OMA OPPIMISNÄKEMYKSENI

Ihminen on osa historiaa ja omaa aikaansa. Oppimisnäkemyksetkin ovat muuttuneet ajan ja uuden tiedon myötä. Runsaan opiskelukokemukseni avulla olen päässyt nauttimaan monenlaisten opettajien opetusnäkemyksistä ja –tyyleistä. Huomaan, ainakin näin jälkeenpäin, että omakin oppimisnäkemykseni on ajan kuluessa muuttunut. 

Reflektoin tässä omaa oppimisnäkemystäni lähteisiin peilaten (Auvinen et al. 2007, 31-37; Räisänen 2013e).

Behavioristinen oppimisnäkemys oli melko tyypillistä oppijan urani alkuaikoina. Pari ruotsinopettajaa on jäänyt mieleeni juuri tästä tyylistä, mikä sopi hyvin ja ainakin minua auttoi hyvin oppimaan kielen. He olivat ankaria ja vaativia. Käytin runsaasti aikaa tekstien kopiointiin ja ulkoaopetteluun. Vieraan kielen sanat ja kieliopin säännöt jäivät hyvin mieleen, koska niitä tankattiin niin kauan, että ne osattiin. Toisaalta voidaan pohtia, sopiiko tämä näkemys yksin kuitenkaan kielen opiskeluun, koska liiallinen kieliopin painottaminen voi estää kielen puhumista ja rohkeutta ilmaista itseään vieraalla kielellä. Ja siihenhän kieltä juuri tarvitaan, kommunikointiin ja yhteydenpitoon muiden kanssa. Käytännössä olen huomannut, että tärkeintä on kuitenkin avata suunsa kuin miettiä, mikä on sanajärjestys tai miten joku sana taivutetaan.

Humanistinen oppimisnäkemys saattaa edustaa toista äärilaitaa kuin behavioristinen. Vastuu on oppijalla ja opettaja toimii lähinnä oppimisen ohjaajana. Koen tämän oppimisnäkemyksen pehmeänä vuorovaikutusta korostavana näkemyksenä, jonka ehdoton etu on siinä, että jokaisella oppijalla on ehdoton ihmisarvonsa. Jokainen oppija on tärkeä sellaisenaan suorituksista ja onnistumisista huolimatta. Kognitiivinen oppimisnäkemys korostaa oppijan tietoista pyrkimystä tiedon prosessointiin, ymmärtämiseen ja omaksumiseen. Sitä on kuitenkin kritisoitu siitä, että siinä jätetään tunteet, oppimisympäristö ja sosiaalinen todellisuus huomiotta. Konstruktiivinen oppimisnäkemys puolestaan korostaa oppijan aktiivisuutta ja toimijuuden roolia. Siinä painotetaan sosiaalista vuorovaikutusta, yhteistoiminnallisuutta ja tutkivaa oppimista. Tämän näkökulman mukaan tieto ei ole staattista, vaan alati muuttuvaa ja suhteellista. Myös opettaja on oppijan asemassa, kun opiskelijatkin opettavat. Tämä oppimisnäkemys tuntuu kiehtovalta, koska maailmakin muuttuu koko ajan ja jatkuvassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa olemme muutenkin vuoroin antajan ja saajan roolissa.

Oma oppimisnäkemykseni on ehkä sekoitus näitä kaikkia painottuen humanistiseen ja konstruktiiviseen oppimisnäkemykseen. Ihmisarvon kunnioittaminen on mielestäni oppimisen A ja O. Oppijat ovat yksilöitä erilaisine tarpeineen. Opettajan tehtävänä on tutustua oppijoihin, jotta hän tietää, miten tukea kutakin oppijaa parhaalla mahdollisella tavalla. Oppiminen on muutosprosessi. Ihminen oppii koko elämänsä ajan ja yleensä hänen oma aktiivisuutensa ja asenteensa ratkaisevat, oppiiko hän vai ei. Negatiivisesti oppimiseen suhtautuva ihminen ei varmasti opi, vaikka opettaja behaviorismia mukaillen paukuttaisi tietoa kirjalla päähän. Kun motivaatio on kohdallaan, oppija hakeutuu itse tiedon lähteelle ja suorastaan ahmii tietoa. Oppiminen on muuttumista uuden tiedon viitoittamaan suuntaan ja muutoksen tavoittelua. Samaan päämäärään voi olla monta tietä, joita ei voi arvottaa keskenään. Ihanteellisinta olisi, että jokainen oppija kykenisi löytämään oman tiensä. Usein yhdessä toimiminen auttaa oppimaan: toinen toistaan opettaen, toinen toiseltaan oppien.

Yhdyn myös Auvisen et al. (2007, 51) ajatukseen, että on siirrytty opetuksen suunnittelusta ja arvioinnista oppimisen suunnitteluun ja arviointiin. Tällainen näkökulman muutos kuvastaa koko ajattelun muutosta, että tietoa ei kaadeta jostain ulkoapäin, vaan se löytyy oppijan sisältä. Opettajan tehtävänä onkin antaa virikkeitä ja ideoita, mistä tietoa voi löytää. Lisäksi oppimista tapahtuu parhaiten oppijan mukavuusalueen rajalla tai ulkopuolella. Tällöin oppijalla on todellista haastetta tavoitella muutosta.

Lähteet:

Auvinen, P., Hirvonen, K., Dal Maso, R., Kallberg, K. & Putkuri, P. 2007. Opetussuunnitelma ammattikorkeakouluissa. http://www.pkamk.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/B9_verkkojulkaisu_uudistettu_painos.pdf.

Räisänen, M. 2013e. Oppiminen, ohjaus ja oppijan tuntemus. APE 3 -luentomateriaali 9.9.2013. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulu.