VÄREISTÄ VOIMAA HOITOALAN OPETUKSESSA

Osallistuin Oamkin opettajakorkeakoulun ammatillisen opettajan vapaasti valittavien opintojen Opettajan vuorovaikutustaidot -opintojakson lähiopetuspäiville syyskuussa 2014. Opintojaksoon kuuluu tämä oppimistehtävä, jossa pohdin miten hyödynnän konkreettisesti temperamenttiteoriaa ammattiopettajan työssä. Koska en toimi ammatillisena opettajana, joudun pääasiallisesti kuvittelemaan, millaista ammatillisen opettajan työ on ja miten teoria ja käytäntö nivoutuisivat yhteen. Tämän vuoksi pohdinnassani voi olla epärealistisuutta ja epäkäytännöllisyyttä. Työskentelen kuitenkin ihmissuhdeammatissa hoitoalalla, jossa vuorovaikutus kuuluu olennaisena osana työhön ja hyvät vuorovaikutustaidot ovat työn sujuvuuden perusehto. Toimin tällä hetkellä lähiesimiehenä vuodeosastolla ja työyhteisöni koostuu monenlaisista ihmisistä, joiden kanssa on pystyttävä päivittäin toimimaan. Suuri osa työstä tapahtuu lähikontaktissa ja vuorovaikutuksessa potilaiden / asiakkaiden sekä heidän läheisten kanssa. Lisäksi hoitotyössä tehdään yhteistyötä muiden ammattiryhmien kanssa, kuten lääkärit, fysioterapeutit, laboratoriohoitajat, röntgenhoitaja ja toimistosihteerit – muutama mainitakseni.

Tässä luvussa sovellan väriteoriaa hoitoalan ammattiopettajan työssä alkaen opetuksen suunnittelusta. Käsittelen myös opetuksen eri vaiheita ryhmän tutustumisvaiheesta opetuksen toteutukseen ja arviointiin.

3.1. Suunnitteluvaihe

Keltikangas-Järvisen (2006: 60–62) mukaan temperamentti ei liity älykkyyteen, motivaatioon ja oppimiseen, mutta kylläkin yksilön suhtautumiseen oppimiseen ja koulumenestykseen. Opettajan on syytä olla tietoinen siitä, että ei ole olemassa yhtä parasta oppimistapaa eikä näin ollen yhtä parasta opetustyyliä. Kun yksi oppii tutkimalla ja itse tekemällä, niin toinen oppii kuuntelemalla tai lukemalla. Tämän vuoksi ammattiopettajankin on opetuksessaan syytä vaihdella erilaisia opetustyylejä ja –menetelmiä, jotta jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus oppia ja tavoitella omaa parasta suoritustaan. Oppimistehtävillä on esimerkiksi hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja: yksin tai ryhmässä tehden, kirjallinen tuotos tai videoesitys.

Ammatillisten opettajaopintojeni aikana olen erityisesti ihastunut erilaisiin toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin, joita käyttämällä opiskelijoilla on mahdollisuus paitsi toimia oman temperamenttityylinsä mukaisesti, mutta myös oppia muilta, kehittyä omassa itseilmaisussaan ja toisten kuuntelussa sekä sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissaan. Työelämään kasvamisen kannalta sosiaalisten taitojen kehittämiseen ei mielestäni voi koskaan panostaa liikaa. Väriteoriaa hyödyntäessäni (Räisänen, 2014) voin ammattiopettajana luoda parhaat mahdolliset edellytykset ryhmän ilmapiirille ja hyvinvoinnille, kun kohtelen kaikkia opiskelijoita ystävällisesti ja huomaavaisesti kunnioittamalla jokaista yksilöä omana itsenään. Näin saavutan myös opiskelijoiden luottamuksen.

Keltikangas-Järvisen (2006: 261–263) mukaan temperamenttiteorian hyödyntäminen opetuksessa ei tarkoita erityisiä opetusjärjestelyjä kunkin opiskelijan temperamentin mukaisesti. Olennaista on rakentaa sellainen oppimisympäristö, joka sopii kaikille. Rakenteelliset, kaikille sopivat, ratkaisut tarkoittavat opetuksen vaihtelevuutta, järjestystä, ohjelmointia, pehmeää laskua, rutiineja ja muutoksiin valmistelua eli ennakointia.

3.2. Tutustuminen ja ryhmäytyminen

Uuden ryhmän ja opintojakson alkaessa ammattiopettajan on syytä käyttää aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen sitä enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa opintojaan ryhmä on. Alussa myös opettajan ohjaava rooli on merkittävämpi. (Erkkilä, 2014.) Tutustuminen luo turvallisuutta, madaltaa vuorovaikutuksen kynnystä ja houkuttelee avoimuuteen edistäen näin ryhmän toimintaa ja oppimista (Räisänen, 2014). Erilaisten toiminnallisten menetelmin ja draamapedagogiikan keinoin voin ammattiopettajana edistää ryhmän toimintaa ja yhteishenkeä, vaikka ryhmä olisikin jo työskennellyt aiemmin yhdessä. Monipuoliset harjoitukset toimivat myös herättelijöinä, keskittymisen apuna ja aiheesta toiseen siirryttäessä.

Toiminnallisista ryhmätyömenetelmistä esittelen tässä käytännön esimerkkeinä akvaariokeskustelun ja noppapelin (Erkkilä, 2014). Draamapedagogiikan keinoista tutustumisessa ja ryhmäytymisessä esittelen nimiympyrän ja sokon kuljettamisen (Länsitie, 2014).

Akvaariokeskustelussa ryhmä jaetaan kahtia. Sisäympyrässä olevat keskustelevat tietystä aiheesta tai ratkaisevat jonkun ongelman ulkoympyrässä olevien tarkkaillessa keskustelua. Ulkoympyrässä oleville voidaan nimetä tarkkailun kohde tai muu tehtävä. Rooleja voidaan myös vaihtaa kesken kaiken. Tässä harjoituksessa useimpien on helppo havaita oma ja muiden tyyli osallistua keskusteluun ja toimia ryhmässä. Hoitoalan ammattilaisille tämä on tärkeä taito työelämässä. Kun tunnistaa erilaisia käyttäytymistyylejä, on helpompi ottaa toisen temperamentti huomioon vuorovaikutuksessa ja tukea toista henkilöä.

Noppapeli soveltuu moneen tilanteeseen ja sen tavoitteena on hyödyntää erilaisuutta ja saada uusia ideoita. Ensin määritellään aihe, johon liittyen paperilla on numeroituja kysymyksiä. Pienryhmässä jokainen heittää vuorollaan noppaa ja lukee silmäluvun osoittaman kysymyksen vastaten siihen. Harjoitus tukee luetun ymmärtämistä ja toimii hyvin esimerkiksi tenttiin valmistautumisessa. Lisäksi jokainen pääsee vuorollaan ääneen ja toisten vastauksista voi oppia lisää tai saada aiheeseen uuden näkökulman.

Nimiympyrässä jokainen sanoo vuorotellen edellis(t)en ja oman nimensä. Temperamenttierot voivat tulla näkyviin siinä, miten opiskelijat suhtautuvat harjoitukseen, mutta useamman kierroksen jälkeen hitaimmatkin siniset pääsevät mukaan vauhtiin. Harjoitusta voi varioida sen mukaan, miten tuttuja opiskelijat ovat keskenään, esim. lisätään nimen perään oma vahvuus. Näin ryhmän jäsenet oppivat erilaisia asioita toisistaan.

Sokon kuljettaminen on introverteille vihreille ja sinisillekin turvallinen harjoitus, sillä siinä ei välttämättä tarvitse puhua. Ohjeistuksessa voi sanoa, että opiskelija kuljettaa toista ympäri tilaa varoen törmäämästä mihinkään. Ensin harjoitus voidaan tehdä ilman sanallista kuvailua ja variaatiossa harjoitus voidaan tehdä sanallisesti kuvailemalla ympäristöä.

3.3. Opetus

Kaikki opiskelijat hyötyvät opetuksen selkeästä rakenteesta, valmistelusta ja kertaamisesta (Räisänen, 2014). Varsinaisen opetuksen aikana hyödynnän väriteoriaa ensinnäkin ajankäytössä ja opetuksen tempossa. Ennen uuden tehtävän alkamista on hyvä pitää pieni tauko, jotta kaikki ehtivät ajatuksineen mukaan (Keltikangas-Järvinen, 2006: 133). Ollessani itse rauhallinen vihreä, minun on hyvä muistaa, että punaiset ja keltaiset tulevat helposti kärsimättömäksi, joten välillä opetuksessa on hyvä edetä nopealla tempolla. Jotta siniset ja vihreät opiskelijat pysyvät mukana, opetuksessa on kuitenkin hyvä pitää taukoja ja antaa aikaa opiskelijoiden ajatella ja pohtia rauhassa.

Opetuksessa on myös tärkeä olla erilaisia tehtäviä: itseopiskelua ja –pohdiskelua, pariporinoita, ajatusten vaihtoa pienissä ryhmissä, kirjoittamista, lukemista, tiedonhakua eri lähteistä, opitun työstämistä ja kertaamista. Aiemmin mainitsemiani toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä ja draamapedagogiikkaa aion myös hyödyntää opetuksessani. Hoitoalalla erityisen hedelmällinen opetusmenetelmä on mielestäni juuri pedagogisen draaman käyttö. Sen avulla opiskelijat saavat kokemuksia erilaisissa rooleissa toimimisesta sekä oppivat empatiaa ja ongelmanratkaisua (Erkkilä, 2014).

Toinen esimerkki väriteorian hyödyntämisestä opetuksessa on väitekorttien käyttö. Harjoituksessa esitetään erilaisia väitteitä, joihin jokainen opiskelija antaa mielipiteensä nostamalla joko punaista korttia E (en ole samaa mieltä), vihreää korttia K (olen samaa mieltä) tai keltaista ?-korttia (en osaa sanoa). Jokainen siis osallistuu harjoitukseen koko ajan. Jokaisen kysymyksen jälkeen pyydän yhtä kunkin kortin nostanutta perustelemaan valintansa. Tällä tavoin esitetyistä asioista nousee erilaisia näkökulmia esille, kaikilta kysytään jossain vaiheessa eivätkä samat ihmiset ole koko ajan äänessä. Harjoitus on hyvä aktivointimenetelmä ja toimii myös työelämässä.

Väriteorian hyödyntäminen ilmenee myös siten, että opetuksessa otetaan huomioon opiskelijoiden yksilöllisyys. Aktiiviselle opiskelijalle on hyvä olla liikkumista mahdollistavia tehtäviä, erittäin puhelias opiskelija voi olla syytä sijoittaa luokan etuosaan tai vaihdella istumajärjestyksiä, jotta hän ei häiritse rauhaa ja hiljaisuutta opiskelussaan tarvitsevaa opiskelijaa. Yksilöllisyys ei tarkoita eriarvoisuutta, koska samanlainen opetus on aina valinta jonkun temperamentin suuntaan. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 179–180.)

3.4. Arviointi

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten opettaja näkee opiskelijan. Tämä puolestaan vaikuttaa arviointiin. (Keltikangas-Järvinen, 2006: 140.) Tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi arvioinnin on oltava perusteltua ja läpinäkyvää. Arvioinnin kriteerit on oltava etukäteen selvillä, selkeät ja kaikkien tiedossa, jotta siniset ja punaiset opiskelijat voivat hyväksyä ne. Heillehän rationaalisuus ja asiaperusteisuus on tärkeää. Arvioinnissa yksilöllisyys on yhtä tärkeä. Opiskelijaa ei verrata muihin, vaan omaan kehittymiseensä. Erityisen tärkeää on arvioinnin jatkuvuus, joka mielestäni sopii hyvin väriteoriaan. Koska opiskelijat ovat temperamentiltaan erilaisia, jatkuvalla arvioinnilla saa kattavan kuvan opiskelijan osaamisesta, jota arvioidaan suhteessa opetussuunnitelmassa kirjattuun oppimis- tai osaamistavoitteisiin.

Aivan kuten opetuksen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa, myös arviointivaiheessa käytän monipuolisia menetelmiä hyödyntäessäni väriteoriaa. Itsearviointi on hyvä olla sekä kirjallista että suullista. Siniset ja vihreät opiskelijat tarvitsevat aikaa miettiä, kun taas keltaisille ja punaisille on tärkeä saada puhua ajatuksiaan. Ulospäin suuntautuneille opiskelijoille on myös tärkeä keskustella, joten vertaisarviointi on tässä oiva menetelmä.

Opettajana haluan, että opiskelijat arvioivat opintojakson ja opetukseni onnistumista. Tässäkin voin käyttää erilaisia arviointimenetelmiä. Hymynaamoista valitseminen on yleensä helppo keino kerätä arviointia. Lisäksi kysyisin, missä onnistuin erityisen hyvin ja missä asioissa voisin vielä kehittää opetustani.

-----------------------------

LÄHTEET:

Dunderfelt, T. 1998. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Söderkulla: Dialogia.

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömene-telmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatilli-nen opettajakorkeakoulu.

Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

ENNAKKOKÄSITYKSENI DRAAMASTA JA DRAAMAPEDAGOGIIKASTA

Draamasta tulee ensimmäisenä mieleeni teatteri ja näytelmät. Myös elokuva. Draama on esitys, joka voi pohjautua todellisuuteen, mutta ei itsessään ole todellisuutta. Draama sisältää mielestäni tarinan, juonen, jolla on alku, keskikohta ja loppu, vaikka voi se olla osakin jotain kokonaisuutta, joka tavallaan jatkaa omaa elämäänsä esityksen ulkopuolella.

Draama on myös tyylilaji, kuten komedia ja trilleri. Mielestäni draama kuitenkin muistuttaa eniten normaalia elämää, jotain, joka voisi oikeasti tapahtua ja olla totta.

Draamapedagogiikka lienee oppi draaman käytöstä opetusmielessä tai osana opetusta. Eli on olemassa draama kulttuurimielessä, jolloin sitä esitetään yleisölle. Ja sitten on olemassa draaman hyödyntämistä jonkin asian oppimiseksi. Ehkä draamapedagogiikka on tämän asian tutkimista ja opettamista.

Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät -opintojaksolla puhuttiin pedagogisesta draamasta. Tällöin draamaa käytetään opetuksessa siten, että jaetaan roolit, joiden esittämisen tai niihin eläytymisen avulla pyritään saamaan kokemus oppimisen kohteena olevasta tilanteesta. Pedagogisessa draamassa ei näytellä, joten minkäänlaisia näyttelijän lahjoja tai kykyjä ei edellytetä. Jokainen voi eläytyä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa asiakkaan tai asiakaspalvelijan rooliin. Tällaisen harjoituksen avulla voidaan esimerkiksi tutkailla hankalan asiakkaan kohtaamista, joita todellisuudessa työelämässä tulee vastaan. Draaman avulla voidaan saada kokemusta tilanteesta eri roolien kautta. Jälkeenpäin tilanne avataan ja keskustellaan sen kulusta ja siitä millaisia ajatuksia se herätti. Oppimisen kannalta on hyvä pohtia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja -mahdollisuuksia. Tavoitteena on kehittyä paremmaksi ammattilaseksi omalla alallaan.

Olen törmännyt draamaan aikoinaan opiskellessani diakonissaksi 1980-luvun loppupuolella. Siitä on siis kauan, mutta muistan tilanteesta joitakin asioita varsin hyvin. Olimme viimeisen opiskeluvuoden alussa "vetäytyneet" leirikeskukseen ja opiskelimme diakonista hoitotyötä. Luulen, että tilanteeseen liittyi ryhmäytymistä, koska olimme edellisenä keväänä valmistuneet sairaanhoitajiksi ja osa ryhmästä oli lähtenyt työelämään. Me jäljelle jääneet halusimme opiskella vielä vuoden valmistuaksemme diakonissoiksi. Draaman avulla eläydyimme perhetilanteeseen, jossa miehellä oli ollut syrjähyppy ja tämä kertoi siitä vaimolleen. Minulla oli vaimon rooli. Eläydyin vahvasti rooliini ja "keskustelimme" miehen roolissa olevan opiskelijatoverini kanssa. Jälkikeskustelussa hän toi esiin, että tilanne oli hyvin ahdistava. En tiedä käsiteltiinkö tilanne riittävän hyvin, koska muistelen, että roolit jäivät vähän päälle jälkeenpäinkin, vaikkakin ehkä leikkisästi. Lisäksi koen, että kokemuksen on täytynyt olla vahva ja vaikuttava, koska muistan sen vieläkin.

Ammattipedagogiikka I-opintojaksolla draaman käyttö opetuksessa tuli esiin, kun pohdiskelimme eri-ikäisistä ja eri kulttureista tulevista opiskelijoista koostuvan ryhmän opetusta. En muista tarkkaan aihetta, olisiko ollut jonkinlainen asiakaspalvelutilanne, mutta minulla ja toisella sairaanhoitajalla tuli mieleen, että sellaisessa tilanteessa voisi käyttää draamaa. Ensimmäistä kertaa havahduin ja hoksasin, että draaman käyttö opetuksessa täytyy todellakin harkita tarkkaan ja sitä käytetään vain perustellen, ei siksi, että saataisiin vaihtelua opetukseen. Draama herättää kaikissa erilaisia ajatuksia eikä se välttämättä sovi kaikille. Joku opiskelija voi todellakin ahdistua tilanteesta. Hoitoalalla draamaa onkin ehkä käytetty enemmän kuin muilla aloilla, ja hoitoalalla draama on kyllä hyvä opetusmenetelmä monelaisiin tilanteisiin. Hoitoalallahan muutenkin tullaan hyvinkin lähelle toista ihmistä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Aiemmin mainitsemallani Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät -opintojaksolla tutustuimme erilaisiin toiminnallisiin opetusmenetelmiin, joista pedagoginen draama on yksi esimerkki. Jakauduimme pienryhmiin, ja jokainen ryhmä sai itse kehitellä draaman jostain opetukseen liittyvästä tilanteesta. Yhdellä ryhmällä oli hankalan asiakkaan kohtaaminen ravintolan asiakaspalvelutilanteessa. Toisella ryhmällä oli esimerkki työhyvinvoinnista, millainen tilanne työyhteisössä voisi heikentää työilmapiiriä. Meidän ryhmällä oli esimerkkitilanne luokkaopetuksesta, jossa opiskelijat eivät oikein olleet kiinnostuneita opiskelusta kuka mistäkin syystä.

Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että draaman käyttö opetuksessa on tehokas menetelmä, kun halutaan eläytyä erilaisiin rooleihin ja oppia käytännön tilanteiden kautta. On kuitenkin asioita, jotka on hyvä muistaa ja ottaa huomioon, sillä draamaa ei voi käyttää missä ja miten tahansa. Ryhmän jäsenten olisi hyvä tuntea toisensa ja kokea olonsa ryhmässä turvalliseks. Tilanne on purettava hyvin, jotta kenellekään ei jää roolia päälle. Osalla ryhmästä voi olla tarkkailijan rooli ja he voivat esittää omia huomioitaan tilanteesta ja kommentoida tilannetta sen jälkeen.

TOIMINNALLISET RYHMÄTYÖMENETELMÄT - MITÄ OPIN OPINTOJAKSOLLA

Osallistuin Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät -opintojaksolle 4.-5.4.2014. Opintojakso kuuluu Oamkin Ammatillisen opettajakorkeakoulun vapaavalintaisiin opintoihin, joten osallistujat tulevat eri APE-ryhmistä eri vuosilta, jos haluavat tämän opintojakson opiskella. Opinto-opasta (Oamk, 2013) tutkaillessani kiinnitin huomiota opintojaksoon HOPSia tehdessäni ja kiinnostuin siitä, koska ajattelin sen olevan mielenkiintoinen ja hyödyllinen - ei vain opettajana toimimisen kannalta, vaan myös nykyisessä työssäni. Lisäksi APE-opinnoissa tuli jo selväksi, että opettajan on käytettävä monipuolisia ja monikanavaisia opetusmenetelmiä oppimisen varmistamiseksi ja on todettu, että tällaisia menetelmiä käytettäessä tapahtuu enemmän ja ehkä parempaakin oppimista kuin pelkän luennoinnin  avulla. Omien kokemustenkin perusteella uskon vakaasti tähän.

Tässä keskityn opintojakson tavoitteiden saavuttamisen ja oman oppimisen tarkasteluun. Muissa blogini kirjoituksissa käsittelen tarkemmin ryhmätyömenetelmien rakennetta, ryhmän elinkaarta, ohjaajan roolia ja joitakin, opintojaksolla kokeiltuja, esimerkkejä ryhmätyömenetelmistä.

Oamkin opinto-oppaan (2013) mukaiset Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät –opintojakson tavoitteet olivat:

Opiskelija osaa suunnitella ja käyttää toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä sekä arvioida niiden soveltuvuutta oppimisen edistäjänä. Opintojaksolla harjoitellaan joidenkin toiminnallisten ryhmätyömenetelmien käyttöä.

Oma konkreettinen tavoitteeni oli, että opin yhden uuden ryhmätyömenetelmän käytön:

• mihin se soveltuu
• mikä on ohjaajan rooli
• mitä on otettava huomioon

Ydinkysymykset:

1. Mitä tarkoittavat aktivointi ja toiminnallisuus opetuksessa?

2. Mitä ovat ohjaajan roolit toiminnallisissa ryhmätyömenetelmissä?

3. Miten ryhmää ja ryhmädynamiikkaa voi hyödyntää opetuksessa?

4. Miten toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä sovelletaan?

Opetuksessa ylipäätään on tärkeää, että se on vaihtelevaa (Erkkilä 2014):

• luento
• ryhmätyö
• harjoitus
• itsenäinen työskentely

Eli, että opetus ei aina olisi samanlaista.

Pohdintaa opintojakson tavoitteiden toteutumisesta ja oppimiseen vaikuttavista tekijöistä

Saavutin hyvin opintojaksolle asetetut osaamistavoitteet ja jopa ylitin oman tavoitteeni: opin enemmän, kuin odotin. Työskentelin mielestäni aktiivisesti saavuttaakseni opintojaksolle asetetut osaamistavoitteet. Opintojakso oli minulle hyödyllinen opettajana kehittymisen kannalta. Yhteistyö toisten opiskelijoiden kanssa auttoi minua oppimaan ja edistin omalla toiminnallani toisten opiskelijoiden oppimista. Opettajan ohjaus ja palaute edistivät oppimistani.

Minua auttoivat opiskeltavien asioiden oppimisessa se, että olin erittäin motivoitunut opintojaksoon ja innokas oppimaan siitä uutta. Olin avoin ja oli mielenkiintoista kuulla toisten kokemuksia. Harjoitusten avulla pääsi kokeilemaan kutakin ryhmätyömenetelmää oikeasti, mikä auttoi havaitsemaan menetelmään liittyviä etuja ja mahdollisia puutteita tai kompastuskiviä.

Mitkä tekijät haittasivat oppimistani? Alussa minua hieman haittasi se, että noin puolet porukasta oli keskenään ennestään tuttuja ja he puhuivat ensimmäisessä akvaarioharjoituksessa kovaäänisesti päällekkäin. Se kävi korviin ja latisti omaa osallistumishalukkuutta. Iltaa kohden ja toisena päivänä tilanne oli rauhallisempi ja opiskelu oli mukavampaa.

Yhteenveto kurssin annista:

Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät –opintojakso ylitti odotukseni. Teoriaa oli sopivasti ja harjoituksia runsaasti. Mielelläni olisin ollut kurssilla vielä yhden lisäpäivän. Toisaalta kurssi toimi hyvänä perehdytyksenä aiheeseen ja tästä opiskelua on hyvä jatkaa itsenäisesti tai muussa yhteydessä. Aion ehdottomasti käyttää työssäni ryhmätyömenetelmiä ja kokeilla eri vaihtoehtoja.

Huomasin kurssilla erityisen selvästi sen, että virittäytyminen aiheeseen tai teoreettinen alustus on syytä pitää lyhyenä opiskelijoiden mielenkiinnon säilymisen kannalta. Kun opetus on vaihtelevaa, monipuolista ja monikanavaista, se on mielekästä ja mukavaa kaikille osapuolille. Ryhmätehtävien ohjeistuksessa huomasin, että ensin kannattaa selittää tehtävä ja vasta sen jälkeen jakaa ryhmiin. Keskittyminen herpaantuu, jos keskittyminen suuntautuu ryhmän jäseniin ja fyysiseen liikkumiseen pöydästä tai tilasta toiseen.

Olen erittäin tyytyväinen Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät –opintojaksoon. Oppiminen oli opintojaksolla käytännön läheistä ja hauskaa. Sain paljon ideoita ja vinkkejä tulevaan työhöni, oli se sitten opettajana tai muussa työssä, jossa kohtaan ihmisiä ja mahdollisesti koulutan tai pidän kursseja. Samat opit ja menetelmät käyvät ryhmälle kuin ryhmälle. Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille!

----------------
Lähteet:

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu. 2013. Opinto-opas 2013–2014. http://www.oamk.fi/amok/docs/opiskelijalle/amok_opinto-opas_2013-2014.pdf. Viitattu 12.4.2014.

ERILAISIA TOIMINNALLISIA RYHMÄTYÖMENETELMIÄ

Kokeilimme kahden lähipäivän aikana melkoisen määrän erilaisia toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä. Hyvä niin, sillä käytännössä kokeiltuna kunkin menetelmän vahvuudet, edut ja haasteet huomaa parhaiten. Menetelmiä on varmasti lukuisa määrä lisää ja kunkin mentelmän käyttökelpoisuutta ei voi tietää varmasti ennen kuin sitä käytännössä ryhmän kanssa kokeilee. Itse innostuin kovasti harjoituksistamme ja tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan niin näitä kuin monia muitakin! Menetelmistä on varmasti monissa oppaissa, mutta tässä olevat olen poiminut lähipäivien materiaalistamme. Ryhmätyömenetelmiä voi käyttää niin ryhmän tutustumisvaiheessa ja ryhmiin jakamisessa kuin itse teeman tai aineen opiskelussa. Menetelmiä esitellään esimerkiksi Hyppösen ym. (2009) Opettajan työkalupakissa ja Sauvolan Mukavia hetkiä - Koulutuksen tukipaketissa.


Akvaariokeskustelu

Akvaariokeskustelussa ryhmä jaetaan esim. kahteen. Sisäpiiri keskustelee annetusta teemasta ja ulkopiirille voidaan antaa tarkkailutehtävä tai keskustelun yhteenvedon tekeminen. Olennaista on, että sisäpiiri pääsee keskustelussaan johonkin lopputulokseen. Ryhmän voi antaa olla hyvin itseohjautuva tai sille voidaan antaa pelisäännöt, kuten puheenjohtajan ja sihteerin valinta. Sisäpiiristä joku voi tulla ulkopiiriin huilausvuoroon, jolloin joku ulkopiiristä tulee sisäpiiriin ja osallistuu aktiivisesti keskusteluun. Variaatioita ovat esimerkiksi:

a.    sisäpiiri – keskustelu 1

b.    ulkopiiri – keskustelu 2

c.    paikanvaihto

d.    simulaatio

e.    videointi

f.     ulkopiiri tarkkaileekin ryhmädynamiikkaa eikä keskustelun sisältöä

Akvaariokeskusteluun sisältyy mielestäni monia huomionarvoisia seikkoja:

• keskustelijoiden lukumäärä
• pöydän muoto, jotta kaikki näkevät ja kuulevat toisensa
• keskustelutehtävä, josta kaikilla olisi hyvä olla joku näkemys

APE I -opinnoissa käytimme akvaariokeskustelua pariinkin otteeseen. Ensimmäisessä ulkopiiriläisten tehtävänä oli tehdä keskustelusta yhteenveto ja toisessa ulkopiiriläiset tarkkailivat sisäpiiriläisten rooleja ja toimintaa. Näin kaikilla on tekemistä eikä kenenkään aika käy pitkäksi. Voisin hyvin käyttää akvaariokeskustelua opettajana.

Rooleja ja draamaa

• pedagoginen draama, roolien avulla oppiminen
• roolien avulla harjoitellaan jotain tilannetta
• ei näyttelemistä
• ryhmä pitää tuntea ja aihe mietittävä, jotta tämä menetelmä toimisi onnistuneesti
• annetaan aihe, Case-oppiminen ja tehdään ”tilanne” tai opiskelijat keksivät itse oman tilanteen
• tärkeää on lopetus ja tilanteen purku

Käytön esimerkkinä voisi olla palvelualan asiakaspalvelutilanne, jonka voi myös videoida ja analysoida. Hoitotyössä käytetään paljon draamaa,mikä sopii potilastyöhön oikein hyvin.

Pedagogisen draaman avulla voi harjoitella käytännön tilanteita kuvitteellisessa ympäristössä. Sen avulla voi harjoitella eläytymistä toisen asemaan. Draaman avulla voi kokeilla erilaisia tilanteen ratkaisuvaihtoehtoja. Ehdottomasti käyttöön!

Muistan, että aikoinaan diakonissaksi opiskellessani käytettiin tätä menetelmää, mutta tilanteen purku jäi hieman kesken. Eläytyminen oli vahvaa kuvitteellisessa tilanteessa, jossa oli perhetilanne. Aviomies oli tehnyt syrjähypyn ja minulla oli vaimon rooli. Aviomiestä esittävälle opiskelukaverille tuli oikeasti paha olo tilanteessa. Toisaalta tällaisessa harjoituksessa saa erilaisia näkökulmia, koska toinen ei välttämättä käyttäydykään sillä tavalla, kuin itse odottaa. Mutta jos tilannetta ei pureta kunnolla ja jätetä rooleja, seuraukset voivat olla hankalia. Lisäksi tämä esimerkki kertoo siitä, että draaman käyttö on vaikuttavaa ja mieleenjäävää, koska muistan tämän tilanteen yli 20 vuoden takaa...

Noppapeli

Tavoitteena on hyödyntää erilaisuutta ja saada uusia ideoita. Menetelmä soveltuu useisiin eri tilanteisiin ja kohderyhmiin.

1.    määritellään aihe

2.    paperilla on numeroituja kysymyksiä

3.    jokainen heittää vuorollaan noppaa ja vastaa silmäluvun osoittamaan kysymykseen

Hyödyt ja käyttö:

• oppii tekstinymmärtämistä, jos vastauksia haetaan alussa luetusta tekstistä
• voi käyttää kielten opetuksessa, esim. keskustelu, kuvasta kertominen
• kaikki pääsevät vuorollaan ääneen
• keskustelun voi jättää pöytään tai koota taululle tms. kukin kysymys + vastaukset
• tenttiin kertaamisessa hyvä apu

Muita pelejä:

• Alias-peli: käsitteiden selittäminen
• Lautapeli: tehtäviä, esim. kieltenopiskelussa laske 1-10, taivuta verbi

Bingo

Paperilla voi olla valmiita kysymyksiä tai väitteitä, joihin haetaan ratkaisua toisilta ryhmän jäseniltä. Ensimmäisenä rivin saanut voittaa.

Käyttö ja edut:

• tutustumisessa
• kielten opetuksessa: suomalaisia sanoja ja niihin haetaan käännöksiä
• tenttiin kertaamisessa
• opiskeltavaan aiheeseen liittyviä kysymyksiä
• sattuma mukana
• kilpailuvietti innostaa

Minuuden markkinat

1. valitaan sattumalta kolme adjektiivia sisältävää korttia
2. kaupataan toisille niitä adjektiiveja. jotka eivät sovi itselle
3. aina pitää olla kolme korttia kädessä

Keskustelussa koko ryhmän kesken valitaan yksi ominaisuus/kortti, josta kukin kertoo, miten se näkyy tulevassa ammatissa.

Variaatiot:

• helppoja ominaisuuksia ryhmän muotoutumisen alussa ja syvällisempiä ominaisuuksia loppuvaiheessa
• joku piirre, jota itsellä ei ole
• piirre, jossa haluaa kehittyä
• tavoiteltavia asioita / vältettäviä asioita
• backupina voi olla 10 korttia pöydällä, josta voi käydä vaihtamassa itselle epäsopivan kortin
• miten negatiivisesta piirteestä / kortista voi tehdä positiivisen

Muistettavaa:

• kasvattajan vastuu: erilaisten persoonien kunnioittaminen
• kasvattajan rooli heikkenee, mitä vanhempia opiskelijat ovat
• heikkoudet + vahvuudet

Menetelmä on käyttökelpoinen itsetuntemuksen kasvun ja itsensä hyväksymisen apuvälineenä. Loppupalautteen käytössä valitaan kolme sopivaa piirrettä / taitoa, mitä haluaa sanoa opiskelukavereille.

Väitekortit

1. Jokainen ottaa nämä kortit:

• punainen kortti = E (en ole samaa mieltä)
• vihreä kortti = S (olen samaa mieltä)
• keltainen kortti = ? (en osaa sanoa)

2. Esitetään väitteitä, joihin jokainen vastaa kutakin korttia näyttämällä:

• jos on samaa mieltä = vihreä
• jos on eri mieltä = punainen
• jos ei osaa sanoa = keltainen

3. Opettaja pyytää yhtä punaisen / vihreän / keltaisen kortin nostajaa perustelemaan valintansa.

Hyötyjä:

• herätetään keskustelua
• eri näkökulmia nousee esille
• kaikilta kysytään jossain vaiheessa
• samat ihmiset eivät ole aina äänessä
• aktivointi, kaikkien on pakko nostaa joku kortti
• soveltaminen työelämässä

Idea ja ratkaisu – ryhmä

Jokainen kirjaa omaan paperiin kysymyksen, johon muut vuorotellen kirjaavat vastauksen / kommentin / jatkokysymyksen. Kun paperi palaa takaisin, kukin muodostaa tiivistelmän tai yhteenvedon kirjauksista.

Harjoituksessa tehty esimerkki omasta kysymyksestäni toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin liittyen:

Millaisia kompastuskiviä toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin (yleisesti ottaen) voisi liittyä?
1.    huono ohjeistus -> ryhmät puhuvat ”puuta heinää”
2.    ajankäyttö; vaikuttavia asioita paljon: teema, ryhmäkoko, ikä, menetelmä ja sen tuttuus
3.    motivointi, syy -> seuraus

Oma yhteenvetoni:

Toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin voi liittyä monenlaisia kompastuskiviä, kuten teema, ryhmään liittyvät tekijät, menetelmä, motivointi ja huono ohjeistus.

Aivoriihi

Paras ryhmäkoko lienee neljä henkilöä. Alussa ei tyrmätä mitään tai kenenkään ajatuksia. Vapaasti tai vuorotellen jokainen tuo uuden ajatuksen pöytään, voi sanoa ”ohi”. Kun uusia ideoita ei synny, olemassa olevat ryhmitellään. Lopuksi voidaan äänestää vaihtoehdoista se, mikä valitaan.

Lumipallo-menetelmä

Harjoituksen aiheena oli arviointi / palaute. Ensimmäisessä vaiheessa:
1.    Mieti itseksesi, mikä tilanne tulee mieleen arvioinnista tai palautteenannosta.
2.    Kerrotaan parin kanssa vuorotellen, toinen kuuntelee ja voi esittää kysymyksiä.
3.    Keskustellaan parin kanssa.

Toisessa vaiheessa aihe oli: Palaute- / arviointitilanteen tärkeät tekijät.
1.    Pohdi yksin 6 tekijää
2.    Keskustele parin kanssa ja tehkää yhteinen tuotos.
3.    Jatkakaa 4 hengen ryhmissä ja tehkää yhteinen tuotos.

Lumipalloa voi jatkaa edelleen isommissa ryhmissä ja lopulta koko ryhmän kesken.

Lumipallo-menetelmän edut:

• rikastuminen: yksin -> pareittain -> pienryhmä -> isompi / koko ryhmä
• syntyy paljon keskustelua
• saadaan erilaisia ja uusia näkemyksiä

Tämä on ehdottomasti käyttökelpoinen menetelmä myös työelämässä! Yhtenä esimerkkinä käyttömahdollisuudesta koulutuksessa oli opetuksen suunnittelussa ydinainesanalyysin teko ja sen kiteyttäminen.

Vaikka en vielä tiedä, toiminko koskaan opettajana, en silti koe näiden menetelmien olevan vain opettajan yksinoikeutta. Toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä voi hyvin käyttää hyödyksi työelämässä erilaisissa ryhmätilanteissa kurssi- ja koulutustilanteissa. Erityisen innoissani olen erilasista oppaista, joista löytyy hyviä vinkkejä ryhmien jakamiseen ja tutustumiseen - niin ja tietysti näistä menetelmistä, joita noissa tilanteissa voi käyttää!

Ryhmätehtävien palaute- ja purkumalleja 

(Kataja, Jaakkola & Liukkonen (2011). Ryhmä liikkeelle. Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Jyväskylä: PS-kustannus.

1.Pienryhmän suullinen purku (Seura- ja perhekoirat)

• Keskustellen pienryhmässä, yhteenveto kertomalla kaikille.

2.Symbolipurku (Metsästyskoirat)

• Piirrä, leikkaa, liimaa…
• Luova tapa, tulkinta? 
• Pienryhmä voi kertoa kuvien ja symbolien merkityksen tai sen voi jättää jokaisen oman tulkinnan varaan.

3.Tehtäväkohtainen arviointipurku (Koirat erikoistehtäviin)

• Jokainen tehtävä/ harjoitus käsitellään erikseen.

4.Fläppipurku (Paimenkoirat)

• Kukin pienryhmän jäsen menee oman fläppitaulun/paperin eteen ja kirjoittaa siihen yhden ajatuksen.
• Pienryhmä kiertää fläpiltä toiselle niin kauan, että pyydetty määrä palautetta on annettu (esim. 2 ajatusta kultakin/fläppi) tai kunnes uusia ajatuksia ei synny.
• Pienryhmän jäsenet voivat keskustella ajatuksistaan keskenään kiertelyn ajan.
• Ajatukset voidaan esitellä koko ryhmälle yhdessä tai muut ryhmäläiset voivat kierrellä lukemassa fläpit itsekseen.

Tämän menetelmän avulla käsittelimme opintojakson lähipäivien palautteen. Suullinen purku lienee kaikkein tutuin ja käytetyin ylipäätään palautteen saamiseksi. Paljon on vuosien varrella tullut vastaan myös kirjallisen palautteen keräämistä. Uutta minulle oli tämä tapa, että iso ryhmä jaettiin koirakorttien avulla neljään ryhmään, joista jokainen koosti palautteen eri tavoin. Itse kuuluin tuohon fläppipurku-ryhmään. Kuvien ja symbolien leikkaaminen lehdistä vaikutti monen mielestä kiinnostavalta ja tätä voisin hyvin joskus kokeilla. Työelämässäkin tällaista palautteenantoa voisin hyvin kokeilla - ehkäpä jo ensi kesänä kurssityössä?

-------------

Lähteet:

Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja − opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo. 

Erkkilä, R. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 4.-5.4.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Sauvola, U. Ei vuosilukua. Mukavia hetkiä. Koulutuksen tukipaketti. Humak.

KATSE ETEENPÄIN

Ammattipedagogiikka-opinnot (22 op) alkavat olla osaltani paketissa. Tänään palautan pohdintatehtäväni Optimaan. Kauaa en voi kuitenkaan hengähtää, sillä olen ilmoittautunut tälle keväälle kahdelle vapaavalintaiselle kurssille. Ensimmäinen, Opettajan työn eettisiä ulottuvuuksia 3 op, alkaa viikon päästä. Se koostuu 5 virtuaali-istunnosta ja muuna aikana tapahtuvasta pienryhmätyöskentelystä. Ennen ensimmäistä virtuaali-istuntoa ennakkotehtävänä on tutustua Oaj:n opettajan ammattietiikkaan ja eettisiin periaatteisiin ja kirjoittaa 1-2 sivun  pohdinta siitä, mitä ne merkitsevät itselle. Toinen valitsemani opintojakso, Toiminnalliset ryhmätyömenetelmät 3 op, toteutetaan huhtikuun alussa lähiopetuksena Rovaniemellä.

No, eipä nuo hiihtokelit kovin hyviltä vaikutakaan: nollakeli ja pilvinen taivas...

Kuva: M.Rantapää