DRAAMAN KÄSITTEET

Tässä pohdin draaman käsitteitä ja tilanteita, joissa olen toiminut ko. käsitteen parissa.

Esteettinen kahdentuminen

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004, 102-103) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa suunnittelemme roolia tai toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta.

Useimmiten olen itse luultavasti elänyt esteettistä kahdentumista lukiessani romaania, kuunnellessani kuunnelmaa tai katsoessani näytelmää tai elokuvaa. Johonkin roolihahmoon samaistuminen mahdollistaa hetkellisen elämisen toisessa todellisuudessa. Voin kuvitella itseni roolihenkilöksi, jolle sattuu jotain erityisen hienoa tai vaikka surullisia asioita. Eläytyminen voi olla hyvinkin voimakasta. Toisaalta roolihenkilön tekemät ratkaisut voivat harmittaa ja suututtaa enkä itse voisi kuvitella tekeväni samoin. Myös muiden roolihenkilöiden piirteet voivat mietityttää, hämmästyttää ja yllättää. Tiedän kuitenkin eläytymisen olevan hetkellistä ja kuvitteellista. 

Mielestäni jokaisen on tärkeää toisinaan saada esteettisen kahdentumisen kokemuksia. Ne herättävät ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja kuvittelemaan, miltä toisesta voi tuntua. Lisäksi oma realistinen todellisuus voi asettua uuteen valoon ja johonkin omaan pulmatilanteeseen voi sitä kautta löytyä ratkaisu.

Katarsis

Sivistyssanakirjan (www.suomisanakirja.fi) mukaan katarsis tarkoittaa muun muassa tragedian puhdistavaa ja vapauttavaa vaikutusta katsojaan sekä ahdistuksen ja jännityksen laukeamista.

Koen katarsista lähes päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa. Työssäni eteen tulevat tilanteet aiheuttavat toisinaan ahdistusta, erityisesti tekemättömät työt ahdistavat. Kun vaikean tilanteen on saanut selvitettyä tai tekemättömän työn tehtyä, se tuntuu vapauttavalta ja helpottavalta.

Romaania lukiessa tai elokuvaa katsoessa koen usein katarsiksen. Viimeksi eilen katsoin maailman ilmaston lämpenemisestä kertovaa elokuvaa ja siinä oli monta jännittävää tilannetta, joiden ratkaisuun liittyi katarsiksen kokeminen. Kaikki tilanteet eivät ratkenneet iloisesti.

Muutama viikko sitten olin junamatkalla, jonka aikana nousi ukonilma. Katselimme junan ikkunasta salamoiden välkähtelyä ja ukkosen jylinää, kunnes junan vauhti hiipui ja pysähdyimme kokonaan. Saimme tietää, että ukonilma oli särkenyt radan turvalaitteita emmekä päässeet jatkamaan matkaa, ennen kuin särkynyt laite oli korjattu. Vajaan tunnin odottelun jälkeen saimme ilouutisen, että korjaaja oli tullut paikalle ja vika oli saatu korjattua. Pääsimme lopulta perille määränpäähämme, jossa odottanut lämmin kesäilma tuntui erityisen mukavalta.

Asian selittäminen tarinan avulla

Juurikin yllä selitin katarsiksen tarinan avulla.

Toinen  lähiaikoina tapahtunut tilanne on alkukesältä. Olin ikääntyneiden kuurojen sopeutumisvalmen-nuskurssilla ja luentoni aiheenani oli muistin toiminta, muistisairaudet ja niiden ehkäisy. Muistin moni-muotoisuutta selitin kahvinkeittoesimerkin avulla. Tarinan edetessä kurssilaiset innostuivat kovasti selittämään, miten kahvia ennen vanhaan keitettiin. Luulen, että heille avautui tällaisen arkisen esimerkin avulla, miten monista asioista muisti koostuu ja miten se vaikuttaa ihmisen kykyyn toimia. 

Fiktiivisen roolin ottaminen

Fiktiivinen rooli on arkisen minän vastakohta. Työpaja-päivässä, josta enemmän toisaalla, otin montakin fiktiivistä roolia. Olin mm. perhekohtauksessa pieni lapsi ja työ-yhteisötilanteessa työryhmän jäsen. Aikoinaan opiskellessani ammattiin olin yhdessä harjoituksessa perheen äiti, joka saa kuulla miehensä pettäneen tätä.

Fiktiivisen roolin ottaminen ei mielestäni vaadi omakohtaista kokemusta ko. roolista. Päinvastoin, todellisuuden kokemus voi olla haitaksi, etenkin jos ei ole käynyt asiaa läpi, esim. jos joku asia on edelleen kipeä. Tietenkin terapiassa voi käyttää fiktiivistä roolia nimenomaan asian työstämiseksi, mutta opetustilanteessa riittää, että on mielikuvitusta, jonka avulla elää fiktiivistä roolia. Fiktiivisen roolin ottamisessa ei ole oikeaa eikä väärää, rooli on mahdollista elää monella tavalla.

Vakava leikillisyys

Työpaja-työskentelyssä kesäkuussa leikin vakavasti kaksi päivää. Ymmärrän vakavan leikillisyyden arkisen elämän vastakohdaksi, mielikuvitusprosessiksi (Heikkinen, 2004, 55). Heikkisen (2004, 80) mukaan "leikillisyys luo mahdollisuuden sellaiseen vakavuuteen, joka pelkästään keskustelemalla tuntuu usein vaikealta, ellei mahdottomaltakin". Leikki itsessään ehkä mielletään kepeäksi, ajanvietteeksi ja puuhasteluksi, Vakava leikillisyys tuo leikkiin syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Tarkoitus on tällöin täyttä totta.

Yllä mainitsemallani ikääntyneiden kuurojen kurssilla tehtävänä oli keskustella tämän vuoden vanhusten viikon teemasta "arvokas vanhuus - ihmisoikeus aina". Teemaa mietittiin ensin yksin ja sitten pienissä ryhmissä. Lopuksi keskusteltiin koko ryhmän kesken ja koottiin ajatuksia paperille. Toisena päivänä käytiin ulkona kävelyllä ja kerättiin käpyjä ja oksia, joista askarreltiin käpylehmiä. Kuvasin askartelua, jonka lomassa syntyi hyviä keskusteluja ja muisteluja lapsuusajoista. Työstin kuvamateriaalia videoksi, joka esitetään syksyllä vanhustenviikon juhlassa. Toisen videon kuvasimme näistä arvokkaaseen vanhuuteen liittyvistä ajatuksista. Uskon, että käpylehmien askartelu ja niillä leikkiminen herätti kurssilaisissa muistoja ja ajatuksia niin menneestä kuin nykyajastakin sekä siitä, mistä osasista heidän hyvä elämänsä rakentuu.

Katsojien draama, osallistujien draama, soveltava draama

Draamakasvatuksen genret Heikkisen (2004, 33-39) mukaan ovat katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama.

Katsojien draama on esittävää draamaa, jota tehdään muiden katsottavaksi. Sitä olen varmasti viimeksi tehnyt alakoulussa. Meitä oli muutaman hengen tyttöporukka, joka keksi pieniä näytelmiä itse, harjoitteli niitä ja esitti omalle luokalle. Muistelen, että aiheet olivat varsin arkisia. Yhden tytön äiti oli kaupassa työssä somistajana ja sitä kautta saimme näytelmiimme rekvisiittaa. Osallistuin myös koko luokan näytelmiin, joita esitettiin joulu- tai kevätjuhlissa.

Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jossa työskennellään yhdessä osallistujien kanssa. Sen eri lajeja ovat esim. prosessidraama ja forum-teatteri. Näihin tutustuin juuri Oamkin kesäkuun työpaja-työskentelyssä ja niistä toisaalla.

Soveltavassa draamassa yhdistetään katsojien draamaa ja osallistujien draamaa. Näin ollen soveltava draama voi kuulua molempiin luokkiin sen mukaan, miten draama työstetään. Soveltavasta draamasta esimerkkejä ovat improvisaatioteatteri ja tarinankerronta, joista niistäkin lisää työpaja-työskentelyn sivulla.

--------------

Lähteet:

Heikkinen, Hannu. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Kansanvalistusseura.

Sivistyssanakirja. www.suomisanakirja.fi

TYÖPAJA 5. SEITSEMÄN SISKOSTA – KESÄTEATTERI

Viidennen, ja viimeisen, työpajan käytin teatteriesityksen katsomiseen. Kävin katsomassa 18.7. Jyväskylässä Harjulla Jyväskylän Kansannäyttämön esityksen Seitsemän siskosta. Kansannäyttämön kotisivujen esittelyn mukaan:

"Seitsemän siskosta on Ville Kiljusen Aleksis Kiven hengessä dramatisoima ja Ville kiljusen ja Heikki Susiluoman ohjaama tarina seitsemän orvon tyttären kolhuisasta elämästä, jossain päin Suomea, jossain ennen meitä. Onko väliä millä vuosisadalla elää, jos vanhemmat kuolevat ja ympäristö hylkää? Seitsemän siskoksen voima on se, että he eivät ole yksin, heillä on toisensa. Seitsemän siskosta on myös kertomus sisarusparven kipuilevasta kasvamisesta yhteen, koska - istu ja pala - on vain pakko. Teemoina lisäksi sisaruus, ystävyys, toveruus, kaipuu ja ihmisenä olemisen vaikeus. Seitsemän siskosta -tragikomedia haluaa muistaa kaikkia niitä lapsia ja nuoria jotka jäävät ilman vanhempia. Seitsemän siskosta on rosoinen, Seitsemän siskosta on yllättävä ja Seitsemän siskosta on... oikeasti tosi hauska!" (Jyväskylän kansannäyttämö.)

Näyttelijöitä oli 13, joista enemmistö oli luonnollisesti naisia. Livebändi Melkein seitsemän veljestä koostui 5 soittajasta, joista osa toimi myös näyttelijöinä. Näytelmä sai hyvät arvostelut ja sitä esitetäänkin vielä elokuun lopulla lisänäytöksiä yleisön pyynnöstä. Pidin näytelmästä, jossa oli hauskuutta, surua, jännitystä ja onnellinen loppuratkaisu. Täytyy tunnustaa, että en ole lukenut Seitsemää veljestä, jonka hyvä variaatio näytelmä oli, mutta joistakin osista olin tietoinen.

Roolihahmoissa oli kussakin jokin juju, jonka avulla roolista tuli oma persoonansa. Joitakin kohtaan koin sympatiaa ja joissakin roolihahmoissa oli ärsyttäviä piirteitä, joista jotkin harmittivat. Lavasteet olivat näytelmään sopivat ja näyttämön lisäksi hyödynnettiin ympäröivää luontoa, mistä pidin kovasti.

Näytelmä oli perinteisesti rakennettu, joten sitä oli helppo seurata. Alussa roolihahmot esiteltiin ja pohjustettiin juonen kulkua. Näytelmässä oli traagisuutta, koska tytöt jäivät orvoiksi. He eivät olleet oppineet tekemään työtä ja ponnistelemaan. Lukemaan oppiminen oli vaikeaa eikä ilman sitä ollut elämässä pärjäämisen mahdollisuuksia. Lopulta perheen nuorimmainen oppi ensin lukemaan ja opetti muita kärsivällisesti saaden lopulta kovapäisimmänkin oppimaan. Stereotyyppisesti tyttöjen tavoitteena oli päästä hyviin naimisiin, joka sitten lukutaidon avulla onnistui. Näytelmässä oli koomisuutta, mistä tuli hyvälle mielelle. Parasta näytelmässä oli varmasti se, että se herätti ajattelemaan ystävyyden, yhteistyön ja toisten auttamisen voimaa.

Opetustyössä näytelmän katsomista voi käyttää keskustelun herättäjänä. Näytelmä, jossa on opetussisältöön liittyvä aihe, on myös yksi tapa käsitellä aihetta ja oppia. Näytelmä voi herättää sellaisia ajatuksia, joita ei pelkästään teoriassa käsiteltynä herää. Ryhmässä voi myös keskustella loppuratkaisusta ja miettiä sille vaihtoehtoja. Näytelmän katsominen toimii niin opiskelijaryhmässä kuin työyhteisössäkin yhtenä yhdessä tekemisen keinona, joka ryhmäyttää ja tutustuttaa ryhmäläisiä toisiinsa tavallisuudesta hieman poikkeavassa ympäristössä.

-----------------

Lähde:

Jyväskylän kansannäyttämö 2014. Seitsemän siskosta. www.kansannayttamo.fi

TYÖPAJA 4. FOORUMITEATTERI

Foorumiteatteri toimi konfliktin ratkaisun työpajana. Foorumiteatterin historia on mielenkiintoinen: 100 vuotta sitten Brasiliassa tapahtui yhteiskunnan muutos, jonka seurauksena foorumiteatteri syntyi. Alun perin Augusto Boalin kehittämä foorumiteatteri paneutui yhteiskunnallisiin sortotilanteisiin. Foorumiteatteri on osallistava menetelmä, jossa osallistujille annetaan mahdollisuuksia voimaantua. Foorumiteatterin avulla voidaan käsitellä perheen tai työyhteisön arkisia ristiriitoja ja konfliktitilanteita. Opettaja ei anna valmiita malleja, vaan ryhmä itse kehittää ratkaisuvaihtoehtoja.

Foorumiteatterin, kuten prosessidraamankin, käyttö vaatii runsaasti aikaa ja opettajalta taitoa ohjata prosessin etenemistä. Opettaja toimii herättelijänä, keskusteluttajana ja virikkeiden antajana, mutta varsinainen käsiteltävä tilanne tulee ryhmäläisiltä. Tämä menetelmä toimii varmasti monenlaisissa tilanteissa, mutta itse en koe olevani vielä kypsä tätä käyttämään. Prosessidraaman tavoin foorumiteatteri on käyttökelpoinen niin työelämässä kuin opiskelijaryhmän konfliktienkin ratkaisemiseksi.

Työskentelyn eteneminen

1. Parityöskentelyvaihe: konflikti omasta elämästä

• A kertoo B:lle, joka vain kuuntelee eikä kommentoi
• B kysyy A:lta tarkentavia kysymyksiä ja A vastaa
• B kertoo A:lle tämän kertoman tarinan takaisin ikään kuin se olisi tapahtunut hänelle itselleen ja kysyy lopuksi A:lta: ”Olisinko voinut tehdä jotain toisin?”
• A ehdottaa vaihtoehtoista toimintaa tai kyselee, esim. ”Olisitko voinut vaikka…”
• sama toistuu toisinpäin niin, että B kertoo A:lle omassa elämässä tapahtuneen konfliktitilanteen jne.

2. Pienryhmävaihe

• parit menevät eri ryhmiin
• jokainen kertoo vuorollaan parinsa tarinan ikään kuin se olisi tapahtunut itselle
• ryhmä kehittää näistä tarinoista yhteisen uuden konfliktitilanteen, jossa käytetään elementtejä kerrotuista tarinoista
• ryhmän kehittämästä konfliktitilanteesta tehdään pieni (esim. 3-5 minuutin pituinen) näytelmä, jossa jokaisella on oma roolinsa (sorrettu/sorretut ja sortaja)
• näytelmässä on 3 kohtausta, jotka tapahtuvat eri ympäristöissä, esim. kotona ja työpaikalla, roolit voivat vaihtua eri ympäristöissä, kohtauksissa on kuitenkin punainen lanka, joka sitoo ne yhteen

3. Yhteisen työskentelyn vaihe

• pienryhmät esittävät omat näytelmänsä yleisölle
• konflikteille pyritään löytämään toiminnallisia ratkaisuja (ei aina helppo löytää)
• kohtauksen pysäyttäminen
• yleisöstä ehdotus vaihtoehdoista, jonka avulla kohtaus jatkuu
• yleisöstä voi joku astua rooliin ja siten kokeilla toista vaihtoehtoa, miten tilanne jatkuu

------------

Työvaiheet ryhmässä

1. Tuolien avulla virittäytyminen: erilaiset kuvat konflikteista ja vallankäytöstä

• ryhmä asettelee tuolit, miltä näyttää esim. työyhteisökiusaaminen

2. Valitaan yksi tuolikuva

3. Parityöskentely

• oma tarina toiselle kerrottuna
• peilaus, itse neuvoo itseä

4. Ryhmä

• materiaali parityöskentelystä

5. Foorumiteatteri

• roolien vaihto
• improvisointi muutoksen mukaan

6. Kuuma tuoli

• kysytään roolihahmolta

7. Kysytään neuvoa / sanotaan suorat sanat

8. Jatkotyöskentely

• mieti seuraavaksi kerraksi yksi toimintatapa, miten voi rikkoa rutiinin

------------------

Lähde:

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

TYÖPAJA 3. PROSESSIDRAAMA

Prosessidraama on draaman alalaji, jossa olennaista on ryhmän yhteinen työskentely ja prosessi. Siinä käsitellään ryhmälle relevanttia aihetta ja tarina etenee prosessimaisesti. Prosessidraama koostuu monesta osasta ja se on mm. piirtämistä, keskustelua pareittain ja pienryhmissä, still-kuvia ja näyttelemistä. Tärkeää on eri näkökulmien käsittely. Janan avulla voidaan valita, pitääkö joku asia paikkansa vai ei. Tarina etenee yhdessä kehitellen. Opettaja ei tee valintoja, vaan kuuntelee ryhmää, mikä herättää keskustelua ja nostaa sen yhteiseen keskusteluun. Ryhmä omistaa tarinan ja sen etenemisen.

Prosessidraamaan kuuluvat lavasteet, roolivaatteet (esim. lakit) ja symbolit. Lavasteina voi käyttää kuvia (esim. maaseudusta) ja musiikkia (esim. lähteminen maalta kaupunkiin). Lavasteet, kuvat ja musiikki tukevat maailmaa, jossa toimitaan ja liikutaan. Prosessidraama vaatii aikaa ja hyvää etukäteissuunnittelua. Ryhmän on hyvä olla keskenään tuttu ja ilmapiirin luottamuksellinen, jotta prosessidraamana avulla saavutetaan hyötyä. Ryhmän tulee myös olla motivoitunut ja sitoutunut.

Prosessidraaman ohjaaminen vaatii opettajalta kokemusta prosessidraaman etenemisestä ja ryhmän ohjaamisesta. Aloittelevana opettajana en varmasti heti valitsisi tätä draaman menetelmää. Kielen opetuksessa en ehkä näkisi tätä tarkoituksenmukaisena opetusmenetelmänä, mutta terveydenhoitoalalla sitä taas voisin hyvinkin käyttää. Hoitotyössä tulee vastaan monenlaisia tilanteita, joiden käsittelemiseen prosessidraama voi hyvin olla käyttökelpoinen. 

Työyhteisössä prosessidraamaa voisi myös käyttää esim. muutostilanteessa tai hankalan tilanteen purkamiseksi. Prosessi herättää ajattelemaan muistakin näkökulmista kuin vain omastaan. Keskusteluista voi tulla hedelmällisiä ja tarinalle voidaan löytää yhteinen kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Prosessidraaman vaiheet:

1. Alkulämmittely

• paikan vaihto (ei välttämättä)
• johdattelee teemaan
• silmät kiinni mieti esim. oman elämän valintoja

2. Tarinan kehittely / tarinankerronta

• valitaan tapahtumapaikka, esim. paikkakunta
• valitaan henkilöt, esim. perheenjäsenet: äiti, isä, 2 lasta

3. Yhteinen piirtäminen = lavastushahmotelma

• ei piirustuskilpailu
• kun kaikki piirtävät, tulee lavastukseen monia näkökulmia eikä mitään tärkeää jää pois
• erilaiset ärsykkeet luovat monipuolisuutta

4. Tarinan määrittely

• konfliktin luominen

5. Keskustelu (esim. perhe)

6. Tarinankerronta

• eteneminen suullisesti tai kohtauksittain tilanteen ja ajankäytön mukaisesti

7. Keskustelu (esim. lapset)

8. Still-kuvien (3) rakentaminen tilanteesta

• ohjeistus selkeä (ajankohta)
• istuttava tarinaan, oltava todellisuutta, ei taikuutta

9. Miiminen tilanne

• esim. miten rahat tuhlattiin

10. Keskustelu rooleissa

• esim. kotiinpaluu

11. Kuuma tuoli

• yksi istuu tuolissa keskellä ja vastaa roolissa
• ympärillä olevat kysyvät omana henkilönä
• kokemattomien kanssa opettaja on roolissa ja opiskelijat kysyvät

12. Janat

• jakautuminen väitteiden mukaan
• kysymykset tarinasta (etäännyttäminen)
• kysymykset omasta elämästä (lähentyminen)
• voidaan tulla pois tarinan maailmasta ja keskustella, mitä asia itselle merkitsee

------------------

Lähteet:

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Owens, A. & Barber, K. 2010. Draamakompassi. Helsinki: Draamatyö.

TYÖPAJA 2. IMPROVISAATIO JA TARINANKERRONTA

Improvisaation pedagogisina perusteluina toimivat rutiinien rikkominen ja jään särkeminen sekä tutustuminen ja läsnäolon harjoitteleminen. Tätä draaman lajia voi tehdä pareittain tai ryhmissä. Improvisaatio ei ole vitsien kertomista, hauskuuden keksimistä ja toisten naurattamista, vaan se on heittäytymistä ja juuri käsillä olevassa hetkessä elämistä. Turha ajattelu ja analysointi haittaavat improvisointia. Osallistuminen ei vaadi aiempaa kokemusta esiintymisestä tai näyttelemisestä. Ohjaajan tehtävänä on johdatella ja ohjeistaa, seurata ryhmän toimintaa ja motivoida harjoituksiin.

Itse luulin ehkä etukäteen, että improvisaatio on jotain vaikeaa ja edellyttää osaamista. Yllätyin iloisesti, että improvisaatioharjoitukset olivat mukavia ja sinänsä helppoja. Niissäkään ei ole oikeaa ja väärää, vaan jokainen osallistuja tuo kuhunkin harjoitukseen oman panoksensa ja lopputulos on osallistujiensa näköinen. Toisessa ryhmässä lopputulos on aina erilainen eikä se tee siitä huonompaa tai parempaa.

Tarinankerronta on nimensä mukaisesti tarinan kertomista. Tarina syntyy ja etenee juuri siinä tilanteessa ryhmäläisten antaman panoksen mukaisesti. Ohjaajan on syytä tietää satukaava ja avata se ryhmälle. Tarina voi olla lyhytkin, kunhan se sisältää kaavan osaset. Improvisointi ja tarinankerronta ovat tärkeitä menetelmiä, jotta opitaan toimimaan ryhmässä.

Voisin hyvin käyttää molempia menetelmiä omassa opetuksessani. Improvisaatioharjoitukset toimivat hyvin jäänsärkemisessä ja virittäytymisessä. Tarinankerronta kehittää ryhmän yhteistyötä ja toisen huomioonottamista. Keskittyminen käsillä olevaan hetkeen, yhteistyö ja toinen huomioon ottaminen ovat tärkeitä työelämässä tarvittavia taitoja.

Esittelen alla muutamia improvisaatio- ja tarinankerrontaharjoituksia:

1. Laskuharjoitus 1-2-3

• parin kanssa luetellaan vuorotellen 1-2-3
• kun 1-2-3 sujuu, vaihdetaan esim. luvun 2 paikalle käsien taputus yhteen
• tätä voi vielä vaikeuttaa vaihtamalla luvun 3 paikalle jonkun muun liikkeen
• hyvä keskittymisharjoitus

2. Oraakkeli

• ryhmällä on ”yhteinen pää”, joka pyrkii puhumaan yhtä aikaa samaa asiaa
• voi antaa aiheen, josta oraakkeli sanoo sanansensa
• kehittää yhteistyötä

3. Sana-assosiaatio

• ringissä, ohjaaja aloittaa
• tarkoituksena, että assosiointi palautuu alkupisteeseen
• ohjaaja näkee, milloin assosiointi riittävää ja vaihtaa aihetta
• tavoitteena nopeus ja päästä pois pään sisältä, ei saa ajatella liikaa, vaan on sanottava ensimmäinen mieleen tuleva asia

4. Swish – poing – pang tai Formula

• ringissä laitetaan liikkeelle näkymätön viesti pallo tms. ympyrässä vieruskaverille, samalla sanotaan ääneen swish, poing tai pang
• Formulassa kuvitellaan auton etenemistä, jolloin äänimerkit ovat uii – iii – mitä tahansa esim. brhum, grhäm (”kräsähdys”)

- swish / uii = viesti tai pallo menee eteenpäin seuraavalle

- poing / iii = seis, viesti palautuu edelliselle

- pang / grhäm = viesti menee ympyrän poikki sille, jota osoitetaan

• toimii jäänsärkijänä, keskittymisharjoituksena, taukoharjoituksena

5. Robotti, joka voi tehdä mitä tahansa

• toimitaan pareittain, joista toinen on robotti ja toinen ohjaaja
• liikutaan tilassa niin, että ei törmäillä mihinkään
• ohjaaja tekee robotin selkään merkin, joka aiheuttaa jonkun toiminnon, robotti saa itse keksiä minkä
• harjoitellaan tarjousta ja hyväksymistä
• alitajunta antaa käyttäytymismalleja, vaikka ohjeessa ei mainittaisikaan

6. Statusharjoitus

• ala- ja ylästatus
• tikapuut
• työyhteisön status
• tämän harjoituksen avulla tarkoitus pohtia, millaisia sanattomia keinoja liittyy ylä- ja alastatukseen

7. Tarinankerronta

• dramaturgian rakenne, saturakenne
• sana kerrallaan eteneminen ryhmässä: oraakkeli, tuomari
• tavoitteena opettaa paremmaksi ryhmätyöskentelyssä

Satukaava:

1. Nimi – Tarinan nimi
2. Alusta – Olipa kerran…
3. Rutiini – Joka päivä…
4. Rutiinin rikkominen – Kunnes eräänä päivänä…
5. Reagointi – Siitä seurasi, että…
6. Ratkaisu / Lopetus – Siitä päivästä lähtien…

Syitä, miksi yhteinen tarinankerronta ei toimi:

• tyrmäys
• ryhmän koko
• selkeä ilmaisu
• ei kuunnella toista
• ei muista
• ei päätetä
• jarruttelu
• ajatellaan liikaa eteenpäin
• monimutkaisuus rikkoo rakenteen

-------------------------

Lähde:

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

TYÖPAJA 1. TUTUSTUMINEN JA RYHMÄYTYMINEN DRAAMAN KEINOILLA

Osallistuin neljään työpajaan Oamkin tiloissa Oulussa 5.-6.6.2014. Kukin työpaja kesti kolme tuntia. Paikalla oli 8 opiskelijaa. Viidennen työpajan tein katsomalla kesäteatteri-esityksen Jyväskylässä 18.7.2014. Kerron kustakin työpajasta omalla sivullaan, jotta tekstistä ei tule liian pitkä kerralla luettavaksi.

Työpaja 1. Tutustuminen ja ryhmäytyminen draaman keinoilla

Liian usein uudessa ryhmässä ja tilanteessa tutustuminen ja ryhmäytyminen nähdään pakkopullaksi, josta yritetään päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tai ehkä näin on ollut ennen ja itselläni tällaisesta toiminnasta onkin runsaasti kokemusta. Muistan monta ahdistavaa hetkeä, kun on pitänyt vuoron perään esitellä itsensä. Esittely on tehty istumajärjestyksessä ja omaa vuoroa odottaessa ei ole voinut keskittyä siihen, mitä muut sanovat. Ei voi siis sanoa, että sillä tavalla muihin ryhmäläisiin tutustuisi oikeasti. Ehkä silloin on ajateltu, että parempi tutustuminen tapahtuu tauoilla tai omalla ajalla. Eikä ryhmäytymisen merkitystä ole ymmärretty tai pidetty tärkeänä oppimisen kannalta. Ajan muuttuessa ja erilaisten oppimisnäkemysten korostuessa ryhmän toiminta saa erilaisen merkityksen. Kun ajatellaan, että ryhmässä oppiminen tuottaa parempia oppimistuloksia, ryhmän merkitys muuttuu tärkeämmäksi. Toinen toiselta oppiminen ja ylipäätään ryhmätyöskentely onnistuu, jos ryhmäläiset tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Vastuunotto niin omasta oppimisesta kuin koko ryhmän sujuvasta työskentelystä edellyttää, että ryhmän tutustumis- ja ryhmäytymisvaiheeseen panostetaan.

Työpajassa opin, että draaman keinoin tutustuminen ja ryhmäytyminen voi sujua mukavalla tavalla. Osallistuminen oli helppoa ja hauskaa. Huomio ei kohdistunut yhteen henkilöön, vaan tekemiseen. Epäonnistuminen oli sallittua ja mokaaminen aiheutti hilpeyttä. Nauraminen rentoutti ja turhantärkeys, jos sellaista nyt olikaan, poistui. Kaikki osallistuivat, joten sinänsä tämän ryhmän ohjaaminen sujui helposti. Ohjaajalta vaaditaan eri harjoitusten tuntemista ja selkeitä ohjeita. Kun ohjaaja itsekin osallistuu, ohjaaja on samalla tasolla ryhmän kanssa. Ohjaajan on tarvittaessa osattava perustella kunkin harjoituksen merkitys ja tavoite. Sain paljon vinkkejä mahdolliseen omaan opetustyöhön. Harjoituksia voi käyttää myös kielen oppimisessa esim. ruotsiksi. Myös muussa työssä työelämässä näitä harjoituksia voi käyttää samaan tapaan tutustumisessa ja ryhmäytymisessä sekä välipaloina ja keskittymisharjoituksina.

Esittelen alla erilaisia tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä. Ryhmästä riippuen ei välttämättä kannata käyttää sanaa ”leikki”, vaan ”harjoitus” voi olla parempi termi. Yleisesti ottaen eri harjoitusten tavoitteena on ryhmän ilmapiirin luominen, rentouttaminen, keskittyminen, luottamus ja vastuunotto.

1. Nimiympyrä

• ympyrässä kerrotaan edellisen henkilön/edellisten henkilöiden ja oma nimi
• edetään kierros, jolloin kierroksen loppuvaiheessa nimiä on tietysti useampia
• kierroksen voi toistaa
• kannattaa korostaa, että ei ole vaarallista, vaikka ei muistaisikaan
• vuorossa olevaa saa auttaa
• kierrosta voi jatkaa, kunnes muistaminen sujuu
• tavoitteena on oppia toinen toisensa nimet

2. Kerrokset

• ympyrässä tehdään erilaisia ketjuja ei ympyrän järjestyksessä, mutta sanotussa järjestyksessä
• lisätään uusi ketju, kun edellinen alkaa sujua
• ketjut liikkuvat yhtä aikaa, mutta eri järjestyksissä
• ketju on tultava ohjaajalle takaisin: ”Sinun vastuullasi on, että seuraava huomaa oman vuoronsa eikä ketju katkea.”
• vaatii keskittymistä, kuuntelua ja läsnäoloa
• mokaaminen sallittua
• rentouttaa ilmapiiriä
• myöhemmin harjoitusta voi käyttää 1-3 minuutin pituisena harjoituksena virittäytymiseen tai palauttavana harjoituksena

Ketjut:

• Nimiketju (ks. edellä), osoitetaan sitä, kenelle vuoro heitetään
• Nimiketju + Lempiruokaketju 
• Nimiketju + Lempiruokaketju + Paikkaketju (esim. missä käynyt viimeksi tai minne haluaisi mennä seuraavaksi)

3. Peukaloympyrä

• ollaan ringissä toisen käden peukalo pystyssä ja toinen kämmen auki
• yritetään ottaa kiinni vieruskaverin peukalosta samalla, kun väistetään toisen puolen kaverin kiinniottoyritystä omasta peukalosta

4. Paikan vaihto

• ollaan ringissä
• sano jonkun henkilön nimi ja kävele tätä kohti
• kolmas henkilö yrittää pelastaa sanomalla uhatun henkilön nimen ja vaihtamalla paikkaa tämän kanssa
• ennen ei saa lähteä liikkeelle, ennen kuin nimi on sanottu
• tavoitteena harjoitella vuorovaikutusta ja läsnäoloa, omaa reviiriä

5. Kulkeminen samassa rytmissä

• koko ryhmä pyrkii liikkumaan samassa rytmissä
• valitse henkilö A, jota seuraat ja henkilö B, jota vältät
• pyri liikkumaan koko ajan henkilön A ja B välissä tai pitämään sama etäisyys kumpaankin

6. Sokon kuljettaminen

• kuljeta toista henkilöä kädestä tai sormesta pitäen, toisella henkilöllä silmät kiinni
• voi käyttää, jos ryhmän ilmapiiri on kypsä
• tavoitteena harjoitella luottamusta ja vastuunottoa
• toivomme, että opiskelija ottaa vastuuta toisistaan ja että ryhmän ilmapiiri on luottamuksellinen

7. Pikapatsaat

• ei tarvitse arvata, mitä esittää
• satunnaiset sanat: juna jne.
• abstraktit sanat
• mikä ryhmää yhdistää
• äänimaisema
• mene kuvaan mukaan
• nimeäminen
• kuva alkaa elää
• roolit, jotka kumpuavat omasta elämästä, kokemukset
• mikä koskettaa
• lähellä sosiodraamaa
• tarkoitus on avata, mitä katsoja näkee ja kokee

8. Nimet seinälle

• jokainen kirjoittaa seinälle/taululle oman nimen ja sen alle itseä kuvaavat 3 adjektiivia ja 3 verbiä ja niiden alle oma nimi, esim.:

Liisa

iloinen, ahkera, väsynyt

piirtää, laulaa, juoksee

Liisa

• variaatio: valitse oppimasi merkittävä asia, esim.:

vuorovaikutus

3 adjektiivia

3 verbiä

vuorovaikutus

• toimii kokoavana loppukohtauksena

--------------------------------

Lähde:

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.