TYÖPAJA 3. PROSESSIDRAAMA

Prosessidraama on draaman alalaji, jossa olennaista on ryhmän yhteinen työskentely ja prosessi. Siinä käsitellään ryhmälle relevanttia aihetta ja tarina etenee prosessimaisesti. Prosessidraama koostuu monesta osasta ja se on mm. piirtämistä, keskustelua pareittain ja pienryhmissä, still-kuvia ja näyttelemistä. Tärkeää on eri näkökulmien käsittely. Janan avulla voidaan valita, pitääkö joku asia paikkansa vai ei. Tarina etenee yhdessä kehitellen. Opettaja ei tee valintoja, vaan kuuntelee ryhmää, mikä herättää keskustelua ja nostaa sen yhteiseen keskusteluun. Ryhmä omistaa tarinan ja sen etenemisen.

Prosessidraamaan kuuluvat lavasteet, roolivaatteet (esim. lakit) ja symbolit. Lavasteina voi käyttää kuvia (esim. maaseudusta) ja musiikkia (esim. lähteminen maalta kaupunkiin). Lavasteet, kuvat ja musiikki tukevat maailmaa, jossa toimitaan ja liikutaan. Prosessidraama vaatii aikaa ja hyvää etukäteissuunnittelua. Ryhmän on hyvä olla keskenään tuttu ja ilmapiirin luottamuksellinen, jotta prosessidraamana avulla saavutetaan hyötyä. Ryhmän tulee myös olla motivoitunut ja sitoutunut.

Prosessidraaman ohjaaminen vaatii opettajalta kokemusta prosessidraaman etenemisestä ja ryhmän ohjaamisesta. Aloittelevana opettajana en varmasti heti valitsisi tätä draaman menetelmää. Kielen opetuksessa en ehkä näkisi tätä tarkoituksenmukaisena opetusmenetelmänä, mutta terveydenhoitoalalla sitä taas voisin hyvinkin käyttää. Hoitotyössä tulee vastaan monenlaisia tilanteita, joiden käsittelemiseen prosessidraama voi hyvin olla käyttökelpoinen. 

Työyhteisössä prosessidraamaa voisi myös käyttää esim. muutostilanteessa tai hankalan tilanteen purkamiseksi. Prosessi herättää ajattelemaan muistakin näkökulmista kuin vain omastaan. Keskusteluista voi tulla hedelmällisiä ja tarinalle voidaan löytää yhteinen kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Prosessidraaman vaiheet:

1. Alkulämmittely

• paikan vaihto (ei välttämättä)
• johdattelee teemaan
• silmät kiinni mieti esim. oman elämän valintoja

2. Tarinan kehittely / tarinankerronta

• valitaan tapahtumapaikka, esim. paikkakunta
• valitaan henkilöt, esim. perheenjäsenet: äiti, isä, 2 lasta

3. Yhteinen piirtäminen = lavastushahmotelma

• ei piirustuskilpailu
• kun kaikki piirtävät, tulee lavastukseen monia näkökulmia eikä mitään tärkeää jää pois
• erilaiset ärsykkeet luovat monipuolisuutta

4. Tarinan määrittely

• konfliktin luominen

5. Keskustelu (esim. perhe)

6. Tarinankerronta

• eteneminen suullisesti tai kohtauksittain tilanteen ja ajankäytön mukaisesti

7. Keskustelu (esim. lapset)

8. Still-kuvien (3) rakentaminen tilanteesta

• ohjeistus selkeä (ajankohta)
• istuttava tarinaan, oltava todellisuutta, ei taikuutta

9. Miiminen tilanne

• esim. miten rahat tuhlattiin

10. Keskustelu rooleissa

• esim. kotiinpaluu

11. Kuuma tuoli

• yksi istuu tuolissa keskellä ja vastaa roolissa
• ympärillä olevat kysyvät omana henkilönä
• kokemattomien kanssa opettaja on roolissa ja opiskelijat kysyvät

12. Janat

• jakautuminen väitteiden mukaan
• kysymykset tarinasta (etäännyttäminen)
• kysymykset omasta elämästä (lähentyminen)
• voidaan tulla pois tarinan maailmasta ja keskustella, mitä asia itselle merkitsee

------------------

Lähteet:

Länsitie, Janne. 2014. Draamapedagogiikan työpajat 5.-6.6.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Owens, A. & Barber, K. 2010. Draamakompassi. Helsinki: Draamatyö.