ERILAISIA TOIMINNALLISIA RYHMÄTYÖMENETELMIÄ

Kokeilimme kahden lähipäivän aikana melkoisen määrän erilaisia toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä. Hyvä niin, sillä käytännössä kokeiltuna kunkin menetelmän vahvuudet, edut ja haasteet huomaa parhaiten. Menetelmiä on varmasti lukuisa määrä lisää ja kunkin mentelmän käyttökelpoisuutta ei voi tietää varmasti ennen kuin sitä käytännössä ryhmän kanssa kokeilee. Itse innostuin kovasti harjoituksistamme ja tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan niin näitä kuin monia muitakin! Menetelmistä on varmasti monissa oppaissa, mutta tässä olevat olen poiminut lähipäivien materiaalistamme. Ryhmätyömenetelmiä voi käyttää niin ryhmän tutustumisvaiheessa ja ryhmiin jakamisessa kuin itse teeman tai aineen opiskelussa. Menetelmiä esitellään esimerkiksi Hyppösen ym. (2009) Opettajan työkalupakissa ja Sauvolan Mukavia hetkiä - Koulutuksen tukipaketissa.


Akvaariokeskustelu

Akvaariokeskustelussa ryhmä jaetaan esim. kahteen. Sisäpiiri keskustelee annetusta teemasta ja ulkopiirille voidaan antaa tarkkailutehtävä tai keskustelun yhteenvedon tekeminen. Olennaista on, että sisäpiiri pääsee keskustelussaan johonkin lopputulokseen. Ryhmän voi antaa olla hyvin itseohjautuva tai sille voidaan antaa pelisäännöt, kuten puheenjohtajan ja sihteerin valinta. Sisäpiiristä joku voi tulla ulkopiiriin huilausvuoroon, jolloin joku ulkopiiristä tulee sisäpiiriin ja osallistuu aktiivisesti keskusteluun. Variaatioita ovat esimerkiksi:

a.    sisäpiiri – keskustelu 1

b.    ulkopiiri – keskustelu 2

c.    paikanvaihto

d.    simulaatio

e.    videointi

f.     ulkopiiri tarkkaileekin ryhmädynamiikkaa eikä keskustelun sisältöä

Akvaariokeskusteluun sisältyy mielestäni monia huomionarvoisia seikkoja:

• keskustelijoiden lukumäärä
• pöydän muoto, jotta kaikki näkevät ja kuulevat toisensa
• keskustelutehtävä, josta kaikilla olisi hyvä olla joku näkemys

APE I -opinnoissa käytimme akvaariokeskustelua pariinkin otteeseen. Ensimmäisessä ulkopiiriläisten tehtävänä oli tehdä keskustelusta yhteenveto ja toisessa ulkopiiriläiset tarkkailivat sisäpiiriläisten rooleja ja toimintaa. Näin kaikilla on tekemistä eikä kenenkään aika käy pitkäksi. Voisin hyvin käyttää akvaariokeskustelua opettajana.

Rooleja ja draamaa

• pedagoginen draama, roolien avulla oppiminen
• roolien avulla harjoitellaan jotain tilannetta
• ei näyttelemistä
• ryhmä pitää tuntea ja aihe mietittävä, jotta tämä menetelmä toimisi onnistuneesti
• annetaan aihe, Case-oppiminen ja tehdään ”tilanne” tai opiskelijat keksivät itse oman tilanteen
• tärkeää on lopetus ja tilanteen purku

Käytön esimerkkinä voisi olla palvelualan asiakaspalvelutilanne, jonka voi myös videoida ja analysoida. Hoitotyössä käytetään paljon draamaa,mikä sopii potilastyöhön oikein hyvin.

Pedagogisen draaman avulla voi harjoitella käytännön tilanteita kuvitteellisessa ympäristössä. Sen avulla voi harjoitella eläytymistä toisen asemaan. Draaman avulla voi kokeilla erilaisia tilanteen ratkaisuvaihtoehtoja. Ehdottomasti käyttöön!

Muistan, että aikoinaan diakonissaksi opiskellessani käytettiin tätä menetelmää, mutta tilanteen purku jäi hieman kesken. Eläytyminen oli vahvaa kuvitteellisessa tilanteessa, jossa oli perhetilanne. Aviomies oli tehnyt syrjähypyn ja minulla oli vaimon rooli. Aviomiestä esittävälle opiskelukaverille tuli oikeasti paha olo tilanteessa. Toisaalta tällaisessa harjoituksessa saa erilaisia näkökulmia, koska toinen ei välttämättä käyttäydykään sillä tavalla, kuin itse odottaa. Mutta jos tilannetta ei pureta kunnolla ja jätetä rooleja, seuraukset voivat olla hankalia. Lisäksi tämä esimerkki kertoo siitä, että draaman käyttö on vaikuttavaa ja mieleenjäävää, koska muistan tämän tilanteen yli 20 vuoden takaa...

Noppapeli

Tavoitteena on hyödyntää erilaisuutta ja saada uusia ideoita. Menetelmä soveltuu useisiin eri tilanteisiin ja kohderyhmiin.

1.    määritellään aihe

2.    paperilla on numeroituja kysymyksiä

3.    jokainen heittää vuorollaan noppaa ja vastaa silmäluvun osoittamaan kysymykseen

Hyödyt ja käyttö:

• oppii tekstinymmärtämistä, jos vastauksia haetaan alussa luetusta tekstistä
• voi käyttää kielten opetuksessa, esim. keskustelu, kuvasta kertominen
• kaikki pääsevät vuorollaan ääneen
• keskustelun voi jättää pöytään tai koota taululle tms. kukin kysymys + vastaukset
• tenttiin kertaamisessa hyvä apu

Muita pelejä:

• Alias-peli: käsitteiden selittäminen
• Lautapeli: tehtäviä, esim. kieltenopiskelussa laske 1-10, taivuta verbi

Bingo

Paperilla voi olla valmiita kysymyksiä tai väitteitä, joihin haetaan ratkaisua toisilta ryhmän jäseniltä. Ensimmäisenä rivin saanut voittaa.

Käyttö ja edut:

• tutustumisessa
• kielten opetuksessa: suomalaisia sanoja ja niihin haetaan käännöksiä
• tenttiin kertaamisessa
• opiskeltavaan aiheeseen liittyviä kysymyksiä
• sattuma mukana
• kilpailuvietti innostaa

Minuuden markkinat

1. valitaan sattumalta kolme adjektiivia sisältävää korttia
2. kaupataan toisille niitä adjektiiveja. jotka eivät sovi itselle
3. aina pitää olla kolme korttia kädessä

Keskustelussa koko ryhmän kesken valitaan yksi ominaisuus/kortti, josta kukin kertoo, miten se näkyy tulevassa ammatissa.

Variaatiot:

• helppoja ominaisuuksia ryhmän muotoutumisen alussa ja syvällisempiä ominaisuuksia loppuvaiheessa
• joku piirre, jota itsellä ei ole
• piirre, jossa haluaa kehittyä
• tavoiteltavia asioita / vältettäviä asioita
• backupina voi olla 10 korttia pöydällä, josta voi käydä vaihtamassa itselle epäsopivan kortin
• miten negatiivisesta piirteestä / kortista voi tehdä positiivisen

Muistettavaa:

• kasvattajan vastuu: erilaisten persoonien kunnioittaminen
• kasvattajan rooli heikkenee, mitä vanhempia opiskelijat ovat
• heikkoudet + vahvuudet

Menetelmä on käyttökelpoinen itsetuntemuksen kasvun ja itsensä hyväksymisen apuvälineenä. Loppupalautteen käytössä valitaan kolme sopivaa piirrettä / taitoa, mitä haluaa sanoa opiskelukavereille.

Väitekortit

1. Jokainen ottaa nämä kortit:

• punainen kortti = E (en ole samaa mieltä)
• vihreä kortti = S (olen samaa mieltä)
• keltainen kortti = ? (en osaa sanoa)

2. Esitetään väitteitä, joihin jokainen vastaa kutakin korttia näyttämällä:

• jos on samaa mieltä = vihreä
• jos on eri mieltä = punainen
• jos ei osaa sanoa = keltainen

3. Opettaja pyytää yhtä punaisen / vihreän / keltaisen kortin nostajaa perustelemaan valintansa.

Hyötyjä:

• herätetään keskustelua
• eri näkökulmia nousee esille
• kaikilta kysytään jossain vaiheessa
• samat ihmiset eivät ole aina äänessä
• aktivointi, kaikkien on pakko nostaa joku kortti
• soveltaminen työelämässä

Idea ja ratkaisu – ryhmä

Jokainen kirjaa omaan paperiin kysymyksen, johon muut vuorotellen kirjaavat vastauksen / kommentin / jatkokysymyksen. Kun paperi palaa takaisin, kukin muodostaa tiivistelmän tai yhteenvedon kirjauksista.

Harjoituksessa tehty esimerkki omasta kysymyksestäni toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin liittyen:

Millaisia kompastuskiviä toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin (yleisesti ottaen) voisi liittyä?
1.    huono ohjeistus -> ryhmät puhuvat ”puuta heinää”
2.    ajankäyttö; vaikuttavia asioita paljon: teema, ryhmäkoko, ikä, menetelmä ja sen tuttuus
3.    motivointi, syy -> seuraus

Oma yhteenvetoni:

Toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin voi liittyä monenlaisia kompastuskiviä, kuten teema, ryhmään liittyvät tekijät, menetelmä, motivointi ja huono ohjeistus.

Aivoriihi

Paras ryhmäkoko lienee neljä henkilöä. Alussa ei tyrmätä mitään tai kenenkään ajatuksia. Vapaasti tai vuorotellen jokainen tuo uuden ajatuksen pöytään, voi sanoa ”ohi”. Kun uusia ideoita ei synny, olemassa olevat ryhmitellään. Lopuksi voidaan äänestää vaihtoehdoista se, mikä valitaan.

Lumipallo-menetelmä

Harjoituksen aiheena oli arviointi / palaute. Ensimmäisessä vaiheessa:
1.    Mieti itseksesi, mikä tilanne tulee mieleen arvioinnista tai palautteenannosta.
2.    Kerrotaan parin kanssa vuorotellen, toinen kuuntelee ja voi esittää kysymyksiä.
3.    Keskustellaan parin kanssa.

Toisessa vaiheessa aihe oli: Palaute- / arviointitilanteen tärkeät tekijät.
1.    Pohdi yksin 6 tekijää
2.    Keskustele parin kanssa ja tehkää yhteinen tuotos.
3.    Jatkakaa 4 hengen ryhmissä ja tehkää yhteinen tuotos.

Lumipalloa voi jatkaa edelleen isommissa ryhmissä ja lopulta koko ryhmän kesken.

Lumipallo-menetelmän edut:

• rikastuminen: yksin -> pareittain -> pienryhmä -> isompi / koko ryhmä
• syntyy paljon keskustelua
• saadaan erilaisia ja uusia näkemyksiä

Tämä on ehdottomasti käyttökelpoinen menetelmä myös työelämässä! Yhtenä esimerkkinä käyttömahdollisuudesta koulutuksessa oli opetuksen suunnittelussa ydinainesanalyysin teko ja sen kiteyttäminen.

Vaikka en vielä tiedä, toiminko koskaan opettajana, en silti koe näiden menetelmien olevan vain opettajan yksinoikeutta. Toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä voi hyvin käyttää hyödyksi työelämässä erilaisissa ryhmätilanteissa kurssi- ja koulutustilanteissa. Erityisen innoissani olen erilasista oppaista, joista löytyy hyviä vinkkejä ryhmien jakamiseen ja tutustumiseen - niin ja tietysti näistä menetelmistä, joita noissa tilanteissa voi käyttää!

Ryhmätehtävien palaute- ja purkumalleja 

(Kataja, Jaakkola & Liukkonen (2011). Ryhmä liikkeelle. Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Jyväskylä: PS-kustannus.

1.Pienryhmän suullinen purku (Seura- ja perhekoirat)

• Keskustellen pienryhmässä, yhteenveto kertomalla kaikille.

2.Symbolipurku (Metsästyskoirat)

• Piirrä, leikkaa, liimaa…
• Luova tapa, tulkinta? 
• Pienryhmä voi kertoa kuvien ja symbolien merkityksen tai sen voi jättää jokaisen oman tulkinnan varaan.

3.Tehtäväkohtainen arviointipurku (Koirat erikoistehtäviin)

• Jokainen tehtävä/ harjoitus käsitellään erikseen.

4.Fläppipurku (Paimenkoirat)

• Kukin pienryhmän jäsen menee oman fläppitaulun/paperin eteen ja kirjoittaa siihen yhden ajatuksen.
• Pienryhmä kiertää fläpiltä toiselle niin kauan, että pyydetty määrä palautetta on annettu (esim. 2 ajatusta kultakin/fläppi) tai kunnes uusia ajatuksia ei synny.
• Pienryhmän jäsenet voivat keskustella ajatuksistaan keskenään kiertelyn ajan.
• Ajatukset voidaan esitellä koko ryhmälle yhdessä tai muut ryhmäläiset voivat kierrellä lukemassa fläpit itsekseen.

Tämän menetelmän avulla käsittelimme opintojakson lähipäivien palautteen. Suullinen purku lienee kaikkein tutuin ja käytetyin ylipäätään palautteen saamiseksi. Paljon on vuosien varrella tullut vastaan myös kirjallisen palautteen keräämistä. Uutta minulle oli tämä tapa, että iso ryhmä jaettiin koirakorttien avulla neljään ryhmään, joista jokainen koosti palautteen eri tavoin. Itse kuuluin tuohon fläppipurku-ryhmään. Kuvien ja symbolien leikkaaminen lehdistä vaikutti monen mielestä kiinnostavalta ja tätä voisin hyvin joskus kokeilla. Työelämässäkin tällaista palautteenantoa voisin hyvin kokeilla - ehkäpä jo ensi kesänä kurssityössä?

-------------

Lähteet:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo. 

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Sauvola, U. Ei vuosilukua. Mukavia hetkiä. Koulutuksen tukipaketti. Humak.

KOLME OPETUSMENETELMÄÄ

Kolme opetusmenetelmää, joita aion käyttää lähitulevaisuudessa. Miten perustelen valintani?

Mietin tuossa Opettajan käsikirjassa (Hyppönen & Linden 2009, 34-54) olevia eri opetusmenetelmiä ja olen kokenut ahaa-elämyksen sen suhteen, miten monia eri menetelmiä on. Mutta silti usein luento-opetus vallitsee. Vai vallitseeko? Pohtiessani hoitotieteen opintojani, niin huomaan, että siellä käytettiin hyvinkin monenlaisia menetelmiä, sittenkin. Yhdellä kurssilla käytettiin esim. Learning cafe-menetelmää, ja se oli kyllä hyvin onnistunut. Tutkimusmenetelmä-kurssilla käytettiin ryhmätyömenetelmiä. Viimeinen, hoitotieteen syventävä kurssi oli haastava. Meillä oli alku- ja loppuluennot. Välissä tehtiin ryhmässä erilaisia tehtäviä. Meidän piti mm. haastatella hoitotyön johtajaa jostain aiheesta ja pitää opetustuokio tutkimastamme teemasta. Eli hyvin monipuolisesti oli eri opetusmenetelmiä käytetty tuossa kurssissa. Joka välissä piti tutkia tieteellistä kirjallisuutta ja kirjoittaa raportti yhdessä. Ihan lopuksi oli suullinen ryhmätentti, jossa saimme lopuksi arvioida osaamistamme. Kurssi oli haastava ja työläs, mutta luulenpa, että opimme todella paljon ja nimenomaan syventävää tietoa. Lisäksi harjaannuimme tieteellisen tiedon hakemisessa ja raportoimisessa. Kaupan päälle tuli ryhmässä toimimista ja erilaisuuksien hyödyntämistä ja sietoa...

Tärkeintä eri opetusmenetelmien käytössä kai on se opiskeltava asia, sen kai pitäisi määrätä opetusmenetelmän valinta (Räisänen 2013c). Näissä APE-opinnoissa joudumme vähän pakosta miettimään joka kerralle eri menetelmän käyttöä. Tässä vain pelkkä opiskeltava aines ei sanele ehtoja, vaan virtuaalisuus ja ryhmien koko asettaa omat haasteensa. Näiden lisähaasteiden takia ei vain voi käyttää jotain menetelmää, vaikka aiheeseen sopisi. Miksi mulle usein tulee ensimmäisenä mieleen joku menetelmä, jossa lukee "vaativa". Huomasin virtuaali-istunnossa, että oma tausta vaikuttaa paljon. Siitä johtuen pitää jotain menetelmää "tosi hyvänä" eikä osaa ajatella, että menetelmä ei sovikaan kaikille opiskelijoille. Esim. draaman käyttö voi olla joillekin opiskelijoille kauhistus. Sitten tulee eri kulttuurit, miten ajatellaan joistain asioista. Huh, opettajan pitäisi osata ennakoida niin monia asioita, ottaa huomioon. Ehkä siksi on hyvä panostaa ryhmään tutustumiseen ja käyttää vaihdellen erilaisia menetelmiä, jokaiselle jotain-periaatteella. Silloin toivon mukaan kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus oppia.

Portfoliota varten valitsin kolme mielenkiintoista opetusmenetelmää, joita hyvinkin voisin ajatella käyttäväni lähitulevaisuudessa. Hyvää näissä menetelmissä on se, että niitä voi soveltaa loistavasti työelämässäkin, esimerkiksi jonkin koulutustilaisuuden yhteydessä. Opetusmenetelmien käyttöä ei kai ole varattu pelkästään oppilaitoksissa käytettäväksi.

Learning café

Oppimiskahvilan ideana Opettajan käsikirjan (Hyppönen & Linden 2009, 41) mukaan on se, että ryhmä jaetaan pienemmiksi ryhmiksi, jotka pöydittäin keskustelevat määrätyistä aiheista rajatun ajan. Jokaisessa pöydässä on yksi kirjuri, joka pysyy paikallaan. Pöytäkunnat vaihtavat pöytiä, kunnes ovat keskustelleet jokaisessa pöydässä siinä olleesta aiheesta. Lopuksi jokainen kirjuri kertoo vuorollaan koko ryhmälle pöydässään syntyneistä ajatuksista. Lopuksi koko ryhmä voi keskustella aiheesta yhdessä. Kahvilaideaa voi hyödyntää niin, että pöydissä on oikeasti tarjolla kahvia, makeisia tai muita virvokkeita. Vapaamuotoinen ja leppoisa ilmapiiri tuottaa yleensä hyvin ideoita ja keskustelua.

Menetelmä oli minulle tuttu entuudestaan hoitotieteen opinnoissa ja näissä APE-opinnoissa sitä käytettiin yhdessä mikro-opetustehtävässä (ks. blogissani joulukuu / Mikro-opetus). Työelämässä menetelmää on käytetty esimerkiksi työnantajani Kuurojen Liiton Aluekehittämispäivillä, johon osallistui eri kuurojen yhdistysten edustajia. Aiheena oli EU-kansalaisena vaikuttaminen.

Menetelmän etuna on sen helppo toteutus ja todennäköinen saavutettava hyöty. Pienemmissä ryhmissä yksilön on helpompi saada ajatuksensa esille ja lyhyessäkin ajassa syntyy keskustelua. Kun pöytiä vaihdetaan, keskustelun aihekin vaihtuu, joten kirjureita lukuun ottamatta kaikki pääsevät keskustelemaan muistakin aiheista. Ainoa negatiivinen puoli menetelmässä on se, että kirjurit eivät kuule toisten pöytien keskusteluja. Sen vuoksi on mielestäni tärkeää, että lopussa käydään yhteinen keskustelu tai ainakin puretaan kunkin pöydän keskustelujen tulokset.

Lumipallo

Lumipallon ideana on tiedon kumuloituminen. Monivaiheisessa lumipallossa ensin voidaan miettiä annettua ongelmaa tai aihetta yksin tai keskustella annetusta aiheesta pareittain. Seuraavaksi kaksi henkilöä keskustelee keskenään tai pari liittyy keskustelemaan toisen parin kanssa. Ennen mahdollista koko ryhmän yhteistä keskustelua pari tai neljän hengen ryhmä liittyy vielä keskustelemaan toisen parin tai neljän hengen ryhmän kanssa. Kokoonpanoja ja lumipallon vaiheita voi varioida ryhmän mukaan. Tässä menetelmässä on siis mahdollista se, että aihetta voi ensin miettiä yksin ja vähitellen useamman henkilön kanssa. Ideoita syntyy tällä tavoin yleensä hyvin ja menetelmää voi käyttää esimerkiksi ongelmanratkaisuun. Menetelmä on helppo ja yleensä hyvin toimiva. (Hyppönen & Linden 2009, 41.)

Lumipallo-menetelmä on minulle jo entuudestaan varsin tuttu. Isossakin ryhmässä sen avulla voi hyvin aktivoida ryhmää ja saada heidät toimimaan. Ongelmana voi olla se, jos joku oppija on syrjään vetäytyvä eikä ala keskustella kenenkään kanssa. Tällaisessa tapauksessa opettajan voi olla hyvä ohjata ryhmää niin, että kukaan ei jää yksin.

Kalamalja

Kalamalja ei ollut minulle entuudestaan tuttu opetusmenetelmä, mutta käytimme sitä teemaryhmäni kanssa Ydinainesanalyysin opiskelussa APE 7 –virtuaali-istunnossa. Menetelmässä ryhmä jaetaan niin, että osa ryhmästä keskustelee annetusta aiheesta muiden toimiessa tarkkailijoina ja tehdessä muistiinpanoja. Tässäkin menetelmässä hyvää on pienemmissä ryhmissä syntyvä keskustelu ja ajatusten jakaminen. Toisaalta haasteena voi olla paine, joka syntyy muiden tarkkaillessa keskustelua. Lisäksi tarkkailijoilla voi tulla aika pitkäksi, jos heille ei anna tehtäväksi kirjoittaa muistiinpanoja ja osallistua lopuksi yhteiseen keskusteluun. Kalamalja-menetelmä on vaativa, jos pienessä ryhmässä ei synnykään keskustelua tai keskustelua pitää ohjata, jottei se ajaudu hakoteille. Myös muun ryhmän mielenkiinnon herpaantuminen voi vaatia opettajalta toimenpiteitä. (Hyppönen & Linden 2009, 48-49.)

Virtuaali-istunnossamme saimme hieman tuntumaa kalamalja-menetelmästä. Aihe oli ehkä vaikea tai opiskelijat eivät olleet tutustuneet etukäteistehtävänä annettuihin materiaaleihin. Onnistumista koimme kuitenkin siinä, että tarkkailijat tuntuivat osuvan asian ytimeen hienosti. Ehkä toisten pohdinnan seuraaminen auttoi tässä. Etukäteistehtäviä antaessa opettajan kannattaa aina varautua siihen, että kaikki opiskelijat eivät niitä tee. Näin ollen pieni kertaus tai aiheen esittely alussa on usein paikallaan.

Työelämässäkin voisin kuvitella käyttäväni Kalamaljaa. Esimerkiksi ongelmaratkaisussa tai jonkin toiminnan kehittelyssä se voisi toimia erinomaisesti. Kun pienempi ryhmä pohtii ja keskustelee siitä keskenään, muille voi sen pohjalta syntyä uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Kun aiheesta keskustellaan koko ryhmän kanssa, päästään todennäköisemmin sellaiseen ratkaisuun, johon kaikki voivat sitoutua.

Huomaan, että valitsemani menetelmät ovat varsin aktivoivia ja yhteistoiminnallisia. Olenkin näiden APE-opintojen perusteella erittäin vakuuttunut yhteistoiminnallisuuden tehosta oppimisessa ja sen edistämisessä. Lisäksi ne tukevat oppimisnäkemystäni, jonka mukaisesti opettaja toimii lähinnä ohjaajana ja valmentajana eikä suinkaan ainoana asiantuntijana ja tiedon kaatajana.

LÄHTEET:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo.

Räisänen, M. 2013c. Opiskelijaa aktivoiva opetus. APE 5 –luentomateriaali 1.10.2013 Optimassa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. Viitattu 30.12.2013.