KANSAINVÄLISYYS JA MONIKULTTUURISUUS

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus -opintojakson osaamistavoitteet:

Opettajaopiskelija ymmärtää kulttuuritaustan vaikutuksen ihmisen toiminnassa, osaa osaltaan tukea opiskelijoidensa kotoutumista uuteen ympäristöön sekä tietää, miten ohjataan monikulttuurisen opiskelijaryhmän oppimista. Opettajaopiskelija tuntee oppilaitoksen kansainvälisten toimintojen eri osa-alueet ja kykenee edistämään omaa sekä opiskelijoiden kansainvälistymistä.

Ydinsisältö

1. Mitä kulttuurilla tarkoitetaan?
2. Mitä haasteita erilaisten kulttuuritaustan omaavien henkilöiden kohtaamisessa on?
3. Miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset?
4. Miten eri tavoin ammatillinen oppilaitos harjoittaa kansainvälistä toimintaa?
5. Mitä etuja opettajalle ja opiskelijalle on kansainvälisestä toiminnasta?

Opetusmenetelminä oli itsenäinen materiaalipakettiin tutustuminen ja ennakkotehtävän teko ennen virtuaalista opetustuokiota, virtuaalinen lähiopetus sekä jälkitehtävä ryhmissä.

Materiaalipaketti oli mielestäni hyvä ja opin sen avulla syvemmin, mitä kulttuurierot tarkoittavat. En ole juurikaan ajatellut, mitä haasteita erilaisista kulttuureista tulevien kohtaamisessa on, koska en ole toiminut opettajana. Materiaalipaketissa oli hyvin eritelty, miten monikulttuuriselle opiskelijaryhmälle luodaan hyvät oppimisen edellytykset, mutta luulenpa, että pelkkä teoria ei tässä riitä. Jotta osaisin opettaa monikulttuurista opiskelijiaryhmää, minun pitäisi kokea se käytännössä.

Varsinaisessa opetustuokiossa tuli osittain päällekkäistä asiaa ja toistoa materiaalipaketin kanssa. Siksi olisin toivonut, että keskustelulle olisi jätetty enemmän aikaa. Nyt keskustelumme oli lähinnä pintaraapaisu ja osa keskusteluajasta meni sen odotteluun, joko siirrymme takaisin isoon ryhmään. Siksi minulle  ei jäänyt kovin selkeää kuvaa keskusteluistamme.

Jälkitehtävänä tällä opintojaksolla piti oman teemaryhmän kanssa tutkia ja pohtia, mitä kaikkea kansainvälisyys on käytännössä, mitkä ovat sen mahdollisuudet ja mitä muuta se vielä voisi olla. jaoimme tehtävät ja minun piti tutkia eri ammatillisten oppilaitosten sivuilta, miten kansainvälisyys toteutuu niissä. Löysin hyviä ja monipuolisia esimerkkejä:

• Ypäjän Hevosopisto (Ypäjä): Finnderby-kilpailu vuosittain: opiskelijat osallistuvat järjestelyihin.
• Ammattiopisto Lappia (Tornio): opiskelijat voivat hakeutua kansainvälisten yhteistyökoulujen kautta työssäoppimaan ulkomaille
• Lapin ammattiopisto (Rovaniemi): Sharing Our Space [SOS]   hanke (Comenius-projekti 5 erimaalaisen oppilaitoksen välillä)
• Koulutuskuntayhtymä Tavastia (Hämeenlinna): ystävyystoiminta Ekenäs Gymnasiumin kanssa, opiskelijavaihto ulkomailla, monikulttuurinen opetus
• Itä-Lapin ammattiopisto (Kemijärvi): ammattiopistossa opiskelevat amm. perustutkintoa suorittavat venäläiset nuoret

Teemaryhmämme tekemä silmiin avautuva esitys:

Olen aina pitänyt itseäni avarakatseisena ja kansainvälisesti kiinnostuneena ja aktiivisena. Lapsena aloitin kansainvälisellä kirjekaveri-harrastuksella ja jopa vierailinkin yhden kirjekaverini luona Englannissa. Ensimmäisessä koulutuksessani diakonissaksi lähdin yhdelle työharjoittelujaksolle Englantiin. Paikan löysin, kun luin Kotimaa-lehdestä englantilaisen papin haastattelun anglikaanisen kirkon yhteiskunnallisesta toiminnasta. Otin yhteyttä lehden toimittajaan ja sain tuon papin yhteystiedot. Näin järjestin itselleni harjoittelupaikan, mikä oli sekä antoisa että raskas kokemus. Valmistuttuani olin reilun vuoden töissä Suomessa, kunnes lähdin taas Englantiin. Tällä kertaa lähdin "teetytöksi" eli avustin liikuntavammaisten hoitokodissa perushoidossa, virkistystoiminnassa ja todellakin vastuullamme oli keittää päivä- ja iltateet asukkaille. Yleensä tuollaiseen taskuraha+ylöspito-toimintaan lähtee ylioppilaat, mutta meitä sattui sinne samaan aikaan kaksi ammattiin valmistunutta tyttöä. Olin siellä loppujen lopuksi 10 kuukautta ja muistelen vieläkin lämmöllä sitä aikaa. Asukkaisiin tutustuminen alun kielivaikeuksien jälkeen oli työn parasta antia. Ja vielä tuohon opiskeluni aikaiseen työharjoitteluun viitaten, lähetämme vieläkin kerran vuodessa jouluisin kuulumisistamme kirjeet toisillemme, vaikka aikaa on mennyt jo 24 vuotta!

Ammatillisena opettajana koen monikulttuurisuuden erilaisena haasteena enkä osaa vielä kuvitella, miten osaisin opettaa sellaista opiskelijaryhmää. Kansainvälisyydessä ylipäätään näen monia mahdollisuuksia. Uskon, että monia nuoria kiinnostaa kansainvälisyys ja esimerkiksi opiskelijavaihto. Pienimuotoisempaakin kansainvälisyyttä voi ja kannattaa ammatillisessakin koulutuksessa viljellä. Esimerkiksi kielen opiskeluun soveltuvat hyvin kirjekaverit ja blogin pito yhdessä eri maissa sijaitsevien oppilaitosten kanssa. Videoyhteydet ja chattailu netissä, esim. Facebookissa, soveltuvat erinomaisesti opetukseen integroiden ja omilta tietokoneilta käsin. Tällainen kansainvälisyys on sitä paitsi edullista ja monien saavutettavissa.

Löysin vielä tuoreen Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportin Monikulttuurinen oppilaitos (Kivelä & Miettinen 2014), josta uskon olevan minulle tulevaisuudessa hyötyä. Siinä on paneuduttu juuri minulle tuntemattomampiin asioihin, kuten monikultturisuuden haasteiden kohtaamiseen ja huomioimiseen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä monikulttuurisen opetuksen kehittämiseen. Alla vielä kyseisestä raportista (s. 23) napattu kuva oppilaitosten monikulttuurisuuteen liittyvistä hyvistä käytännöistä:

Otin kopin seuraavista asioista: yhteiset tunnit suomalaisille ja maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, myönteinen suhtautuminen kansainvälisyyteen, kulttuuritausta otetaan huomioon opetuksessa ja ryhmäytymiseen käytetään aikaa.

-----
Lähteet:
Ammattiopisto Lappia. Ei vuosilukua. Kansainvälisyys. http://www.lappia.fi/Suomeksi/Nuorten-koulutus/Opiskelu/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Itä-Lapin Ammattaiopisto. Ei vuosilukua. Yleistä opiskelusta ja vapaa-ajasta. Kehitys ja kansainvälisyys. http://www.kemijarvi.fi/nuortenkoulutus. Viitattu 14.2.2014.
Kivelä, K. & Miettinen, M. 2014. Monikulttuurinen oppilaitos. Monikulttuurisuuden kehittäminen ammatillisissa oppilaitoksissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun raportteja 26. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70902/JAMKRAPORTTEJA262014_web.pdf?sequence=1. Viitattu 1.3.2014.
Koulutuskuntayhtymä Tavastia. Ei vuosilukua. Kansainvälinen toiminta. https://www.kktavastia.fi/portal/ammattiopisto__nuoret/kansainvalisyys/. Viitattu 28.2.2014.
Lapin Ammattiopisto. 2010. Kansainvälisyys. Päivitetty 2.8.2013. http://www.lao.fi/Suomeksi/Opiskelijoille/Kansainvalisyys. Viitattu 14.2.2014.
Rokka, Anne. 2013. Kansainvälinen yhteistyö on vilkasta. Ypäjän hevosopisto. Jul-kaistu 20.9.2013, päivitetty 21.2.2014. http://www.hevosopisto.fi/fin/hevosopisto/kansainvalinen_toiminta/. Viitattu 28.2.2014.
Vaara-Sjöblom, E., Piippo, J., Anttila, K., Raudaskoski, H. & Sutinen, H. 2014. Kan-sainvälisyys ja monikulttuurisuus. Opintojakson opiskelumateriaali. 19.1.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

KESTÄVÄ KEHITYS

Opintojakson osaamistavoitteet:

● Opiskelija osaa kuvata kestävää kehitystä ekologisesta, taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta
näkökulmasta.
● Opiskelija osaa arvioida organisaationsa arvoja ja toimintatapoja kestävän kehityksen näkökulmasta.
● Opiskelija osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita ammatillisena opettajana.

Ydinsisältö

1. Mitä kestävä kehitys tarkoittaa?
2. Miten kestävää kehitystä ohjataan oppilaitoksissa?
3. Mitä alakohtaisia haasteita liittyy kestävään kehitykseen?
4. Miten kestävän kehityksen periaatteita sovelletaan oman alan opetuksessa?

Opintojakso oli järjestetty kokonaan itseopiskeluna. Opiskelijan tehtävänä oli perehtyä itsenäisesti kestävän kehityksen teoriaan, etsiä sopiva haastateltava, valmistautua siihen ja toteuttaa se. Palautettavana tehtävänä oli raportti, jossa piti kuvata haastattelua edeltävät valmistelut, haastattelun eteneminen ja yhteenveto. Lisäksi opiskelijan tehtävänä oli itsearviointi.

Alussa kaipasin vinkkejä teoriasta, koska kestävä kehitys tuntui vaikealta ja abstraktilta asialta. Tutustuin annettuun oheismateriaaliluetteloon ja jäin ihmettelemään, että siellä oleviin lähteisiin oli viitattu 10.4.2013, vaikka nyt on vuosi 2014. Epäilen myös, että opettajaopiskelijat eivät olleet tarkistaneet linkkien toimivuutta, koska siellä oleva Suomen Ympäristökeskuksen linkki ei toiminut.

En voi arvioida opettajaopiskelijoiden yhteistyötä, koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti ilman lähi- tai verkko-opetusta. Hyvää oli se, että raportin sai tehdä joko kirjallisesti tai suullisesti. Olisin kaivannut verkkokeskustelua etenkin kestävän kehityksen eri näkökulmien avaamiseen. Toki Optimassa oli avattu keskustelufoorumi, mutta yhtään keskustelua siellä ei käyty. Optiman keskustelutyökalu on varsin kömpelö, joten en itsekään sitä käyttänyt. Vastaisuuden varalle antaisin vinkin ohjata opiskelijoita keskustelemaan jollain muulla foorumilla. Myös välimuistutukset, kehotus ottaa yhteyttä jne. antavat opiskelijoille kuvan, että opettaja välittää ja on kiinnostunut siitä, mitä opiskelija tekee ja etenevätkö opinnot suunnitelman mukaisesti.

Käytin opintojaksoon ainakin 0,5 opintopisteen suorittamiseksi arvioidun työmäärän. Suurimman annin opintojaksosta sain keskustelusta haastateltavani kanssa ja raporttia työstäessäni. Koska opintojakso suoritettiin itsenäisesti, olisin kaivannut raportin vertaisarviointia. Otin lisähaasteeksi Windowsin elokuvatyökalun käytön opettelemisen, koska arvioin, että pelkän äänen kuunteleminen suullisessa raportissa olisi liian pitkästyttävää. Koen, että tässä oli hyödyllistä kehittää samalla koulutusteknologista osaamistani tulevaisuuden varalle kestävän kehityksen periaatteita mukaillen.

Ammatillisen koulutuksen ruotsin opetuksen näkökulmasta kestävä kehitys voi toteutua monin tavoin. 

Ekologinen: vältetään turhia monisteita, kielen opetuksessa voidaan hyödyntää koulutusteknologisia ratkaisuja ja verkko-opiskelua. Kieltä opitaan ryhmissä tutkimalla ja vuorovaikutuksen kautta. Kirjoja voidaan kierrättää, kun niitä käsitellään hyvin.

Taloudellinen: ekologisesti toteutettu opetus on myös taloudellista. Verkko-opiskelu vähentää myös kustannuksia. Opintokäynnit voidaan tehdä jalkaisin, pyörällä tai kimppakyydeillä.

Kulttuurinen: kielen opiskelu on samalla kulttuurin opiskelua ja kasvattaa opiskelijoita suvaitsevaisuuteen ja muiden kulttuurien hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Yhteistyö ruotsinkielisen koulun kanssa joko Suomessa tai naapurimaassa olisi hyvä keino kulttuurisen kestävän kehityksen edistämisessä.

Sosiaalinen: opiskelijoita kohdellaan arvostavasti ja tasa-vertaisesti sekä mahdollistetaan kaikkien osallistuminen kielen opiskeluun. Vaihtelevien opetus- ja arviointimenetelmien käyttö, esim. yhteistoiminnalliset ryhmätyömenetelmät, edistävät kestävän kehityksen sosiaalista osa-aluetta ja mahdollistavat jokaisen opiskelijan oppimisen.

-----
Lähteet:
Honkuri, M., Koivistoinen, A. Savolainen, S., Viljanmaa, T., Kurkela, L. & Koukkari, M. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys ammatillisen opettajan työssä. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. www.amk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Koulutuskuntayhtymä Lappia. Ei vuosilukua. Kestävä kehitys. www.kkylappia.fi/kek/Kestava kehitys. Viitattu 9.2.2014.
KTOL ry. 2005. Kestävän kehityksen peruselementit. Kulttuurinen kestävyys. Sosiaalinen kestävyys. http://www.ktolhanke.net/kestavakehitys/t.35.4.html. Viitattu 28.2.2014.
Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kestävä kehitys. www.oamk.fi. Viitattu 1.2.2014.
Ympäristöministeriö 2013. Kestävä kehitys. Julkaistu 18.6.2013, päivitetty 2.1.2014. www.ym.fi. Viitattu 1.2.2014.

ERITYISKASVATUS

Osaamistavoitteet erityiskasvatuksen opintojaksolle olivat:

Opiskelija osaa kuvata, miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Hän osaa paikantaa ja soveltaa ammatillisessa koulutuksessa erityisopetuksen järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä. Opiskelija osaa käyttää erityisopetuksen peruskäsitteitä tarkoituksenmukaisesti. Hän osaa laatia ja toteuttaa henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOJKS) moniammatillisessa työryhmässä.

Erityiskasvatus-opintojakson ydinkysymykset olivat:

1. Miten ammatillinen erityisopetus toteutuu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä?
2. Mitä laissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityisopetuksesta?
3. Miten erityisopetus järjestetään ammatillisessa koulutuksessa?
4. Mitä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) tulee sisältää ja miten HOJKS-prosessi etenee?
5. Mitä tarkoittaa lukivaikeus? Miten ammatillinen opettaja voi tukea lukivaikeudesta kärsivää opiskelijaa?

Ydinkysymys 1 opiskeltiin itsenäisesti katsomalla video integraatiosta opetuksessa ja lukemalla johdanto sekä luvut 1 ja 2 teoksesta Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 

Oppimistehtävänä oli laatia miellekartta ja videotallenne, jossa pohdittiin seuraavia kysymyksiä:

• Mitä integraatio oppilaitoksissa tarkoittaa?
• Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sillä on?
• Miten integraatio muuttaa opettajan työnkuvaa?
• Mitä mahdollisuuksia ja haasteita näet integraatiosta omalla ammattialallasi?
• Palautteesi tehtävästä

Tein oman miellekarttani Mindjetin avulla (kuva alla) ja avaan sitä videotallenteessa.

Yhteenvetoni ydinkysymysten 2-5 verkkokeskustelusta:

Ydinkysymyksessä 2 keskusteltiin siitä, mitä laeissa ja asetuksissa säädetään ammatillisesta erityiskoulutuksesta. Eri lait ohjaavat opiskelijan oikeutta saada opetusta ja niiden perusteella opiskelija saa tiettyjä etuuksia ja tukia. HOJKS on myös säädetty laissa. Lait toimivat ohjenuorana, minkä perusteella opiskelijan asema opetuksessa turvataan.  Ydinkysymyksessä 3 keskusteltiin erityistarpeiden tunnistamisesta ja huomioimisessa ammatillisessa opetuksessa. Erityistarpeiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen erityisen tuen keinoin on ensiarvoisen tärkeää. Keskustelussa nousi esille kuitenkin käytännön vaikeus opettajan työssä, kun opetusryhmät ovat suuria eikä opettajalla välttämättä ole ammattitaitoa erityisen tuen tarpeita tunnistaa. Erityisopetuksen eri muodot ovat periaatteessa hyviä ja kannatettavia, mutta jälleen opettajan resurssit voivat olla puutteellisia. Keskustelussa kannettiin myös huolta esim. integroidun opetuksen vaikutuksista niihin opiskelijoihin, jotka eivät tarvitse erityistä tukea. Toisaalta integroidun opetuksen hyödyt voivat olla haittoja suuremmat, koska opiskelumenestys on yleensä parempi ja suvaitsevaisuus ja tasa-arvo lisääntyvät.

Ydinkysymyksessä 4 keskusteltiin HOJKS:n tehtävistä ja tavoitteista ammatillisessa koulutuksessa. Esimerkki-HOJKS koettiin ylimalkaiseksi ja kevyesti toteutetuksi, minkä perusteella olisi vaikea päätellä, millaista tukea opiskelija oikeasti tarvitsee. HOJKS-prosessimalleista useampi sai kiitosta ja eri malleissa oli omat hyvät puolensa. Suosituin malli taisi olla Jamk:n malli. Tärkeänä pidettiin eri toimenpiteiden aikataulutusta ja opiskelijan näkökulman huomioonottamista. Ydinkysymyksessä 5 keskusteltiin lukivaikeuden tunnistamisesta ja erilaisista keinoista ja menetelmistä tukea opiskelijaa, jolla on lukivaikeus. Lukivaikeuden tunnistaminen on tärkeää, koska sillä on hoitamattomana usein vahingolliset ja kauaskantoiset vaikutukset nuoren elämään.

Lisäksi ydinkysymykseen 5 liittyen listasin, miten esimerkiksi oman alani opetuksessa voin ottaa huomioon lukivaikeuksisen opiskelijan:

Opetuksen yhteydessä voin käyttää seuraavia menetelmiä lukivaikeuksisen opiskelijan auttamiseksi:

- keskustellaan opiskelijan kanssa

- opetetaan opiskelutekniikkaa

- moniaistikanavainen opetus (esim. sekä kirjoitettu että ääneen puhuttu)

- annetaan lisäaikaa

- käytetään apuvälineitä (esim. äänikirjat, oppitunnin nauhoittaminen)

- käytetään isoa fonttikokoa

- taululle kirjoittaminen ja puhuminen eri aikaan

- ei liikaa muistettavaa kerralla, asiat pilkotaan pienempiin osiin

- annetaan  mahdollisuus suullisiin tai osittain suullisiin tentteihin

- ei sakoteta lukivirheistä

- sijoitetaan  teksti sivulle harvennettuna

- selitetään termit ja annetaan sanasto

- käytetään ranskalaisia viivoja tai ydinasialistoja yhtenäisten tekstien sijasta

- käytetään diagrammeja ja kuvia tekstien sijasta

- käytetään värillistä paperia valkoisen sijasta

(Erilaisten oppijoiden liitto ry ;  Paloneva 2008 )

En ole juurikaan toiminut opettajana, joten en ole käyttänyt erityisiä menetelmiä lukivaikeuksia ajatellen. Viittomakieltä opettaessani opetukseni oli kyllä moniaistikanavaista. Koen omat mahdollisuuteni tukea lukivaikeuksista opiskelijaa hyvinä. Lukivaikeuksista opiskelijaa auttava ja tukeva opetus soveltuu kaikille, joten lukivaikeuksiselle opiskelijalle ei tarvitse tehdä erillistä omaa materiaalia tai käyttää vain hänelle suunnattuja keinoja.

Integroidun opetuksen vuoksi myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijaryhmät ovat hyvin heterogeenisiä ja mukana on opiskelijoita, jotka tarvitsevat opiskelussaan ja työllistymisessään erityistä tukea. Koen tämän haasteellisena erityisesti siksi, että en ole vielä toiminut ammatillisena opettajana. Käytännössä kaikki erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ei välttämättä ole tunnistettu opiskelun alkaessa. Vaikka erityisen tuen tarve olisikin tunnistettu, haasteena voi olla opettajan kyvyt ja taidot ottaa nämä tarpeet huomioon ja muokata opetus- ja arviointimenetelmiä niiden mukaisesti. Kehittämisen paikkana näkisin yhteistyön ja tiimiopettajuuden lisäämisen. Neljä silmää ja kaksi korvaa havainnoi paremmin ja yhdessä toisen opettajan kanssa ideoita syntyy enemmän ja opetuskin lienee laadukkaampaa toinen toistaan tukien.

Etsiessäni tässä Jyväskylän ammattikorkeakoulun sivuilta opintojakson oppimateriaalina ollutta HOJKS-prosessimallia en löytänyt sitä, mutta sen sijaan löysin Turun ammatti-instituutin Erityisopetuksen käsikirjan, josta uskon olevan tulevaisuudessa minulle hyötyä. Samalla etsintämatkalla eteeni osui Ryhmäyttämisopas ja Onnistunut opetus - menetelmien kartoitus. Ryhmäytymisen merkitys avautui minulle jo APE I-opintojen aikana. On ensiarvoisen tärkeää, että niin opettaja kuin opiskelijat tuntevat toinen toisensa muutenkin kuin vain nimeltä. Uskon, että opetuksen ja arvioinnin suunnittelu on silloin paljon helpompaa. Viimeksi mainittu opas sisältää ryhmäytymisideoiden lisäksi erilaisten opetusmenetelmien esittelyä.

Nyt huomaan, että tämä musta teksti valkoisella pohjalla ei olekaan niin esteetön kuin luulin. Lukivaikeuksiselle ihmiselle kontrasti voi olla liian suuri. Mikä olisi parempi väriyhdistelmä?

-----
Lähteet:

Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Ei vuosilukua. Integraatio. http://vimeo.com/5057865. Viitattu 26.1.2014.

Erilaisten oppijoiden liitto ry. Ei vuosilukua. Miten huomioida lukivaikeus opetustilanteessa? http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=132. Viitattu 16.2.2014.

Honkanen, E., Pynnönen, P. & Raudasoja, A. 2012. Onnistunut opetus - mentelmien kartoitus. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu. http://www.bovallius.fi/c/document_library/get_file?uuid=7a6398d0-7f20-4a52-939d-746ddddb1c9c&groupId=10238. Viitattu 1.3.2014.

MAST. Ei vuosilukua. Ryhmäyttämisopas. Euroopan unioni, Euroopan sosiaalirahasto. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf. Viitattu 1.3.2014.

Paloneva, M-S. 2008. Ideoita siitä, mitä voin tehdä sovittaakseni opetukseni ja oppi-materiaalin luki/oppimisvaikeuksisille oppijoille – ja samalla kaikille oppilailleni. http://datero.fi/materiaali/OPETUS_JA_MATERIAALI_DYSLEKTIKOLLE.pdf. Viitattu 16.2.2014.

Pirttiniemi, P. (2006). Erityisopetus opiskelijan näkökulmasta. Jyväskylän ammatti-korkeakoulu.

Turun ammatti-instituutti. 2010. Erityisopetuksen käsikirja. http://www.mastohjaus.fi/pdf/Turun_ammatti-instituutin_erityisopetuksen_kasikirja.pdf. Viitattu 1.3.2014.

TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS-OPINTOJAKSON SUUNNITTELU JA TOTEUTUS

Suunnitteluvaihe

Tuunarit-ryhmämme kokoontui tarpeen mukaan AC-kokouksiin, joista kirjoitettiin muistiot. Suunnittelutyökaluna käytimme Google Drivea. Tiettyyn päivään mennessä jokainen ryhmän jäsen kirjoitti sinne työelämälähtöisyyteen liittyviä asioita. Olimme listanneet sinne teemamme ydinkysymykset:

1. Mitä työelämälähtöisyys tarkoittaa?

2. Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?

3. Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?

4. Miten ammatillinen opettaja pitää yllä ja kehittää omaa työelämäosaamistaan?

Jokainen tutki siis itsekseen näitä ydinkysymyksiä ja etsi niihin liittyvää materiaalia. Ryhmän voima ja etu tuleekin erityisesti esille tällaisessa työskentelyssä, koska minulla ei esimerkiksi ollut itsellä minkäänlaista kokemusta työelämälähtöisistä oppimisympäristöistä, mutta jollakin toisella ryhmän jäsenistä oli. Esimerkkejä : Oulu Game Lab ja Demola.

Kun materiaalia oli kerääntynyt, keskustelimme siitä AC-istunnossa. Pohdimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä kuhunkin ydinkysymykseen liittyen. Palaset loksahtelivat paikoilleen ja työnjakokin tuntui luonnolliselta. Koska ydinkysymyksiä oli neljä ja meitä ryhmäläisiä neljä, niin jokaiselle tuli yksi. Tästä eteenpäin opetuksen suunnittelu sujui taas yksintyöskentelynä, jotenkin tuntui luonnolliselta kantaa vastuu omasta osa-alueesta. Toisaalta joiltakin osin yhdessä suunnittelu ja toteuttaminen olisi voinut tehdä opintojaksosta vielä paremman.

Opetuksen toteutus

Ensimmäinen osa-alue opetuksesta (ydinkysymys 1) toteutettiin ennakkotehtävänä Google Forms:ssa ja sitä varten opiskelijoille annettiin luettavaksi neljä artikkelia (amkin jatkotutkinto, amkin työelämälähtöisyyden kehittäminen, yritysyhteistyö ja opinto-opas). Työelämälähtöisyyskäsite ei ole yksiselitteinen, joten myös keskustelu tästä olisi toiminut. Myöhemmin tästä keskusteltiinkin ja esiin tulivat ainakin käsitteet työelämäläheisyys ja työelämäyhteistyö.

Toisen ydinsisällön opettamiseen käytettiin virtuaalilähiopetusta AC:ssa. Kolmannen ydinsisällön oppimiseksi laadittiin ennakkotehtävä, joka piti palauttaa virtuaali-istuntoon mennessä. Istunnossa sitten käsiteltiin tätä ennakkotehtävää.

Minulle tuli neljäs ydinkysymys ja sen opetusmenetelmäksi sovittiin verkkokeskustelu. Itse olin ajatellut Optimaa, koska olen tässä samaan aikaan tehnyt kuntoutustieteen opintoja, jonka kahdella opintojaksolla verkkokeskustelussa käytettiin Optimaa ja mielestäni se oli ihan toimiva. Optima oli kuitenkin osalle ryhmästämme kuin punainen vaate, niin päädyimme Facebookiin, jonne tämä toinen eAPE-ryhmä oli perustanut yhteisen ryhmäsivun. Pohdimme sitä, että suostuvatko kaikki opiskelijat käyttämään Facebookia ja voiko sitä edes vaatia. Keskustelulle on kuitenkin hankala keksiä korvaavaa tehtävää, joten toivoimme parasta. Päätimme ratkaista ongelman sellaisen esiin tullessa, mutta loppujen lopuksi kaikki opiskelijat liittyivät ryhmään ja keskustelu siellä onnistui hyvin.

Mielestäni opetusmenetelmävalintamme olivat onnistuneet. Virtuaali-istunnossa oli hyvää, että siellä katsottiin esimerkkivideo työelämälähtöisestä oppimisympäristöstä: Demola in a nutshell . Toisaalta virtuaali-istunto oli muuten lähes opettajan yksinpuhelua, joten opiskelijoiden aktivointi olisi ollut hyvä. Esimerkiksi keskustelu videosta olisi varmasti toiminut hyvin. Kolmanteen ydinkysymykseen liittyneen ennakkotehtävän käsittely virtuaali-istunnossa oli sekin enimmäkseen opettajan yksinpuhelua. Eri koulutusalojen edustajat olisivat vaikka voineet keskustella omista havainnoistaan työelämälähtöisen oppimisen ohjaamisesta.

Verkkokeskustelu Facebookissa

Minun ohjaama verkkokeskusteluvaihe ammatillisen opettajan työelämäosaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä alkoi tämän istunnon jälkeen. Olin valinnut keskusteluun kolme teemaa: asennoituminen, työelämäjaksot ja muut keinot. Mielestäni neljä päivää on riittävä aika keskustella yhdestä teemasta, koska Facebookissa keskustelu on nopeaa ja useimmat ideat tulevat alussa. Tällöin on turha venyttää keskusteluaikaa, ei se ainakaan keskustelun laatua ja määrää lisää.

Asennoitumiseen liittyvän verkkokeskustelun herättäjänä toimivat lausahdukset:

“Ne, jotka osaa, tekee. Ne, jotka ei osaa, opettaa.”

“Kyllä te sitten siellä työelämässä opitte.”

“Joissakin työpaikoissa kyllä tehdään niin kuin on viimeiset 20 vuotta tehty.”

Näitä lausahduksia olen itse kuullut aikoinaan sairaanhoitajaksi opiskellessani, työharjoittelussa ja myöhemmin työelämässä.

Opettajien työelämäjaksoihin liittyvästä materiaalista löytyi mielenkiintoisia lainauksia:

"sain tehdä konkreettista työtä, joka oli hieno kokemus. Samalla päivittyivät omat käytännön tietoni. Olen ollut 20 vuotta opettajan työssä ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tutustumaan opettamani alan työelämään”

“samaistuin opiskelijan työssäoppimisjaksoon; näin ja koin miten opiskelija otetaan vastaan yrityksessä, miten häntä ohjataan, kuinka paljon häneltä vaaditaan osaamista ja työtä. Näin oman ammattitaidon riittävyyden “oikeassa työelämässä” ja harjaannuin työelämän hektiseen työtahtiin”

“vaikka kuinka on seuraavinaan aktiivisesti kehitystä ja tapahtumia työelämässä oppilaitoksen ulkopuolella, niin aina tapahtuu paljon, joka jää näkemättä”

(Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010, s. 17).

Lopuksi tein verkkokeskustelusta yhteenvedon:

Teema 1.  Asennoituminen työelämäosaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen. Eli asenne on kaiken A ja O. Ammatillisen opettajan tulee myös osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa.

Teema 2. Opettajien työelämäjaksot.

Työelämäjaksot ovat kannatettavia ja niiden pitäisi kuulua opettajan työhön säännöllisin väliajoin. Haasteita aiheuttavat mm. rahoitus, sopivat työelämäjaksojen paikat ja aikataulu. Yrityksen pitäisi myös hyötyä opettajan työpanoksesta. Työelämäjaksot eivät palvele vain opettajan substanssitiedon päivittäjänä ja ylläpitäjänä, vaan niiden kautta luodaan yhteyksiä ja verkostoja, joita voidaan hyödyntää opiskelijoiden työssäoppimisessa ja työelämään saattamisessa. Opettajan toiminta yrittäjänä on lisäksi suositeltava vaihtoehto.

Teema 3. Millä muilla tavoilla ammatillinen opettaja pitää yllä tai kehittää työelämäosaamistaan? Mitä itse aiot tehdä?

•        työelämän edustajien asiantuntijavierailut ja luennot oppilaitoksissa
•        yhteistyöprojektit yritysten kanssa, oppilas-yritysyhteistyön ohjaaminen
•        osa-aikainen opettajuus ja osa-aikainen työelämätyö
•        oman alan koulutuksiin osallistuminen, oman alan harrastuneisuus
•        oman alan kehityksen seuraaminen, tutkimusten lukeminen
•        opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaaminen
•        työelämäverkostot, verkostoituminen
•        työelämämentori
•        täydennyskoulutus
•        asiantuntijoiden työn seuraaminen
•        yrittäjyys

Erään opiskelijan erinomainen tiivistelmä koko verkkokeskustelusta:

1.  henkilökohtainen kiinnostus ja halu pitää työelämäosaamistaan yllä
2.  aktiivinen tiedonkerääjä, -hakija oman alansa saralla
3.  työnantaja tukee esim. opettajan työelämäjaksoja järjestämällä / tukemalla niihin  hankkiutumista
4.  koulun ja työelämän yhteistyö: vierailut yritysmaailmaan, yritysmaailmasta vierailevia  luennoitsijoita oppilaitokseen

Seurasin Optimasta, moniko kävi lukemassa tekemäni tiivistelmän: 10 opiskelijaa 24:stä. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Oppimisen varmistaminen

Oppimisen varmistamisen olimme suunnitelleet näin:

Ydinsisältö 1: Oppimistehtävä ja palaute

Ydinsisältö 2: Sisällön voi kerrata tallenteen avulla, materiaali tallennetaan Optimaan. Opetukseen sisältyy keskusteluosio.

Ydinsisältö 3: Tehtävien vastaukset ja koonti ovat nähtävissä Optimassa. Muistutus lähetetään niille, jotka eivät ole määräaikaan mennessä vastanneet.

Ydinsisältö 4: Verkkokeskustelun vaihtoehtona essee. Muistutus kaikille teemakeskustelun alkaessa ja vaihtuessa. Keskustelun päätteeksi yhteenveto ja palaute.

Ennakkotehtävien ja verkkokeskustelun perusteella sanoisin, että opiskelijat sisäistivät teemamme aihealueet erittäin hyvin.

Vertaispalaute

Pyysimme opintojaksostamme vertaispalautetta, jonka toteutimme Google Forms:lla (minä sain kunnian laatia lomakkeen ja sitä kautta sain jälleen mainion oppimiskokemuksen koulutusteknologiaan liittyen). Saimme palautetta 17 henkilöltä ja se oli pääosin myönteistä. Eniten kehitettävää oli lähiopetuksen pedagogisissa ratkaisuissa. Opiskelijat ovat yksilöitä, jonkun mielestä opintojaksomme oli kevyt, toisen mielestä opintojakso oli hyvä kokonaisuus ja ajatuksia herättelevä. Alla kuva verkkokeskustelua koskevasta palautteesta:

-----
Lähteet:

Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto, toteutuksia ja kokemuksia (HAMKin e-julkaisuja 2/2006). http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/Yleisopalvelut/Julkaisupalvelut/Kirjat/Tutkimus-%20ja%20kehitysty%C3%B6/Ammattikorkeakoulun_jatkotutkinto_toteutuksia_ja_kokemuk.pdf Viitattu 14.1.2014.

Demola. http://www.demola.fi/. Viitattu 12.2.2014.

Demola in a nutshell. http://www.youtube.com/watch?v=sTNGHarMRdI. Viitattu 12.2.2014.

Javanainen, S., Lampinen, M. & Näkki, J. 2012. Yritysyhteistyö ja työssäoppimisen kehittäminen. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/49122/Javanainen_Sari%20Lampinen_Merja%20Nakki_Jukka.pdf.pdf?sequence=1. Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitattu 12.2.2014.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Oulu Game Lab. http://www.oamk.fi/oulugamelab/. Viitattu 12.2.2014.

Pohjois-Karjalan Kauppakamari. 2010. Opettajat toisissa töissä - yritykset opetuksessa. Opas opettajien työelämäjaksojen toteuttamiseen sekä yritysten ja koulumaailman yhteistyön tiivistämiseen. Vahvaa osaamista Pohjois-Karjalaan työyhteisöistä -hanke. ISBN 978-952-99992-3-1 (PDF). Joensuu.

Valtiontalouden tarkastusvirasto 2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöi-syyden kehittäminen. http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf. Viitattu 14.1.2014.

UUSI RYHMÄ - UUDET KUJEET

Miten uusi ryhmä muodostuu, miten minä siinä toimin?

Ammattipedagogiikka II -opintojaksossa meidän 12 opiskelijan eAPE I -ryhmä yhdistettiin toisen eAPE I -ryhmän kanssa, joten yhteensä meitä oli 25 opiskelijaa. Uudet teemaryhmät muodostettiin sattumanvaraisesti tai meidän ryhmässä sai vähän valita eri teemojen (yrittäjyyskasvatus, kestävä kehitys, erityiskasvatus, kansainvälisyys ja työelämälähtöisyys) välillä. Joku hakeutui sellaisen teeman pariin, josta ei ollut juurikaan tietoa, ja joku toinen saattoi hakeutua teemaan, josta jo tiesi parhaiten. Minä pääsin mieluisaan teemaryhmään, Työelämälähtöisyys. Ajattelin, että työelämästä minulla on kokemusta hyvinkin. Toisaalta halusin tietää enemmän, miten työelämän ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö toimii. Samaan ryhmään tuli yksi tuttu, ensimmäisestä teemaryhmästäni, tosin muutaman viikon päästä ilmeni, että hän siirtää työasioidensa vuoksi nämä APE II -opinnot vuoden päähän. Työelämälähtöisyys-ryhmässämme oli sitten loppujen lopuksi neljä henkilöä, joista kolme oli minulle täysin vierasta.

Sovimme ensimmäisen kokoontumisen AC-ympäristöön, johon yksi ryhmän jäsenistä perusti meille oman huoneen. Ensimmäisellä kerralla toivoin tutustuvani uusiin ihmisiin, mutta siihen ei käytetty esittelykierrosta enempää aikaa. Kaikki vaikuttivat hyvin toimeen tarttuvilta, joten saimme sovittua ripeästi ryhmämme toimintaperiaatteet ja miten alamme suunnitella omaa opintojaksoamme.

Ryhmän toimintaperiaatteet

•  NN valittiin ryhmän koordinaattoriksi
•  kaikki sitoutuvat yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi
•  aikatauluista pidetään kiinni
•  valmistaudutaan hyvin kaikki kokouksiin
•  ollaan avoimia ja erilaiset mielipiteet otetaan huomioon
•  Ryhmän nimi: Tuunarit

­ Työkalut:

* vältetään Optimaa

* kokoukset AC:lla (https://connect.funet.fi/ape), varalla Skype

* Google Docs / Drive

* Facebook ryhmä (NN perustaa ryhmän)

Nyt jälkeenpäin arvioituna sanoisin, että työskentelyssä ryhmämme oli hyvin itseohjautuva ja yhteistyö sujui luonnollisen sujuvasti. Käytimme Google Drivea opetuksen suunnittelussa siten, että ensin ideoimme sinne jokainen kuhunkin ydinkysymykseen liittyen opetuksen sisältöä, listasimme lähdemateriaalia ja mietimme sopivia opetus- ja arviointimenetelmiä. Optiman välttäminen tuli hyvin ponnekkaasti erään jäsenen taholta, ja jäykkähän se on. Kun suunnittelussa käytettiin Google Drivea, dokumenttia oli helppo käydä vilkaisemassa samalla, kun oli muutenkin netissä ja sinne oli helppo kirjoittaa omia ideoita. Lisäksi keskustelua ja ajatustenvaihtoa varten perustettu oma Tuunarit-ryhmä Fb:ssa toimi hyvin ja aktiivisesti.  Siellä tuli tarkennettua toisilta sellaisia asioita, jotka olivat jääneet epäselviksi. Myös ajatusten tuulettaminen ja toinen toisensa tsemppaaminen tapahtui oman Fb-sivun kautta. Kaiken kaikkiaan olemme hyvin pitäneet toimintaperiaatteistamme kiinni ja noudattaneet niitä.

Olen luonteeltani sellainen, että mieluummin ensin vähän kuulostelen ja aistin ryhmän ilmapiiriä ja eri persoonien työskentelytapoja enkä heti tyrkytä omia ajatuksiani ensimmäisenä. Tässä ryhmässä oli kuitenkin helppo olla oma itsensä ja kaikkien ideoita kuunneltiin. Lopputulos ei varmaankaan ole samanlainen kuin jos olisin yksin päättänyt kaikesta, ja hyvä niin. Kyllä ryhmässä on aina enemmän voimaa ja positiivista energiaa kuin yksin työskennellessä.

Usean hengen ryhmässä ja varsinkin tässä opiskelumuodossa on aina otettava huomioon monen ihmisen erilaiset aikataulut. AC-palaverimme olivat varsin ripeitä ehkä juuri tästä syystä. Toisaalta ripeys on hyvä asia, silloin saadaan asioita eteenpäin ja jotain tehtyäkin. Toisaalta ripeästi toimiessa ei välttämättä jää aikaa pohtia asioita syvemmin tai eri näkökulmista. Alun aikataulu tosin asetti omat paineensa opetuksen suunnittelulle ja meidän ryhmässä tuntui olevan tärkeää saada opetus suunniteltua siihen mennessä, kun se piti kaikille esitellä. Väljemmällä aikataululla olisi ehkä ollut enemmän aikaa harkita ja punnita eri vaihtoehtoja.