TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS-OPINTOJAKSON SUUNNITTELU JA TOTEUTUS

Suunnitteluvaihe

Tuunarit-ryhmämme kokoontui tarpeen mukaan AC-kokouksiin, joista kirjoitettiin muistiot. Suunnittelutyökaluna käytimme Google Drivea. Tiettyyn päivään mennessä jokainen ryhmän jäsen kirjoitti sinne työelämälähtöisyyteen liittyviä asioita. Olimme listanneet sinne teemamme ydinkysymykset:

1. Mitä työelämälähtöisyys tarkoittaa?

2. Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?

3. Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?

4. Miten ammatillinen opettaja pitää yllä ja kehittää omaa työelämäosaamistaan?

Jokainen tutki siis itsekseen näitä ydinkysymyksiä ja etsi niihin liittyvää materiaalia. Ryhmän voima ja etu tuleekin erityisesti esille tällaisessa työskentelyssä, koska minulla ei esimerkiksi ollut itsellä minkäänlaista kokemusta työelämälähtöisistä oppimisympäristöistä, mutta jollakin toisella ryhmän jäsenistä oli. Esimerkkejä : Oulu Game Lab ja Demola.

Kun materiaalia oli kerääntynyt, keskustelimme siitä AC-istunnossa. Pohdimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä kuhunkin ydinkysymykseen liittyen. Palaset loksahtelivat paikoilleen ja työnjakokin tuntui luonnolliselta. Koska ydinkysymyksiä oli neljä ja meitä ryhmäläisiä neljä, niin jokaiselle tuli yksi. Tästä eteenpäin opetuksen suunnittelu sujui taas yksintyöskentelynä, jotenkin tuntui luonnolliselta kantaa vastuu omasta osa-alueesta. Toisaalta joiltakin osin yhdessä suunnittelu ja toteuttaminen olisi voinut tehdä opintojaksosta vielä paremman.

Opetuksen toteutus

Ensimmäinen osa-alue opetuksesta (ydinkysymys 1) toteutettiin ennakkotehtävänä Google Forms:ssa ja sitä varten opiskelijoille annettiin luettavaksi neljä artikkelia (amkin jatkotutkinto, amkin työelämälähtöisyyden kehittäminen, yritysyhteistyö ja opinto-opas). Työelämälähtöisyyskäsite ei ole yksiselitteinen, joten myös keskustelu tästä olisi toiminut. Myöhemmin tästä keskusteltiinkin ja esiin tulivat ainakin käsitteet työelämäläheisyys ja työelämäyhteistyö.

Toisen ydinsisällön opettamiseen käytettiin virtuaalilähiopetusta AC:ssa. Kolmannen ydinsisällön oppimiseksi laadittiin ennakkotehtävä, joka piti palauttaa virtuaali-istuntoon mennessä. Istunnossa sitten käsiteltiin tätä ennakkotehtävää.

Minulle tuli neljäs ydinkysymys ja sen opetusmenetelmäksi sovittiin verkkokeskustelu. Itse olin ajatellut Optimaa, koska olen tässä samaan aikaan tehnyt kuntoutustieteen opintoja, jonka kahdella opintojaksolla verkkokeskustelussa käytettiin Optimaa ja mielestäni se oli ihan toimiva. Optima oli kuitenkin osalle ryhmästämme kuin punainen vaate, niin päädyimme Facebookiin, jonne tämä toinen eAPE-ryhmä oli perustanut yhteisen ryhmäsivun. Pohdimme sitä, että suostuvatko kaikki opiskelijat käyttämään Facebookia ja voiko sitä edes vaatia. Keskustelulle on kuitenkin hankala keksiä korvaavaa tehtävää, joten toivoimme parasta. Päätimme ratkaista ongelman sellaisen esiin tullessa, mutta loppujen lopuksi kaikki opiskelijat liittyivät ryhmään ja keskustelu siellä onnistui hyvin.

Mielestäni opetusmenetelmävalintamme olivat onnistuneet. Virtuaali-istunnossa oli hyvää, että siellä katsottiin esimerkkivideo työelämälähtöisestä oppimisympäristöstä: Demola in a nutshell . Toisaalta virtuaali-istunto oli muuten lähes opettajan yksinpuhelua, joten opiskelijoiden aktivointi olisi ollut hyvä. Esimerkiksi keskustelu videosta olisi varmasti toiminut hyvin. Kolmanteen ydinkysymykseen liittyneen ennakkotehtävän käsittely virtuaali-istunnossa oli sekin enimmäkseen opettajan yksinpuhelua. Eri koulutusalojen edustajat olisivat vaikka voineet keskustella omista havainnoistaan työelämälähtöisen oppimisen ohjaamisesta.

Verkkokeskustelu Facebookissa

Minun ohjaama verkkokeskusteluvaihe ammatillisen opettajan työelämäosaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä alkoi tämän istunnon jälkeen. Olin valinnut keskusteluun kolme teemaa: asennoituminen, työelämäjaksot ja muut keinot. Mielestäni neljä päivää on riittävä aika keskustella yhdestä teemasta, koska Facebookissa keskustelu on nopeaa ja useimmat ideat tulevat alussa. Tällöin on turha venyttää keskusteluaikaa, ei se ainakaan keskustelun laatua ja määrää lisää.

Asennoitumiseen liittyvän verkkokeskustelun herättäjänä toimivat lausahdukset:

“Ne, jotka osaa, tekee. Ne, jotka ei osaa, opettaa.”

“Kyllä te sitten siellä työelämässä opitte.”

“Joissakin työpaikoissa kyllä tehdään niin kuin on viimeiset 20 vuotta tehty.”

Näitä lausahduksia olen itse kuullut aikoinaan sairaanhoitajaksi opiskellessani, työharjoittelussa ja myöhemmin työelämässä.

Opettajien työelämäjaksoihin liittyvästä materiaalista löytyi mielenkiintoisia lainauksia:

"sain tehdä konkreettista työtä, joka oli hieno kokemus. Samalla päivittyivät omat käytännön tietoni. Olen ollut 20 vuotta opettajan työssä ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tutustumaan opettamani alan työelämään”

“samaistuin opiskelijan työssäoppimisjaksoon; näin ja koin miten opiskelija otetaan vastaan yrityksessä, miten häntä ohjataan, kuinka paljon häneltä vaaditaan osaamista ja työtä. Näin oman ammattitaidon riittävyyden “oikeassa työelämässä” ja harjaannuin työelämän hektiseen työtahtiin”

“vaikka kuinka on seuraavinaan aktiivisesti kehitystä ja tapahtumia työelämässä oppilaitoksen ulkopuolella, niin aina tapahtuu paljon, joka jää näkemättä”

(Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010, s. 17).

Lopuksi tein verkkokeskustelusta yhteenvedon:

Teema 1.  Asennoituminen työelämäosaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen. Eli asenne on kaiken A ja O. Ammatillisen opettajan tulee myös osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa.

Teema 2. Opettajien työelämäjaksot.

Työelämäjaksot ovat kannatettavia ja niiden pitäisi kuulua opettajan työhön säännöllisin väliajoin. Haasteita aiheuttavat mm. rahoitus, sopivat työelämäjaksojen paikat ja aikataulu. Yrityksen pitäisi myös hyötyä opettajan työpanoksesta. Työelämäjaksot eivät palvele vain opettajan substanssitiedon päivittäjänä ja ylläpitäjänä, vaan niiden kautta luodaan yhteyksiä ja verkostoja, joita voidaan hyödyntää opiskelijoiden työssäoppimisessa ja työelämään saattamisessa. Opettajan toiminta yrittäjänä on lisäksi suositeltava vaihtoehto.

Teema 3. Millä muilla tavoilla ammatillinen opettaja pitää yllä tai kehittää työelämäosaamistaan? Mitä itse aiot tehdä?

•        työelämän edustajien asiantuntijavierailut ja luennot oppilaitoksissa
•        yhteistyöprojektit yritysten kanssa, oppilas-yritysyhteistyön ohjaaminen
•        osa-aikainen opettajuus ja osa-aikainen työelämätyö
•        oman alan koulutuksiin osallistuminen, oman alan harrastuneisuus
•        oman alan kehityksen seuraaminen, tutkimusten lukeminen
•        opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaaminen
•        työelämäverkostot, verkostoituminen
•        työelämämentori
•        täydennyskoulutus
•        asiantuntijoiden työn seuraaminen
•        yrittäjyys

Erään opiskelijan erinomainen tiivistelmä koko verkkokeskustelusta:

1.  henkilökohtainen kiinnostus ja halu pitää työelämäosaamistaan yllä
2.  aktiivinen tiedonkerääjä, -hakija oman alansa saralla
3.  työnantaja tukee esim. opettajan työelämäjaksoja järjestämällä / tukemalla niihin  hankkiutumista
4.  koulun ja työelämän yhteistyö: vierailut yritysmaailmaan, yritysmaailmasta vierailevia  luennoitsijoita oppilaitokseen

Seurasin Optimasta, moniko kävi lukemassa tekemäni tiivistelmän: 10 opiskelijaa 24:stä. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Oppimisen varmistaminen

Oppimisen varmistamisen olimme suunnitelleet näin:

Ydinsisältö 1: Oppimistehtävä ja palaute

Ydinsisältö 2: Sisällön voi kerrata tallenteen avulla, materiaali tallennetaan Optimaan. Opetukseen sisältyy keskusteluosio.

Ydinsisältö 3: Tehtävien vastaukset ja koonti ovat nähtävissä Optimassa. Muistutus lähetetään niille, jotka eivät ole määräaikaan mennessä vastanneet.

Ydinsisältö 4: Verkkokeskustelun vaihtoehtona essee. Muistutus kaikille teemakeskustelun alkaessa ja vaihtuessa. Keskustelun päätteeksi yhteenveto ja palaute.

Ennakkotehtävien ja verkkokeskustelun perusteella sanoisin, että opiskelijat sisäistivät teemamme aihealueet erittäin hyvin.

Vertaispalaute

Pyysimme opintojaksostamme vertaispalautetta, jonka toteutimme Google Forms:lla (minä sain kunnian laatia lomakkeen ja sitä kautta sain jälleen mainion oppimiskokemuksen koulutusteknologiaan liittyen). Saimme palautetta 17 henkilöltä ja se oli pääosin myönteistä. Eniten kehitettävää oli lähiopetuksen pedagogisissa ratkaisuissa. Opiskelijat ovat yksilöitä, jonkun mielestä opintojaksomme oli kevyt, toisen mielestä opintojakso oli hyvä kokonaisuus ja ajatuksia herättelevä. Alla kuva verkkokeskustelua koskevasta palautteesta:

-----
Lähteet:

Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto, toteutuksia ja kokemuksia (HAMKin e-julkaisuja 2/2006). http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/Yleisopalvelut/Julkaisupalvelut/Kirjat/Tutkimus-%20ja%20kehitysty%C3%B6/Ammattikorkeakoulun_jatkotutkinto_toteutuksia_ja_kokemuk.pdf Viitattu 14.1.2014.

Demola. http://www.demola.fi/. Viitattu 12.2.2014.

Demola in a nutshell. http://www.youtube.com/watch?v=sTNGHarMRdI. Viitattu 12.2.2014.

Javanainen, S., Lampinen, M. & Näkki, J. 2012. Yritysyhteistyö ja työssäoppimisen kehittäminen. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/49122/Javanainen_Sari%20Lampinen_Merja%20Nakki_Jukka.pdf.pdf?sequence=1. Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitattu 12.2.2014.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Oulu Game Lab. http://www.oamk.fi/oulugamelab/. Viitattu 12.2.2014.

Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010. Opettajat toisissa töissä - yritykset opetuksessa. Opas opettajien työelämäjaksojen toteuttamiseen sekä yritysten ja koulumaailman yhteistyön tiivistämiseen. Vahvaa osaamista Pohjois-Karjalaan työyhteisöistä -hanke. ISBN 978-952-99992-3-1 (PDF). Joensuu.

Valtiontalouden tarkastusvirasto 2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöi-syyden kehittäminen. http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf. Viitattu 14.1.2014.

UUSI RYHMÄ - UUDET KUJEET

Miten uusi ryhmä muodostuu, miten minä siinä toimin?

Ammattipedagogiikka II -opintojaksossa meidän 12 opiskelijan eAPE I -ryhmä yhdistettiin toisen eAPE I -ryhmän kanssa, joten yhteensä meitä oli 25 opiskelijaa. Uudet teemaryhmät muodostettiin sattumanvaraisesti tai meidän ryhmässä sai vähän valita eri teemojen (yrittäjyyskasvatus, kestävä kehitys, erityiskasvatus, kansainvälisyys ja työelämälähtöisyys) välillä. Joku hakeutui sellaisen teeman pariin, josta ei ollut juurikaan tietoa, ja joku toinen saattoi hakeutua teemaan, josta jo tiesi parhaiten. Minä pääsin mieluisaan teemaryhmään, Työelämälähtöisyys. Ajattelin, että työelämästä minulla on kokemusta hyvinkin. Toisaalta halusin tietää enemmän, miten työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö toimii. Samaan ryhmään tuli yksi tuttu, ensimmäisestä teemaryhmästäni, tosin muutaman viikon päästä ilmeni, että hän siirtää työasioidensa vuoksi nämä APE II -opinnot vuoden päähän. Työelämälähtöisyys-ryhmässämme oli sitten loppujen lopuksi neljä henkilöä, joista kolme oli minulle täysin vierasta.

Sovimme ensimmäisen kokoontumisen AC-ympäristöön, johon yksi ryhmän jäsenistä perusti meille oman huoneen. Ensimmäisellä kerralla toivoin tutustuvani uusiin ihmisiin, mutta siihen ei käytetty esittelykierrosta enempää aikaa. Kaikki vaikuttivat hyvin toimeen tarttuvilta, joten saimme sovittua ripeästi ryhmämme toimintaperiaatteet ja miten alamme suunnitella omaa opintojaksoamme.

Ryhmän toimintaperiaatteet

•  NN valittiin ryhmän koordinaattoriksi
•  kaikki sitoutuvat yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi
•  aikatauluista pidetään kiinni
•  valmistaudutaan hyvin kaikki kokouksiin
•  ollaan avoimia ja erilaiset mielipiteet otetaan huomioon
•  Ryhmän nimi: Tuunarit

­ Työkalut:

* vältetään Optimaa

* kokoukset AC:lla (https://connect.funet.fi/ape), varalla Skype

* Google Docs / Drive

* Facebook ryhmä (NN perustaa ryhmän)

Nyt jälkeenpäin arvioituna sanoisin, että työskentelyssä ryhmämme oli hyvin itseohjautuva ja yhteistyö sujui luonnollisen sujuvasti. Käytimme Google Drivea opetuksen suunnittelussa siten, että ensin ideoimme sinne jokainen kuhunkin ydinkysymykseen liittyen opetuksen sisältöä, listasimme lähdemateriaalia ja mietimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä. Optiman välttäminen tuli hyvin ponnekkaasti erään jäsenen taholta, ja jäykkähän se on. Kun suunnittelussa käytettiin Google Drivea, dokumenttia oli helppo käydä vilkaisemassa samalla, kun oli muutenkin netissä ja sinne oli helppo kirjoittaa omia ideoita. Lisäksi keskustelua ja ajatustenvaihtoa varten perustettu oma Tuunarit-ryhmä Fb:ssa toimi hyvin ja aktiivisesti.  Siellä tuli tarkennettua toisilta sellaisia asioita, jotka olivat jääneet epäselviksi. Myös ajatusten tuulettaminen ja toinen toisensa tsemppaaminen tapahtui oman Fb-sivun kautta. Kaiken kaikkiaan olemme hyvin pitäneet toimintaperiaatteistamme kiinni ja noudattaneet niitä.

Olen luonteeltani sellainen, että mieluummin ensin vähän kuulostelen ja aistin ryhmän ilmapiiriä ja eri persoonien työskentelytapoja enkä heti tyrkytä omia ajatuksiani ensimmäisenä. Tässä ryhmässä oli kuitenkin helppo olla oma itsensä ja kaikkien ideoita kuunneltiin. Lopputulos ei varmaankaan ole samanlainen kuin jos olisin yksin päättänyt kaikesta, ja hyvä niin. Kyllä ryhmässä on aina enemmän voimaa ja positiivista energiaa kuin yksin työskennellessä.

Usean hengen ryhmässä ja varsinkin tässä opiskelumuodossa on aina otettava huomioon monen ihmisen erilaiset aikataulut. AC-palaverimme olivat varsin ripeitä ehkä juuri tästä syystä. Toisaalta ripeys on hyvä asia, silloin saadaan asioita eteenpäin ja jotain tehtyäkin. Toisaalta ripeästi toimiessa ei välttämättä jää aikaa pohtia asioita syvemmin tai eri näkökulmista. Alun aikataulu tosin asetti omat paineensa opetuksen suunnittelulle ja meidän ryhmässä tuntui olevan tärkeää saada opetus suunniteltua siihen mennessä, kun se piti kaikille esitellä. Väljemmällä aikataululla olisi ehkä ollut enemmän aikaa harkita ja punnita eri vaihtoehtoja.

TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS AMMATILLISEN OPETTAJAN OSAAMISALUEENA

Portfolion vapaasti valittavaksi aiheeksi valitsin työelämäosaamisen ammatillisen opettajan osaamisalueena siksi, että ammatillisen koulutuksen läheinen yhteys työelämään on mielestäni yksi sen peruselementeistä. Työelämän ja ammatillisen koulutuksen pitäisikin olla jatkuvassa vuoropuhelussa keskenään. Työelämä tarvitsee tekijöitä ja osaajia, joita ammatillisessa koulutuksessa koulutetaan. Koulutuksen pitää siis vastata niin työelämän työntekijämäärän kuin työntekijöiden osaamisen tarpeisiin. Käsittelen tässä työelämäosaamisen käsitettä, näyttötutkintojärjestelmää ja työvaltaista koulutusta.

Työelämäosaamisen käsite

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelman ja opinto-oppaan 12–13 (2013, 23) mukaan ”Työelämäosaamisella tarkoitetaan työelämän rakenteiden, yhteistyön periaatteiden, liiketalouden, yrittäjyyden ja ammatillisen toiminnan mahdollisuuksien tuntemusta sekä taitoja rakentaa ja kehittää työelämäyhteistyötä ammatti- ja koulutusalan yhteistyöverkostojen kanssa.” Ammatillisen opettajan tulee siis osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa. Oman osaamiseni kehittämisessä tarvitsen lisäoppia etenkin yrittäjyyteen tutustumisessa. Tämänhetkisessä työpaikassani olen saanut tutustua viime aikoina yhteistyöhön oppilaitosten kanssa.

Näyttötutkintojärjestelmä

Näyttötutkinnot ovat ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä lisäävä tutkintojärjestelmä, jota on kehitetty 1990-luvulta alkaen. Näytön avulla henkilö osoittaa oman alansa opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisen osaamisensa. Vaikka koulutusta ei vaadita, käytännössä kaikki näytön suorittajat opiskelevat jossakin ammatillisessa koulutuksessa. Näyttö suoritetaan yleensä osissa. (Anttila et al. 2010, 22–23.) Opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat opiskelevat opetussuunnitelman mukaisesti oppilaitoksessa ja harjoittelevat ammattitaitoaan työharjoittelussa, joka arvioidaan oppilaitoslähtöisesti. Sekä näyttötutkinto- että opetussuunnitelmaperusteisessa järjestelmässä on paljon yhtäläisyyksiä, kuten työelämän edustajien osuus ja tavoitteena oleva työelämälähtöisyys. Erot löytyvät peruslähtökohtien lisäksi lähinnä käsite- ja lainsäädäntötasolta. (Kallioniemi et al. 2008, 53.)

Näyttötutkinnot tulivat ammatilliseen koulutukseen sen jälkeen, kun itse valmistuin ensimmäiseen ammattiini sairaanhoitaja-diakonissaksi. Siksi näyttötutkinnot tuntuvat minulle vierailta. Oman tyttären opiskelua seuratessa näyttötutkinnot ovat kuitenkin alkaneet tulla tutuiksi. Hän on nyt toista vuotta hevosenhoitajaksi opiskeltuaan jo tehnytkin osanäyttöjä, kuten varsan koulutus ja hevosen esittäminen. Työssäni olen myös päässyt tutustumaan näyttöihin. Viittomakielenohjaajaopiskelijakoulutuksen kanssa yhteistyötä tehdessäni olen mahdollistanut heidän työssäoppimistaan ja näyttöjään kuurosokeiden viriketapaamisissa ja aluekurssilla. Olenpa jopa itse vastaanottanut yhden näytön viittomakielenohjaajalta kuuron maahanmuuttajan kommunikoinnin ohjaamiseen liittyen. Oppilaitoksen mukaan työelämän edustaja vastaanottaa näytön eikä opettaja voinut olla tällöin paikalla, mutta palautekeskustelussa hän kyllä oli. Näyttötutkintojärjestelmä on siis alue, jossa tarvitsen lisäopiskelua.

Työvaltainen ammatillinen koulutus

Koska oppijat ovat erilaisia, kaikille ei sovellu perinteinen teoria- ja luokkapainotteinen opiskelu. He oppivat mahdollisesti paremmin toiminnallisten menetelmien avulla. Syynä voivat olla niin erilaiset oppimisvaikeudet ja tarkkaavaisuuden ongelmat kuin sairaudet ja lahjakkuudenkin aiheuttama alisuoriutuminen. Ongelmat ammatillisessa koulutuksessa voivat vaikuttaa nuoren elämään pitkälle aiheuttamalla syrjäytymisen yhteiskunnasta. Tällaisten oppijoiden tunnistaminen on erittäin tärkeää, jotta he pääsisivät yksilölliselle oppimispolulle ja opiskelemaan toiminnallisesti työvaltaiseen koulutukseen. (Miettinen 2007, 7.) Työvaltaista koulutusta on kehitetty muun muassa Huittisissa ja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä (Sandholm 2007; Wiirilinna et al. 2007.) Opiskelijoita on ollut eri ammattialoilta ja yhteistä heille on opiskelun yksilöllisyys ja työvaltainen opetus. Työn ja toiminnan kautta opiskelijat ovat kokeneet oppimisen ja onnistumisen iloa, millä onkin suuri merkitys itsetunnolle ja etenkin ammatilliselle osaamiselle. Olennaista työvaltaisessa koulutuksessa on joustavuus ja oikea-aikainen reagointi, jotta nuoren syrjäytyminen saadaan sopivien toimenpiteiden avulla ehkäistyä.

Erityispedagogiikkaa opiskelleena koen työvaltaisen ammatillisen koulutuksen erittäin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä. On varmasti totta, että osa oppijoista oppii paremmin toiminnan kautta. Tämän taustalla lienee humanistinen ihmiskäsitys, joka korostaa yksilöllisyyttä. Mielestäni on arvokasta, että ammatillinen opettaja haastaa itsensä jatkuvasti kehittymään ja kehittämään opetusta, jotta hän voi erilaisilla tavoilla tukea oppijoita kasvamaan ammattiosaamisessaan ja saavuttamaan ammatillisen tutkinnon.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Mielestäni se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen.

LÄHTEET:

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma ja opinto-opas 13–14. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu.

Anttila, P. et al. 2010. Näyttöä on! Ammattiosaamisen näyttöjen toteutuminen käytännössä. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto. Viitattu 31.12.2013 http://www.edev.fi/img/portal/19/Julkaisu_nro_45.pdf?cs=1274875588.

Kallioniemi, K., Majuri, M. & Mahlamäki-Kultanen, S. 2008. Ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkinnot vertailussa. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46680_ammattiosaamisen_naytot_ja_nayttotutkinnot_vertailussa.pdf.

Miettinen, K. 2007. Työvaltainen koulutus – mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 7–8.

Sandholm, J. 2007. Työvaltainen koulutus Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 9–18.

Wiirilinna, J. et al. 2007. Erityistä tukea tarvitseva nuori työpainotteisessa koulutuksessa Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymässä. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 19–29.