TUTKIVA JA KEHITTÄVÄ OPPIMINEN

Tänään olin valmiiksi hieman hermostunut ja jännittynyt. Syynä oli ehkä virtuaali-istunnon sujumisen jännittämistä enemmän aamupäivällä pitämäni ”luento” omasta työstäni Rovala-opiston viittomakielenohjaaja-opiskelijoille. En ehtinyt kovin hyvin valmistella sitä esitystä ja tekemäni pp oli lähinnä kahden järjestön kotisivuilta leikkaa-liimaa-tekniikalla toteutettu kooste. Esitykseni aikana huomasin tarkkailevani itseäni kovasti: miten aktivoin opiskelijoilta, millaisia käytännön esimerkkejä kerron jne. Sinänsä tämä itsetarkkailu huvitti minua ja ihan hyödyllistähän se onkin. APE-opinnot alkavat toimia? J Toisaalta, alun yksinpuheluni aikana koin takautuman vuosien takaisesta opetuksesta, jolloin puhuin varmaan tosi monotonisesti ja rauhallisesti, minkä jälkeen satuin kuulemaan opiskelijoiden arvostelua nukuttavasta ja tylsästä tyylistäni. Varmaan se oli aiheellista, mutta tämä ”peikko” on ehkä hillinnyt halujani alkaa opettajaksi. APE-opintojen aikana olen huomannut, että olen saanut sitä evästä, jota olin kaivannutkin, eli oppia oppimisesta ja opettamisesta. Mutta nyt varsinaiseen asiaan eli päivän teemoihin.

Mitä on tutkiva ja kehittävä oppiminen?

Olin etukäteen katsastanut Optimassa olevat materiaalit enkä ymmärtänyt sinisten Tutkivan oppimisen mallista mitään. Sannan opetus oli kuitenkin selkeä ja malli avautui itse istunnossa hyvin. Opetusmenetelmänä oli Ongelmaperustainen oppiminen ja aluksi pohdimme isossa ryhmässä teemaa Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa. Saimme ideoida siihen liittyviä kysymyksiä. Sanna-opettajan positiivinen palaute ja innostaminen toteutui hyvin. Mielestäni opettajana pitäisikin muistaa kannustaa kaikkia opiskelijoita tasapuolisesti ja vuorollaan. Vaikka opiskelija ei vastaisikaan oikein tai juuri sitä, mitä olisi tarkoitus, rakentavaa palautetta pitäisi aina antaa. Minusta on ikävää, jos opettaja suosii tiettyjä opiskelijoita. On opettajan ammattitaitoa, että saa ne hiljaisemmatkin ja aremmat opiskelijat osallistumaan opetukseen.

Ilmeisesti kaikki olivat olleet siinä käsityksessä, että opetusaika on 35 minuuttia. Niin olin minäkin. Viime kerralla sopimamme opetusaika koski kuitenkin virtuaali-istuntoja APE 8 ja 9. Eikös tämä ole oppimisen perusasia, että viimeksi käsitelty asia jää mieleen? Nyt huomasin, että olen orientoitunut APE 8-virtuaali-istuntoon ikään kuin se toteutettaisiin tiimiopettajuutena. Onneksi tässä vaiheessa huomasin asian oikean tolan ja ehdin muuttaa orientoitumistani.

Tästä opetusaika-kömmähdyksestä johtuen koko päivän aikataulut menivät sekaisin. Sinänsä oli mukava olla välillä koko porukalla koolla ja nähdä erilaisia opetustyylejä. Tiimiopettajuuden aikana muiden piti sulkea kamerat, mikä tuntui minusta mukavalta, kun en koskaan saa omaa kuvaani näkyviin. En siis saanut tälläkään kerralla, mutta eipä ollut muillakaan naama näkyvillä toisen ryhmän opetuksen aikana. Se ettei näe kaikkien kasvoja on hankalaa opettajan kannalta. Itse ainakin siirrän katsettani ja pyrin katsekontaktiin opiskelijoiden kanssa, siis yleensä muualla, AC:ssä se ei nyt ole oikein onnistunut…

Lyhyessä ajassa ongelmaperustainen työskentely, jossa ensin ideoitiin koko ryhmän kesken, breakouteissa toteutettiin jatkotyöskentely ja yhteenveto tehtiin lopulta koko ryhmässä toimi mielestäni esimerkinomaisesti. Enemmän aikaahan tällainen työskentely vaatisi. Sinänsä työskentelytapa oli hyödyntämisen arvoinen jatkossa omassa työssäni.

Tätä kirjoittaessani hoksaan, että tähän opetukseen liittyi jälkitehtäväkin, hupsista…

Miten opetusta suunnitellaan? Konkreettinen esimerkki alaltasi.

Opetuksen suunnitteluun liittyvän etukäteistehtävän olin ehtinyt tehdä melkein kokonaan. Koin, että se ei ollut kuitenkaan helppoa ja olisin kaivannut teoriatietoa opetuksen suunnittelusta. Virtuaali-istunnossa sain tietää, että samana päivänä oli vielä lähetetty sähköpostia opetuksen suunnittelusta. Minulla ei kuitenkaan yleensä ole enää samana päivänä aikaa lukea yksityissähköpostiani, kun olen töissä. Siksi koin, että olin vähän pihalla opetuksen aikana ja eritoten breakouteissa.

Tästä sessiosta opin, että tiimiopettajuus edellyttää, että opettajat ovat selvillä aiheesta ja hallitsevat sen. Sinisten opetuksessa kävi niin, että yhdelläei toiminut mikki, mutta ryhmän kaksi muuta jäsentä pystyivät ottamaan kopin ja jatkamaan opetusta. Opetuksen suunnittelu on siis aihe, joka vaatii minulta lisäopiskelua. Ehkä se onkin sellainen alue, jota oppii parhaiten tekemällä.

Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa?

Ydinainesanalyysi oli meidän ryhmän aihe. Etukäteistehtävänä olimme antaneet katsottavaksi pätkä videosta, jossa käsiteltiin ydinainesanalyysiä. Minä luennoin aluksi kertauksenomaisesti, jotta kaikki pääsisivät kärrylle, jos joku ei ollut etukäteistehtävää tehnyt. Työnjakomme oli sellainen, että ryhmämme kahden muun jäsenen oli tarkoitus vetää harjoitustehtävät, joissa piti tehdä ydinainesanalyysi kahdesta meidän opintoihin kuuluvasta vapaasti valittavasta opintojaksosta. Siksi oli hieman huvittavaa seurata keskustelua, jossa ihmeteltiin tuntijakoja ym. Keskustelu oli suhteellisen vilkasta ja melko hyvin sieltä se ydinaineskin erottui. Ydinainesanalyysiinhän kuuluu, että pohditaan myös täydentävää tietämystä ja erityistietämystä. Toisaalta keskustelussa mentiin välillä sivuraiteille ja alettiin pohtia opetusmenetelmiä, mitä ydinainesanalyysi ei käsittääkseni ole. Ensin pitää miettiä, mitä opintojaksolla pitää opiskella ja vasta sen jälkeen tulee opetusmenetelmän valintaa sun muuta.

Tällaisen keskustelutehtävän, tässä tapauksessa kalamaljan, ohjaaminen ei ole kovin helppoa. Kalamalja onkin vaativa menetelmä. Opettajan pitää pitää ohjat käsissä ja tarvittaessa esittää ohjaavia kysymyksiä, jotta ryhmä keskustelee aiheesta eikä sen vierestä. Hyvää oli tarkkailijoiden tehtävä tehdä muistiinpanoja. Hyviä huomioita he olivatkin tehneet. Tuntuu melkein siltä, että tarkkailijat löysivät ydinaineksen paremmin kuin varsinaiset keskustelijat. Toisaalta tarkkailijoiden olisi voinut antaa liittyä keskusteluun sen loppuvaiheessa. Ehkä ydinainesanalyysi olisi sillä tavoin onnistunut paremmin.

Mikä on henkilökohtainen oppimisympäristö (PLE)?

Vihreän ryhmän etukäteistehtävänä oli tutustua Kyvyt.fi:hin. Palvelu tuntuu toisaalta hyvältä idealta, koska sinne voi mm. tallettaa omia töitään ja CV:n sekä verkostoitua. Se ei ole kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle, joten se ei oikein vastaa silloin tarkoitustaan. Sosiaalista mediaa tuntuu tulevan nykypäivänä joka tuutista, joten tämä tuntuu ehkä turhalta lisältä ja enemmänkin rasitteelta. Oli kuitenkin hyvä tutustua siihen.

Opettajana voisi olla hyvä idea tutustuttaa opiskelijat heti opintojen alussa johonkin tällaiseen palveluun. Tai ainakin kannustaa opiskelijoita keräämään omaa portfoliotaan. Opintojen päättyessä opiskelijoilla olisi valmiina hyvä paketti, jonka kanssa voi lähteä kolkuttelemaan työnantajien ovia.