Tänään tulin hyvissä ajoin linjoille.
Etukäteenkin oli sellainen rauhallinen mieli, että tästä päivästä tulee hyvä J Ja niinhän se olikin,
ainakin meidän opiskelijoiden opetuksen suhteen. Aiheet nivoutuivat sujuvasti
toisiinsa ja etenimme rauhallisesti. Ei ollut sellaisen hätäisen juoksun
tuntua.
Mitä on ryhmädynamiikka?
Ensimmäinen aihe paneutui ryhmän
dynamiikkaan. Sinänsä tutulta tuntuva aihe, josta joskus ennenkin olen kuullut
luentoa. Ryhmädynamiikkaan liittyvät ryhmän eri vaiheet: aloitus, jolloin
tutustutaan toinen toisiin ja orientoidutaan ryhmän tehtävään. Seuraavaksi
tulee toimintavaihe, jolloin ristiriitoihin ei vielä tohdita puuttua. Ne ovat
kuitenkin usein väistämättömiä ja vaativat ratkaisua, jotta ryhmän toiminta voi
olla tehokasta. Lopuksi tulee hajoamisvaihe, jolloin ryhmän tehtävä saadaan
valmiiksi ja sen toiminta päättyy.
Punaiset käyttivät Preziä, jonka käytön harjoittelun
olin asettanut itselleni tavoitteeksi lähipäivien teknologiaopetukseen
liittyen. Tosin virtuaali-istunnossa sen käyttö ei nyt ihan vakuuttanut minua.
Prezi ei näkynyt niin selvästi kuin se ehkä olisi voinut näkyä ja oli ollut
tarkoitus, mutta riittävän hyvin se kuitenkin nyt meidän ryhmässä näkyi. Luento
meni kuitenkin enemmän luennoinniksi emmekä me opiskelijat päässeet ääneen
juuri ollenkaan. Kirjoitustehtävän opettaja purki lukemalla itse ääneen sen,
mitä olimme kirjoittaneet. Luokkaopetuksessa Prezi voi olla toimivampi. Ainakin
olen saanut sellaisen vaikutelman, että kokonaisuus hahmottuu siitä hyvin ja
eri osa-alueet siirtyvät tarkastelun alle jännittävällä tavalla.
Lopuksi saimme täyttää palautelomakkeen
opetuksesta. Lomake oli muuten hyvä, mutta minun mieleen liiankin värikäs.
Epäilen, että se ei ehkä sovellu esim. puna-vihersokeille tai niille, jotka
häiriintyvät liiallisista ärsykkeistä. Nämä asiat on hyvä laittaa oman korvan taakse
tulevaa varten.
Millainen on toimiva ryhmä?
Jouhevasti pääsimme ryhmädynamiikasta
jatkamaan oman ryhmäni aiheeseen toimivasta ryhmästä. Olimme saaneet tuutorilta
hyvän vinkin Belbinin (Belbin 2012; Fujitsu ei vuosilukua) roolitestistä, jonka olimme laittaneet etukäteistehtäväksi
opiskelijoille. Kaikki olivat palauttaneet sen ja yksi ryhmämme jäsen oli ystävällisesti
tehnyt hyvät taulukot tuloksista. Kävimme niitä läpi yhdessä edellisenä
päivänä.
Huomasin itsestäni, että en jännittänyt nyt
opetusta. Alustuksen aikana en katsonut dioja, vaan kerroin niistä omin sanoin.
Olen ennenkin todennut, että vaikka minulla olisi muistiinpanot, en niitä
välttämättä katso opetuksen aikana. Yleensä syynä on jännitys. Nyt en katsonut
dioja jännityksen takia, vaan nimenomaan siksi, että en lukisi niistä suoraan.
Mielestäni pääsin kerronnassani ehkä jonkinlaisen tarinan asteelle.
Mielenkiintoisin osa meidän ryhmän opetuksesta oli ehkä ryhmien
muodostamisharjoituksen jälkeen se, kun etukäteistestin tulokset tulivat
näkyville. Huomasin, että opiskelijoita kiinnosti kovasti tutkia omia pisteitä
ja millaiset tulokset muut olivat saaneet. Muutama mielenkiintoinen havainto
sieltä tulikin esiin.
Koko ryhmän keskustelussa tuli esille, että
testi oli ollut kaikkien mielestä hyvä ja mielenkiintoinen. Tuutoriopettaja
toikin esille, että opetuksessa kannattaa aina hyödyntää omakohtaisia, tai
opiskelijoita läheisesti koskettavia asioita. Sillä tavoin opittava asia painuu
mieleen paremmin. Tämä on varmasti totta ja tähän mennessä olemme liian vähän
hyödyntäneet tätä asiaa.
Mitkä ovat ryhmän ohjaajan tehtävät?
Ryhmän ohjaajan tehtävät vaihtelevat
ryhmäprosessin eri vaiheissa ja myös ryhmän työskentelyn eri vaiheissa.
Suunnittelussa ja alussa ryhmän ohjaajan rooli on aktiivisempi ja ohjaavampi
kuin myöhemmin. Ryhmän työskentelyn edetessä ryhmän ohjaajan tehtävä on
pysytellä taka-alalla ja olla tarvittaessa käytettävissä tai
ristiriitatilanteissa toimia sovittelijana ja uusien vaihtoehtojen esittäjänä. (Räisänen 2013.)
Näissä APE-opinnoissa minulle on jäänyt hyvin
mieleen ryhmän alkuvaihe, jossa opettajalla on suuri rooli saada opiskelijat
tutustumaan toisiinsa. Koulumaailmassa ainakin omat lapset ovat päässeet
kokemaan ryhmäytymispäiviä tai –leirejä. Seiskaluokkalaisemme tosin taisi kokea
ryhmäytymistä jo yllin kyllin, kun hän kertoi, että alkaa jo tulla korvista
ulos alkusyksyn jokatuntiset puheet ”miltä tuntuu” jne. Näin aikuisen
näkökulmasta ehkä ajattelee, että alkuvaiheeseen ei voi koskaan panostaa
liikaa. Enpä tiedä, riippuu ehkä miten sen toteuttaa.
Tämän opetustuokion aikana tehtiin harjoitus,
jossa olisi pitänyt suunnitella ryhmäopetus. Tehtävä osoittautui haastavaksi
eikä sitä saatukaan virtuaali-istunnon aikana tehtyä. Opettaja pysyi tyynenä ja
esitti kysymyksiä ja ehdotuksia, jotta olisimme saaneet tehtävän tehtyä. Loppukeskustelussa
havaittiin, että ehkä tehtävä olisi kannattanut lähettää ennakkoon, jotta
työskentely istunnon aikana olisi ollut tehokasta.
Tästä tuli mieleeni, että erilaisia
aktivoivia tehtäviä suunnitellessa pitää ottaa monia asioita huomioon. Esim. mitä
kannattaa pyytää tekemään etukäteen ja mitä sitten, jos tehtävä ei onnistu.
Aina kannattaa olla varasuunnitelma ja esim. etukäteen mietittynä kysymyksiä ja
neuvoja, joilla työskentelyn saa etenemään. Tärkeintä on kuitenkin, että
opettajan tyyneys säilyy!
Miten ryhmätyömenetelmiä voi hyödyntää opetuksessa?
Sininen ryhmä oli hoksannut hyödyntää
edellisen virtuaaliopetuksen jälkitehtävää tämänkertaisen aiheen opettamisessa.
Kävimme läpi erilaisia esimerkkejä ryhmätyömenetelmien käytöstä eri aloilla.
Tuli selväksi, että ryhmätyömenetelmät sopivat alalle kuin alalle. Toki
menetelmiä ei kannata käyttää vain menetelmän vuoksi, vaan nimenomaan sillä
perusteella, miten menetelmä sopii opittavaan asiaan.
Oma innostukseni yhteistoiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin (ks. Koppinen & Pollari 1993; Sahlberg & Sharan 2002) on vain
kasvanut tämän syksyn aikana. Nyt huomaan myös, miten paljon yliopistossakin
käytettiin ryhmätyömenetelmiä. Eräällä alkuvaiheessa pidetyllä Ruotsin
yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvällä kurssilla ruotsin opinnoissani saimme
valita ryhmän itse. Minun ryhmään tuli sattuneesta syystä hieman vanhempaa
vuosikertaa olevia opiskelijoita, joista yksi oli
äidinkielenopettaja-opiskelija, toinen oli luokanopettajaksi opiskeleva ja
kolmas valmis luokanopettaja-ranskanopettaja. Kaikilla heillä oli ruotsi
sivuaineena. Ryhmämme oli todella toimiva. Nautimme työskentelystä yhdessä ja
lopputuloksena kerroimme Norrbottenissa asuvasta perheestä, sillä tarkoituksena
oli esitellä yksi Ruotsin maakunnista. Kerroimme siis aiheestamme tarinan
muodossa. Ja nythän olemme katsoneet aktivoiva luento-videon, jossa puhuttiin
tarinan kerronnasta. Huomaan, että tuon ryhmän vahvuutena oli ehkä se, että se
koostui opettajaksi opiskelevista tai jo valmiista opettajasta. Minä poikkesin
kyllä siinä suhteessa, mutta ehkä minun ansioni oli ikä ja muu työkokemus.
Jäin miettimään ryhmien muodostamista.
Riippuu ehkä ryhmästä ja opiskelijoiden iästä, kuinka paljon opettajan pitää
tai kannattaa puuttua ryhmien muodostamiseen. Kirjallisuuden perusteella opiskelijoiden
voi joskus antaa muodostaa ryhmät itse, mutta jotta ryhmien koostumus
vaihtelisi, opettajan kannattaa miettiä valmiiksi erilaisia kokoonpanoja. Näin
opiskelijat saavat mahdollisimman monenlaisia kokemuksia erilaisissa ryhmissä
työskentelystä.
Tuttu ryhmä tuo turvallisuutta. Sen huomasin
nyt näitä opintoja pohtiessani. Meillä on teemaryhmät ja virtuaaliryhmät.
Näihin ryhmiin on jo tottunut, joten muutos aiheuttaa hämmennystä. Nämä tunteet
ovat varmasti hyvä kokea, jotta opettajana osaisi asettua opiskelijoiden
asemaan.
 |
| kuva: M.Rantapää |
LÄHTEET:
Belbin. 2012. Belbin Team Roles. Viitattu 30.12.2013. http://www.belbin.com/rte.asp?id=8.
Fujitsu Finland. Toimivassa tiimissä on monenlaista väkeä. Ei vuosilukua. Viitattu 30.12.2013. http://www.fujitsu.fi/testit/tiimirooli/tiimiroolit.htm.
Koppinen, M-L. & Pollari, J. 1993. Yhteistoiminnallinen oppiminen. WSOY, Helsinki.
Sahlberg, P. & Sharan, S. 2002. Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. WSOY, Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti