Draamapedagogiikan kurssin oppimistehtäviin kuului draaman työtapoja hyödyntävän oppitunnin suunnitteleminen. Koska en toimi opettajana ja opetusharjoittelusuunnitelmani on vielä avoinna, tein oppituntisuunnitelman ja siihen liittyvän opetustuokion omassa työssäni. Kollegani järjestivät kuurosokeille ikääntyneille ihmisille kurssin, jossa sain mahdollisuuden pitää "oppitunnin" muistiasioista. Minulle oli annettu aikaa kuuden oppitunnin verran. Käsittelen tässä ensimmäistä kahden tunnin sessiota.
Draaman työtapojen käyttö kuurosokeiden kurssilla on perusteltua. Kuten Owens & Barber (2010: 10-11) korostavat, draaman käytön lähtökohtana ovat arvot, joihin uskomme. Pelkkä opettajan luennointi ei mielestäni auta kurssilaisia oppimaan muistiasioista. Käytännön kokemusten ja harjoitusten kautta heillä on mahdollisuus kiinnostua aiheesta ja soveltaa sitä omaan elämäänsä. Draaman avulla oppiminen on laadukasta. Olennaista kuurosokeiden kurssilla on myös se, että he saavat siellä voimaannuttavia kokemuksia, pääsevät kertomaan ajatuksistaan ja kokemuksistaan sekä kuulevat niitä toisiltaan, mikä on mahdollista draaman keinoin.
Opetustuokioni kokonaistavoite: kurssilaiset saavat tietoa muistin toiminnasta, muistipulmista ja niiden ennaltaehkäisystä. Lisäksi tavoitteena on tehdä erilaisia muistin toimintaa edistäviä harjoituksia.
Tämän opetustuokion tavoite ja tarkoitus: lapsuuden muistelu, virittäytyminen teemaan.
Opetustuokion ajankohta: 9.9.2014 klo 15-17
1. Johdanto, esittäytyminen
- oma esittely, kuka minä olen
- jokaiselle annetaan yksi arkinen tavara, jota kukin vuorotellen kuvailee ja kertoo, mikä esine on ja mihin sitä voisi käyttää (vrt. Owens & Barber 2000: Pelit ja leikit s 26 ja Arvausleikki s. 30)
- lisäksi jokainen kertoo, mikä lapsuuden muisto esineestä tulee mieleen ja onko esine edelleen tarpeellinen
- tarvikkeet: sitruspuristin 2 kpl, puinen voiveitsi 2 kpl, kuksa 2 kpl
- tarkoituksena virittäytyä teemaan
- kurssilaiset ovat keskenään tuttuja ja esittäytyneet jo toisilleen kurssin alkaessa aamupäivällä, joten siihen ei tarvitse käyttää aikaa
- koska kurssilaisten joukossa oli kuurosokeita, tuntoaistin käyttö ja kuvailu on tärkeää
- esineen esittely itsensä esittelyn sijaan rentouttaa ja antaa mahdollisuuden ilmaista itseään vapaasti ja luovasti
2. Muistiharjoitus 1-2-3
- parittain luetellaan luvut 1, 2 ja 3 vuorotellen
- tarkoituksena virittäytyä, toimia parin kanssa yhteistyössä (Työpaja 2)
- kun 1-2-3 sujuu, vaihdetaan 2:n paikalle käsien läpsäytys yhteen
- epäonnistuminen ei ole vaarallista
3. Ajatusmatka
- vaihe 1 ohjeistus: palaa mielessäsi lapsuuteen tai niin kauas, että löydät muiston metsästä, ajattele, millaista siellä on, miltä iholla tuntuu, onko lämmin vai kylmä, mikä vuodenaika, miltä jalkojen alla tuntuu, mitä kädet tuntevat, vietä hetki siinä tunnelmassa
- vaihe 2: kerro hetkestä ja mitä ajatuksia se herätti joko parille tai koko ryhmälle
- tarkoituksena muistelu, mielikuvituksen herättely, aivojen ärsyttäminen
4. Keskustelu
- millaisia muistoja heräsi, millaisia leikkejä lapsuudessa leikittiin, liittyivätkö ne metsään
- tavoitteena itsensä ilmaisu ja kertominen, muistelu
5. Kolmiulotteisen taulun teko
- vrt. Owens & Barber 2002: Yhteinen piirtäminen s. 26
- tarkoituksena konkreettinen käsillä tekeminen muistojen pohjalta, luovuus ja leikki
- taulun pohjana sammal matalassa laatikossa pöytätasolla
- tarvikkeet: kävyt, oksat, tuliktikut, jäkälää, kaarnan paloja, varpuja, naavaa, kasveja
- ensin tehdään käpylehmiä kävyistä ja oksan palasista/tulitikuista
- jokainen vie vuorollaan käpylehmänsä sammaleelle ja lisää halutessaan asetelmaan materiaalia, niin että asetelmasta muodostuu metsä-asetelma
6. Keskustelu taulusta
OPPITUNNIN KULKU JA REFLEKTOINTI
Kurssilaisia oli yhteensä 7, joista kaksi avioparia. Tosin en heti ymmärtänyt, että yksi mukanaolija oli myös kurssilainen, joten tässä opetustuokiossa jaoin ensimmäisessä tehtävässä vain 6 esinettä ja toisessa tehtävässä vain 3 paria. Lisäksi paikalla oli 8 viittomakielentulkkia ja 2 kollegaani. Puolet kurssilaisista oli minulle entuudestaan tuttuja. Minusta ilmapiiri vaikutti leppoisalta ja luottamukselliselta.
Ensimmäinen tehtävä sujui hyvin. Kurssilaiset tunnustelivat esinettään ja kuvailivat sitä hyvin, kukaan ei heti paljastanut, mikä esine oli. Välillä tuli olo, että ollaan Valehtelijoiden klubissa. Sain oivalluksen, että ihan tavallisistakin esineistä voi keskustella ja jopa löytää niille uusia käyttötarkoituksia. Kun yksi oli esitellyt oman esineensä, kysyin kuka tunnistaa, että itsellä on sama esine ja vuoro siirtyi hänelle. Koska puolet kurssilaisista oli sokeita, esineitä kierrätettiin, jotta kaikilla oli sama käsitys esineistä.
Muistiharjoitus 1-2-3 sujui sekin mukavasti. Tosin yhdellä kurssilaista oli muistiongelmaa eikä hän ymmärtänyt leikin ideaa täysin, mistä syystä parin toista osapuolta alkoi harmittaa. Korostin, että ei haittaa, vaikka laskeminen ei sujukaan, on lupa epäonnistua. Variaatioon ei ollut aikaa ja siirsin sen seuraavalle päivälle. Harjoitus toimi piristävänä herättelijänä.
Ajatusmatkalle johdattelin rauhallisesti puhumalla suunnitelmani mukaisesti. Sen jälkeinen keskustelu oli varsin runsasta ja rönsyilevää. Tuli esille, että moni oli kotoisin maatalosta ja osallistunut maatalon töihin jo nuoresta lapsesta lähtien. Käpylehmien teko oli kaikille tuttua, mutta jalkojen kiinni laittaminen tuomiini käpyihin oli hankalaa. Kaikki veivät käpynsä yhteiseen tauluun ja osa lisäsi siihen jotain tarjolla olevasta luonnon materiaalista. Yksi kurssilaisista oli näkevä ja erittäin taiteellinen, joten hän teki ehkä suurimman osan asetelmasta, josta kuva alla. Sokealle ihmiselle tällaisen taulun tekeminen ei välttämättä ollut niin merkityksellistä, vaikka siihen sai koskea ja sitä sai rakentaa tunnustelemalla.
Seuraavana päivänä jatkoimme erilaisia harjoituksia, mm. hajuun ja tuntoon perustuvaa tunnistamista. Kerroin myös muistin toiminnasta, muistipulmista ja niiden ehkäisystä. Pyysin palautetta, joka oli positiivista. Kurssilaiset kokivat saaneensa uutta tietoa ja harjoitukset koettiin mukavina. Myös oma kokemukseni oli positiivinen ja ryhmähenki oli voimaannuttava.
--------------------------------
LÄHTEET:
Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus. Prosessidraaman arviointi ja reflektointi. Helsinki: Draamatyö.
Owens, A. & Barber, K. 2010. Draamakompassi. Prosessidraaman suunnittelu, käytännön työskentely, arviointi ja reflektointi. Helsinki: Draamatyö.
Työpaja 2. Improvisaatio ja tarinankerronta.
