VÄREISTÄ VOIMAA HOITOALAN OPETUKSESSA

Osallistuin Oamkin opettajakorkeakoulun ammatillisen opettajan vapaasti valittavien opintojen Opettajan vuorovaikutustaidot -opintojakson lähiopetuspäiville syyskuussa 2014. Opintojaksoon kuuluu tämä oppimistehtävä, jossa pohdin miten hyödynnän konkreettisesti temperamenttiteoriaa ammattiopettajan työssä. Koska en toimi ammatillisena opettajana, joudun pääasiallisesti kuvittelemaan, millaista ammatillisen opettajan työ on ja miten teoria ja käytäntö nivoutuisivat yhteen. Tämän vuoksi pohdinnassani voi olla epärealistisuutta ja epäkäytännöllisyyttä. Työskentelen kuitenkin ihmissuhdeammatissa hoitoalalla, jossa vuorovaikutus kuuluu olennaisena osana työhön ja hyvät vuorovaikutustaidot ovat työn sujuvuuden perusehto. Toimin tällä hetkellä lähiesimiehenä vuodeosastolla ja työyhteisöni koostuu monenlaisista ihmisistä, joiden kanssa on pystyttävä päivittäin toimimaan. Suuri osa työstä tapahtuu lähikontaktissa ja vuorovaikutuksessa potilaiden / asiakkaiden sekä heidän läheisten kanssa. Lisäksi hoitotyössä tehdään yhteistyötä muiden ammattiryhmien kanssa, kuten lääkärit, fysioterapeutit, laboratoriohoitajat, röntgenhoitaja ja toimistosihteerit – muutama mainitakseni.

Tässä luvussa sovellan väriteoriaa hoitoalan ammattiopettajan työssä alkaen opetuksen suunnittelusta. Käsittelen myös opetuksen eri vaiheita ryhmän tutustumisvaiheesta opetuksen toteutukseen ja arviointiin.

3.1. Suunnitteluvaihe

Keltikangas-Järvisen (2006: 60–62) mukaan temperamentti ei liity älykkyyteen, motivaatioon ja oppimiseen, mutta kylläkin yksilön suhtautumiseen oppimiseen ja koulumenestykseen. Opettajan on syytä olla tietoinen siitä, että ei ole olemassa yhtä parasta oppimistapaa eikä näin ollen yhtä parasta opetustyyliä. Kun yksi oppii tutkimalla ja itse tekemällä, niin toinen oppii kuuntelemalla tai lukemalla. Tämän vuoksi ammattiopettajankin on opetuksessaan syytä vaihdella erilaisia opetustyylejä ja –menetelmiä, jotta jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus oppia ja tavoitella omaa parasta suoritustaan. Oppimistehtävillä on esimerkiksi hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja: yksin tai ryhmässä tehden, kirjallinen tuotos tai videoesitys.

Ammatillisten opettajaopintojeni aikana olen erityisesti ihastunut erilaisiin toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin, joita käyttämällä opiskelijoilla on mahdollisuus paitsi toimia oman temperamenttityylinsä mukaisesti, mutta myös oppia muilta, kehittyä omassa itseilmaisussaan ja toisten kuuntelussa sekä sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissaan. Työelämään kasvamisen kannalta sosiaalisten taitojen kehittämiseen ei mielestäni voi koskaan panostaa liikaa. Väriteoriaa hyödyntäessäni (Räisänen, 2014) voin ammattiopettajana luoda parhaat mahdolliset edellytykset ryhmän ilmapiirille ja hyvinvoinnille, kun kohtelen kaikkia opiskelijoita ystävällisesti ja huomaavaisesti kunnioittamalla jokaista yksilöä omana itsenään. Näin saavutan myös opiskelijoiden luottamuksen.

Keltikangas-Järvisen (2006: 261–263) mukaan temperamenttiteorian hyödyntäminen opetuksessa ei tarkoita erityisiä opetusjärjestelyjä kunkin opiskelijan temperamentin mukaisesti. Olennaista on rakentaa sellainen oppimisympäristö, joka sopii kaikille. Rakenteelliset, kaikille sopivat, ratkaisut tarkoittavat opetuksen vaihtelevuutta, järjestystä, ohjelmointia, pehmeää laskua, rutiineja ja muutoksiin valmistelua eli ennakointia.

3.2. Tutustuminen ja ryhmäytyminen

Uuden ryhmän ja opintojakson alkaessa ammattiopettajan on syytä käyttää aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen sitä enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa opintojaan ryhmä on. Alussa myös opettajan ohjaava rooli on merkittävämpi. (Erkkilä, 2014.) Tutustuminen luo turvallisuutta, madaltaa vuorovaikutuksen kynnystä ja houkuttelee avoimuuteen edistäen näin ryhmän toimintaa ja oppimista (Räisänen, 2014). Erilaisten toiminnallisten menetelmin ja draamapedagogiikan keinoin voin ammattiopettajana edistää ryhmän toimintaa ja yhteishenkeä, vaikka ryhmä olisikin jo työskennellyt aiemmin yhdessä. Monipuoliset harjoitukset toimivat myös herättelijöinä, keskittymisen apuna ja aiheesta toiseen siirryttäessä.

Toiminnallisista ryhmätyömenetelmistä esittelen tässä käytännön esimerkkeinä akvaariokeskustelun ja noppapelin (Erkkilä, 2014). Draamapedagogiikan keinoista tutustumisessa ja ryhmäytymisessä esittelen nimiympyrän ja sokon kuljettamisen (Länsitie, 2014).

Akvaariokeskustelussa ryhmä jaetaan kahtia. Sisäympyrässä olevat keskustelevat tietystä aiheesta tai ratkaisevat jonkun ongelman ulkoympyrässä olevien tarkkaillessa keskustelua. Ulkoympyrässä oleville voidaan nimetä tarkkailun kohde tai muu tehtävä. Rooleja voidaan myös vaihtaa kesken kaiken. Tässä harjoituksessa useimpien on helppo havaita oma ja muiden tyyli osallistua keskusteluun ja toimia ryhmässä. Hoitoalan ammattilaisille tämä on tärkeä taito työelämässä. Kun tunnistaa erilaisia käyttäytymistyylejä, on helpompi ottaa toisen temperamentti huomioon vuorovaikutuksessa ja tukea toista henkilöä.

Noppapeli soveltuu moneen tilanteeseen ja sen tavoitteena on hyödyntää erilaisuutta ja saada uusia ideoita. Ensin määritellään aihe, johon liittyen paperilla on numeroituja kysymyksiä. Pienryhmässä jokainen heittää vuorollaan noppaa ja lukee silmäluvun osoittaman kysymyksen vastaten siihen. Harjoitus tukee luetun ymmärtämistä ja toimii hyvin esimerkiksi tenttiin valmistautumisessa. Lisäksi jokainen pääsee vuorollaan ääneen ja toisten vastauksista voi oppia lisää tai saada aiheeseen uuden näkökulman.

Nimiympyrässä jokainen sanoo vuorotellen edellis(t)en ja oman nimensä. Temperamenttierot voivat tulla näkyviin siinä, miten opiskelijat suhtautuvat harjoitukseen, mutta useamman kierroksen jälkeen hitaimmatkin siniset pääsevät mukaan vauhtiin. Harjoitusta voi varioida sen mukaan, miten tuttuja opiskelijat ovat keskenään, esim. lisätään nimen perään oma vahvuus. Näin ryhmän jäsenet oppivat erilaisia asioita toisistaan.

Sokon kuljettaminen on introverteille vihreille ja sinisillekin turvallinen harjoitus, sillä siinä ei välttämättä tarvitse puhua. Ohjeistuksessa voi sanoa, että opiskelija kuljettaa toista ympäri tilaa varoen törmäämästä mihinkään. Ensin harjoitus voidaan tehdä ilman sanallista kuvailua ja variaatiossa harjoitus voidaan tehdä sanallisesti kuvailemalla ympäristöä.

3.3. Opetus

Kaikki opiskelijat hyötyvät opetuksen selkeästä rakenteesta, valmistelusta ja kertaamisesta (Räisänen, 2014). Varsinaisen opetuksen aikana hyödynnän väriteoriaa ensinnäkin ajankäytössä ja opetuksen tempossa. Ennen uuden tehtävän alkamista on hyvä pitää pieni tauko, jotta kaikki ehtivät ajatuksineen mukaan (Keltikangas-Järvinen, 2006: 133). Ollessani itse rauhallinen vihreä, minun on hyvä muistaa, että punaiset ja keltaiset tulevat helposti kärsimättömäksi, joten välillä opetuksessa on hyvä edetä nopealla tempolla. Jotta siniset ja vihreät opiskelijat pysyvät mukana, opetuksessa on kuitenkin hyvä pitää taukoja ja antaa aikaa opiskelijoiden ajatella ja pohtia rauhassa.

Opetuksessa on myös tärkeä olla erilaisia tehtäviä: itseopiskelua ja –pohdiskelua, pariporinoita, ajatusten vaihtoa pienissä ryhmissä, kirjoittamista, lukemista, tiedonhakua eri lähteistä, opitun työstämistä ja kertaamista. Aiemmin mainitsemiani toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä ja draamapedagogiikkaa aion myös hyödyntää opetuksessani. Hoitoalalla erityisen hedelmällinen opetusmenetelmä on mielestäni juuri pedagogisen draaman käyttö. Sen avulla opiskelijat saavat kokemuksia erilaisissa rooleissa toimimisesta sekä oppivat empatiaa ja ongelmanratkaisua (Erkkilä, 2014).

Toinen esimerkki väriteorian hyödyntämisestä opetuksessa on väitekorttien käyttö. Harjoituksessa esitetään erilaisia väitteitä, joihin jokainen opiskelija antaa mielipiteensä nostamalla joko punaista korttia E (en ole samaa mieltä), vihreää korttia K (olen samaa mieltä) tai keltaista ?-korttia (en osaa sanoa). Jokainen siis osallistuu harjoitukseen koko ajan. Jokaisen kysymyksen jälkeen pyydän yhtä kunkin kortin nostanutta perustelemaan valintansa. Tällä tavoin esitetyistä asioista nousee erilaisia näkökulmia esille, kaikilta kysytään jossain vaiheessa eivätkä samat ihmiset ole koko ajan äänessä. Harjoitus on hyvä aktivointimenetelmä ja toimii myös työelämässä.

Väriteorian hyödyntäminen ilmenee myös siten, että opetuksessa otetaan huomioon opiskelijoiden yksilöllisyys. Aktiiviselle opiskelijalle on hyvä olla liikkumista mahdollistavia tehtäviä, erittäin puhelias opiskelija voi olla syytä sijoittaa luokan etuosaan tai vaihdella istumajärjestyksiä, jotta hän ei häiritse rauhaa ja hiljaisuutta opiskelussaan tarvitsevaa opiskelijaa. Yksilöllisyys ei tarkoita eriarvoisuutta, koska samanlainen opetus on aina valinta jonkun temperamentin suuntaan. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 179–180.)

3.4. Arviointi

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten opettaja näkee opiskelijan. Tämä puolestaan vaikuttaa arviointiin. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 140.) Tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi arvioinnin on oltava perusteltua ja läpinäkyvää. Arvioinnin kriteerit on oltava etukäteen selvillä, selkeät ja kaikkien tiedossa, jotta siniset ja punaiset opiskelijat voivat hyväksyä ne. Heillehän rationaalisuus ja asiaperusteisuus on tärkeää. Arvioinnissa yksilöllisyys on yhtä tärkeä. Opiskelijaa ei verrata muihin, vaan omaan kehittymiseensä. Erityisen tärkeää on arvioinnin jatkuvuus, joka mielestäni sopii hyvin väriteoriaan. Koska opiskelijat ovat temperamentiltaan erilaisia, jatkuvalla arvioinnilla saa kattavan kuvan opiskelijan osaamisesta, jota arvioidaan suhteessa opetussuunnitelmassa kirjattuun oppimis- tai osaamistavoitteisiin.

Aivan kuten opetuksen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa, myös arviointivaiheessa käytän monipuolisia menetelmiä hyödyntäessäni väriteoriaa. Itsearviointi on hyvä olla sekä kirjallista että suullista. Siniset ja vihreät opiskelijat tarvitsevat aikaa miettiä, kun taas keltaisille ja punaisille on tärkeä saada puhua ajatuksiaan. Ulospäin suuntautuneille opiskelijoille on myös tärkeä keskustella, joten vertaisarviointi on tässä oiva menetelmä.

Opettajana haluan, että opiskelijat arvioivat opintojakson ja opetukseni onnistumista. Tässäkin voin käyttää erilaisia arviointimenetelmiä. Hymynaamoista valitseminen on yleensä helppo keino kerätä arviointia. Lisäksi kysyisin, missä onnistuin erityisen hyvin ja missä asioissa voisin vielä kehittää opetustani.

-----------------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömene-telmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatilli-nen opettajakorkeakoulu.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

TYÖPAJA 1. TUTUSTUMINEN JA RYHMÄYTYMINEN DRAAMAN KEINOILLA

Osallistuin neljään työpajaan Oamkin tiloissa Oulussa 5.-6.6.2014. Kukin työpaja kesti kolme tuntia. Paikalla oli 8 opiskelijaa. Viidennen työpajan tein katsomalla kesäteatteri-esityksen Jyväskylässä 18.7.2014. Kerron kustakin työpajasta omalla sivullaan, jotta tekstistä ei tule liian pitkä kerralla luettavaksi.

Työpaja 1. Tutustuminen ja ryhmäytyminen draaman keinoilla

Liian usein uudessa ryhmässä ja tilanteessa tutustuminen ja ryhmäytyminen nähdään pakkopullaksi, josta yritetään päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tai ehkä näin on ollut ennen ja itselläni tällaisesta toiminnasta onkin runsaasti kokemusta. Muistan monta ahdistavaa hetkeä, kun on pitänyt vuoron perään esitellä itsensä. Esittely on tehty istumajärjestyksessä ja omaa vuoroa odottaessa ei ole voinut keskittyä siihen, mitä muut sanovat. Ei voi siis sanoa, että sillä tavalla muihin ryhmäläisiin tutustuisi oikeasti. Ehkä silloin on ajateltu, että parempi tutustuminen tapahtuu tauoilla tai omalla ajalla. Eikä ryhmäytymisen merkitystä ole ymmärretty tai pidetty tärkeänä oppimisen kannalta. Ajan muuttuessa ja erilaisten oppimisnäkemysten korostuessa ryhmän toiminta saa erilaisen merkityksen. Kun ajatellaan, että ryhmässä oppiminen tuottaa parempia oppimistuloksia, ryhmän merkitys muuttuu tärkeämmäksi. Toinen toiselta oppiminen ja ylipäätään ryhmätyöskentely onnistuu, jos ryhmäläiset tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Vastuunotto niin omasta oppimisesta kuin koko ryhmän sujuvasta työskentelystä edellyttää, että ryhmän tutustumis- ja ryhmäytymisvaiheeseen panostetaan.

Työpajassa opin, että draaman keinoin tutustuminen ja ryhmäytyminen voi sujua mukavalla tavalla. Osallistuminen oli helppoa ja hauskaa. Huomio ei kohdistunut yhteen henkilöön, vaan tekemiseen. Epäonnistuminen oli sallittua ja mokaaminen aiheutti hilpeyttä. Nauraminen rentoutti ja turhantärkeys, jos sellaista nyt olikaan, poistui. Kaikki osallistuivat, joten sinänsä tämän ryhmän ohjaaminen sujui helposti. Ohjaajalta vaaditaan eri harjoitusten tuntemista ja selkeitä ohjeita. Kun ohjaaja itsekin osallistuu, ohjaaja on samalla tasolla ryhmän kanssa. Ohjaajan on tarvittaessa osattava perustella kunkin harjoituksen merkitys ja tavoite. Sain paljon vinkkejä mahdolliseen omaan opetustyöhön. Harjoituksia voi käyttää myös kielen oppimisessa esim. ruotsiksi. Myös muussa työssä työelämässä näitä harjoituksia voi käyttää samaan tapaan tutustumisessa ja ryhmäytymisessä sekä välipaloina ja keskittymisharjoituksina.

Esittelen alla erilaisia tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä. Ryhmästä riippuen ei välttämättä kannata käyttää sanaa ”leikki”, vaan ”harjoitus” voi olla parempi termi. Yleisesti ottaen eri harjoitusten tavoitteena on ryhmän ilmapiirin luominen, rentouttaminen, keskittyminen, luottamus ja vastuunotto.

1. Nimiympyrä

• ympyrässä kerrotaan edellisen henkilön/edellisten henkilöiden ja oma nimi
• edetään kierros, jolloin kierroksen loppuvaiheessa nimiä on tietysti useampia
• kierroksen voi toistaa
• kannattaa korostaa, että ei ole vaarallista, vaikka ei muistaisikaan
• vuorossa olevaa saa auttaa
• kierrosta voi jatkaa, kunnes muistaminen sujuu
• tavoitteena on oppia toinen toisensa nimet

2. Kerrokset

• ympyrässä tehdään erilaisia ketjuja ei ympyrän järjestyksessä, mutta sanotussa järjestyksessä
• lisätään uusi ketju, kun edellinen alkaa sujua
• ketjut liikkuvat yhtä aikaa, mutta eri järjestyksissä
• ketju on tultava ohjaajalle takaisin: ”Sinun vastuullasi on, että seuraava huomaa oman vuoronsa eikä ketju katkea.”
• vaatii keskittymistä, kuuntelua ja läsnäoloa
• mokaaminen sallittua
• rentouttaa ilmapiiriä
• myöhemmin harjoitusta voi käyttää 1-3 minuutin pituisena harjoituksena virittäytymiseen tai palauttavana harjoituksena

Ketjut:

• Nimiketju (ks. edellä), osoitetaan sitä, kenelle vuoro heitetään
• Nimiketju + Lempiruokaketju 
• Nimiketju + Lempiruokaketju + Paikkaketju (esim. missä käynyt viimeksi tai minne haluaisi mennä seuraavaksi)

3. Peukaloympyrä

• ollaan ringissä toisen käden peukalo pystyssä ja toinen kämmen auki
• yritetään ottaa kiinni vieruskaverin peukalosta samalla, kun väistetään toisen puolen kaverin kiinniottoyritystä omasta peukalosta

4. Paikan vaihto

• ollaan ringissä
• sano jonkun henkilön nimi ja kävele tätä kohti
• kolmas henkilö yrittää pelastaa sanomalla uhatun henkilön nimen ja vaihtamalla paikkaa tämän kanssa
• ennen ei saa lähteä liikkeelle, ennen kuin nimi on sanottu
• tavoitteena harjoitella vuorovaikutusta ja läsnäoloa, omaa reviiriä

5. Kulkeminen samassa rytmissä

• koko ryhmä pyrkii liikkumaan samassa rytmissä
• valitse henkilö A, jota seuraat ja henkilö B, jota vältät
• pyri liikkumaan koko ajan henkilön A ja B välissä tai pitämään sama etäisyys kumpaankin

6. Sokon kuljettaminen

• kuljeta toista henkilöä kädestä tai sormesta pitäen, toisella henkilöllä silmät kiinni
• voi käyttää, jos ryhmän ilmapiiri on kypsä
• tavoitteena harjoitella luottamusta ja vastuunottoa
• toivomme, että opiskelija ottaa vastuuta toisistaan ja että ryhmän ilmapiiri on luottamuksellinen

7. Pikapatsaat

• ei tarvitse arvata, mitä esittää
• satunnaiset sanat: juna jne.
• abstraktit sanat
• mikä ryhmää yhdistää
• äänimaisema
• mene kuvaan mukaan
• nimeäminen
• kuva alkaa elää
• roolit, jotka kumpuavat omasta elämästä, kokemukset
• mikä koskettaa
• lähellä sosiodraamaa
• tarkoitus on avata, mitä katsoja näkee ja kokee

8. Nimet seinälle

• jokainen kirjoittaa seinälle/taululle oman nimen ja sen alle itseä kuvaavat 3 adjektiivia ja 3 verbiä ja niiden alle oma nimi, esim.:

Liisa

iloinen, ahkera, väsynyt

piirtää, laulaa, juoksee

Liisa

• variaatio: valitse oppimasi merkittävä asia, esim.:

vuorovaikutus

3 adjektiivia

3 verbiä

vuorovaikutus

• toimii kokoavana loppukohtauksena

--------------------------------

Lähde:

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.