilaitoksissa?
3. Mitä alakohtaisia haasteita liittyy kestävään kehitykseen?
4. Miten kestävän kehityksen periaatteita sovelletaan oman alan opetuksessa?

Opintojakso oli järjestetty kokonaan itseopiskeluna. Opiskelijan tehtävänä oli perehtyä itsenäisesti kestävän kehityksen teoriaan, etsiä sopiva haastateltava, valmistautua siihen ja toteuttaa se. Palautettavana tehtävänä oli raportti, jossa piti kuvata haastattelua edeltävät valmistelut, haastattelun eteneminen ja yhteenveto. Lisäksi opiskelijan tehtävänä oli itsearviointi.

Alussa kaipasin vinkkejä teoriasta, koska kestävä kehitys tuntui vaikealta ja abstraktilta asialta. Tutustuin annettuun oheismateriaaliluetteloon ja jäin ihmettelemään, että siellä oleviin lähteisiin oli viitattu 10.4.2013, vaikka nyt on vuosi 2014. Epäilen myös, että opettajaopiskelijat eivät olleet tarkistaneet linkkien toimivuutta, koska siellä oleva Suomen Ympäristökeskuksen linkki ei toiminut.

En voi arvioida opettajaopiskelijoiden yhteistyötä, koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti ilman lähi- tai verkko-opetusta. Hyvää oli se, että raportin sai tehdä joko kirjallisesti tai suullisesti. Olisin kaivannut verkkokeskustelua etenkin kestävän kehityksen eri näkökulmien avaamiseen. Toki Optimassa oli avattu keskustelufoorumi, mutta yhtään keskustelua siellä ei käyty. Optiman keskustelutyökalu on varsin kömpelö, joten en itsekään sitä käyttänyt. Vastaisuuden varalle antaisin vinkin ohjata opiskelijoita keskustelemaan jollain muulla foorumilla. Myös välimuistutukset, kehotus ottaa yhteyttä jne. antavat opiskelijoille kuvan, että opettaja välittää ja on kiinnostunut siitä, mitä opiskelija tekee ja etenevätkö opinnot suunnitelman mukaisesti.

Käytin opintojaksoon ainakin 0,5 opintopisteen suorittamiseksi arvioidun työmäärän. Suurimman annin opintojaksosta sain keskustelusta haastateltavani kanssa ja raporttia työstäessäni. Koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti, olisin kaivannut raportin vertaisarviointia. Otin lisähaasteeksi Windowsin elokuvatyökalun käytön opettelemisen, koska arvioin, että pelkän äänen kuunteleminen suullisessa raportissa olisi liian pitkästyttävää. Koen, että tässä oli hyödyllistä kehittää samalla koulutusteknologista osaamistani tulevaisuuden varalle kestävän kehityksen periaatteita mukaillen.

Ammatillisen koulutuksen ruotsin opetuksen näkökulmasta kestävä kehitys voi toteutua monin tavoin. 

Ekologinen: vältetään turhia monisteita, kielen opetuksessa voidaan hyödyntää koulutusteknologisia ratkaisuja ja verkko-opiskelua. Kieltä opitaan ryhmissä tutkimalla ja vuorovaikutuksen kautta. Kirjoja voidaan kierrättää, kun niitä käsitellään hyvin.

Taloudellinen: ekologisesti toteutettu opetus on myös taloudellista. Verkko-opiskelu vähentää myös kustannuksia. Opintokäynnit voidaan tehdä jalkaisin, pyörällä tai kimppakyydeillä.

Kulttuurinen: kielen opiskelu on samalla kulttuurin opiskelua ja kasvattaa opiskelijoita suvaitsevaisuuteen ja muiden kulttuurien hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Yhteistyö ruotsinkielisen koulun kanssa joko Suomessa tai naapurimaassa olisi hyvä keino kulttuurisen kestävän kehityksen edistämisessä.

Sosiaalinen: opiskelijoita kohdellaan arvostavasti ja tasa-vertaisesti sekä mahdollistetaan kaikkien osallistuminen kielen opiskeluun. Vaihtelevien opetus- ja arviointimenetelmien käyttö, esim. yhteistoiminnalliset ryhmätyömenetelmät, edistävät kestävän kehityksen sosiaalista osa-aluetta ja mahdollistavat jokaisen opiskelijan oppimisen.

-----
Lähteet:
Honkuri, M., Koivistoinen, A. Savolainen, S., Viljanmaa, T., Kurkela, L. & Koukkari, M. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys ammatillisen opettajan työssä. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. www.amk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Koulutuskuntayhtymä Lappia. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys. www.kkylappia.fi/kek/Kestava kehitys. Viitattu 9.2.2014.
KTOL ry. 2005. Kestävän kehityksen peruselementit. Kulttuurinen kestävyys. Sosiaalinen kestävyys. http://www.ktolhanke.net/kestavakehitys/t.35.4.html. Viitattu 28.2.2014.
Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kestävä kehitys. www.oamk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Ympäristöministeriö 2013. Kestävä kehitys. Julkaistu 18.6.2013, päivitetty 2.1.2014. www.ym.fi. Viitattu 1.2.2014.

AKTIVOIVA OPETUS

Aktivoiva luento ja opetuskeskustelu

Koko päivä oli tänään aktivoiva ja innostava! Alussa tosin kamppailin AC:n kanssa ja sen takia myöhästyin noin 10 minuuttia aloituksesta. Siksi en ehkä heti oikein päässyt jyvälle ja kärryille, mistä puhuttiin. Jälkeenpäin yritin etsiä, mutta ilmeisesti alun puolituntista ei nauhoiteta enkä siis voi tarkistaa, mitä siellä ohjeistettiin ja puhuttiin.

Oman opetuksen aluksi keskusteltiin oppimistehtävistä, joten mielestäni aikataulu heitti häränpyllyä. Tuntui, että koko ajan oli kiire, ei ehtinyt rauhoittua teeman äärelle. Meillä oli oikeastaan kaksi teemaa: aktivoiva luento ja opetuskeskustelu. Tarkoituksemme oli opetuskeskustelu-menetelmä avulla opettaa aktivoiva luento, josta kaikilla varmasti on kokemusta. Lisäksi olimme ennakkotehtävänä antaneet katsottavaksi OAMK:n opetusvideon Hyvästä luennosta. Mielestäni hyvä luento ja aktivoiva luento ovat synonyymejä. Koska aikataulu oli tiukka – halusin pitää siitä kiinni enkä viedä seuraavalta opetustuokiolta aikaa – en ehtinyt toteuttaa kaikkia suunnitelmiani. Lohduttavaa oli tuutor-opettajan kommentti, että eihän opiskelijat tiedä, mitä olen suunnitellut… Mielessäni oli omia kokemuksia hyvästä ja huonosta luennosta, mutta ne jätin kertomatta kokonaan. Toisaalta, eihän pääasia olekaan olla itse koko ajan äänessä, niin paljon en sentään ääntäni rakasta ;) Ex tempore keksin kuitenkin mielestäni innostavan ja mielenkiintoa herättävän aloituksen ja luulen, että se toimi ihan hyvin.

Voisin hyvin kuvitella käyttäväni jatkossa aktivoivaa luentoa ja opetuskeskustelua omassa opetuksessani. Ne ovat hyvin käyttökelpoisia, vaikka ensimmäisessä pitäydytään ehkä kuitenkin luentomaisessa opetuksessa. Katseluvinkkinä antamani Youtubessa oleva video opetuskeskustelusta avaa mielestäni hyvin opetuskeskustelun ideaa. Videolla ohjeistetaan, että jokaiseen kommenttiin pitää vastata kysymyksellä tyyliin ”Maalin voisi raaputtaa.” – ”Mitä välinettä raaputtamiseen voi käyttää?” – ”Raappaa.” – ”Kuinka iso talo on, onnistuuko maalin poisto raaputtamalla?” – ”Mitä muuta menetelmää voisi käyttää?” jne. Eli vuorotellen kysymällä ja vastaamalla keksitään lopulta ratkaisu yhteiseen ongelmaan.

Meillä oli lisäksi tarkkailutehtävä opetuskeskustelun vaiheiden toteutumisesta. Palautteessa sain selville, että kaksi ensimmäistä vaihetta toteutuivat hyvin, eli orientaatio aiheeseen ja tilanteen tutkiminen onnistuivat. Kaksi viimeistä vaihetta eivät palautteen mukaan toteutuneet eli yhteisymmärryksen muodostuminen ja yhteenvedon teko. Olen itse kyllä eri mieltä, mutta luulen tietäväni, miksi. Toimin kirjurina, kun ”ryhmä” keskusteli aiheesta. Kun vaikutti siltä, että kaikki oli sanottu (ja aika kävi vähiin, aloitukseen ja keskusteluun kului noin 15 minuuttia yhteensä), varmistin vielä, että onko tässä kaikki. Pyysin vielä tiiviin yhteenvedon eli yhden lauseen siitä, mitä opetuskeskustelu on. Lopuksi kysyin vielä, että ollaanko nyt yhtä mieltä siitä, mitä opetuskeskustelu on. Luulen, että nämä kaksi viimeistä vaihetta eivät jääneet mieleen, koska hoputin loppua.

Tästä kerrasta opin myös sen, että aikataulu pitäisi olla kiireetön ja että keskustelulle pitää olla paljon aikaa. Annoinkin keskustelulle aikaa, mutta koska kokonaisaika oli ja on niin lyhyt, niin siitä kiireen tuntu. Tärkein oivallukseni on ehkä se, että ei ole niin tärkeä, mitä opettaja sanoo, vaan mitä opettaja kysyy. Opettajan pitäisi osata tehdä virittäviä ja ajattelemaan herättäviä kysymyksiä, jotta opiskelijat pystyisivät ajattelemaan ja keksisivät ratkaisut itse.

Itseohjautuvuus opetuksen periaatteena

Itseohjautuvuus sanana on hyvinkin tuttu ja se on leimannut omaa opiskeluani viimeiset 5-6 vuotta. Opetustuokiossa käsitettä toisaalta pilkottiin paljon tarkemmin ja eri vaiheisiin soveltaen, joten sain uuden näkökulman asiaan. Uutta on myös ehkä itseohjautuvuus-periaatteen käsittely opettajana. Miten minä ohjaan opiskelijan itseohjautuvuutta? Katselin jälkeenpäin (ensimmäistä kertaa oli aikaa) aiempiakin luentotallenteita, ja jossain istunnossa puhuttiin siitä, että missä tilanteessa voisi käyttää itseohjautuvaa oppimista. Alkuun voisi ajatella, että se vaatii aikuisopiskelijaa, mutta missä vaiheessa aikuinen itseohjautuvuuden oppii, jos sitä ei koskaan aiemmin harjoitella. Totta! Itseohjautuvuutta voi varmasti soveltaa jo alakoulussa. Mikä olisikaan parempi kohderyhmä opettaa niin itseohjautuvaa oppimista kuin ryhmätyötaitoja ja yhteistoiminnallista oppimista kuin pienet taaperot, jotka luonnostaan ovat avoimia ja kiinnostuneita toisista ihmisistä!

Kunpa osaisikin opettajana kasvattaa opiskelijat itseohjautuviksi, niin että he olisivat uteliaita ja rohkeita oppimaan uutta. Itseohjautuva opiskelija ei jää odottamaan uutta ohjetta ja määräystä, kun on saanut jonkin opiskeltavan asian tehtyä, vaan itseohjautuvasti hakeutuu uuden opiskeltavan asian pariin. Ehkä se on unelmani, mutta siihen voisi kai pyrkiä?!

Yhteistoiminnallisten menetelmien soveltaminen

Tässä opetustuokiossa käytimme mindmap-menetelmää ja mietimme opettajan ja opiskelijan rooleja sekä yhteistoiminnallisten menetelmien vahvuuksia ja heikkouksia / haasteita. Mindmap soveltuu hyvin asioiden heittelyyn ja kehittelyyn. Syventäminen vaatii aikaa ja keskustelua. Erilaisen työskentelytavan vuoksi pienessä ryhmässämme oli nyt mielestäni haasteellista toimia. Toimivampi tapa olisi voinut olla näiden asioiden pohtiminen etukäteen ja syventyminen sitten keskusteluun varsinaisessa opetustuokiossa. Nyt tuntui, että pompimme alueelta toiselle kirjaamassa ja täyttämässä tyhjiä lokeroita ja kokonaisuus jäi vähän kevyeksi. Jälkitehtävän avulla kyllä sai hyvin koottua ajatukset ja oppimansa asiat käytäntöön soveltaen. Muutenkin tuntuu, että nyt vasta alan itse orientoitua opettajuuden keinoihin ja siihen kasvamiseen omaan alaan peilaten.

Olen kyllä yhteistoiminnallisten menetelmien vankka kannattaja, koska niillä keinoin oppii tehokkaammin verrattuna perinteiseen / pelkkään luentoon, jota sitäkin toisinaan tarvitaan. Yhteistoiminnallinen menetelmä vaatii yhteisiä pelisääntöjä ja sopimista. Voi olla, että alkuun opiskelijaryhmälle pitää opettaa, mitä yhteistoiminnallinen oppiminen on ja tarkoittaa. Opiskelijoilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, jotka voivat vahvistua tai väistyä sopivassa ympäristössä. Opettajalle voi olla todella haasteellista koota yhteistoiminnallista oppimista varten hyvin toimiva ryhmä. Se vaatiikin opiskelijoiden tuntemista tai heihin tutustumista. 

Millaisilla aktivoivilla menetelmillä opitaan parhaiten oman alan ammattitaitoja

Ennakkotehtävän avulla pääsimme mielestäni heti hyvin aiheeseen. Oppimista tehostaa, kun etukäteen miettii asiaa ja vaikka tekee jonkun tehtävän. Virtuaali-opiskelu aiheuttaa meidän oppimiselle omat haasteensa. Muidenkin menetelmistä voi saada hyviä vinkkejä, vaikka ne eivät juuri omalta alalta olisikaan. Kannattaa siis katsoa videotallenteet!

Tähän liittyen luin juuri, miten paljon enemmän keskustelua luokassa syntyy, kun käytetään yhteistoiminnallisia menetelmiä. Jos luento-opetuksessa puhuu pääasiassa vain opettaja tai vuorollaan yksi opiskelija, niin yhteistoiminnallisia ja aktivoivia menetelmiä käyttäen luokassa saattaa yhtä aikaa puhua puolet ryhmästä tai jopa enemmän. Tuntuu huimalta ajatukselta! Tähän minäkin haluan pyrkiä.

Aktivoivia menetelmiä on paljon ja niiden hallitseminen vaatii tutustumista ja harjoittelua. No, tämän vuoren valloitus on aloitettu ja pikku hiljaa ne tulevatkin tutummaksi. Hallitseminen vaatii tosin sitten enemmän aikaa ja harjoitusta, mutta sitähän se elämä on: jatkuvaa opiskelua. Ei kai se opettajan polku sen kummempi ole J