Keltikangas-Järvisen (2006: 22–24) mukaan temperamentti on ihmisessä synnynnäisesti
oleva ja varhain ilmenevä, pysyvä, ulospäin havaittavissa oleva käyttäytymistyyli,
jonka avulla yksilö reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan
temperamentti on yksilöllinen tyyli reagoida myös sisäisiin ärsykkeisiin eikä
se välttämättä näy ulospäin, kuten omien tunteiden säätely. Ei ole olemassa
yhtä parasta tai oikeaa tyyliä reagoida ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan, vaan
kaikki temperamentit ovat yhtä arvokkaita. On siis vain olemassa erilaisia
tapoja reagoida ja toimia, kuten esimerkiksi hitaus, kärsimättömyys, hiljaisuus
ja äänekkyys.
Temperamentti koostuu useista piirteistä,
joiden avulla voidaan muodostaa yksilön temperamenttiprofiili. Tällaisia
piirteitä ovat esimerkiksi ärtyvyys, intensiivisyys, aktiivisuus,
sensitiivisyys, positiivisuus ja negatiivisuus. (Keltikangas-Järvinen, 2006:
25–26.) Temperamenttiteorian mukaan jokaisella ihmisellä on oma mieltymyksensä
tietynlaiseen toimintatyyliin, kuten tapa reagoida ympäröivään maailmaan,
tunteiden ilmaisu, asioiden käsittely ja keskustelu. Jokainen toimii sillä omalla
luonteenomaisella tyylillään, joka on tutuin ja vaivattomin tapa toimia.
(Räisänen, 2014.)
Ennen varsinaista pohdiskeluani värityyppiteorian hyödyntämisestä ammattiopettajan työssä, esittelen työni pohjana olevaa
temperamenttiteoriaa, jota kuvataan eri väreillä. Tässä tehtävässä keskityn
lähinnä Dunderfeltin (1998) esittämään väriteoriaan, jossa yksilö voi olla
temperamentiltaan sininen, vihreä, punainen tai keltainen.
--------------------------
LÄHTEET:
Keltikangas-Järvinen, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki:
WSOY.
Räisänen, M. 2014. Lähipäivien materiaali opintojaksolla Opettajan
vuorovaikutustaidot 12.–13.9.2014. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti