TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYS AMMATILLISEN OPETTAJAN OSAAMISALUEENA

Portfolion vapaasti valittavaksi aiheeksi valitsin työelämäosaamisen ammatillisen opettajan osaamisalueena siksi, että ammatillisen koulutuksen läheinen yhteys työelämään on mielestäni yksi sen peruselementeistä. Työelämän ja ammatillisen koulutuksen pitäisikin olla jatkuvassa vuoropuhelussa keskenään. Työelämä tarvitsee tekijöitä ja osaajia, joita ammatillisessa koulutuksessa koulutetaan. Koulutuksen pitää siis vastata niin työelämän työntekijämäärän kuin työntekijöiden osaamisen tarpeisiin. Käsittelen tässä työelämäosaamisen käsitettä, näyttötutkintojärjestelmää ja työvaltaista koulutusta.

Työelämäosaamisen käsite

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelman ja opinto-oppaan 12–13 (2013, 23) mukaan ”Työelämäosaamisella tarkoitetaan työelämän rakenteiden, yhteistyön periaatteiden, liiketalouden, yrittäjyyden ja ammatillisen toiminnan mahdollisuuksien tuntemusta sekä taitoja rakentaa ja kehittää työelämäyhteistyötä ammatti- ja koulutusalan yhteistyöverkostojen kanssa.” Ammatillisen opettajan tulee siis osata integroida työelämätuntemus opetukseensa ja opiskelijaohjaukseensa. Oman osaamiseni kehittämisessä tarvitsen lisäoppia etenkin yrittäjyyteen tutustumisessa. Tämänhetkisessä työpaikassani olen saanut tutustua viime aikoina yhteistyöhön oppilaitosten kanssa.

Näyttötutkintojärjestelmä

Näyttötutkinnot ovat ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä lisäävä tutkintojärjestelmä, jota on kehitetty 1990-luvulta alkaen. Näytön avulla henkilö osoittaa oman alansa opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisen osaamisensa. Vaikka koulutusta ei vaadita, käytännössä kaikki näytön suorittajat opiskelevat jossakin ammatillisessa koulutuksessa. Näyttö suoritetaan yleensä osissa. (Anttila et al. 2010, 22–23.) Opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat opiskelevat opetussuunnitelman mukaisesti oppilaitoksessa ja harjoittelevat ammattitaitoaan työharjoittelussa, joka arvioidaan oppilaitoslähtöisesti. Sekä näyttötutkinto- että opetussuunnitelmaperusteisessa järjestelmässä on paljon yhtäläisyyksiä, kuten työelämän edustajien osuus ja tavoitteena oleva työelämälähtöisyys. Erot löytyvät peruslähtökohtien lisäksi lähinnä käsite- ja lainsäädäntötasolta. (Kallioniemi et al. 2008, 53.)

Näyttötutkinnot tulivat ammatilliseen koulutukseen sen jälkeen, kun itse valmistuin ensimmäiseen ammattiini sairaanhoitaja-diakonissaksi. Siksi näyttötutkinnot tuntuvat minulle vierailta. Oman tyttären opiskelua seuratessa näyttötutkinnot ovat kuitenkin alkaneet tulla tutuiksi. Hän on nyt toista vuotta hevosenhoitajaksi opiskeltuaan jo tehnytkin osanäyttöjä, kuten varsan koulutus ja hevosen esittäminen. Työssäni olen myös päässyt tutustumaan näyttöihin. Viittomakielenohjaajaopiskelijakoulutuksen kanssa yhteistyötä tehdessäni olen mahdollistanut heidän työssäoppimistaan ja näyttöjään kuurosokeiden viriketapaamisissa ja aluekurssilla. Olenpa jopa itse vastaanottanut yhden näytön viittomakielenohjaajalta kuuron maahanmuuttajan kommunikoinnin ohjaamiseen liittyen. Oppilaitoksen mukaan työelämän edustaja vastaanottaa näytön eikä opettaja voinut olla tällöin paikalla, mutta palautekeskustelussa hän kyllä oli. Näyttötutkintojärjestelmä on siis alue, jossa tarvitsen lisäopiskelua.

Työvaltainen ammatillinen koulutus

Koska oppijat ovat erilaisia, kaikille ei sovellu perinteinen teoria- ja luokkapainotteinen opiskelu. He oppivat mahdollisesti paremmin toiminnallisten menetelmien avulla. Syynä voivat olla niin erilaiset oppimisvaikeudet ja tarkkaavaisuuden ongelmat kuin sairaudet ja lahjakkuudenkin aiheuttama alisuoriutuminen. Ongelmat ammatillisessa koulutuksessa voivat vaikuttaa nuoren elämään pitkälle aiheuttamalla syrjäytymisen yhteiskunnasta. Tällaisten oppijoiden tunnistaminen on erittäin tärkeää, jotta he pääsisivät yksilölliselle oppimispolulle ja opiskelemaan toiminnallisesti työvaltaiseen koulutukseen. (Miettinen 2007, 7.) Työvaltaista koulutusta on kehitetty muun muassa Huittisissa ja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä (Sandholm 2007; Wiirilinna et al. 2007.) Opiskelijoita on ollut eri ammattialoilta ja yhteistä heille on opiskelun yksilöllisyys ja työvaltainen opetus. Työn ja toiminnan kautta opiskelijat ovat kokeneet oppimisen ja onnistumisen iloa, millä onkin suuri merkitys itsetunnolle ja etenkin ammatilliselle osaamiselle. Olennaista työvaltaisessa koulutuksessa on joustavuus ja oikea-aikainen reagointi, jotta nuoren syrjäytyminen saadaan sopivien toimenpiteiden avulla ehkäistyä.

Erityispedagogiikkaa opiskelleena koen työvaltaisen ammatillisen koulutuksen erittäin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä. On varmasti totta, että osa oppijoista oppii paremmin toiminnan kautta. Tämän taustalla lienee humanistinen ihmiskäsitys, joka korostaa yksilöllisyyttä. Mielestäni on arvokasta, että ammatillinen opettaja haastaa itsensä jatkuvasti kehittymään ja kehittämään opetusta, jotta hän voi erilaisilla tavoilla tukea oppijoita kasvamaan ammattiosaamisessaan ja saavuttamaan ammatillisen tutkinnon.

Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei tarkoita vain työelämän edustajien ja oppilaitosten yhteistyötä. Mielestäni se tarkoittaa perusasennetta alati muuttuvassa yhteiskunnassa, jolloin on seurattava puolin ja toisin tilannetta ja reagoitava monenlaisiin tilanteisiin. Työelämälähtöisyys ammatillisen opettajan ydinosaamisalueena haastaa ammatillisen opettajan olemaan jatkuvasti valppaana ja aktiivisena niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen.

LÄHTEET:

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma ja opinto-opas 13–14. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu.

Anttila, P. et al. 2010. Näyttöä on! Ammattiosaamisen näyttöjen toteutuminen käytännössä. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto. Viitattu 31.12.2013 http://www.edev.fi/img/portal/19/Julkaisu_nro_45.pdf?cs=1274875588.

Kallioniemi, K., Majuri, M. & Mahlamäki-Kultanen, S. 2008. Ammattiosaamisen näytöt ja näyttötutkinnot vertailussa. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46680_ammattiosaamisen_naytot_ja_nayttotutkinnot_vertailussa.pdf.

Miettinen, K. 2007. Työvaltainen koulutus – mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 7–8.

Sandholm, J. 2007. Työvaltainen koulutus Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 9–18.

Wiirilinna, J. et al. 2007. Erityistä tukea tarvitseva nuori työpainotteisessa koulutuksessa Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymässä. Teoksessa: Miettinen, K. (toim.). Työvaltainen koulutus - mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004-2006. Viitattu 31.12.2013 http://www.oph.fi/download/46888_tyovaltkoulutus_2007.pdf. s. 19–29.

MINÄ OPPIJANA

Oppijana olen aina ollut ehkä tyypillinen "tunnollinen koulutyttö". Perheen kuopuksena seurasin ihaillen isosisarusteni koulunkäyntiä ja kurkin koulukirjoja heidän selkiensä takaa ilmeisesti kyllästymiseen asti. Halusin niin kovasti heidän kaltaisekseen, että minut laitettiinkin kuusivuotiaana koulukypsyystesteihin. Niissä minut todettiin koulukypsäksi ja aloitin peruskoulun samana syksynä. Enimmäkseen rakastinkin koulunkäyntiä, mutta ehkä sosiaaliset taitoni eivät olleet täysin kypsyneet. Olin arka ja herkkä, joten pahoitin usein mieleni, vaikka ala-asteella oli tutut ja turvalliset opettajat ja pienet luokat. Varsinainen kognitiivinen oppiminen sen sijaan sujui erittäin hyvin ja etenkin kielet olivat lempiaineitani. Luin lapsuudessani jatkuvasti kirjoja, joten ehkä siksi kirjoittaminenkin on aina ollut helppoa.

Olen kasvanut viittomakielisessä perheessä, joten visuaalisuus on ollut minulle aina elinehto. Koulussakin annoin varmasti aktiivisen ja kiinnostuneen kuvan itsestäni, kun tuijotin herkeämättä opettajan kasvoja ja suun liikkeitä, vaikka omassa kuulossani ei ole mitään ongelmaa. Muiden kaltaisteni CODA-ihmisten (kuurojen vanhempien kuuleva lapsi) tavoin katsekontakti ja kasvojen näkeminen on tärkeää, jotta kuulee hyvin ja saa vastapuolen puheesta selvää. Muutenkin olen aina kokenut oppivani paremmin näkemällä kuin kuulemalla.

Oma oppimisnäkemykseni -sivulla olen käsitellyt oppimisnäkemykseni kehittymistä, joten en kertaa sitä tässä. Pitkään olin muutenkin oppijana perinteiden kannalla, joten kaikenlainen teknologinen temppuilu oppimiseen liittyen on minulle vielä verrattain uutta. Sairaanhoitajaksi opiskellessani 1980-luvun puolivälissä käytettiin vielä lankapuhelimia ja tietokoneet olivat vasta tulossa. Tietokoneopetuksessa puhuttiin minulle käsittämätöntä kieltä ja konettakin komennettiin muistaakseni C-komennoilla. Viimeisen vuosikymmenen aikana kehitys on vain kiihtynyt ja nyt omat teini-ikäiset lapseni neuvovat minua, miten saan Whatsappin ja Instagramin asennettua gsm-puhelimeeni tai iPadiini. Nöyrä olen onneksi aina ollut, joten nuoremmilta ihmisiltä oppiminen ei ole minulle mikään ongelma.

Oppijana en koe olevani koskaan valmis. Maailma on täynnä monenmoisia ihmeellisiä asioita, joista minulla ei ole aavistustakaan. Nuorena surkuttelin sitä, että en oikeastaan ole missään erityisen hyvä eikä minulla ollut mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta. Harrastuksissakin kokeilin monenlaista, mutta mihinkään ei syttynyt palavaa intohimoa. Ehkä olen tasaisen hyvä tai kohtuullisen hyvä monessa asiassa. ”Mångsysslare” kuvasi yliopiston ruotsinlehtori osaamistani. Ehkä on hyväkin olla avoin monelle asialle ja aina halukas oppimaan uutta.

OMAN OSAAMISEN ANALYYSI

Portfoliotani varten analysoin tässä omaa osaamistani ammatillisena opettajana. Lähtötilanteen olen analysoinut näiden opintojen alkuvaiheessa tehdessäni HOPS:iani. Käytän tukena OAMK:n Opinto-oppaassa (2013, 9) esiteltyjä ammatillisen opettajan seitsemää ydinosaamisaluetta: 

1. pedagoginen osaaminen
2. arvo-osaaminen
3. kansainvälisyysosaaminen
4. tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen
5. työelämäosaaminen
6. työyhteisöosaaminen
7. substanssiosaaminen

Vähäpätöinen pedagoginen osaamiseni koostuu niin teoriasta kuin käytännöstäkin. Käytännön työn lisäksi koen saaneeni kasvatustieteen ja erityispedagogiikan appro­batur-opintojen sekä sairaanhoitajan ja viittomakielentulkin opintoihin sisältyneiden didaktisten opintojen ja käytännön harjoittelujen kautta jonkun verran kokemusta ja näkemystä opetuksen suunnitteluun. Toisaalta aika on muuttunut ja nykyään oppimi­nen ja opettaminen ovat ehkä toisenlaista kuin parikymmentä vuotta sitten. 

Toteutusosaamiseen kaipaan lisäoppia ja uusia innovaatioita, vaikka etenkin kielen opetuksessa jouduin aikoinaan jatkuvasti pohtimaan toiminnallisten menetelmien käyttöä, kuten ryhmässä oppimista erilaisten pelien avulla. Teoriapainotteisessa opetuksessa luulen helposti puutteellisen tietotaitoni vuoksi sortuvani kalvosulkeisiin, vaikka tiedänkin, että se ei edistä tehokasta oppimista. Arviointi- ja palauteosaa­miseni on erityisen vajavaista, samoin kuin opetuksen kehittämisosaaminen. Opiske­lijan kohtaamiseen ja oppimista edistävään vuorovaikutukseen liittyvää osaamista minulla jonkin verran on käytännön työssä tapahtuneiden kohtaamisten kautta. Eri­tyispedagoginen osaamiseni jää lähinnä teoriatasolle. Tieto- ja viestintätekninen osaamiseni lienee keskitasoa, opittavaa siinäkin kyllä riittää. 

Syksyn APE I -opintojen avulla koen, että pedagoginen osaamiseni on kehittynyt ja olen oppinut paljon. Vaikka virtuaali-istuntojen opetustuokiot ovat olleet lyhyitä, koen kuitenkin oppineeni niissä monenlaisia asioita niin oppimisesta kuin opettamisen suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista. Olemme kurkistaneet melko moneen opetusmenetelmään ja tämän perusteella on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Arvo-osaamista ja eettisten periaatteiden pohdintaa on sisältynyt aiempiin ammat­teihini varsin runsaasti. Toisaalta nämä asiat nimenomaan opettajan työssä ovat mi­nulle uusia. Luulen kuitenkin, että osittain arvo-osaaminen voi olla samaa ja päällek­käistä ja ainakin valmius pohtia näitä asioita minulla on. Työelämä-osaamista mi­nulta löytyy varsin monipuolisesti, mutta toki sen integroiminen opetukseen on uutta.

Olen työskennellyt erilaisissa työyhteisöissä, joten koen työyhteisö-osaamisessa olevani melko vahvoilla. Opetukseen liittyvät lait ja niiden tuntemus sen sijaan on mi­nulla vielä heikkoa. Kansainvälisyys on lähellä sydäntäni, koska olen aiemmissa opinnoissani tehnyt työharjoittelun ulkomailla ja valmistumisen jälkeen työskennellyt parissakin maassa. Toisaalta opetussuunnitelmassa mainituista Bologna- ja Köö­penhamina-prosesseista en ole kuullutkaan. Kansainvälisyyden soveltamisessa ammatilliseen koulutukseen kaipaan edelleen lisää oppia.

Tutkimus- ja kehittämisosaamiseen liittyen minulla on kokemusta tutkimusproses­sista yleensä ja koen hallitsevani tutkimusprosessin. Projekteista ja tutkimuksen in­tegroimisesta osaksi työyhteisöjen toimintaa minulla ei tosin ole kokemusta. Lopuksi, substanssi-osaamista minulla on ruotsin kielen ja kulttuurin sekä ruotsalaisen yh­teiskunnan osalta runsaasti niin teorian kuin käytännönkin tasolla.

Ammatillisena opettajana kehittymisen alueeni ja motivaationi

Ammatillisena opettajana haluan kehittyä kaikilla ydinosaamisalueilla, mutta erityi­sesti pedagogisessa osaamisessa, sekä tutkimus- ja kehittämis-osaamisessa. Alussa mainitsin, että en ole koskaan haaveillut opettajan urasta. Jostain syystä olen kuitenkin toiminut jonkun verran opettajana ja tuolloin huomasin, että työ on oikeastaan ihan mielenkiintoista. Silloin minulla ei kuitenkaan ollut taitoa ja välineitä siihen työhön. Ruotsin kieltä opiskellessani hakeuduin jostain syystä käytännölliselle didaktiikan kurssille, jossa saatiin käytännön tuntumaa lukion ruotsin kielen opetuksesta. Tuon kurssin aikana tajusin, että opettamisesta voi nauttia ja se voi olla antoisaa työtä.

Päätin hakeutua ammatillisiin opettaja-opintoihin, jotta voin kehittyä tälläkin alueella ja mahdollisesti jonain päivänä toimia myös opettajana. Ammatillinen opettajuus kiehtoo minua sen vuoksi, että se antaa monipuoliset mahdollisuudet työelämää ajatellen. Toivon voivani tulevaisuudessa jopa yhdistää kaikkea osaamistani eri ammattialoilta ja toimia monipuolisena opettajana jossain ammatillisessa oppilaitoksessa.

LÄHTEET:

Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma ja opinto-opas 13–14. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu.

MIKRO-OPETUS

Lähipäivät mielestäni huipensivat ja paketoivat syksyn APE I-opinnot. Kulunut syksy on ollut hektinen ja hengästyttävä. Ensimmäisillä lähipäivillä tapahtunut tutustuminen oli paikallaan, mutta lisää tutustumista tapahtui tietenkin virtuaali-istunnoissa. On ollut hyvä, että opetusta on saanut suunnitella hieman eri kokoonpanoissa, jolloin on päässyt tutustumaan monenlaisiin työskentelytapoihin. Sitähän työelämäkin on, jatkuvaa muutosta. Vaikka virtuaali-istunnoissa aika kutakin teemaa varten on ollut lyhyt, on siinäkin ajassa ehtinyt saada jonkinlaisen käsityksen asiasta. Itselleni suurin oppi on varmasti ollut se, että on saanut katsauksen monenlaisista asioista ja ennen kaikkea erilaisista opetusmenetelmistä. Jatkossa niiden harjoittelu ja syvällisempi perehtyminen voi jatkua.

1. Miten voin edistää opiskelijoiden motivoitumista?

Tästä opetustuokiosta jäi mieleeni motivaation moniulotteisuus. Opettajan pitää oikeastaan tuntea opiskelijansa melko hyvin, jotta hän pystyy tukemaan heidän motivoitumistaan. Toisaalta motivaatiota ei voi syöttää ulkoapäin. Motivaatiosta on varmaan hyvä keskustella opiskelijoiden kanssa, jotta hekin tiedostavat sen ja sen merkityksen. Ryhmän ilmapiiri on myös melko olennainen motivaatioon vaikuttava tekijä, joten siihen panostaminen esimerkiksi aloituksessa kannattaa varmasti.

2. Miten ammatillinen opettaja kehittää osaamistaan?

Tästä opetuksesta jäi mieleeni innostus ja opettajan oman olemuksen ja opetettavan asian yhteys. Vaikka opetusmenetelmänä oli luento, oli se hyvin vuorovaikutteinen ja aktivoiva. Erilaisten esimerkkien avulla opettaja saa opiskelijat ajattelemaan ja pohtimaan opiskeltavaa asiaa. Vaikka varsinaiseen osaamisen kehittämiseen ei oikeastaan kovin syvällisesti päästy, ymmärsin innostuksen ja itsensä kehittämisen välisen yhteyden. Opettajan pitää olla jatkuvasti valmis kehittymään monella eri alueella.

3. Esittele jokin pedagogiikassa esiintyvä ihmiskäsitys!

Tässä opetuksessa aihe Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen. Opetusmenetelmä oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien aiheet purettiin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Menetelmää voi käyttää myös työelämässä sekä vapaa-ajan yhdistystoiminnassa ja koulutuksissa.

Yhteenveto Learning café-työskentelystä:

Vapaamuotoinen palaute opettajille:

Opetuksessanne aihe Humanistinen ihmiskäsitys ja opetustuokio nivoutuivat täydellisesti yhteen. Teoriaa oli sopivasti ja kertauksenomaisesti esitettynä se tuki aiheen käsittelyä. Opetusmenetelmänä Learning café oli minulle entuudestaan tuttu, tosin aiemmin eri pöytien aiheet purettiin silloin yhteisessä keskustelussa, jotta kirjuritkin pääsevät osalliseksi kokonaisuudesta. Nyt aika asetti oman rajoituksensa ja yhteenveto saatiin jälkeenpäin Optiman kautta. Opettajat kiertelivät pöydissä ja ohjasivat keskustelua antamalla vinkkejä keskustelun jatkamiseksi. Tämä tuki hyvin ajatusten kehittelyä ja keskustelun etenemistä. Humanistinen ihmiskäsitys-dia oli kokoa ajan esillä, mikä oli hyvä asia ja tuki työskentelyämme. Tiimiopettajuus toimi luonnollisesti ja sujuvasti hyvässä yhteistyössä ja –hengessä.

4. Mitä tarkoittaa skeema oppimisessa?

Opetuksesta jäi mieleeni, mitä skeema on. Tai ainakin esimerkit. Opettajana teemaa voisin hyödyntää jonkin mallin opetuksessa. Alun esimerkki oli hyvin herättävä ja hyvä vinkki tulevaisuuteen, mitä voisin hyvin hyödyntää. Tästä huomaa, mikä voima konkretialla on oppimisessa. Itsesäätely on sellainen aihe, jonka voi ottaa opiskelijoiden kanssa käsittelyyn ja sitä kautta opettaa opiskelijoille opiskelemisesta ja oppimisesta.

5. Opetussuunnitelma ammatillisessa koulutuksessa. Mikä merkitys ops:lla on opiskelijalle?

Oman mikro-opetustehtävän sain suunnitella toisen opiskelijan kanssa. Olin mielissäni, että pääsin kokeilemaan tiimiopettajuutta. Tämän ihmisen kanssahan en ollut virtuaali-istunnoissa toiminut sen paremmin teema- kuin opetusryhmässäkään, mutta suunnitteluvaihe sujui mutkattomasti ja sutjakkaasti. Hänellä oli aina esittää hyviä kysymyksiä, mikä haastoi itseänikin miettimään asioita eri näkökulmista.

Ennakkoon suhtauduin opsiin ajatuksella, että se on kuiva ja vaikeasti avautuva aihe. APE 4:ssä ops oli jo käsitelty teoriassa. Siksi valitsimme käytännön läheisen lähestymistavan ja päätimme tutkia aihettamme esimerkkiopetussuunnitelman kautta. Kokkikoulutus valikoitui sen vuoksi, että ajattelimme sen kiinnostavan mahdollisesti kaikkia. Periaatteessa oli aivan sama, mikä koulutusohjelma oli kyseessä, koska mitä tahansa opetussuunnitelmaa osaa lukea, jos osaa lukea yhtä. Lisäksi aiheenamme oli ammatillinen koulutus ja opiskelijan näkökulma, jota voi olla hankala lähestyä teoreettisesti. Pohjimmainen ajatus oli kuitenkin tehdä ops eläväksi ainakin itselleni. Lopuksi keksimme vielä käyttää rekvisiittaa, joka sopi hyvin aiheeseen. Ei kai aina tarvitse opettajanakaan olla niin haudanvakava…

Opetustuokio sujui jouhevasti sekin, vaikka emme kovin paljon olleet sitä etukäteen miettineet ja suunnitelleet. Jälkeenpäin huomasin, että itse en ainakaan ollut miettinyt yhtään esiintymistä. Ehkä virtuaali-istunnoista oli jäänyt päälle vain puhumiseen ja äänenkäyttöön liittyvät asiat. Siellähän ei tarvinnut miettiä, miten liikkuu luokassa ja miten pitää käsiään.

Palaute ja arviointi oli pääasiassa myönteistä ja rakentavaa. Hieman ristiriitaisuuttakin ilmeni. Osa olisi halunnut lisää teoriaa opsista ja osan mielestä sitä oli riittävästi. Luulen, että tähän vaikutti etukäteistehtävän teko tai tekemättä jättäminen. Ehkä teoriaa olisi kaivannut lisää, jos ei ollut kerrannut APE 4:n luentomateriaalia eikä tehnyt etukäteen kokkikoulutuksen opsiin. Silloinhan keskustelu siitä voi olla hieman vaikeaa. Opettajana ei voi ottaa kaikkea omalle vastuulleen ainakaan aikuisten kanssa. Jos opiskelija ei ole tehnyt etukäteen mitään, se on hänen ongelmansa. Tiimiopettajuuttamme kehuttiin, mikä hieman huvitti itseäni, koska emme olleet kovin tarkasti sopineet opetustuokion kulkua. Toki olimme jakaneet vetovastuun eri vaiheissa, mutta ilmeisesti olemme molemmat sen verran joustavia, että yhteistyö oli jouhevaa ja näytti ulospäin sujuvalta. Omasta mielestäni yhteistyömme ja vuorottelumme opetustuokion aikana sujui hyvin luonnollisesti.

6. Millaista itsenäinen opiskelu voi olla ja miten sitä ohjataan?

Itsenäinen opiskelu on syksyn aikana konkretisoitunut itselläni kuntoutustieteen perusopintojen opiskelussa. Avoimen yliopiston kurssi on Itä-Suomen ja Oulun yliopiston yhdessä koordinoima kokonaan verkossa tapahtuva opiskelu. Hakeuduin näihin opintoihin, koska toivon niistä olevan hyötyä nykyisessä työssäni. Perusopintoihin kuuluu 5 viiden opintopisteen kurssia. Varsinaisia luentoja ei ymmärtääkseni ole lainkaan edes virtuaalisti. Optimassa on ohjeet kuhunkin opintojaksoon ja eteneminen on kyllä melko tarkasti säädetty. Esimerkiksi kahden viikon aikana on tutustuttava opiskelumateriaaliin ja osallistuttava verkkokeskusteluun tietystä aiheesta. Näitä jaksoja on kolme ja lopuksi opintojaksosta on kotitentti, jossa kysymykset ilmaantuvat aamulla Optimaan ja niihin on vastattava sen päivän aikana. Toisessa opintojaksossa piti kirjoittaa oma alustus tietystä teemasta ja kommentoitava kolmen opiskelijatoverin alustusta. Lisäksi oli kirjoitettava opiskelupäiväkirja tietystä aihealueesta ja lopuksi on verkkotentti. Käytettävissä tämän opintojakson aikana oli luentodiat eri aiheista ja tenttiä varten oli omat materiaalit. Tällainen opiskelutapa on mielestäni mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja erittäin hyödyllinen opettajuuden näkökulmasta. Vaikka olisikin lähiopetusta, siihen voi yhdistää verkko-opiskelua ja erilaisia tehtäviä.

Tämän mikro-opetustehtävän aikana pohdimme itsenäiseen opiskeluun liittyviä teemoja ryhmissä. Oli hyvä, että opettaja seurasi vieressä keskusteluamme ja antoi vinkkejä sen etenemiseen. Tästä aion ottaa itse vaarin. Ennen lähipäivämme alkua istuin aulassa ja satuin kuulemaan muutaman nuorisoasteen opiskelijan keskustelua. Päättelin keskustelun perusteella, että he olivat tehneet jonkin itsenäisen työn opiskeluunsa liittyen. Yksi tyttö oli allapäin ja koki epäonnistuneensa tehtävässään. Muut tytöt kannustivat häntä ja kehuivat, että hänen työnsä oli ollut loistava. Tyttö perusteli epäonnistumistaan ja odottamaansa ykköstä sillä, että hän oli tarvinnut opettajan apua. Hän ajatteli avun pyytämisen olevan heikkouden merkki ja että opettajakin tulkitsee sen niin. Muut yrittivät lohduttaa häntä, että ei se opettaja varmaan niin ajattele. Minunkin mielestäni avun ja ohjauksen pyytäminen ei ole merkki huonoudesta, vaan nimenomaan se on osoitus kyvystä hakea ohjausta silloin, kun sitä tarvitsee.

7. Mitä ovat ryhmässä vaadittavat sosiaaliset taidot? Mikä on tunneälyn merkitys?

Tästä opetuksesta jäi mieleeni roolipeliharjoitus, vaikka se ei täysin onnistunutkaan. Vaarana voi olla, että opiskelijat vain nauravat ja pelleilevät tällaisen harjoituksen aikana. Toisaalta jollekin rooli voi jäädä päälle, joten opettajan on hyvä pitää se mielessä ja ohjeistaa harjoitus niin, että roolit jätetään siihen eikä tilannetta jatketa sen jälkeen, kun se on päättynyt. On tärkeä, että kuulijoilla on oma tehtävänsä tarkkailla ja arvioida harjoituksessa esiin tulleita asioita. Lisäksi ne on hyvä keskustella koko ryhmän kesken. Tällaisen harjoituksen avulla voi harjoitella monenlaisia asioita, esim. asiakaspalvelua ja erilaisten ihmisten kohtaamista.

8. Miten oman koulutusalasi osaamista arvioidaan? Miten tutkinto/arviointisääntö ohjaa arviointia? Mikä on itsearvioinnin merkitys?

Tästä opetustuokiosta jäi erityisesti mieleeni se, että opettajan ei koskaan pidä pitää luentoa ja opetusta suoraan paperista. Opettajan pitää olla sisäistänyt opetettava asia siinä määrin, että hän pystyy opettamaan sen omin sanoin. Dioissa olevat asiat toimivat muistin tukena, jotta ei unohda ainakaan mitään olennaista, mutta ilmankin niitä voi opettaa. Opin myös sen, mitä tiimiopettajuus ei ainakaan ole. Luulen, että tiimiopettajuuden paras anti on siinä, että opetuksen voi suunnitella toisen kanssa yhdessä ja että toisesta saa tukea itse opetuksen aikana. Toivon, että tulevaisuudessa saisin opettaa yhdessä toisen opettajan kanssa. Uskon, että levottomissa ryhmissä ja erilaisten oppijoiden kanssa tiimiopettajuus on kaikkien etu ja luo turvallisen työskentelyilmapiirin.

9. Mikä merkitys on osaamisperustaisella ops:lla ammatillisessa koulutuksessa?

Tästä teemasta opin, että erilaiset lyhenteet ja käsitteet on hyvä avata, jotta kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä, mitä ne tarkoittavat. Opetustuokio muodosti lopulta hyvän kokonaisuuden, jossa palattiin siihen, mistä aloitettiin. Vaikealta tuntuva asia avautui lopulta ja ymmärsin, mistä oli kyse. Kyllähän ammatillisen tutkinnon pitäisikin olla osaamisperustainen, koska siten voidaan varmistaa se, että tutkinnon suorittanut henkilö todellakin osaa ne asiat, mitä hänen pitääkin osata. Toivottavasti uusi systeemi yhtenäistää kansainväliselläkin tasolla eri maissa suoritettuja tutkintoja ja helpottaa ihmisten liikkuvuutta. Tämä taitaa tosin olla melko kaukainen tavoite…

Lopuksi: koen, että mikro-opetustuokioiden suurin anti oli nähdä erilaisia opettamistyylejä ja tutustua eri opetusmenetelmiin. Sain paljon hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten. Oli erittäin mukava, että päivän aikana käytettiin paljon yhteistoiminnallisia menetelmiä. Näin päivä ei tuntunut aivan niin raskaalta, kuin jos koko päivä olisi ollut pelkkiä luentoja. Kirkkaimpana ajatuksena jäi ehkä se, että aina kannattaa olla aito oma itsensä ja että ammatillisen opettajan prototyyppiä ei ole olemassa. Kaikenlaisia opettajia tarvitaan. Arvioinnista ja palautteen annosta jäi mieleeni se, että etukäteen jaetaan tehtävät ja että kaikkien ei tarvitse arvioida kaikkia. Pienemmässä ryhmässä palautteen anto ja saaminen tuntuu paremmalta ja helpommalta niin antaa kuin saadakin.

Toisena lähipäivänä suuntauduimme myös tulevaisuuteen ja APE II-opintoihin. Vaikka syksyn opintojen ja näiden lähipäivien jälkeen takki tuntuikin olevan melko tyhjä, syttyi kevään opintoja kohtaan uusi kipinä. Kaksi eAPe-ryhmää yhdistyy, saamme toisenkin tuutorin, saamme suunnitella opetusta jälleen uusissa ryhmissä ja teemat ovat oikeastaan miniopetusjaksoja, jotka voivat koostua monenlaisista palikoista. Odotan innolla tulevaa J

PORTFOLIO OPPIMISEN TUKENA

Ennen virtuaali-istuntoa sain viettää työharjoittelussa olleen opiskelijan kanssa arviointihetken. Olihan se mahtavaa saada laittaa heti käytäntöön tänä syksynä oppimiani asioita. Kertasimme yhdessä hänen harjoittelunsa tavoitteet ja hänen omat henkilökohtaiset tavoitteensa. Minulla oli käytettävissä oppilaitoksen arviointikriteerit. Arviointi koostui suullisesta ja kirjallisesta palautteesta sekä numeroarvioinnista. Tällainen arviointi on mielestäni hyvä ja monipuolinen. Aloitin kysymällä opiskelijan itsearviointia (!) ja siitä arviointi jatkui mukavasti keskustelemalla. Kokemus tuntui hyvältä. Tosin opiskelija oli niin hyvä, että hänelle ei ollut vaikea antaa palautetta. Mitään suoranaisesti negatiivista ei ollut tai tarvinnut ottaa esiin. Oli myös mukava hyödyntää oppimaani mukavuusalueen ulkopuolisesta oppimasta ja kannustaa opiskelijaa jatkossakin hakeutumaan tilanteisiin ja harjoitteluihin, joissa hän saa tällaisia kokemuksia. Silloinhan sitä parhaiten oppii!

Miten kehitetään ja dokumentoidaan oppimista ja omaa osaamista portfolion avulla?

Olen aiemmin kuullut portfoliosta, mutta jotenkin ajatellut sen jonkunlaiseksi mallikansioksi ja välineeksi taidepiireissä. Ehkä liitän sen käännösalaankin. En ole aiemmin ajatellut, että esim. oppimispäiväkirjaa voisi hyödyntää portfolion tekemisessä. Luulin, että se sisältää vain valmiita juttuja. Toisaalta, jos portfolio kuvastaa henkilön kasvua ja kehitystä, niin siinä mielessä oppimispäiväkirjan hyödyntämisen ymmärrän.

Tulevaisuudessa uskon hyödyntäväni tätä oppia. Työpaikan hakemisessa ammattilainen saa keksiä kaikki keinot saadakseen itsensä kiinnostavaksi ja herättääkseen työnantajan mielenkiinnon. Portfolio on tässä mielessä oiva keino. Opiskelijoiden on hyvä kerätä portfoliota koko opiskeluajan, jotta siitä tulee luonteva osa CV:tä. Jatkossa työssä ollessa portfolion koostamista voi jatkaa. Portfolionhan voi koota ja kannattaakin koostaa tiettyyn tarkoitukseen, täsmäportfolioksi. Kaikkea siihen koostettua ei aina ja joka paikassa ole mielekästä esittää.

Miten laadin portfolion APE-oppimispäiväkirjaa hyödyntäen?

Tätä aihetta varten piti etukäteen miettiä omaa SWOT:ia ammatillisen opettajan kasvussa. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla muiden SWOTit ja keskustella niistä. Saimme harjoitella palautteen antoa oikein roimasti, hieno homma!

SWOT on minulle tuttu jo ensimmäisestä työpaikastani parinkymmenen vuoden takaa. Silloin lähdimme työpaikalta leirikeskukseen pohtimaan henkilökuntamme vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Myöhemminkin työelämässä se on tullut vastaan. Voin kuvitella opettajanakin käyttäväni tätä ainakin soveltaen. Samalla voi harjoitella palautteen antoa, jos SWOTit puretaan ryhmissä.

Mikä virtuaali-istunnoissa edisti oppimista?

Meidän ryhmä teki ennakkokyselyn APE 1-opinnoista. Kyselyä oli mukava tehdä ryhmässä. Tutustuin Googlen mahdollisuuksiin ja jatkossa aion hyödyntää sitä, missä vain on mahdollista. Tuloksetkin saa näppärästi graafisina kuvioina!

Erityinen asia, minkä kyselyn tekemisestä ja analysoinnista opin tällä kertaa oli se, miten ilmiselvän tuloksen rinnalle voi nostaa kolikon toisen puolen. Tosin, aina on pidettävä mielessä tulkinnan vääristymisen mahdollisuus. Jos jotain asiaa ei ole nimenomaisesti kysytty, ei sitä voi tuloksesta oikein lähteä tulkitsemaan ja kaivamaan.

Virtuaali-istuntoa seuraavana päivänä lähdin työpaikkani koulutuspäiville. En voinut olla tarkastelematta siellä tapahtuvia asioita opettajan silmälasien läpi. Oli kuin koulutuspäivät olisi olleet suora jatkumo tämän syksyn opeille. Toteanpa tässä, että työyhteisön kehittämisessä ja koulutuksissa voi täysin soveltaa APE-opinnoissa esiinnousseita asioita. Työskentelimme mm. pikku ryhmissä aivoriihi-menetelmällä, kun piti tuottaa uusia ideoita esim. asiakastyytyväisyyden arviointiin ja teimme pienen mindfullness-harjoituksen, kun demonstroitiin, miten työpäivän aikana saa sykkeensä ja mielensä rauhoittumaan voidakseen toimia tehokkaasti. Yhtenä päivänä puhuttiin yhteistyöstä oppilaitoksen kanssa ja siellä tuli esille, että nykyajan opettaja on enemmän valmentaja. Niinpä!

OPPIMINEN JA OSAAMISEN ARVIOINTI

Yllättävä käänne

Apua, käänne on tapahtunut! Olen tainnut saada opettajan silmälasit. Näen opettajuutta kaikkialla. Muutama viikko sitten sain työssäni sähköpostia viittomakielentulkkiopiskelijalta Helsingin Humakista. Hän kysyi työharjoittelupaikkaa Rovaniemelle, koska hän ei halunnut pääkaupunkiseudulle. Hänen tavoitteenaan oli tutustua viittomakieliseen yhteisöön ja tavata eri-ikäisiä kuuroja. Olin aivan täpinöissäni tästä mahdollisuudesta saada opiskelija mukaani. Kerroin hänelle, mitä työhöni kuuluu ja hahmottelin, mitä hänen työharjoittelunsa aikana jo oli kalenterissa. Hän ei tiennyt, että Lapin kuntoutussihteerin työhön kuuluu myös kuurosokeat, mutta se ei haitannut. Päinvastoin, hän oli vielä innostuneempi tulevan työharjoittelunsa monipuolisuudesta. Ja kaikki järjestyi niin, että opiskelija aloitti maanantaina kolmen viikon työharjoittelunsa. Selvisi, että hän ei ole elämässään vielä käynyt Kuusamoa pohjoisempana, joten hän saa nyt mukavaa kokemusta Lapistakin. Ja parin päivän jälkeen hän kertoi olevansa todella tyytyväinen päästyään Lappiin, koska hän oli vakuuttunut saavansa kokea erittäin monipuolisen työharjoittelun. En ole aiemmin toiminut opiskelijan työharjoittelun ohjaajana, joten tämä mahdollisuus tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen aikaan! Olen toki ohjannut opiskelijaa aiemmin työssäni sairaanhoitajana ja viittomakielentulkkina, mutta vain satunnaisesti ja lyhyen aikaa. Nyt pääsen arvioimaankin häntä! Tästäkin kokemuksesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Niin tuo alun käänne viittaa siihen, että tähän asti olen suhtautunut näihin ammatillisen opettajan opintoihin yhtenä lisänä ja hyvänä oppina elämänkaaressani, vaikka en ikinä toimisikaan opettajana. Nyt huomaan kuitenkin innostuneeni kunnolla ja pitäväni täysin varteenotettavana vaihtoehtona toimia joskus opettajana. Ja ehkä siihen liittyy nuo opettajan silmälasit, että koen opettajuuden olevan osa minua eikä jotain, joka tapahtuu luokkahuoneessa.

kuva: M.Rantapää

Mitä arviointi on ja miksi arvioidaan? Millainen arviointi edistää oppimista?

Tämä päivä aloitettiin perehtymällä arviointiin. Uudella keltaisella ryhmällä oli mielenkiintoinen opetusmenetelmä: kyselevä opetus. Ryhmässämme syntyi mukavasti keskustelua ja oli mukava huomata, että löysimme samoja asioita, kuin opettajat olivat koostaneet dioille. Huomasin, että kysymysten on toisinaan hyvä olla vähän provosoiviakin, jotta saadaan uusia ideoita keskusteluun. Keltaiset olivat tehneet hyvän koosteen arviointiin liittyvistä asioista. Sitä katsomalla palautuu hyvin mieleen arvioinnin keskeisimmät asiat. Samaa tekniikkaa voisin kuvitella käyttäväni opettajana. Kun opintojakson tai kurssin keskeisimmät asiat koostetaan yhdelle dialle, se auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ja toimii varmasti kertauksen tukena. Aivan samoin luennon tai opintojakson alussa sisällysluettelon esittäminen auttaa orientoitumaan tulevaan.

Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä?

Uudessa sinisessä ryhmässä aiheenamme oli arviointimenetelmät. Uuteen ryhmään sopeutuminen ei ollut vaikeaa, sillä olimmehan aikaisemmin työskennelleet yhdessä virtuaaliryhmänä, vaikkakin roolit olivat silloin erilaiset. Lisäksi saimme joukkoomme toisesta teemaryhmästä opiskelijatoverin, joka on aivan huipputyyppi. Emme sen kummemmin työstäneet pelisääntöjä tai pohtineet rooleja, vaan koin, että solahdimme työskentelyn rytmiin hyvin luontevasti. Alkuun sovimme ideoivamme Google Driveen alkuperäisen sinisen ryhmän käyttämällä tavalla. Punaisilta työskentelytapaamme tuli sähköpostiviestittely. Alkutyön avulla opetuksemme teoria alkoi hahmottua. Keskustellen suunnittelimme opetuksemme rakennetta ja jaoimme tehtävät, jotka jakautuivat nekin lähes itsestään. Minä sain valmistettavakseni etukäteistehtävän. Päätin pienen pohdinnan jälkeen tehdä siitä Prezin, koska olin elokuun lähipäivien jälkeen kirjannut oppimispäiväkirjaani sen kokeilun yhdeksi oppimisen tavoitteekseni koulutusteknologisiin ratkaisuihin liittyen. Preziä oli helppo käyttää, joten varmasti käytän sitä tulevaisuudessakin.

Opetuksessa käytimme alustuksen jälkeen tietopohjan kokoamista ja keskustellen täytimme arviointimenetelmämatriisia. Eihän sitä ehditty täyttää kuin neljän opetusmenetelmän kohdalta, mutta ei ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli herättää ajattelua, mitä kaikkia asioita arviointimenetelmän valintaan liittyy. Lisäksi arviointimenetelmiä voi varioida monin tavoin, joten rasteja kertyi melko runsaasti. Oleellisintahan on se, että arviointimenetelmä on linjassa opintojakson tavoitteiden kanssa.

Istunnon aikana tuli keskustelua siitä, että arviointi ei ole helppoa, vaikka se on hyvin olennainen osa opettajan työtä. Luulen, että asiaa helpottaa se, että tavoitteet ovat ensinnäkin selvät, mitä pitäisi oppia. Toiseksi arviointikriteerit pitää olla mietittynä etukäteen ja esittää ne opiskelijoille, jotta opiskelija voi itsekin miettiä, onko saavuttanut sen, mitä tavoitteli. Arviointia on hankala perustella, jos selvät kriteerit puuttuvat.

Mitä on aikaisemman hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen (AHOTiin) liittyvä osaamisen osoittaminen?

Tähän opetukseen liittyi ennakkotehtävä, jota käytettiin opetuksessa. Roolipeli-opetusmenetelmä oli hyvä ja sopiva tähän aiheeseen, vaikkakaan ei ollut helppoa ”opettajana” päättää hyväksyisikö opiskelijan hakemuksen vai ei. Mielelläni teettäisin opiskelijalla raportin, josta selviäisi hallitseeko opiskelija asian vai ei. Ruotsia opiskellessani koin hassun tilanteen, kun mietin harjoittelun suorittamista ja opettaja ehdotti, että voisin kirjoittaa Ruotsissa tekemästäni työkokemuksesta raportin. Sen avulla sain kieliharjoittelun hyväksytyksi. En mielellään nykyään hae korvaavuuksia, sillä koen, että aina voi oppia uutta. Ja nyt ammatillisen opettajan opintoja ajatellessani koen, että minulta löytyy aika vähän sellaista ajantasaista tietoa ja nimenomaan ammatilliseen opetukseen liittyvää tietämystä, että haluaisin päästä niistä jonkun vanhan jutun avulla.

AHOT:sta opin, että se kuuluu opettajan työhön, se ei ole helppoa, saattaapi olla peräti työlästä ja aikaa vievää. Niin se kuitenkin on, että opettajana sitä joutuu tekemään ja pähkäilemään. Selvästi sellainen alue, johon tarvitsen lisäoppia.

Lopuksi: kaiken kaikkiaan tämänpäiväiset opetukset sujuivat hyvin ja ilmapiiri oli leppoisa. Koska päivän teema oli arviointi ja palautteen anto, se jatkui ryhmässämme istunnon jälkeenkin J.  Ammatillisena opettajana on mielestäni tärkeää, että opiskelijat oppivat tekemään itse- ja vertaisarviointia, koska työelämässä tulee jatkuvasti palautetta. Työpaikoilla olisi hyvä ottaa tavaksi avoimuus ja palautteen anto puolin ja toisin. Hyvää palautetta saa ehkä työssä harvemmin, yleensä esimies antaa palautetta vain, jos joku asia on mennyt pieleen tai jotain pitäisi muuttaa. Työntekijät tarvitsevat kuitenkin myös kannustusta ja positiivista palautetta. Milloin sitä oppii antamaan ja vastaanottamaan, jos ei sitä opetella jo opiskeluaikana?

TUTKIVA JA KEHITTÄVÄ OPPIMINEN

Tänään olin valmiiksi hieman hermostunut ja jännittynyt. Syynä oli ehkä virtuaali-istunnon sujumisen jännittämistä enemmän aamupäivällä pitämäni ”luento” omasta työstäni Rovala-opiston viittomakielenohjaaja-opiskelijoille. En ehtinyt kovin hyvin valmistella sitä esitystä ja tekemäni pp oli lähinnä kahden järjestön kotisivuilta leikkaa-liimaa-tekniikalla toteutettu kooste. Esitykseni aikana huomasin tarkkailevani itseäni kovasti: miten aktivoin opiskelijoilta, millaisia käytännön esimerkkejä kerron jne. Sinänsä tämä itsetarkkailu huvitti minua ja ihan hyödyllistähän se onkin. APE-opinnot alkavat toimia? J Toisaalta, alun yksinpuheluni aikana koin takautuman vuosien takaisesta opetuksesta, jolloin puhuin varmaan tosi monotonisesti ja rauhallisesti, minkä jälkeen satuin kuulemaan opiskelijoiden arvostelua nukuttavasta ja tylsästä tyylistäni. Varmaan se oli aiheellista, mutta tämä ”peikko” on ehkä hillinnyt halujani alkaa opettajaksi. APE-opintojen aikana olen huomannut, että olen saanut sitä evästä, jota olin kaivannutkin, eli oppia oppimisesta ja opettamisesta. Mutta nyt varsinaiseen asiaan eli päivän teemoihin.

Mitä on tutkiva ja kehittävä oppiminen?

Olin etukäteen katsastanut Optimassa olevat materiaalit enkä ymmärtänyt sinisten Tutkivan oppimisen mallista mitään. Sannan opetus oli kuitenkin selkeä ja malli avautui itse istunnossa hyvin. Opetusmenetelmänä oli Ongelmaperustainen oppiminen ja aluksi pohdimme isossa ryhmässä teemaa Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa. Saimme ideoida siihen liittyviä kysymyksiä. Sanna-opettajan positiivinen palaute ja innostaminen toteutui hyvin. Mielestäni opettajana pitäisikin muistaa kannustaa kaikkia opiskelijoita tasapuolisesti ja vuorollaan. Vaikka opiskelija ei vastaisikaan oikein tai juuri sitä, mitä olisi tarkoitus, rakentavaa palautetta pitäisi aina antaa. Minusta on ikävää, jos opettaja suosii tiettyjä opiskelijoita. On opettajan ammattitaitoa, että saa ne hiljaisemmatkin ja aremmat opiskelijat osallistumaan opetukseen.

Ilmeisesti kaikki olivat olleet siinä käsityksessä, että opetusaika on 35 minuuttia. Niin olin minäkin. Viime kerralla sopimamme opetusaika koski kuitenkin virtuaali-istuntoja APE 8 ja 9. Eikös tämä ole oppimisen perusasia, että viimeksi käsitelty asia jää mieleen? Nyt huomasin, että olen orientoitunut APE 8-virtuaali-istuntoon ikään kuin se toteutettaisiin tiimiopettajuutena. Onneksi tässä vaiheessa huomasin asian oikean tolan ja ehdin muuttaa orientoitumistani.

Tästä opetusaika-kömmähdyksestä johtuen koko päivän aikataulut menivät sekaisin. Sinänsä oli mukava olla välillä koko porukalla koolla ja nähdä erilaisia opetustyylejä. Tiimiopettajuuden aikana muiden piti sulkea kamerat, mikä tuntui minusta mukavalta, kun en koskaan saa omaa kuvaani näkyviin. En siis saanut tälläkään kerralla, mutta eipä ollut muillakaan naama näkyvillä toisen ryhmän opetuksen aikana. Se ettei näe kaikkien kasvoja on hankalaa opettajan kannalta. Itse ainakin siirrän katsettani ja pyrin katsekontaktiin opiskelijoiden kanssa, siis yleensä muualla, AC:ssä se ei nyt ole oikein onnistunut…

Lyhyessä ajassa ongelmaperustainen työskentely, jossa ensin ideoitiin koko ryhmän kesken, breakouteissa toteutettiin jatkotyöskentely ja yhteenveto tehtiin lopulta koko ryhmässä toimi mielestäni esimerkinomaisesti. Enemmän aikaahan tällainen työskentely vaatisi. Sinänsä työskentelytapa oli hyödyntämisen arvoinen jatkossa omassa työssäni.

Tätä kirjoittaessani hoksaan, että tähän opetukseen liittyi jälkitehtäväkin, hupsista…

Miten opetusta suunnitellaan? Konkreettinen esimerkki alaltasi.

Opetuksen suunnitteluun liittyvän etukäteistehtävän olin ehtinyt tehdä melkein kokonaan. Koin, että se ei ollut kuitenkaan helppoa ja olisin kaivannut teoriatietoa opetuksen suunnittelusta. Virtuaali-istunnossa sain tietää, että samana päivänä oli vielä lähetetty sähköpostia opetuksen suunnittelusta. Minulla ei kuitenkaan yleensä ole enää samana päivänä aikaa lukea yksityissähköpostiani, kun olen töissä. Siksi koin, että olin vähän pihalla opetuksen aikana ja eritoten breakouteissa.

Tästä sessiosta opin, että tiimiopettajuus edellyttää, että opettajat ovat selvillä aiheesta ja hallitsevat sen. Sinisten opetuksessa kävi niin, että yhdelläei toiminut mikki, mutta ryhmän kaksi muuta jäsentä pystyivät ottamaan kopin ja jatkamaan opetusta. Opetuksen suunnittelu on siis aihe, joka vaatii minulta lisäopiskelua. Ehkä se onkin sellainen alue, jota oppii parhaiten tekemällä.

Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa?

Ydinainesanalyysi oli meidän ryhmän aihe. Etukäteistehtävänä olimme antaneet katsottavaksi pätkä videosta, jossa käsiteltiin ydinainesanalyysiä. Minä luennoin aluksi kertauksenomaisesti, jotta kaikki pääsisivät kärrylle, jos joku ei ollut etukäteistehtävää tehnyt. Työnjakomme oli sellainen, että ryhmämme kahden muun jäsenen oli tarkoitus vetää harjoitustehtävät, joissa piti tehdä ydinainesanalyysi kahdesta meidän opintoihin kuuluvasta vapaasti valittavasta opintojaksosta. Siksi oli hieman huvittavaa seurata keskustelua, jossa ihmeteltiin tuntijakoja ym. Keskustelu oli suhteellisen vilkasta ja melko hyvin sieltä se ydinaineskin erottui. Ydinainesanalyysiinhän kuuluu, että pohditaan myös täydentävää tietämystä ja erityistietämystä. Toisaalta keskustelussa mentiin välillä sivuraiteille ja alettiin pohtia opetusmenetelmiä, mitä ydinainesanalyysi ei käsittääkseni ole. Ensin pitää miettiä, mitä opintojaksolla pitää opiskella ja vasta sen jälkeen tulee opetusmenetelmän valintaa sun muuta.

Tällaisen keskustelutehtävän, tässä tapauksessa kalamaljan, ohjaaminen ei ole kovin helppoa. Kalamalja onkin vaativa menetelmä. Opettajan pitää pitää ohjat käsissä ja tarvittaessa esittää ohjaavia kysymyksiä, jotta ryhmä keskustelee aiheesta eikä sen vierestä. Hyvää oli tarkkailijoiden tehtävä tehdä muistiinpanoja. Hyviä huomioita he olivatkin tehneet. Tuntuu melkein siltä, että tarkkailijat löysivät ydinaineksen paremmin kuin varsinaiset keskustelijat. Toisaalta tarkkailijoiden olisi voinut antaa liittyä keskusteluun sen loppuvaiheessa. Ehkä ydinainesanalyysi olisi sillä tavoin onnistunut paremmin.

Mikä on henkilökohtainen oppimisympäristö (PLE)?

Vihreän ryhmän etukäteistehtävänä oli tutustua Kyvyt.fi:hin. Palvelu tuntuu toisaalta hyvältä idealta, koska sinne voi mm. tallettaa omia töitään ja CV:n sekä verkostoitua. Se ei ole kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle, joten se ei oikein vastaa silloin tarkoitustaan. Sosiaalista mediaa tuntuu tulevan nykypäivänä joka tuutista, joten tämä tuntuu ehkä turhalta lisältä ja enemmänkin rasitteelta. Oli kuitenkin hyvä tutustua siihen.

Opettajana voisi olla hyvä idea tutustuttaa opiskelijat heti opintojen alussa johonkin tällaiseen palveluun. Tai ainakin kannustaa opiskelijoita keräämään omaa portfoliotaan. Opintojen päättyessä opiskelijoilla olisi valmiina hyvä paketti, jonka kanssa voi lähteä kolkuttelemaan työnantajien ovia.

OPETTAJANA JA OPISKELIJANA RYHMÄSSÄ

Tänään tulin hyvissä ajoin linjoille. Etukäteenkin oli sellainen rauhallinen mieli, että tästä päivästä tulee hyvä J Ja niinhän se olikin, ainakin meidän opiskelijoiden opetuksen suhteen. Aiheet nivoutuivat sujuvasti toisiinsa ja etenimme rauhallisesti. Ei ollut sellaisen hätäisen juoksun tuntua.

Mitä on ryhmädynamiikka?

Ensimmäinen aihe paneutui ryhmän dynamiikkaan. Sinänsä tutulta tuntuva aihe, josta joskus ennenkin olen kuullut luentoa. Ryhmädynamiikkaan liittyvät ryhmän eri vaiheet: aloitus, jolloin tutustutaan toinen toisiin ja orientoidutaan ryhmän tehtävään. Seuraavaksi tulee toimintavaihe, jolloin ristiriitoihin ei vielä tohdita puuttua. Ne ovat kuitenkin usein väistämättömiä ja vaativat ratkaisua, jotta ryhmän toiminta voi olla tehokasta. Lopuksi tulee hajoamisvaihe, jolloin ryhmän tehtävä saadaan valmiiksi ja sen toiminta päättyy.

Punaiset käyttivät Preziä, jonka käytön harjoittelun olin asettanut itselleni tavoitteeksi lähipäivien teknologiaopetukseen liittyen. Tosin virtuaali-istunnossa sen käyttö ei nyt ihan vakuuttanut minua. Prezi ei näkynyt niin selvästi kuin se ehkä olisi voinut näkyä ja oli ollut tarkoitus, mutta riittävän hyvin se kuitenkin nyt meidän ryhmässä näkyi. Luento meni kuitenkin enemmän luennoinniksi emmekä me opiskelijat päässeet ääneen juuri ollenkaan. Kirjoitustehtävän opettaja purki lukemalla itse ääneen sen, mitä olimme kirjoittaneet. Luokkaopetuksessa Prezi voi olla toimivampi. Ainakin olen saanut sellaisen vaikutelman, että kokonaisuus hahmottuu siitä hyvin ja eri osa-alueet siirtyvät tarkastelun alle jännittävällä tavalla.

Lopuksi saimme täyttää palautelomakkeen opetuksesta. Lomake oli muuten hyvä, mutta minun mieleen liiankin värikäs. Epäilen, että se ei ehkä sovellu esim. puna-vihersokeille tai niille, jotka häiriintyvät liiallisista ärsykkeistä. Nämä asiat on hyvä laittaa oman korvan taakse tulevaa varten.

Millainen on toimiva ryhmä?

Jouhevasti pääsimme ryhmädynamiikasta jatkamaan oman ryhmäni aiheeseen toimivasta ryhmästä. Olimme saaneet tuutorilta hyvän vinkin Belbinin (Belbin 2012; Fujitsu ei vuosilukua) roolitestistä, jonka olimme laittaneet etukäteistehtäväksi opiskelijoille. Kaikki olivat palauttaneet sen ja yksi ryhmämme jäsen oli ystävällisesti tehnyt hyvät taulukot tuloksista. Kävimme niitä läpi yhdessä edellisenä päivänä.

Huomasin itsestäni, että en jännittänyt nyt opetusta. Alustuksen aikana en katsonut dioja, vaan kerroin niistä omin sanoin. Olen ennenkin todennut, että vaikka minulla olisi muistiinpanot, en niitä välttämättä katso opetuksen aikana. Yleensä syynä on jännitys. Nyt en katsonut dioja jännityksen takia, vaan nimenomaan siksi, että en lukisi niistä suoraan. Mielestäni pääsin kerronnassani ehkä jonkinlaisen tarinan asteelle. Mielenkiintoisin osa meidän ryhmän opetuksesta oli ehkä ryhmien muodostamisharjoituksen jälkeen se, kun etukäteistestin tulokset tulivat näkyville. Huomasin, että opiskelijoita kiinnosti kovasti tutkia omia pisteitä ja millaiset tulokset muut olivat saaneet. Muutama mielenkiintoinen havainto sieltä tulikin esiin.

Koko ryhmän keskustelussa tuli esille, että testi oli ollut kaikkien mielestä hyvä ja mielenkiintoinen. Tuutoriopettaja toikin esille, että opetuksessa kannattaa aina hyödyntää omakohtaisia, tai opiskelijoita läheisesti koskettavia asioita. Sillä tavoin opittava asia painuu mieleen paremmin. Tämä on varmasti totta ja tähän mennessä olemme liian vähän hyödyntäneet tätä asiaa.

Lisää Belbinin teoriasta

Mitkä ovat ryhmän ohjaajan tehtävät?

Ryhmän ohjaajan tehtävät vaihtelevat ryhmäprosessin eri vaiheissa ja myös ryhmän työskentelyn eri vaiheissa. Suunnittelussa ja alussa ryhmän ohjaajan rooli on aktiivisempi ja ohjaavampi kuin myöhemmin. Ryhmän työskentelyn edetessä ryhmän ohjaajan tehtävä on pysytellä taka-alalla ja olla tarvittaessa käytettävissä tai ristiriitatilanteissa toimia sovittelijana ja uusien vaihtoehtojen esittäjänä. (Räisänen 2013.)

Näissä APE-opinnoissa minulle on jäänyt hyvin mieleen ryhmän alkuvaihe, jossa opettajalla on suuri rooli saada opiskelijat tutustumaan toisiinsa. Koulumaailmassa ainakin omat lapset ovat päässeet kokemaan ryhmäytymispäiviä tai –leirejä. Seiskaluokkalaisemme tosin taisi kokea ryhmäytymistä jo yllin kyllin, kun hän kertoi, että alkaa jo tulla korvista ulos alkusyksyn jokatuntiset puheet ”miltä tuntuu” jne. Näin aikuisen näkökulmasta ehkä ajattelee, että alkuvaiheeseen ei voi koskaan panostaa liikaa. Enpä tiedä, riippuu ehkä miten sen toteuttaa.

Tämän opetustuokion aikana tehtiin harjoitus, jossa olisi pitänyt suunnitella ryhmäopetus. Tehtävä osoittautui haastavaksi eikä sitä saatukaan virtuaali-istunnon aikana tehtyä. Opettaja pysyi tyynenä ja esitti kysymyksiä ja ehdotuksia, jotta olisimme saaneet tehtävän tehtyä. Loppukeskustelussa havaittiin, että ehkä tehtävä olisi kannattanut lähettää ennakkoon, jotta työskentely istunnon aikana olisi ollut tehokasta.

Tästä tuli mieleeni, että erilaisia aktivoivia tehtäviä suunnitellessa pitää ottaa monia asioita huomioon. Esim. mitä kannattaa pyytää tekemään etukäteen ja mitä sitten, jos tehtävä ei onnistu. Aina kannattaa olla varasuunnitelma ja esim. etukäteen mietittynä kysymyksiä ja neuvoja, joilla työskentelyn saa etenemään. Tärkeintä on kuitenkin, että opettajan tyyneys säilyy! 

Miten ryhmätyömenetelmiä voi hyödyntää opetuksessa?

Sininen ryhmä oli hoksannut hyödyntää edellisen virtuaaliopetuksen jälkitehtävää tämänkertaisen aiheen opettamisessa. Kävimme läpi erilaisia esimerkkejä ryhmätyömenetelmien käytöstä eri aloilla. Tuli selväksi, että ryhmätyömenetelmät sopivat alalle kuin alalle. Toki menetelmiä ei kannata käyttää vain menetelmän vuoksi, vaan nimenomaan sillä perusteella, miten menetelmä sopii opittavaan asiaan.

Oma innostukseni yhteistoiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin (ks. Koppinen & Pollari 1993; Sahlberg & Sharan 2002) on vain kasvanut tämän syksyn aikana. Nyt huomaan myös, miten paljon yliopistossakin käytettiin ryhmätyömenetelmiä. Eräällä alkuvaiheessa pidetyllä Ruotsin yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvällä kurssilla ruotsin opinnoissani saimme valita ryhmän itse. Minun ryhmään tuli sattuneesta syystä hieman vanhempaa vuosikertaa olevia opiskelijoita, joista yksi oli äidinkielenopettaja-opiskelija, toinen oli luokanopettajaksi opiskeleva ja kolmas valmis luokanopettaja-ranskanopettaja. Kaikilla heillä oli ruotsi sivuaineena. Ryhmämme oli todella toimiva. Nautimme työskentelystä yhdessä ja lopputuloksena kerroimme Norrbottenissa asuvasta perheestä, sillä tarkoituksena oli esitellä yksi Ruotsin maakunnista. Kerroimme siis aiheestamme tarinan muodossa. Ja nythän olemme katsoneet aktivoiva luento-videon, jossa puhuttiin tarinan kerronnasta. Huomaan, että tuon ryhmän vahvuutena oli ehkä se, että se koostui opettajaksi opiskelevista tai jo valmiista opettajasta. Minä poikkesin kyllä siinä suhteessa, mutta ehkä minun ansioni oli ikä ja muu työkokemus.

Jäin miettimään ryhmien muodostamista. Riippuu ehkä ryhmästä ja opiskelijoiden iästä, kuinka paljon opettajan pitää tai kannattaa puuttua ryhmien muodostamiseen. Kirjallisuuden perusteella opiskelijoiden voi joskus antaa muodostaa ryhmät itse, mutta jotta ryhmien koostumus vaihtelisi, opettajan kannattaa miettiä valmiiksi erilaisia kokoonpanoja. Näin opiskelijat saavat mahdollisimman monenlaisia kokemuksia erilaisissa ryhmissä työskentelystä.

Tuttu ryhmä tuo turvallisuutta. Sen huomasin nyt näitä opintoja pohtiessani. Meillä on teemaryhmät ja virtuaaliryhmät. Näihin ryhmiin on jo tottunut, joten muutos aiheuttaa hämmennystä. Nämä tunteet ovat varmasti hyvä kokea, jotta opettajana osaisi asettua opiskelijoiden asemaan.

kuva: M.Rantapää

LÄHTEET:

Belbin. 2012. Belbin Team Roles. Viitattu 30.12.2013. http://www.belbin.com/rte.asp?id=8.

Fujitsu Finland. Toimivassa tiimissä on monenlaista väkeä. Ei vuosilukua. Viitattu 30.12.2013. http://www.fujitsu.fi/testit/tiimirooli/tiimiroolit.htm.

Koppinen, M-L. & Pollari, J. 1993. Yhteistoiminnallinen oppiminen. WSOY, Helsinki.

Räisänen, M. 2013. Opettajana ja opiskelijana ryhmässä. APE 6 –luentomateriaali 17.10.2013. Optimassa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu. Viitattu 30.12.2013. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu. Viitattu 30.12.2013.

Sahlberg, P. & Sharan, S. 2002. Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. WSOY, Helsinki.