ENNAKKOKÄSITYKSENI DRAAMASTA JA DRAAMAPEDAGOGIIKASTA

Draamasta tulee ensimmäisenä mieleeni teatteri ja näytelmät. Myös elokuva. Draama on esitys, joka voi pohjautua todellisuuteen, mutta ei itsessään ole todellisuutta. Draama sisältää mielestäni tarinan, juonen, jolla on alku, keskikohta ja loppu, vaikka voi se olla osakin jotain kokonaisuutta, joka tavallaan jatkaa omaa elämäänsä esityksen ulkopuolella.

Draama on myös tyylilaji, kuten komedia ja trilleri. Mielestäni draama kuitenkin muistuttaa eniten normaalia elämää, jotain, joka voisi oikeasti tapahtua ja olla totta.

Draamapedagogiikka lienee oppi draaman käytöstä opetusmielessä tai osana opetusta. Eli on olemassa draama kulttuurimielessä, jolloin sitä esitetään yleisölle. Ja sitten on olemassa draaman hyödyntämistä jonkin asian oppimiseksi. Ehkä draamapedagogiikka on tämän asian tutkimista ja opettamista.

Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät -opintojaksolla puhuttiin pedagogisesta draamasta. Tällöin draamaa käytetään opetuksessa siten, että jaetaan roolit, joiden esittämisen tai niihin eläytymisen avulla pyritään saamaan kokemus oppimisen kohteena olevasta tilanteesta. Pedagogisessa draamassa ei näytellä, joten minkäänlaisia näyttelijän lahjoja tai kykyjä ei edellytetä. Jokainen voi eläytyä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa asiakkaan tai asiakaspalvelijan rooliin. Tällaisen harjoituksen avulla voidaan esimerkiksi tutkailla hankalan asiakkaan kohtaamista, joita todellisuudessa työelämässä tulee vastaan. Draaman avulla voidaan saada kokemusta tilanteesta eri roolien kautta. Jälkeenpäin tilanne avataan ja keskustellaan sen kulusta ja siitä millaisia ajatuksia se herätti. Oppimisen kannalta on hyvä pohtia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja -mahdollisuuksia. Tavoitteena on kehittyä paremmaksi ammattilaseksi omalla alallaan.

Olen törmännyt draamaan aikoinaan opiskellessani diakonissaksi 1980-luvun loppupuolella. Siitä on siis kauan, mutta muistan tilanteesta joitakin asioita varsin hyvin. Olimme viimeisen opiskeluvuoden alussa "vetäytyneet" leirikeskukseen ja opiskelimme diakonista hoitotyötä. Luulen, että tilanteeseen liittyi ryhmäytymistä, koska olimme edellisenä keväänä valmistuneet sairaanhoitajiksi ja osa ryhmästä oli lähtenyt työelämään. Me jäljelle jääneet halusimme opiskella vielä vuoden valmistuaksemme diakonissoiksi. Draaman avulla eläydyimme perhetilanteeseen, jossa miehellä oli ollut syrjähyppy ja tämä kertoi siitä vaimolleen. Minulla oli vaimon rooli. Eläydyin vahvasti rooliini ja "keskustelimme" miehen roolissa olevan opiskelijatoverini kanssa. Jälkikeskustelussa hän toi esiin, että tilanne oli hyvin ahdistava. En tiedä käsiteltiinkö tilanne riittävän hyvin, koska muistelen, että roolit jäivät vähän päälle jälkeenpäinkin, vaikkakin ehkä leikkisästi. Lisäksi koen, että kokemuksen on täytynyt olla vahva ja vaikuttava, koska muistan sen vieläkin.

Ammattipedagogiikka I-opintojaksolla draaman käyttö opetuksessa tuli esiin, kun pohdiskelimme eri-ikäisistä ja eri kulttureista tulevista opiskelijoista koostuvan ryhmän opetusta. En muista tarkkaan aihetta, olisiko ollut jonkinlainen asiakaspalvelutilanne, mutta minulla ja toisella sairaanhoitajalla tuli mieleen, että sellaisessa tilanteessa voisi käyttää draamaa. Ensimmäistä kertaa havahduin ja hoksasin, että draaman käyttö opetuksessa täytyy todellakin harkita tarkkaan ja sitä käytetään vain perustellen, ei siksi, että saataisiin vaihtelua opetukseen. Draama herättää kaikissa erilaisia ajatuksia eikä se välttämättä sovi kaikille. Joku opiskelija voi todellakin ahdistua tilanteesta. Hoitoalalla draamaa onkin ehkä käytetty enemmän kuin muilla aloilla, ja hoitoalalla draama on kyllä hyvä opetusmenetelmä monelaisiin tilanteisiin. Hoitoalallahan muutenkin tullaan hyvinkin lähelle toista ihmistä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Aiemmin mainitsemallani Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät -opintojaksolla tutustuimme erilaisiin toiminnallisiin opetusmenetelmiin, joista pedagoginen draama on yksi esimerkki. Jakauduimme pienryhmiin, ja jokainen ryhmä sai itse kehitellä draaman jostain opetukseen liittyvästä tilanteesta. Yhdellä ryhmällä oli hankalan asiakkaan kohtaaminen ravintolan asiakaspalvelutilanteessa. Toisella ryhmällä oli esimerkki työhyvinvoinnista, millainen tilanne työyhteisössä voisi heikentää työilmapiiriä. Meidän ryhmällä oli esimerkkitilanne luokkaopetuksesta, jossa opiskelijat eivät oikein olleet kiinnostuneita opiskelusta kuka mistäkin syystä.

Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että draaman käyttö opetuksessa on tehokas menetelmä, kun halutaan eläytyä erilaisiin rooleihin ja oppia käytännön tilanteiden kautta. On kuitenkin asioita, jotka on hyvä muistaa ja ottaa huomioon, sillä draamaa ei voi käyttää missä ja miten tahansa. Ryhmän jäsenten olisi hyvä tuntea toisensa ja kokea olonsa ryhmässä turvalliseks. Tilanne on purettava hyvin, jotta kenellekään ei jää roolia päälle. Osalla ryhmästä voi olla tarkkailijan rooli ja he voivat esittää omia huomioitaan tilanteesta ja kommentoida tilannetta sen jälkeen.

ERILAISIA TOIMINNALLISIA RYHMÄTYÖMENETELMIÄ

Kokeilimme kahden lähipäivän aikana melkoisen määrän erilaisia toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä. Hyvä niin, sillä käytännössä kokeiltuna kunkin menetelmän vahvuudet, edut ja haasteet huomaa parhaiten. Menetelmiä on varmasti lukuisa määrä lisää ja kunkin mentelmän käyttökelpoisuutta ei voi tietää varmasti ennen kuin sitä käytännössä ryhmän kanssa kokeilee. Itse innostuin kovasti harjoituksistamme ja tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan niin näitä kuin monia muitakin! Menetelmistä on varmasti monissa oppaissa, mutta tässä olevat olen poiminut lähipäivien materiaalistamme. Ryhmätyömenetelmiä voi käyttää niin ryhmän tutustumisvaiheessa ja ryhmiin jakamisessa kuin itse teeman tai aineen opiskelussa. Menetelmiä esitellään esimerkiksi Hyppösen ym. (2009) Opettajan työkalupakissa ja Sauvolan Mukavia hetkiä - Koulutuksen tukipaketissa.


Akvaariokeskustelu

Akvaariokeskustelussa ryhmä jaetaan esim. kahteen. Sisäpiiri keskustelee annetusta teemasta ja ulkopiirille voidaan antaa tarkkailutehtävä tai keskustelun yhteenvedon tekeminen. Olennaista on, että sisäpiiri pääsee keskustelussaan johonkin lopputulokseen. Ryhmän voi antaa olla hyvin itseohjautuva tai sille voidaan antaa pelisäännöt, kuten puheenjohtajan ja sihteerin valinta. Sisäpiiristä joku voi tulla ulkopiiriin huilausvuoroon, jolloin joku ulkopiiristä tulee sisäpiiriin ja osallistuu aktiivisesti keskusteluun. Variaatioita ovat esimerkiksi:

a.    sisäpiiri – keskustelu 1

b.    ulkopiiri – keskustelu 2

c.    paikanvaihto

d.    simulaatio

e.    videointi

f.     ulkopiiri tarkkaileekin ryhmädynamiikkaa eikä keskustelun sisältöä

Akvaariokeskusteluun sisältyy mielestäni monia huomionarvoisia seikkoja:

• keskustelijoiden lukumäärä
• pöydän muoto, jotta kaikki näkevät ja kuulevat toisensa
• keskustelutehtävä, josta kaikilla olisi hyvä olla joku näkemys

APE I -opinnoissa käytimme akvaariokeskustelua pariinkin otteeseen. Ensimmäisessä ulkopiiriläisten tehtävänä oli tehdä keskustelusta yhteenveto ja toisessa ulkopiiriläiset tarkkailivat sisäpiiriläisten rooleja ja toimintaa. Näin kaikilla on tekemistä eikä kenenkään aika käy pitkäksi. Voisin hyvin käyttää akvaariokeskustelua opettajana.

Rooleja ja draamaa

• pedagoginen draama, roolien avulla oppiminen
• roolien avulla harjoitellaan jotain tilannetta
• ei näyttelemistä
• ryhmä pitää tuntea ja aihe mietittävä, jotta tämä menetelmä toimisi onnistuneesti
• annetaan aihe, Case-oppiminen ja tehdään ”tilanne” tai opiskelijat keksivät itse oman tilanteen
• tärkeää on lopetus ja tilanteen purku

Käytön esimerkkinä voisi olla palvelualan asiakaspalvelutilanne, jonka voi myös videoida ja analysoida. Hoitotyössä käytetään paljon draamaa,mikä sopii potilastyöhön oikein hyvin.

Pedagogisen draaman avulla voi harjoitella käytännön tilanteita kuvitteellisessa ympäristössä. Sen avulla voi harjoitella eläytymistä toisen asemaan. Draaman avulla voi kokeilla erilaisia tilanteen ratkaisuvaihtoehtoja. Ehdottomasti käyttöön!

Muistan, että aikoinaan diakonissaksi opiskellessani käytettiin tätä menetelmää, mutta tilanteen purku jäi hieman kesken. Eläytyminen oli vahvaa kuvitteellisessa tilanteessa, jossa oli perhetilanne. Aviomies oli tehnyt syrjähypyn ja minulla oli vaimon rooli. Aviomiestä esittävälle opiskelukaverille tuli oikeasti paha olo tilanteessa. Toisaalta tällaisessa harjoituksessa saa erilaisia näkökulmia, koska toinen ei välttämättä käyttäydykään sillä tavalla, kuin itse odottaa. Mutta jos tilannetta ei pureta kunnolla ja jätetä rooleja, seuraukset voivat olla hankalia. Lisäksi tämä esimerkki kertoo siitä, että draaman käyttö on vaikuttavaa ja mieleenjäävää, koska muistan tämän tilanteen yli 20 vuoden takaa...

Noppapeli

Tavoitteena on hyödyntää erilaisuutta ja saada uusia ideoita. Menetelmä soveltuu useisiin eri tilanteisiin ja kohderyhmiin.

1.    määritellään aihe

2.    paperilla on numeroituja kysymyksiä

3.    jokainen heittää vuorollaan noppaa ja vastaa silmäluvun osoittamaan kysymykseen

Hyödyt ja käyttö:

• oppii tekstinymmärtämistä, jos vastauksia haetaan alussa luetusta tekstistä
• voi käyttää kielten opetuksessa, esim. keskustelu, kuvasta kertominen
• kaikki pääsevät vuorollaan ääneen
• keskustelun voi jättää pöytään tai koota taululle tms. kukin kysymys + vastaukset
• tenttiin kertaamisessa hyvä apu

Muita pelejä:

• Alias-peli: käsitteiden selittäminen
• Lautapeli: tehtäviä, esim. kieltenopiskelussa laske 1-10, taivuta verbi

Bingo

Paperilla voi olla valmiita kysymyksiä tai väitteitä, joihin haetaan ratkaisua toisilta ryhmän jäseniltä. Ensimmäisenä rivin saanut voittaa.

Käyttö ja edut:

• tutustumisessa
• kielten opetuksessa: suomalaisia sanoja ja niihin haetaan käännöksiä
• tenttiin kertaamisessa
• opiskeltavaan aiheeseen liittyviä kysymyksiä
• sattuma mukana
• kilpailuvietti innostaa

Minuuden markkinat

1. valitaan sattumalta kolme adjektiivia sisältävää korttia
2. kaupataan toisille niitä adjektiiveja. jotka eivät sovi itselle
3. aina pitää olla kolme korttia kädessä

Keskustelussa koko ryhmän kesken valitaan yksi ominaisuus/kortti, josta kukin kertoo, miten se näkyy tulevassa ammatissa.

Variaatiot:

• helppoja ominaisuuksia ryhmän muotoutumisen alussa ja syvällisempiä ominaisuuksia loppuvaiheessa
• joku piirre, jota itsellä ei ole
• piirre, jossa haluaa kehittyä
• tavoiteltavia asioita / vältettäviä asioita
• backupina voi olla 10 korttia pöydällä, josta voi käydä vaihtamassa itselle epäsopivan kortin
• miten negatiivisesta piirteestä / kortista voi tehdä positiivisen

Muistettavaa:

• kasvattajan vastuu: erilaisten persoonien kunnioittaminen
• kasvattajan rooli heikkenee, mitä vanhempia opiskelijat ovat
• heikkoudet + vahvuudet

Menetelmä on käyttökelpoinen itsetuntemuksen kasvun ja itsensä hyväksymisen apuvälineenä. Loppupalautteen käytössä valitaan kolme sopivaa piirrettä / taitoa, mitä haluaa sanoa opiskelukavereille.

Väitekortit

1. Jokainen ottaa nämä kortit:

• punainen kortti = E (en ole samaa mieltä)
• vihreä kortti = S (olen samaa mieltä)
• keltainen kortti = ? (en osaa sanoa)

2. Esitetään väitteitä, joihin jokainen vastaa kutakin korttia näyttämällä:

• jos on samaa mieltä = vihreä
• jos on eri mieltä = punainen
• jos ei osaa sanoa = keltainen

3. Opettaja pyytää yhtä punaisen / vihreän / keltaisen kortin nostajaa perustelemaan valintansa.

Hyötyjä:

• herätetään keskustelua
• eri näkökulmia nousee esille
• kaikilta kysytään jossain vaiheessa
• samat ihmiset eivät ole aina äänessä
• aktivointi, kaikkien on pakko nostaa joku kortti
• soveltaminen työelämässä

Idea ja ratkaisu – ryhmä

Jokainen kirjaa omaan paperiin kysymyksen, johon muut vuorotellen kirjaavat vastauksen / kommentin / jatkokysymyksen. Kun paperi palaa takaisin, kukin muodostaa tiivistelmän tai yhteenvedon kirjauksista.

Harjoituksessa tehty esimerkki omasta kysymyksestäni toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin liittyen:

Millaisia kompastuskiviä toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin (yleisesti ottaen) voisi liittyä?
1.    huono ohjeistus -> ryhmät puhuvat ”puuta heinää”
2.    ajankäyttö; vaikuttavia asioita paljon: teema, ryhmäkoko, ikä, menetelmä ja sen tuttuus
3.    motivointi, syy -> seuraus

Oma yhteenvetoni:

Toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin voi liittyä monenlaisia kompastuskiviä, kuten teema, ryhmään liittyvät tekijät, menetelmä, motivointi ja huono ohjeistus.

Aivoriihi

Paras ryhmäkoko lienee neljä henkilöä. Alussa ei tyrmätä mitään tai kenenkään ajatuksia. Vapaasti tai vuorotellen jokainen tuo uuden ajatuksen pöytään, voi sanoa ”ohi”. Kun uusia ideoita ei synny, olemassa olevat ryhmitellään. Lopuksi voidaan äänestää vaihtoehdoista se, mikä valitaan.

Lumipallo-menetelmä

Harjoituksen aiheena oli arviointi / palaute. Ensimmäisessä vaiheessa:
1.    Mieti itseksesi, mikä tilanne tulee mieleen arvioinnista tai palautteenannosta.
2.    Kerrotaan parin kanssa vuorotellen, toinen kuuntelee ja voi esittää kysymyksiä.
3.    Keskustellaan parin kanssa.

Toisessa vaiheessa aihe oli: Palaute- / arviointitilanteen tärkeät tekijät.
1.    Pohdi yksin 6 tekijää
2.    Keskustele parin kanssa ja tehkää yhteinen tuotos.
3.    Jatkakaa 4 hengen ryhmissä ja tehkää yhteinen tuotos.

Lumipalloa voi jatkaa edelleen isommissa ryhmissä ja lopulta koko ryhmän kesken.

Lumipallo-menetelmän edut:

• rikastuminen: yksin -> pareittain -> pienryhmä -> isompi / koko ryhmä
• syntyy paljon keskustelua
• saadaan erilaisia ja uusia näkemyksiä

Tämä on ehdottomasti käyttökelpoinen menetelmä myös työelämässä! Yhtenä esimerkkinä käyttömahdollisuudesta koulutuksessa oli opetuksen suunnittelussa ydinainesanalyysin teko ja sen kiteyttäminen.

Vaikka en vielä tiedä, toiminko koskaan opettajana, en silti koe näiden menetelmien olevan vain opettajan yksinoikeutta. Toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä voi hyvin käyttää hyödyksi työelämässä erilaisissa ryhmätilanteissa kurssi- ja koulutustilanteissa. Erityisen innoissani olen erilasista oppaista, joista löytyy hyviä vinkkejä ryhmien jakamiseen ja tutustumiseen - niin ja tietysti näistä menetelmistä, joita noissa tilanteissa voi käyttää!

Ryhmätehtävien palaute- ja purkumalleja 

(Kataja, Jaakkola & Liukkonen (2011). Ryhmä liikkeelle. Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Jyväskylä: PS-kustannus.

1.Pienryhmän suullinen purku (Seura- ja perhekoirat)

• Keskustellen pienryhmässä, yhteenveto kertomalla kaikille.

2.Symbolipurku (Metsästyskoirat)

• Piirrä, leikkaa, liimaa…
• Luova tapa, tulkinta? 
• Pienryhmä voi kertoa kuvien ja symbolien merkityksen tai sen voi jättää jokaisen oman tulkinnan varaan.

3.Tehtäväkohtainen arviointipurku (Koirat erikoistehtäviin)

• Jokainen tehtävä/ harjoitus käsitellään erikseen.

4.Fläppipurku (Paimenkoirat)

• Kukin pienryhmän jäsen menee oman fläppitaulun/paperin eteen ja kirjoittaa siihen yhden ajatuksen.
• Pienryhmä kiertää fläpiltä toiselle niin kauan, että pyydetty määrä palautetta on annettu (esim. 2 ajatusta kultakin/fläppi) tai kunnes uusia ajatuksia ei synny.
• Pienryhmän jäsenet voivat keskustella ajatuksistaan keskenään kiertelyn ajan.
• Ajatukset voidaan esitellä koko ryhmälle yhdessä tai muut ryhmäläiset voivat kierrellä lukemassa fläpit itsekseen.

Tämän menetelmän avulla käsittelimme opintojakson lähipäivien palautteen. Suullinen purku lienee kaikkein tutuin ja käytetyin ylipäätään palautteen saamiseksi. Paljon on vuosien varrella tullut vastaan myös kirjallisen palautteen keräämistä. Uutta minulle oli tämä tapa, että iso ryhmä jaettiin koirakorttien avulla neljään ryhmään, joista jokainen koosti palautteen eri tavoin. Itse kuuluin tuohon fläppipurku-ryhmään. Kuvien ja symbolien leikkaaminen lehdistä vaikutti monen mielestä kiinnostavalta ja tätä voisin hyvin joskus kokeilla. Työelämässäkin tällaista palautteenantoa voisin hyvin kokeilla - ehkäpä jo ensi kesänä kurssityössä?

-------------

Lähteet:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo. 

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Sauvola, U. Ei vuosilukua. Mukavia hetkiä. Koulutuksen tukipaketti. Humak.